VARIAATIO – SAMK OPINNÄYTETYÖT

| 23.4.-10.5.2022

Satakunnan ammattikorkeakouluun kuuluva Kankaanpään taidekoulu suuntaa tänäkin keväänä Tampereen Saskian (22.4–11.5), Rajatilan (23.4–10.5) ja Mältinrannan (23.4–10.5) gallerioihin.

Variaatio-nimeä kantavaan näyttelyyn tuodaan esille valmistuvien kuvataiteilijoiden taideteokset, opinnäytetyöt, jotka näyttelyn nimen mukaisesti sisältävät laajan kattauksen erilaisia tekniikoita, teemoja ja tunnelmia. Vaihtelevista tunteista ja tulkinnoista kumpuavien teosten vuorovaikutus vie katsojan matkalle uuden taiteilijasukupolven luomaan tarinaan, josta ei mutkia, yllätyksiä ja sivupolkuja puutu.

Galleria Rajatilan taiteilijat: Josefiina Eräste, Into Kaataja, Anja Korkiakangas & Julia Nevalainen

Facebook: https://www.facebook.com/Fine-Artists-SAMK-100113458846829/
Instagram: https://www.instagram.com/fineartistssamk/

Heidi Kesti & Tiina Wallin – Viimeiset Keisarilliset

YLÄKERTA | 2.4.-19.4.2022

Heidi Kesti (s.1980) on oululainen kuvataiteilija ja lavastaja. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Satakunnan Ammattikorkeakoulusta vuonna 2005 pääaineenaan kuvanveisto. Valmistumisensa jälkeen Kesti on toiminut vapaana taiteilijana, näyttelysuunnittelijana- ja rakentajana, sekä lavastajana ja puvustajana näyttämöproduktioissa. Teostensa pääasiallisena materiaalina Kesti on viime vuodet käyttänyt kierrätysmuovia, josta hän valmistaa esinekoosteita, tilateoksia, veistoksia, reliefejä ja maalauksenomaisia, ekspressiivisiä teoksia. Kesti työskentelee tällä hetkellä Valveen Sanataidekoulun Tarinoiden talo – prototyypin parissa sekä vapaana taiteilijana.

Tiina Wallin on ammattivalokuvaaja ja työskentelee valokuvataiteilijana sekä freelancer-kuvajournalistina. Wallin on opiskellut kuvataidetta, valokuvausta sekä visuaalista suunnittelua. Wallin julkaisi ensimmäisen valokuvateoksensa Ihmiset täällä -Runoja ja valokuvia Suomussalmelta (tekstit Liisa Louhela) heinäkuussa 2020. Ihmiset täällä -näyttely oli esillä Suomussalmen kunnan kirjastolla heinä-elokuussa 2020, sekä Koivu ja Tähti Kulttuurikeskuksella Muhoksella marraskuussa 2020. Wallin on palkittu Valto Pernu Photo Marathonilla Paras Iiläisyyttä kuvaava kuva -palkinnolla 2019 sekä Paras yksittäinen kuva -palkinnolla 2017. Työskentelyssään hän yhdistelee taitavasti dokumentaarista ja taiteellista valokuvaa moninaisin keinoin.

Viimeiset keisarilliset on kuvatateilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteistyöprojekti. Projekti yhdistää kuvataidetta, taidekäsityötä, lastenkulttuuria ja valokuvausta, ja siinä tutkitaan kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja, sekä ajatusta siitä, onko vähemmän enemmän – tai ainakin ihan tarpeeksi? Projekti pureutuu lasten lelujen maailmaan ja siihen runsauteen, missä lapset nykypäivänä elävät. Ovatko tämän päivän 6 – vuotiaat viimeinen länsimainen sukupolvi, jossa lapset elävät kulutuksen ja leikkikalujen suhteen käsittämättömässä yltäkylläisyydessä? ” Nykypäivän lapsilla on ihan valtava määrä leikkikaluja. Nelson ja Nilsson (2002) toteuttivat laajan, 150 lapsen tutkimuksen, jossa he tutkivat 3- ja 5- vuotiaiden ruotsalaislasten leikkikaluvalikoimia. Tutkimuksen mukaan lapsilla on lastehuoneessa keskimäärin 536 lelua. ” Lähde: Elina Nevalaisen gradu: Kuusivuotiaiden suhde leikkikaluihin, 2006.

Valokuvaaja Tiina Wallinin ottamissa kuvissa eri-ikäiset lapset poseeraavat vakavina tummaa taustaa vasten. Vaikutelma on vakava ja totinen. Valaisu on tarkoituksellisen niukkaa. Kukin lapsi kantaa päässään keisarillista päähinettä. Päähineet ovat muovileluista, lasten tilpehööristä ja lapsille tutuista kodin tarve-esineistä valmistettuja, värikkäitä päähineitä, joiden lähtökohtana ovat toimineet erilaiset kulttuurihistorialliset, koristeelliset kansanpäähineet sekä juhla- ja rituaalipäähineet.

Näyttely koostuu yhdeksästä päähineestä ja kaulakorusta sekä yhdeksästä valokuvasta.

Projektia on tukenut Suomen Kulttuurirahasto – Pohjois- Pohjanmaan rahasto, Oulun kaupunki sekä Taiteen edistämiskeskus.

Parempien Aikojen Kirkko

ALAKERTA | 2.4.-19.4.2022

Parempien Aikojen Kirkko on kumuloituva installaatio, joka kasvaa vuosi vuodelta vanhojen esineiden kuorruttuessa uusiin muotoihin ja käyttötarkoituksiin ja uusien teosten liittyessä installaatioon. “Ketolan ja Vähänissin installaatiossa paetaan intiimiin yhdessäoloon ja keskittyneeseen näpertelyyn.” (HS/Kulttuuri/Sini Mononen/17.4.2021)

Parempien Aikojen Kirkko on Maippi Ketolan ja Harri Vähänissin ympäristöpoliittinen käsitetaideteos, joka esittelee yleisölle maailmanlopun jälkeisen uskonnon tarvekaluston. Teos on ollut ensimmäisen kerran esillä Helsingissä Myymälä2 galleriassa 1.4-25.4.2021. Installaatio on kirkollinen viihdekeskus, joka esittää kaikenpoispyyhkivän tuhon eli maailmanlopun mahdollisuutena, koska kun OrionPharma ei enää toimita laastaria lähiapteekkiin on tulitikuntekotaitoinen Suomen kuningas. Parempien Aikojen Kirkko on tyylilajiltaan maksimalistinen aarrevarasto, jossa aarteet on sijoiteltu osaksi installaatiota “akvarellitekniikalla” eli kaikki on purettavissa osiin veden ja ristipääruuvimeisselin avulla. Teos on kasvava ja muuttuva kokonaisuus, joka uudestisyntyy jokaiseen näyttelyyn runsaampana ja parempana. Dystopiaan kannattaa varautua rakentamalla Utopiaa.

Kokonaisuus esittelee hyväntuulisuuden ja toivon temppelin uskomattomine rikkauksineen ja aarteineen. Ihmiskunnan kulttuurin jäänteet ovat saaneet uudet merkitykset ja uskonnon harjoittamisen vakavuus vaihtunut ihmettelyn ja vapauden riemuun. Kirkollisia elementtejä mukaileviin esinekollaaseihin on materiaalit valikoitu yhtälailla paitsi esteettisistä niin myös hyöty- ja kestävyyssyistä.

Maippi Ketola on uransa aikana piirtänyt Kemin Sarjakuvafesttivaalin palkinnoille päässeen sarjakuvan, pitänyt hetken yhden ihmisen teatteria, tehnyt miniatyyriveistossarjan kokemuksistaan Kolumbiassa sekä muutamia musiikkivideoita, VJ-keikkoja kymmenille festivaalaille ja klubeille vuosina 2002-2007 sekä animaatioita muutamiin teatteriesityksiin. Maippi Ketolan lopputyö esitettiin mm. Ylen Uudessa kinossa. Maipin videotaidetta on esitetty useissa ryhmänäyttelyissä ympäri Eurooppaa. Parempien Aikojen Kirkon pohjatyö alkoi Maipin osalta jo vuonna 2017 ja jatkaa samalla visuaalis-narratiivisella raiteella Maipin edellisen installaation Maria Theresa Alvarezin museon kanssa, joka on fiktiivisen henkilön henkilömuseo (esitetty useita kertoja mm. Suomesta Galleriassa Berliinissä)

Harri Vähänissin taiteellinen toiminta on painottunut Kokeellisen elektroniikan seuran “Koelsen” kanssa toimimiseen vuodesta 2005. Koelsen mukana Vähänissi on rakentanut installaatioita, pitänyt työpajoja, konsertteja, performansseja ja paljon muuta niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. Tämän lisäksi Vähänissi on tehnyt laitteistoja sekä teknisiä ratkaisuja useille taiteilijoille vuosien varrella. Vähänissi toimii myös ohjaajana (vuodesta 2014) ja hallituksen puheenjohtajana (vuodesta 2019) Käsityökoulu Robotissa.

Taiteilijoiden yhteistyöllä on pitkät juuret Koelsen kanssa tehtyjen yhteisten esitysten muodossa. Harri ja Maippi ovat tehneet yhteisen bisnesidean tuotteineen ja mainosvideoineen ”Seitan Baby Jesus” 2015, sekä live animaatiota, nukketeatteria ja musiikkia yhdistelevän audiovisuaalisen spektaakkelin ”Evoluutio” 2015 ja suurikokoinen sähkömekaaninen veistos “Leipäjono” 2016, joka oli myös esillä vuonna 2019 Avantgarde Vekkula näyttelyssä helsingissä. Seuraavana vuonna esittelimme “Rippituoli” ja “Vaivaisukko” teokset Avantgarde Vekkula näyttelyssä vuonna 2020. Nämä teokset olivat pohjana suuremmalle installaatiokokonaisuudelle “Parempien Aikojen Kirkko”, joka oli esillä ensimmäisessä muodossaan Myymälä2 galleriassa Helsingissä. Tämän jälkeen olemme laajentaneet Parempien Aikojen Kirkkoa aktiivisesti.

Annamaari Hyttinen – It’s in my nature

YLÄKERTA | 12.3.-29.3.2022

“It’s in my nature- näyttelyn maalauksissa olen käsitellyt kaipuuta luontoon tai haavekuvitelmaan luonnosta. Tunnen kaipuuta yksinäisyyteen, jonkinlaiseen eksymiseen, sinne jonnekin jäämiseen ja unohtumiseen. Yritän maalausteni kautta päästä tällaisiin maailmoihin. Olen pohtinut myös paljon eksymisen kokemusta ja sitä voiko eksyksissä oleminen olla tavoittelemisen arvoinen tila tai tunne. Eksyminen mielletään usein pelottavaksi, koska pitäisi löytää nopeasti oikealle reitille ja turvaan. Minua kiehtoo se hetki, kun ymmärtää ettei olekaan siellä missä luuli olevansa.”

Annamaari Hyttinen (s.1990) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, joka opiskelee Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Ilai Elias Lehto – Boys & Other Soft Toys

ALAKERTA | 12.3.-29.3.2022

Kierrätettyjä lohtuesineitä. Tuhmia leikkejä. Metsästysmuistoja.

Boys & Other Soft Toys on kokoelma keräilemiäni ja työstämiäni pehmoisia, kankaisia kappaleita. Ne viittaavat varhaisiin tunne-elämän kokemuksiin ja meitä ympäröivien tavaroiden maailmaan. Vanhempien lisäksi sylilapsen maailma hahmottuu pehmoeläinten kautta. Yhdistän kierrätetyt lelut karvaisten, pehmeiden pintojen lohduttavaan kosketukseen ja toisaalta kasvukipuihin, pojaksi kehkeytymisen problematiikkaan.

Taide-esineet, kuten muutkin tärkeät ja henkilökohtaiset tavarat toimivat tunteiden säiliöinä, peilipintoina haaveillemme ja peloillemme. Asioiden korjaaminen, kierrätys ja uudelleen käyttöönotto ovat hoitavia ja rakentavia tekoja. Niiden merkitys korostuu kertakäyttöisessä kulutusympäristössä, joka luo tarpeita tyhjästä hyväksikäyttämällä epävarmuuksiamme ja kannustaa heittämään pois säilyttämisen ja vaalimisen sijaan.

Tutkailen esineiden ja identiteetin yhteyttä. Esitän poimintoja meitä ympäröivän materian kiertokulusta. Kritisoin kuluttamiseen pohjaavaa identiteettiämme, jossa henkilökohtainen kokemus sukupuolisuudesta supistuu helposti kaupattaviksi pinnallisiksi ominaisuuksiksi ja näennäisiksi vaihtoehdoiksi, tyttöjen leluiksi ja poikien leluiksi. Huumorin ja rinnastuksien kautta peräänkuulutan teoksissani pehmeää, muovautuvaa mieheyttä – kovan ja jähmeän, monella tapaa ulkokohtaisen maskuliinisuuden performanssin ylittävää inhimillistä herkkyyttä, tunneälyä ja haavoittuvuutta.

Ilai Elias Lehto on pohjoiskarjalainen kuvanveistäjärunoilija (s. 1988, Joensuu). Hän asuu Kangasalla ja työskentelee Tampereella. Lehto työskentelee installaatiopohjaisesti rakentaen tilallisia teoskokonaisuuksia pääasiassa kierrätetystä tekstiilimateriaalista. Lehdon teoksissa esiintyvät usein erilaiset karvaiset, pehmeät, lelumaiset asiat, joita hän työstää sekoittaen kuvataiteen ja käsityön perinteitä ja tekniikoita.

Lehto on opiskellut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulussa 2016, valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta Visual Culture and Contemporary Art -koulutusohjelmasta 2018 ja kuvataiteen maisteriksi kuvanveiston opetusalueelta Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta keväällä 2021.

Sami Ala & Mikko Auerniitty – Tiloja

KOKO TILA | 19.2.-8.3.2022

Tiloja on valokuvajaa Mikko Auerniityn ja videotaiteilija Sami Alan yhteisprojekti. Kokonaisuus sisältää Samin videoteoksen ja Mikon valokuvia. Mikko on myös yksi videon kuvaajista.

Näyttelyn teema versoo arkkitehtiopiskelijoiden tuottamasta tutkimuksesta, joka käsitteli ihmisen tilakokemusta ja hänen oman mielentilansa osuutta siinä. Tutkimuskohteena oli talo, jonka asukkaat olivat jo vuosia kertoneet siellä tapahtuvista selittämättömistä ilmiöistä ja ajoittaisista voimakkaista tunnelmista. Videoteoksen monologit on editoitu tutkimushaastatteluista. Siinä missä monologit kuvailevat asukkaiden talossa aistimia tunnelmia, kertovat valokuvat jäljistä joita asuminen on jättänyt materiaan.

Mikko Auerniitty (TaM 1998 TAIK) on Jyväskylässä asuva valokuvataiteilija. Häntä kiinnostavat tila, valo ja tarina. Auerniittyn on tutkinut teoksissaan jalkapallon eri ilmiöiden vaikutusta ympäristöön, Villa Lante al Giannicolo talon historiaa ja nykyisyyttä, sekä ympäristöteemoja kuten kaivostoimintaa, metsien biodiversiteettiä ja Vuoksen vesistöä. Hänen teoksia on ollut esillä ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä Suomessa ja Euroopassa. Auerniittyltä on ilmestynyt valokuvakirjoja ja kuvasalkkuja.

Sami Ala ( Vapaa Taidekoulu 2002 ) on Keuruulla asuva videotaiteilija. Hänen teostensa lähtökohta on usein teksti, oma tai jonkun toisen kirjoittama. Alan videoita on ollut esillä ryhmä ja yksityisnäyttelyissä ja videotaide ja elokuva festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla.

Näyttelyä ovat tukeneet Taike, Avek ja SKR.

Mirva Niskanen – IRTI

YLÄKERTA | 29.1.-15.2.2022

Olen Vihdistä Tampereelle Kankaanpään kautta muuttanut kuvataiteilija, ja ilmennän ympäröivää maailmaa abstraktein maalauksin.
Teoksissa pääasiallisena työvälineenä on kuulakärkikynä, jonka käyttäminen maalauksissa sai muutama vuosi sitten alkunsa kirjoittamalla. Ajatusten kirjoittaminen muuttui hieman fanaattiseksikin viivan piirtämiseksi, ja viivan tutkiminen ja värikerrokset muokkautuivat maalauksiksi.

Ajattelen teokset kuvaksi kirjoitetuiksi kertomuksiksi, jotka ovat alkuperäisestä minimalistisuudestaan muuntautuneet ja ottaneet vaikutteita ympäristöstä. Olen vasta hiljattain tamperelaistunut, eikä se ole pienemmältä paikkakunnalta kotoisin olevalle itsestäänselvyys. Olen oppinut tarkastelemaan ympäristöä uudella tavalla ja päivittänyt esteettistä silmääni.
Aiheet teosten takana ovat vallitsevassa maailman- ja elämäntilanteessa hieman synkkiä. Olen yrittänyt tehdä kivoja ja kauniita asioita, mutta teosten aiheet palaavat aina tietynlaiseen melankoliaan. Työt kertovat virheistä, uudistumisesta ja irti päästämisestä. Katumus on turhaa, oppiminen välttämätöntä.

Inspiraation lähteinä minulle ovat toimineet kodin tekstiilit, sähkökaapit, maalauksen erilaiset pohjaratkaisut, materiaalit sekä niiden yhdisteleminen ja muokkaaminen. Ympäristön vaikutus mieleen ja siten taiteeseen on innoittanut tekemistä. On helpompi huomata muutokset taiteessa kuin mielessä ja käyttäytymisessä. Konkretia teoksissa selkeyttää abstraktia mieltä.

Parhaimmillani työhuoneella olen kuin lapsi leikkimässä. Eikä leikkejä tarvitse siivota heti leikin päätyttyä pois, vaan leikkiin voi, ja pitääkin palata. Teokset syntyvät hitaasti ja niiden kanssa on vietettävä aikaa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Marika Lahdenperä – Pinnan alla

ALAKERTA | 29.1.-15.2.2022

Galleria Rajatilan alakerran näyttelyssä tullaan näkemään Marika Lahdenperän vesivärimaalauksia, joiden kohdalla hän on pohtinut suhdettaan veteen ja sen pintaan. Lahdenperä pelkää merien ja järvien salaista elämää. Pinnan alle painuneena hän tuntee usein pakokauhua. Maalauksen kautta hän on pystynyt päästämään tästä tunteesta eroon ja keskittymään kokemuksen kauneuteen, kuten valon taipumiseen veden pinnalla.

Lahdenperä haluaa luoda kokemuksen vedenalaisesta maailmasta, jonne laskeudutaan Galleria Rajatilan portaita pitkin. Vedenalaisuus vaikuttaa ihmisen aisteihin, tällöin on pakko elää vain hetkessä. Lahdenperä haluaa näyttää, miten vähällä vesivärimaalaus voi olla paljon. Vesivärien ja paperin luonne on itsepäistä ja herkkää, mutta värien kerrostuksella ja paperin tuomilla mahdollisuuksilla se voi olla myös massiivista, väkivaltaista, värikästä ja kiehtovaa. Näyttely vapauttaa ajatukset veteen ja sen väreihin liitettävistä rajoista, kuten myös vesivärimaalauksesta.

Marika Lahdenperä on syntynyt vuonna 1998 Helsingissä. Lahdenperä valmistui vuoden 2021 keväällä taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta, jonka jälkeen hän muutti työskentelemään Tampereelle. Lopputyönäyttely pidettiin Kaapelitehtaan Puristamossa 22.5.- 6.6.2021.

Ordotoksinen kirkko – INTRUUSIO

YLÄKERTA | 8.1.-25.1.2022

INTRUUSIO on pysähtynyttä hetkeä ilmentävä asetelmallinen installaatio.
Ylösalaisen pyramidin kärki hohtaa valoa.
Veistokset sulavat, muotokuvat turmeltuvat.
Vallan symbolit luhistuvat.

ORDOTOKSINEN KIRKKO on anonyymien kuvataiteilijoiden muodostama kollektiivi, jonka kiinnostuksen, tarkastelun ja purkamisen kohteita ovat vallan symbolit, rakennelmat ja mekanismit. Kollektiivi katselee maailmaa okkultismin ja scifin sävyttämien lasien läpi ja hyödyntää työskentelyssään pääasiassa löydettyä ja kierrätettyä materiaalia.

INTRUUSIO on ordotoksisen kirkon ensimmäinen julkinen ilmentymä.

Udi Salmiaitta ja Aki Suutari – Varjosta

ALAKERTA | 8.1.-25.1.2022

Udi Salmiaitta on Kotkalainen akvarellisti, joka kuvaa maalauksissaan itäisen suomenlahden luontoa ja meren rannoilta löytyneitä aarteita. Maalauksissa on löydettävissä viittauksia ikonitaiteeseen ja folkloren kasvisymboliikkaan. Teokset edustavat modernia realismia ja nojaavat luonnontieteelliseen kuvitusperinteeseen. Materiaalin tunnun etsiminen on Salmiaitan työlle ominaista mutta fotorealismi ei ole tavoitteena. Teokset herättelevät katsojaa pohtimaan suhdettaan historiaan ja ympäristöön. Udi Salmiaitan työskentelyä on vuonna 2021 tukenut Taiteen edistämiskeskuksen työskentelyapuraha. Salmiaitalle myönnettiin Kotkan kaupungin taidepalkinto vuonna 2021.

Aki Suutari on Säkylässä työskentelevä taiteentekijä. Koulutukseltaan hän on jalometallimuotoilija, mutta taiteentekeminen on vienyt mennessään, ja materiaalit ja tekniikat ova vaihtuneet pronssin ja alumiinin valamiseen ja teokset kasvaneet korutaiteesta veistoksiksi. Kantavina teemoina Suutarin taiteessa on valta ja vallankäyttö, ihmisten väliset suhteet sekä ihmisen suhde luontoon, uudelleenrakentuminen ja jossain määrin uskonnollisuuden tematiikka. Teokset peilaavat sekä yhteiskunnassa tapahtuvia rakenteiden muutoksia, mutta myös taiteilijan omaa henkilökohtaista elämään. Kaikki näyttelyssä nähtävät teokset ovat on toteutettu pronssi ja alumiinivaluina sekä käsin rakennettuina keraamisina teoksina.

Salmiaitan ja Suutarin teokset käyvät materiaalin ja muotokielen vuoropuhelua. Molemmat taiteilijat kuvaavat luontoa (ja ihmisluontoa) samaan aikaan herkällä ja voimakkaalla tavalla. Teoksista paistaa ihailu ja kiinnostus orgaanista ympäristöämme kohtaan. Realistinen esitystapa tuo katsojalle näkyviin taiteilijoiden ammattitaidon ympäristön, elämän ja kuoleman kuvaajina.

Näyttelyn kaikki työt on tehty vuosina 2020-2021.

VARJOSTA osa kaksiosaisesta kokonaisuudesta. Näyttelykokonaisuuden ensimmäinen osa, VALOON, oli esillä Galleria Rongassa 3.4- 22.4. 2021.