ALAKERTA | 2.9.-19.9.2023

Nykytaideryhmä Kylkiäinen tutkii sattumanvaraisuutta, kaoottisuutta, käyttökelvottomuutta, kaikkialle työntyvää materiaa ja kertakäyttöisyyttä. Haluamme valloittaa jätevuoria ja kompastua huomaamattomiin liruihin ja lähtökohtiin. Haluamme ymmärtää enemmän ja poistaa päälleliimattua ekologisuutta ja omatunnon pikapesuohjelmia. Haluamme suurennuslasin ja kaukaa katsomisen työkaluilla mataa kohti tämän hetken tajuamista. Iloittelemme suurilla ja painavilla asioilla.

Hartaus ja haavoittuvuus, teosten inhimillinen koko pyrkivät kääntämään tämän hetken välinpitämättömän ja tarkoituksettoman tuotannon toiveajatteluna arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Näyttelyn teokset ovat ehdotuksia arkkitehtonisiksi kaariksi, keraamisiksi ruukuiksi, fossiileiksi, löydöksiksi ja pyhäinjäännöksiksi. Arkista ryönää on venytetty, tungettu, kääritty, ommeltu, maalattu, purettu, leikattu, löydetty ja estetisoitu.

www.kylkiainen.fi

YLÄKERTA | 2.9.-19.9.2023

Aloitin tutustumisen pukeutumisen kestävyyteen vuonna 2018, jolloin tyhjensin vaatekaappini asusteista, jalkineista ja vaatteista, jotka olivat lojuneet siellä käyttämättöminä odottaen hävittämistä tai kierrättämistä. Kirjasin ylös näistä pukineista löytyviä tietoja ja täydensin niitä tiedonmurusilla, joita löysin verkosta ja muistini sopukoista. Punnitsin pukineet, jotka painoivat yhteensä 21,8 kg. 

Tein samaan tapaan laajemman inventaarion koko vaatekaappini sisällöstä vuonna 2020. Tuolloin punnitsin vaihtelevassa käytössä olleiden pukineiden yhteispainoksi 38,9 kg. Tämän inventaarion myötä halusin tietää enemmän pukineistani ja niiden matkasta vaatekaappiini sekä siitä, millaisia vaikutuksia pukineillani ja pukeutumistottumuksillani on ekologiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Samalla etsin keinoja kuluttaa toisin. Hankin vähemmän pukineita ja käytin jo omistamiani pukineita pitempään. Vuosina 2020–22 ostin pukineita 2,2 kg edestä. 

Vuoden 2022 lopussa omistin yhteensä 62,9 kg pukineita.

Kankaan paino -näyttelyn aiheena on pukeutumisen kestävyys. Näyttely on kokonaisuus, joka käsittelee henkilökohtaista dataa pukeutumisesta ja koostuu eri menetelmin toteutetuista osista. Tekstiilityö- ja videopohjaiset osateokset välittävät informaatiota pukineista ja niiden valmistuksesta, hankinnasta, käytöstä ja hävittämisestä. Kokonaisuuteen sisältyy Instagram-julkaisuja, jotka ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään liiketoimintaan. Näyttelyn aikana voi osallistua työpajaan, jossa voi tehdä vaatepaikkoja kirjomalla luontoaiheita tilkkuihin. 

Taiteellista työskentelyäni ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Turun kaupungin kulttuurilautakunta ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK. Olen saanut apua näyttelyn toteuttamiseen myös perheen jäseniltä ja ystäviltä. Sydämellinen kiitos tuesta!

Lämpimästi tervetuloa näyttelyyn!

Oheisohjelma

Tee luontoaiheinen vaatepaikka!

Kirjo yhdessä taiteilijan kanssa luontoaiheita kangastilkkuihin. 

Galleria Rajatila la 9.9.2023 klo 12–16

KOKO TILA | 12.8.-29.8.2023

Vastapuhenäyttely on taiteilijoiden ja tutkijoiden yhteistyön tulos, jonka tarkoituksena on herätellä kävijät pohtimaan keinoja vastustaa vihapuhetta. Näyttelyn aikana galleria Rajatilasta muovautuu interaktiivinen, osallistava ja kokeileva tila, joka toimii rajapintana vuorovaikutukselle vastapuheen ja sen eri muotojen äärellä. Kyseessä on prosessinäyttely, jota fasilitoi taiteilija Jenna Jauhiainen.

Näyttelyn toteuttava tieteilijöistä ja taiteilijoista koostuva työryhmä työskentelee rönsyilevän, affektiivisen ja kehollisen merkitystuotannon parissa installoiden gallerian yläkertaan prosessissa syntyviä jälkiä, kuten runoja, piirroksia, valokuvia, muistiinpanoja ja merkityskyllästettyjä esineitä. Gallerian alakerrassa puolestaan on koko näyttelyn ajan pysyvä installaatio, jossa vastapuheen teemoja tutkaillaan erityisesti kuvataiteen keinoin.

Idea osallistavasta ja kokeilevasta tilasta syntyi Koneen säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa, jossa tutkitaan erityisesti verkkovihan vastustamisen eri muotoja. Hankkeessa on pohdittu tutkimuksen ja aktivismin yhdistämistä eli tuttavallisemmin ‘tutkivismia’. Kokeilut tutkivismin äärellä ovat kulminoituneet kehollisiin, affektiivisiin ja tilallisiiin keinoihin, joilla tuottaa merkityksiä ja käsitellä erilaisia kokemuksia. Näin ollen hankkeessa on siirrytty reaktiivisesta vastapuheesta aktiiviseen ja uudistavaan kommunikaatioon, jonka pyrkimyksenä on rakentaa turvallisempaa julkista tilaa niin internetissä kuin sen ulkopuolellakin.

Usein tieteellinen ja taiteellinen tieto nähdään toisensa poissulkevina. Vastapuhenäyttelyn aikana galleria Rajatilaan syntyy rönsyilevän tiedon tila, jossa tuotetaan merkityksiä ja luodaan uutta, kehollista ja kokemuksellista tietoa yhdessä. Näyttelyn toteuttajien tavoitteena on muokata sekä taiteellisen että tieteellisen tekemisen konventioita, samalla raivaten tilaa vaikuttavalle ja osallistavalle aktivismille.

Vastapuhe-hankkeesta mukana näyttelyn toteuttamisessa ovat Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri ja Tuija Saresma. Lisäksi mukana on Saara Särmä, joka työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa MEMEPOL -hankkeessa.

Osana vastapuhenäyttelyä järjestetään muun muassa seuraavia tilaisuuksia:

Hämäränmetsä – tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus
HUOM! Alkuperäinen tapahtuma-aika peruttu sairastapauksen vuoksi, uusi aika ilmoitetaan pian.

Hämäränmetsä on Susi Nousiaisen tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus, joka pohtii verkkovihaa. Performanssi yhdistää livemaalausta ja runonlausuntaa yhdessä yleisön kanssa tapahtuvaan pohdintaan vihapuheen syistä ja seurauksista. Performanssin jälkeen tuotamme yhdessä ajatuksistamme materiaalia osaksi näyttelyä. Osallistuminen on mahdollista myös perinteisemmässä katsojan asemassa.

Miten peleillä muutetaan maailmaa? Paneelikeskustelu pelien keinoista ja vaikutuksista
Sunnuntaina 13.8. kello 16–18

Pelit kommentoivat maailmaa, opettavat asioita ja saavat pelaajan kohtaamaan uusia puolia itsestään. Pelikulttuuri ei kuitenkaan ole ongelmaton, joten millaisia asioita niiden kautta oikeastaan kohtaa? Aiheesta keskustelevat kirjailija Aleksandr Manzos, pelitutkija Usva Friman ja pelinkehittäjät Ilona Tupula ja Julia Helander. Paneelia vetää pelitutkija Jonne Arjoranta.

Meemikoulu: Saara Särmän ja Jenna Jauhiaisen vetämä työpaja meemilukutaidosta
Torstaina 17.8. kello 16-18

Viraalisti leviävät meemit kantavat mukanaan sekä verkkovihaa että yhteisöllistä resilienssiä, joka toimii osaltaan keinona vastustaa verkkovihaa. Meemilukutaidossa erityisen tärkeää on yhteisöllisyys – meemilukutaito ei ole yksilösuoritus. Työpajassa harjoitellaan meemilukutaitoa huumoria unohtamatta.

Vastapuhepaneeli – keskustelutilaisuus vihapuheen vastaisesta työstä
Torstaina 24.8.2023 klo 16–18

Vastapuheen käsite on kuluneen vuosikymmenen sisällä noussut esiin keinona vastustaa erityisesti internetissä levitettävää vihapuhetta, haastaa mustamaalaavia stereotyyppejä ja korjata disinformaatiota. Millainen on vihapuheen vastaisen työn tilanne nykyisessä polarisoituneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jota myös alustatalous ja poliittiset suhdanteet määrittävät? Riittääkö vastapuhe ratkaisuksi, kun aihetta lähestytään vastapuhetta harjoittavien, vihapuhetta kohtaavien tai yhdenvertaisuuden asiantuntijoiden näkökulmasta?

Paneelissa vastapuheesta ja vihapuheen vastaisesta työstä ovat keskustelemassa yhdenvertaisuuskoordinaattori Mikko Ala-Kapee (Tampereen kaupunki), sosiaalisen median ja digitaalisen kulttuurin tutkija Laura Savolainen (Helsingin yliopisto), yhdenvertaisuusasiantuntija Javiera Marchant Aedo (Antiracist Forum) sekä tutkijatohtori Saara Särmä (Tampereen yliopisto). Keskustelua moderoi yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri (Tampereen yliopisto).

Tilaisuuden turvallisuuden takaamiseksi keskustelutilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. Ilmoittautumisia pyydetään viimeistään keskiviikkona 23.8.2023 sähköpostiosoitteeseen vastapuhe@jyu.onmicrosoft.com

Lisätietoja Vastapuhe-hankkeesta: https://vastapuhe.fi

///

The counterspeech exhibition is the result of a collaboration between artists and researchers. The purpose of this exhibition is to make visitors imagine different ways to oppose hate speech. During the exhibition, the gallery Rajatila will be transformed into an interactive, participatory and experimental space, which will act as an interface for interaction with counterspeech and its various forms. This is a process exhibition facilitated by the artist Jenna Jauhiainen.

The working group of researchers and artists carrying out the exhibition are working with sprawling, affective and bodily production of meaning, installing the upper floor of the gallery space with various traces born through the process, such as poems, drawings, photographs, notes and meaning-saturated objects. On the basement floor of the gallery, there is a permanent installation throughout the exhibition, where the themes of counterspeech are explored, especially through the means of visual art.

The idea of a participatory and experimental space was born in the counterspeech project funded by the Kone Foundation, which specifically investigates different forms of resistance to online hate. The project has considered combining research and activism, or more familiarly, ‘research-activism’. Experiments with research-activism have culminated in bodily, affective and spatial means to produce meanings and process different experiences. Thus, the project has moved from reactive counterspeech to active and innovative communication, the aim of which is to build a safer public space both on and off the internet.

Often, scientific and artistic knowledge are seen as mutually exclusive. During the counterspeech exhibition, a space of sprawling knowledge is created where meanings are produced and new, bodily and experiential knowledge is created together. The aim of the organizers of the exhibition is to modify the conventions of both artistic and scientific creation, while making space for effective and participatory activism.

Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri and Tuija Saresma from the Vastapuhe project are involved in the realization of the exhibition. In addition, Saara Särmä, who works in the MEMEPOL project funded by the Academy of Finland, is also involved.

The following events will be organized as part of the counterspeech exhibition:

Hämäränmetsä – research-activist performance and discussion event
NOTE that the performance has been cancelled due to illness. New time will be announced soon.

Hämäränmetsä is a research-activist performance and discussion event which reflects on online hate, organized by Susi Nousiainen. The performance combines live painting and poetry recitation with a discussion with the audience about the causes and consequences of hate speech. After the performance, together we produce material from our thoughts as part of the exhibition. Participation is also possible in a more traditional spectator position.

How do games change the world? Panel discussion on the means and effects of games
Sunday 13.8. from 4 to 6 PM

Games comment on the world, teach things and make the player face new aspects of themselves. However, game culture is not problem-free, so what kind of things do you actually encounter through it? The topic will be discussed by writer Aleksandr Manzos, game researcher Usva Friman and game developers Ilona Tupula and Julia Helander. The panel is chaired by game researcher Jonne Arjoranta.

Meme School: A workshop on meme literacy led by Saara Särmä and Jenna Jauhiainen
Thursday 17.8. from 4 to 6 PM

Memes that spread virally carry with them both online hate and communal resilience, which serves as a means of resisting online hate. Community is especially important in meme literacy – meme literacy is not an individual practice. In the workshop, meme literacy is practiced without forgetting humor.

More information about the Vastapuhe project: https://vastapuhe.fi

GALLERIA MUUNTOTILA | 29.7-20.8.2023

Rajataide ry:n kesänäyttely esittelee kahden yhdistyksen taiteilijan installaatiot Galleria Muuntotilassa. Näyttelyn on kuratoinut Rauha Aaltonen yhteistyössä Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden sekä Rajataide ry:n kanssa.

Sofi Häkkisen (s. 1990 Oulu) teos Things that live in plastic houses shouldn’t throw stones (2023) koostuu kasvihuoneesta, joka suojaa sisäänsä pop-teemoista ammentavia veistoksia. Häkkisen käyttämät arkipäiväiset materiaalit tuovat nyrjähtäneen humoristiset teokset lähelle katsojaa materiaalien tuttuuden kautta. Teoksen nimi on väännelmä englanninkielisestä sanonnasta “people who live in glass houses shouldn’t throw stones”, mikä tarkoittaa, ettei pidä kritisoida muita virheistä tai vioista, joita itsessäkin on. 

Sanni Saaren (s. 1990 Rauma) A Visitor On The Set (2023) mediainstallaatio koostuu valokuvista, videoprojisoinnista, valoteoksesta ja äänestä. Teos on saanut alkunsa residenssissä Bergenissä. Vuonojen keskellä sijaitsevan satamakaupungin öisistä valoista ja äänistä kerätty materiaali muokkaantui teoksessa unenomaiseksi esitykseksi. ”Kamera näyttäytyy minulle maagisena välineenä, joka tekee näkyväksi jotain jo kadonnutta ja näkökyvyn kantamattomissa olevaa. Taiteen kautta voin pyrkiä löytämään enteitä ja ehkä jopa yliluonnollisia kokemuksia, joiden kautta saan lohtua voimattomuuden kokemukseen.” Saari luo tunnelmallisia tilallisia installaatiota valokuvan, videon, tekstin ja äänen keinoin. 

Rauha Aaltonen (s. 1990) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja kuraattori. Aaltonen pyrkii kuraattorina mahdollistamaan taiteellisen työskentelyn kokeellisuutta tilassa. Häkkisen ja Saaren teosten keskustelussa Aaltosta kiinnostaa erityisesti heidän työskentelynsä paikkasidonnaisuus, installaatio taiteellisena ilmaisuna sekä taiteilijoiden kyky muuntautua ja kehittyä.

tampere.fi/galleriamuuntotila

Rajataide ry’s summer exhibition presents installations by two of the association’s artists in Galleria Muuntotila. The exhibition has been curated by Rauha Aaltonen in cooperation with Rajataide ry.

Sofi Häkkinen‘s (b. 1990 Oulu) artwork Things that live in plastic houses shouldn’t throw stones (2023) consists of a greenhouse that shelters sculptures inspired by pop themes. The everyday materials used by Häkkinen, such as cardboard, macaroni and modeling wax, bring the grotesquely humorous works close to the viewer through the familiarity of the material. The title of the work is a twist on the saying “people who live in glass houses shouldn’t throw stones”, which means that you shouldn’t criticize others for mistakes or faults that you also have in yourself. “I want to give space to incompleteness, imperfection, and the fact that one can and should change one’s mind in the light of new information, thoughts and feelings.”

Sanni Saari‘s (b. 1990 Rauma) media installation A Visitor On The Set (2023) consists of photographs, video projections, light art and sound. The installation started in the BEK – Bergen Center for Electronic Arts residency in Norway. The material collected from the nighttime lights and sounds of the harbor town located in the middle of the fjords was transformed into a dreamlike performance in the work. “The camera appears to me as a magical tool that makes visible something that has already disappeared and is out of sight. Through art, I can try to find omens and maybe even supernatural experiences, through which I can find solace when experiencing powerlessness.” Saari creates atmospheric spatial installations using photography, video, text and sound.

Rauha Aaltonen (b. 1990) is a visual artist and curator living in Helsinki. As a curator, Aaltonen aims to enable the experimental nature of artistic work in the space. In the discussion of Häkkinen’s and Saari’s works, Aalto is particularly interested in the site-specificness of their work, the installation as an artistic expression, and the artists’ ability to transform and develop.

YLÄKERTA | 22.7.-8.8.2023

Susanna Kesäsen näyttely Lumisade kesäyössä rakentuu omenapuun ympärille. Puu ja metsästä rajautuva pihamaa ovat lähtökohta ja tapahtumapaikka teoksille, joissa luonto limittyy omakuviin, asetelmiin ja menneisyyden esineistöön.

Valokuvien pohjalta toteutetut piirustukset ja kollaasi käsittelevät suhdetta sukupolviin, paikkaan ja menneisyyteen. Suuri kollaasi, lyijykynäpiirustussarja ja taiteilijakirjat, tuovat näkyviin vuodenaikojen syklin, joka yhdistyy pohdintoihin muutoksesta ja siihen sopeutumisesta.

Lumisade kesäyössä -näyttely heijastelee tunteita elämän ennalta-arvaamattomuuden ja ristiriitaisuuden äärellä. Piirtämisen ele kääntää valokuvan todellisuuden toiselle kielelle, ja avaa reitin unenomaiseen maailmaan, jossa vallitsee oma aika.

Susanna Kesänen (1983, Elimäki) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka teoksissa yhdistyy valokuva, piirustus ja sarjakuva. Hän tarkastelee töissään kameralla tallentamisen ja piirtämisen suhdetta. Kesänen on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta valokuvataiteen koulutusohjelmasta 2017. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja hänen esikoissarjakuvakirjansa Ja 10 muuta joita en muista oli Sarjakuva-Finlandian palkintoehdokas vuonna 2021.

www.susannakesanen.fi

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

ALAKERTA | 22.7.-8.8.2023

Sidoksia II on Leena Hyttisen toinen yksityisnäyttely, jossa hän esittelee keramiikkaa, räsymaton kuteita, villaa sekä erilaisia nyörejä yhdistelevän veistoskokonaisuuden. Näyttelyn teemana ovat olleet kysymykset sosiaalisista ja kulttuurisista sidoksista kytkettynä vanhan kotiseudun herättämiin juurevuuden ja juurettomuuden tunteisiin.

Galleriatilaan asettuvat veistokset kurottelevat, pullistelevat ja mutkittelevat sinne ja tänne sekä toisaalta seisovat tukevilla jaloilla ja luovat toisiaan kannattelevan verkoston. Teoksissa vuorottelevat kotiseuturakkaus sekä kotiseutuvieraus, lapsuuskodista kauan sitten poistuneen estetisoiva katse sekä humoristinen lämpö eri viiteryhmien herättämiä ristiriitaisia tunteita kohtaan.

Keramiikkaveistokset on rakennettu erilaisin käsinrakennusmenetelmin korkeapolttoisesta kivitavarasavesta. Osassa töistä on käytetty myös pohjoissuomalaista villisavea joko massassa tai osana pintakoristelua. Materiaalilähtöisyys ja leikkisät muotokokeilut ovat tärkeä osa työskentelyä lasi- ja keramiikka-artenomin koulutuksen saaneelle Hyttiselle.

Leena Hyttinen on kotoisin Taivalkosken vaaraseuduilta, asuu Tampereella kahden järven välisellä harjulla ja työskentelee Nokian Nansotalolla junaradan vieressä. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli syksyllä 2022 Oulun Taiteilijaseuran galleriassa, ja hänen töitään on ollut esillä useissa ryhmä- ja yhteisnäyttelyissä kotimaassa.

KOKO TILA | 1.7.-18.7.2023

Teppo Jäntti, Matti Kokkonen, Janne Laine, Marko Lampisuo, Tero Litmanen, Tuuli Penttinen- Lampisuo, Pasi Pohjanperä, Tiina Poutanen, Sanni Sorma, Suvi Vesalainen

Meitä oli kymmenen eri puolilta Suomea Tampereelle kerääntynyttä kuvataiteen ja viestinnän opiskelijaa ja taiteen rakastajaa.

1990-luvun laman loppumainingeissa teimme yhteisen havainnon, että Tampereelta puuttuu nuorten taiteilijoiden töitä esittelevä näyttelytila.

Siksipä päätimme perustaa sellaisen itse. Niin sai alkunsa myös Rajataide ry.

Ensimmäinen yhdistyksen galleriatila vuokrattiin Satakunnankadulta. Galleria Rajatilan toiminnan käynnisti yhdistyksen jäsenen, kuvataiteilija Tiina Poutasen näyttely heinäkuussa 1997.

Ensimmäisenä näyttelysyksynä Galleria Rajatilassa nähtiin videotaidetta, installaatiota ja grafiikkaa. Lisäksi yhdistys järjesti klubi- sekä liveroolipelitapahtumat.

Rajataide jäi elämään. Galleria Rajatila toimii edelleen, uusien pyörittäjien voimin nuorten taiteilijoiden töiden näyttelytilana, kahdessa kerroksessa Tampereen Hämeenpuistossa.

Rajataide ry palkittiin vuonna 2012, kuudentoista toimintavuotensa jälkeen Kuvataiteen valtionpalkinnolla!

Näyttely kokoaa meidät perustajat pitkästä aikaa yhteen esitellen töitämme ja sitä, missä menemme tällä hetkellä elämässämme sekä urallamme.

YLÄKERTA | 3.6.-20.6.2023

Sirja Mobergin The Underlying -näyttelyn teokset levittäytyvät Galleria Rajatilaan rituaalinomaisissa muodostelmissa ja ne käsittelevät maaperää, elämänkiertoa, kasvielämää ja luonnon syvää aikaa. Näyttely koostuu videoteoksista, maaperäkromatografioista, pigmentinsiirtotauluista sekä esine- ja veistosinstallaatioista. Esillä on myös analogisia valokuvia, joita Moberg työsti ollessaan CYAN Darkroom -residenssissä, Oslossa, keväällä 2023.

Maaperä on yhdistävä tekijä Mobergin työskentelyssä, johon kuuluu olennaisesti työskentelymatkat luonnonsuojelualueiden metsiin, meteoriittikraattereille ja Saamenmaan tunturiin. The Underlying -yksityisnäyttely kokoaa nämä projektit yhteen kokonaisuuteen tarjoten näkökulmia maaperän merkityksellisyyden sekä luontosuhteen pohtimiseen valokuvallisten esitystapojen kautta. Näyttely Rajatilassa on jatkoa maaperä-aiheiselle Soil Experiments -näyttelylle, joka oli esillä Valokuvakeskus Nykyajassa talvella 2023.

“Luontoyhteys ja luonnon mysteerit ovat taiteeni ytimessä. Erityisesti minua askarruttaa valokuvan toimijuus näiden asioiden sekä todellisuuden paljastajana, piilottajana ja rajaajana. Kokeelliset valokuvalliset prosessit ja niiden yhdistely muihin taiteen tekniikoihin on minulle ainaisesti kiehtovaa sekä työskentelyäni eteenpäin ajava voima”, Moberg kertoo.

Rajatilan näyttelyssä Moberg on kiinnostunut planeettamme kosmisen vuorovaikutuksen tilasta, minkä viestijänä hän kokee maahan iskeytyvät meteoriitit. Hän tarkastelee meteoriitteihin sejä kilpisjärveläisiin jälkifossiilikiviin kiteytyvää syvää aikaa. Sen lisäksi että Moberg asettaa kyseisiä maan elementtejä kameransa kohteeksi, kuten Kuonjarjohka-teoksessa ja mikroskoopilla tehdyssä videossa nimeltä A Childhood dream – Meteorites, hän käyttää hiekkaa, kiviä ja kasveja kuvan valmistumisen materiaalina analogisissa valokuvissa. Näyttelyssä nähdään myös vaihtoehtoinen tapa käyttää maanviljelyyn kehitettyä maaperäkromatografiaa valokuvataiteen kontekstissa. Maa- ja metsäaineksia sekä valokuvakemiaa hyödyntävät kromatografiat antavat katsojalle mahdollisuuden ‘nähdä’ maan sisään sekä pohtia sieltä kumpuavaa elämänvoimaa

Mobergin työskentelyä inspiroivat filosofi Emanuele Coccian Kasvien elämä: Sekoittumisen metafysiikkaa (2020) -kirjan ajatukset, joiden mukaan maaperä on planetaariset aivomme ja planeetan kiviliha, jonka kanssa kasvit kommunikoivat maanalaisten juurten sekä mineraalien välityksellä. Vaikutteita teoksilleen Moberg ammentaa myös suomalaisten muinaisuskosta, jonka mukaan maanalainen oli kaiken olevaisen yöpuoli, Alinen maailma.

Sirja Moberg (s.1989) on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Moberg työskentelee kokeellisen valokuvan, videon, valon, installaation ja biotaiteen parissa pitkäaikaisten projektien muodossa. Yksityisnäyttelyitä Moberg on pitänyt gallerioissa ja luonnossa Suomessa sekä ulkomailla. Hän on osallistunut lukuisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin suomalaisissa gallerioissa ja museoissa. Moberg on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun valokuvataiteen maisteriohjelmasta vuonna 2020.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus (Taike). Kiitos Suomen Biotaiteen Seura ja Kumpulan Geologiset Kokoelmat (Luomus).

ALAKERTA | 3.6.-20.6.2023

Tästä ei tule sellaista kevättä. Ei sellaista kuin kuvittelin. Sisällä palaa, ei roihu vaan palaa poroksi.

Tästä ei tule sellaista kevättä, mitä niin kiihkeästi omakseni haluan. Miksi niin. En halua nähdä kukkien nousevan maasta ja ensimmäinen perhonen: musta.

Tästä ei tule sellaista kevättä. Iloton aurinko ja pölyinen tuuli, joka litistää minut itseäni vasten ja pakottaa sisälle siihen synkkyyteen, mutta paniikki saapuu ennen pohjaa ja pientareelle kasvavat valkoiset kukat.

Elina Hämäläinen työskentelee monin eri tekniikoin; tällä hetkellä keskeisimmät ilmaisun muodot ovat piirustus, teksti ja installaatio. Mustat kukat esittelee omaelämänkerrallisen teoskokonaisuuden, jossa tunteet saavat vallan.

YLÄKERTA | 13.5.-30.5.2023

Jälkiä on prosessi, jossa tutkin ja jätän jälkiä ruumiillisesta kuulumisesta ja
kuulumattomuudesta performatiivisten metsäkuvausten, toisteisen omakuvien, muistin sekä
sanojen -omien ja toisten- avulla.

Mietin toisteisuutta, jota rakastan E.L Karhun dramaturgioissa ja toisaalta Susanna Hastin
ajatusta ruumiista, joka jankuttaa ja toistaa kunnes saa oikeutusta. Ajattelen Hélène Cixous´n
sanoja salaa ääneti monistuvasta ja laajenevasta minuudesta ja lopulta Anu Silfverbergin
kysymystä ”mikä ihme oma katse sitten on (…) mitä tarkoittaa tulla eläväksi?” Ja kun mietin näitä kaikkia ja useita toisiakin uskallan kirjoittaa, uskallan rakentaa häilyvän minuuteni
esityksiä.

Olen Helsingissä kasvanut ja myöhemmin fiskarsilaistunut (valo)kuvataiteilija. Kuvausprosessini ovat aina analogisia ja usein performatiivisia. Vedostuksessa käytän vaihtoehtoisia ja grafiikan menetelmiä, joiden avulla liitän valokuvaa erilaisiin fyysisiin, tilallisiin ja narratiivisiin
materiaaleihin. Teoksissani käsittelen ihmisyyteen liittyviä teemoja kuten häpeää, toiseutta, valtaa ja kohtaamista.

ALAKERTA | 13.5.-30.5.2023

Muotoilen näkyväksi erilaisia asioita. Annan uuden hahmon ilmiölle, tunteelle ja vaikka
poliittiselle mielipiteelle. Yritän kuvitella miltä näyttää huoli tai se ohikiitävä onnenhetki, kun kaikki on hyvin. Miten hahmottaa ilmastokatastrofi, entä pandemia? Luon kolmiulotteisia
metaforia monille tutuista teemoista kurottaakseni kohti yhteyttä, jota ei kielen kautta voi
saavuttaa.

Kun saan idean, siirryn tietokoneelle 3D-ohjelmaan leikkimään ja etsimään oikeanlaista
muotoa. Piirrän ja muovailen, joskus päiviä, joskus viikkoja. Lopuksi viipaloin mallin. Sitten tulostan, leikkaan ja teippaan paperia, jolla jäljennän sapluunan puulevylle. Sen jälkeen sahaan, poraan, hion ja maalaan. Laitan kiinnitykset, ripustan teoksen seinälle, otan valokuvan ja siirryn seuraavaan. Moni asia odottaa vielä kuvittelua, muodontamista.

Laura Lehenkari on opiskellut kuvanveistoa Kankaanpään taidekoulussa (2001-05) ja
taidehistoriaa Turun yliopistossa (2016-18).

YLÄKERTA | 22.4.-9.5.2023

Lumi Tuomen näyttely Unveil esittää henkilökohtaisen näkökulman hiustenlähdön maailmaan. Teoksissa hiukset ja hiuksettomuus kietoutuvat toisiinsa, valokuvien, lyhytelokuvan ja hiusteoksen vuoropuhelussa.

Piiloutuminen ja häpeä ovat hiustenlähdön mukana kulkevia kokemuksia. Autoimmuunisairaus alopecia on kehon tila, jossa elimistö erehtyy hyökkäämään kehon karvoitusta ja hiuksia vastaan. Teoskokonaisuus tutkii naisten hiuksiin liittyviä merkityksiä ja suhteita, piilotettuna ja negatiivisena asiana pidetyn hiustenlähdön kautta.

Lähtökohtaisesti naisten hiuksettomuus yhdistetään sairauteen ja eri medioissa hiustenlähtöä edustavat stereotyyppiset kuvitukset kaljuudesta outoutena ja pahuuden ilmentymänä. Näyttelyn teokset pyrkivät rikkomaan näitä toiseuttavia näkökulmia, luoden uusia kuvia hiusten, hiustenlähdön ja naiseuden moninaisuudesta.

Teoksista välittyvä epämukavuus omassa kehossa ja näkyvänä olemisen haavoittuvaisuus, nousevat esille kuvattujen henkilöiden tasapainoillessa paljastumisen pelon kanssa ja halusta tulla nähdyksi. Tuomen pois kääntyneiden ja melankolisten omakuvien vierelle heijastuu yhteisön ja luonnon empaattinen katse. Samanaikaisesti valokuvien rinnalle ripustetussa hiusteoksessa taiteilijan äidin hiukset toimivat tarinankertojina ja materiaalina.

Teokset esittävät hienovaraisia kysymyksiä naiseuden ja hiusten suhteesta, sairauden ja hiustenlähdön representaatioista sekä siitä, kenen näkökulmasta representaatiot tuotetaan. Ne ovat samanaikaisesti dokumentteja todellisista hetkistä ja rakennelmia paremmasta tulevaisuudesta.

Tuomen ensimmäinen yksityisnäyttely nostaa esiin teoksia kuuden vuoden ajalta, jotka kutsuvat kyseenalaistamaan, miten sidonnaisia olemme omiin hiuksiimme ja niihin yhdistettyihin odotuksiin. Miten hiukset ja hiustenlähtö yhdistävät sekä erottavat meitä?

Lumi Tuomi (s.1997) on suomalais-karjalainen kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, videon ja hiusteosten parissa. Töissään hän käsittelee hiuksia ja hiustenlähdön representaatioita, ihmisen suhdetta luontoon ja kulttuuriperintöä, piilotetun ja näkymättömän esiin tuomisen kautta. Tuomi valmistui valokuvataiteen kandidaatiksi Haagin Royal Academy of Art korkeakoulusta vuonna 2021. Hänen teoksia on ollut esillä Amos Rexin Generation 2017 ja Generation 2020 näyttelyissä, Tampereen elokuvajuhlilla, sekä The Grey Space In The Middle galleriassa Haagissa.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus ja näyttelyä Finnfoto ry.