Mimma Tuomisalo – Papukaijaviivain

YLÄKERTA | 2.12.-19.12.2023

Mimma Tuomisalo muodostaa näyttelyssään Papukaijaviivain (French curve) Rajatila-galleriaan näyttämökuvan, jossa pienoismallien ja toteuttamiskelvottomien suunnitelmantynkien vierellä pieni henkilö piirtää papukaijaviivaimella. Näyttely käsittelee monitahoista havaintoa siitä, että tekotavat vaikuttavat aina lopputulokseen. Näyttelyssä on arkkitehtipiirroksia muistuttavia kollaaseja, jotka eivät kuitenkaan kauttaaltaan tottele hyvän piirustustavan mukaisen täsmällisyyden vaatimuksia. Julkisivukuvia ja leikkauksia vaivaa ambiguiteetti, kun mooduliksi, päärakennusosaseksi, on määritelty rakennusteollisuuden tuotevalikoimaan kuulumaton värilappunen koossa 26 x 50 mm

Eräs esimerkki työkalun vaikutuksesta tekijään ja lopputulokseen on tietokoneavusteinen suunnittelu. Arkkitehtisuunnittelun siirryttyä vuosituhannen vaihteessa piirustuspöydiltä mallinnusohjelmiin, olemme muuttaneet asumaan tietokoneella tehdyn oloisiin taloihin. Mallinnusohjelmalla on piirtäjälle kankea sisäinen logiikka. Harva kriittisistäkään ohjelman käyttäjistä pystyy pidemmän päälle kyseenalaistamaan tämän logiikan ohjauksen omassa työssään. Piirtäjä inhimillisesti sopeutuu siihen, mikä on helpointa saada aikaan. Teknologinen kehitys ja mallinnusohjelmat ovat tehneet suoran viivan piirtämisestä ja uudelleenpiirtämisestä millimetrin tarkkuudessa helppoa ja nopeaa. Luontevan käyrän piirtäminen on toisaalta tällä työkalulla mahdotonta. Papukaijaviivain on työkalu, jonka ainoa tarkoitus on käyrien viivojen piirtäminen. Näyttely tarkastelee ennemmin ehdotuksen kuin argumentin muodossa tunnistettavaa, ehkä potentiaalista rakentamisen maailmaa, jolla ei ole todellista suhdetta siihen rakennettuun ympäristöön, jossa elämme. Pienikokoinen piirtäjä pelkät papukaijaviivaimet apunaan on jähmettynyt hetkeen, josta käsin ei voi vielä tietää, mitä hän saa aikaan.

Mimma Tuomisalo on tamperelaislähtöinen kuvataiteilija, joka työskentelee taidegrafiikan, kollaasin, assemblaasin ja luovan kirjoittamisen parissa. Tuomisalo sekä viimeistelee maisterin opintojaan taidegrafiikan opetusalueella Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, että valmistuu arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta  juuri tämän näyttelyn aikoihin. Tuomisalon teoksissa toistuvia teemoja ovat tuotetun rakennetun ympäristön vaikutukset, sukupuolittuneet tilat ja toimet, työn (moni)merkityksellisyys, sekä boymilainen pohdiskeleva nostalgia. Tuomisalo on lisäksi työskennellyt useissa esittävien taiteiden produktioissa. Papukaijaviivain (French curve) on Tuomisalon ensimmäinen yksityisnäyttely.

Rosaliina Paavilainen – The Anatomy of Desire

ALAKERTA | 2.12.-19.12.2023

“Ei ole luonnollista tapaa voittaa tätä peliä.”

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste
on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein
ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.

Elokuva paljastaa kauneudenhoidon raadolliset ja kätketyt puolet, jotka yleensä jäävät piiloon kiillotetuissa somepostauksissa tai pysyvät salaisuuksina kauneudenhoitoalan ammattilaisten ja
asiakkaiden välillä. Teos näyttää, mitä täydellisyyden tavoittelu vaatii – aikaa, kipua ja verta.

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.
Paavilainen valmistui vuonna 2022 kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta tila-ajan osastolta.

Hänen liikkuvan kuvan teoksiaan on ollut viime vuosina esillä niin näyttelyissä sekä elokuvafestivaaleilla: Docpoint, Helsinki (2021), Mäntän kuvataideviikot, Mänttä (2021), reGeneration4, Musée de l’Elysée, Lausanne (2020) ja Nuoret 2019, Taidehalli, Helsinki (2019). Kesällä 2023 Paavilainen osallistui kansainväliseen mentorointiohjelmaan Saaren Kartanossa, jonka yhteistuottivat The Wapping Project ja Koneen Säätiö.

Ohjaus, käsikirjoitus, tuotanto: Rosaliina Paavilainen
Kuvaus: Aake Kivalo
Leikkaus: Heli Kota ja Rosaliina Paavilainen
Äänisuunnittelu: Janne Masalin
Graafinen suunnittelu ja tekstin toimitus: Kalle Järvenpää


Teosta ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.

www.rosaliinapaavilainen.com
Instagram: @rosaliinapaavilainen

Leluversumi

24.11.- 26.11.2023

Rajataidekoulussa tehtiin tänä vuonna leluveistoksia pienryhmissä Laura Anderssonin ja Mia Huun ohjauksessa 16.-17.11. Tesoman Montessorieskarissa. Näitä teoksia pääsee katsomaan Galleria Rajatilalle 24.-26.11., kun Leluversumi-mininäyttely on auki yleisölle. Rajataidekouluun osallistui 13 lasta, joista jokainen rakensi oman lelumaailmansa.

Rajataiteen myyntinäyttely

YLÄKERTA | 4.11.-21.11.2023

Galleria Rajatilan yläkerrassa nähdään jälleen kerran Rajataiteen jäsenten teoksista koostuva myyntinäyttely. Tule ihastelemaan monipuolista taidekattausta, sekä tekemään löytöjä kotiisi, ystäville ja sukulaisille.

Myyntinäyttelyn taiteilijat ovat: Mia Huu, Veera Jokitalo, Sini Kallio, Katariina Kirves, Kristiina Lähteenmäki-Hein, Emilia Mäkelä, Pauliina Parjanen, Alma Peltola, Gabriella Presnal, Toni-Petri Ruotsalainen, Sanna Saastamoinen, Sanna Saarreharju, Aramis September, Senni Uusikartano ja Mariliina Valkama

Noora Kaunisto – SHIMMER

ALAKERTA | 4.11.-21.11.2023

Kun uhkaava varjo lähestyy Apis dorsata -hunajamehiläisten pesää, mehiläiset alkavat kierähdellä aaltona ympäri vuorotellen, vierustoveriaan seuraten, vatsansa hetkeksi paljastaen. Syntyvä aaltokuvio virtailee kuin hämmentämään tarkoitetut musteläiskät. Väreily on elävä muisto menneisyydestä. Se on muotoutuma, kuin valos, menneiden lähestyjien tuntemuksesta: tuollaista kohti on koettu liian kummalliseksi kurottaa. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä shimmering.

Noora Kauniston piirrosinstallaatio Shimmer on levittäytyvä, orgaaninen, muotoutuva ”systeemi”, jonka ytimessä ovat niveltymät ja vuorovaikutukset, muotoutumiset ja rytmit sekä katkokset ja häiriöt. Keskiöön nousee jokin muu kuin eritelty, määritelty, hahmotettu objekti tai toimija. Piirrosinstallaatio sallii piirretyille viivoille ja massoille virtailevan olemassaolon, jossa oliot ja logiikat voivat täristä useamman muodon välillä, vuotaa toisiinsa ja kaikua levottomasti.

”Systeemissä” lähinnä grafiitista tai hiilestä koostuva viiva pyyhkiytyy ja uudelleenpiirtyy, ja jää välillä uusien papereiden alle. Myös piirtäjä kuuluu tuohon systeemiin. Kun teokseen lisätään jokin elementti, ”olio”, se alkaa vaikuttaa ympäröiviin viivoihin ja muotoihin. Samalla olio itse alkaa muotoutua ympäröivien asioiden vaikutuksesta. Kun teos jatkossa muotoutuu edelleen, se hahmottuu virraksi tapahtumia, josta ei voi erottaa yksittäisiä elementtejä tuhoamatta systeemiä. Tapahtumat ja ilmiöt kokonaisuuden sisällä eivät ole vain kitkattomia ja symbioottisia, mutta ne joka tapauksessa vaikuttavat toisiinsa.

Noora Kaunisto on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hän viimeistelee juuri maisteriopintojaan Kuvataideakatemiassa ja on valmistunut Vapaasta taidekoulusta taidemaalariksi. Aiemmalta koulutukseltaan hän on ekologi ja evoluutiobiologi, ja kiinnostunut kummallisista tunnelmista, vieraista läsnäoloista ja oudoista vuorovaikutuksista. Kaunisto työskentelee lähinnä maalaamisen ja piirtämisen parissa, mutta on yltyvästi kiinnostunut myös muista menetelmistä. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä sekä kolmessa yksityisnäyttelyssä.

Tuuli Saarekas – Joutokasvit

YLÄKERTA | 14.10.-31.10.2023

Tuuli Saarekkaan (s.1988) yksityisnäyttely Joutokasvit galleria Rajatilan yläkerrassa 14.10.- 31.10. 2023 koostuu pääosin kymmenen vuoden sisällä syntyneistä veistoksista, Joutokasveista. Joutokasvit on vuonna 2013 alkanut, mutta koko ajan prosessissa oleva teos.

Joutokasvit muodostavat galleriaan maisemallisen kokonaisuuden, joka on surrealistinen, värikäs ja materiaalisesti runsas. Saarekas on käyttänyt veistoksissaan muun muassa pesukoneessa kutistuneita villasukkia, lokasuojaa, vanhaa koripalloa, karkkipapereita, CD- levyjä, siimaa, sumppua ja taulunkehystä, joilla kaikilla on omanlaisensa värit ja materiaalintunnut. Joutokasvin tekeminen alkaa yleensä jostakin roskasta tai löytömateriaalista, mutta saattaa jatkaa kasvuaan jollakin ostomateriaalilla, kuten ompelulangoilla tai paljeteilla. Veistokset on tehty käsityönä, melko hitaasti, mikä luo moneen suuntaan haarovaan kokonaisuuteen rauhallisen tunnelman. 

Yhdistämällä roskat ja muut löytömateriaalit veistosten kasviaiheeseen Saarekas heittää ilmoille kysymyksen millaisia mielikuvituksellisia mutaatioita voi kasvaa luonnon saastumisen seurauksena. Korvaavatko muovit tai muut roskat jonain päivänä kasvien omat materiaalit?

Teoksen runsaalla ja yksityiskohtia pursuavalla ulkomuodolla hän ilmentää pirstaleista ja muotoaan hakevaa nykyaikaa, josta on aina välillä hankala saada otetta. Kuvanveistäjänä hän yrittää tarttua veistoksillaan ristiriitaisiin ajatuksiin ja tunteisiin, joita oma elinpiiri ja olemassaolo hänessä  herättävät. Jo pelkkä valittavissa olevien materiaalien paljous  hämmentää.

Saarekas työskentelee intuitiivisesti niin, että antaa materiaalin ja  assosiaatioiden ohjata työskentelyä. Uppoutumalla käsillä tekemiseen jokaisesta kasvista tulee erilainen, omanlaisensa yksilö.   

Pitkällä aikavälillä työskentely näkyy ainakin veistosten koon suurenemisena ja lehtien, varsien ja kukintojen voimistumisena, mutta miten muuten ajan kuluminen heijastuu teoksessa? 

Tuuli Saarekas on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee enimmäkseen veistosten ja installaatioiden parissa, joihin hän saa inspiraatiota kaupunkielämästä ja urbaanista estetiikasta. Välillä Saarekas keskittyy taiteellisessa työssään vain Joutokasvien tekemiseen, jolloin niitä syntyy useampi kerrallaan, tai sitten hän ei tee niitä pitkiin aikoihin ollenkaan tai Joutokasveja valmistuu muiden teosten ohella yksi tai kaksi vuodessa. 

Tuuli Saarekas valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017. Hänen teoksia on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla. Edellinen yksityisnäyttely oli galleria Huudossa Helsingissä (Huuto II) vuonna 2022.   www.instagram.com/saarekastuuli.

Susanna Selin – always remember silkiness and water bodies

ALAKERTA | 14.10.-31.10.2023

Mukavuuden peittoon kääriytymistä ja silmien sulkemista hetkeksi kaikelta. Opittua unohtamista.

ALWAYS REMEMBER SILKINESS AND WATER BODIES -kokonaisuudessa kehon muodot ja lihallisuus rinnastuvat luonnon samaistuttaviin muotoihin ja pintoihin rakentaen ajatuksellisia siltoja kuvien välille. Luontoa kosketetaan ja se koskettaa. Näyttelyssä eri tekniikoin, eri materiaaleille toteutettujen valokuvien riisuttu kuvakieli muistuttaa kompleksisen luontosuhteemme problematiikasta. Häpeän ja rakkauden tuntemukset sulautuvat yhteen suhteessa meitä ympäröivään todellisuuteen. Luonto koetaan feminiinisenä ja haavoittuvana tilana.

SUSANNA SELIN on Helsingissä työskentelevä valokuvaaja ja kuvataiteilija. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä yhtymäkohtia. Erityisinä kiinnostuksen kohteina hänellä on arjen absurdius ja asetelmat ekokriisin myötä vaikeutuneessa luontosuhteessa. Selinin teoksia on ollut aiemmin esillä ryhmänäyttelyissä, sekä yksityisnäyttelyissä Suomessa. Näyttelyä ja taiteilijan työtä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Finnfoto.

Joel Sievers – Tattoo it on your forehead

YLÄKERTA | 23.9.–10.10.2023

Totta puhuaksemme näyttelytekstit ovat valitettavan usein täyttä sontaa, eikä tämäkään taida poiketa linjasta. Apurahoja haetaan ja saadaan etevästi paskaa puhumalla ja tekstiä tuottamalla. Nämä rahat voidaan sitten käyttää vaikkapa osakkeiden tai sijoitusasunnon ostoon. Miten minä voisin näiden liberaalien älykköjen joukossa pärjätä?

Olen viime vuodet maalannut kuvia omista kokemuksistani. Nyt esillä olevien töitteni sisältö on kenties muuttunut, enkä osaa tai halua avata asiaa enempää. Olen keski-ikäinen juntti, joka maalaa näitä tauluja.

Laura Lowe – Fleur du mal

ALAKERTA | 23.9.–10.10.2023

Kuva stabiilista ja muuttumattomasta luonnosta tuntuu jopa vaaralliselta todellisuudessa, jota värittävät ympäristönmuutos ja epävarmat ennusteet tulevasta. 

FLEUR DU MAL lähestyy maisemaa muutoksen ja ajan tunteen kautta. Pigmenttien ja materiaalien alkemistiset muodonmuutokset kielivät intuitiivisesti luonnon prosesseista. Teoksia johdattelee ajatus väreistä ympäristössä tapahtuvien näkymättömien muutoksien paljastavana tekijänä. 

LAURA LOWE on Helsingissä työskentelevä taidemaalari, joka viimeistelee maisterintutkintoa Kuvataideakatemiassa (2023). Lowen lopputyö Kuvan Kuvät ’23 -näyttelyssä palkittiin Anita Snellman -apurahalla.

Lowe etsii uutta maalauksen kieltä, joka vastaa aikamme kokemukseen muuttuvasta ympäristöstä. Hän synnyttää katsojan silmien edessä muuttuvia maalauksia, jotka reagoivat esimerkiksi lämpötilaan tai valoon tai nousevat pinnasta paksuna massana. Lowe on Biotaiteen seuran jäsenenä kiinnostunut laboratoriolähtöisestä prosessista, joka yhdistää taiteen tieteeseen ja teknologiaan. 

Lowe on aiemmin työskennellyt apurahojen ja residenssien parissa mm. Suomessa, Saksassa sekä Japanissa – jossa hän tutki ihmisen muokaamaa maisemaa. Hän työstää parhaillaan ensimmäistä julkista komissiostaan “Valon hohde kivessä”. Teoskonsepti voitti Hotel GLO Art -taidekilpailun 1. palkinnon sekä ‘yleisön suosikki’ -palkinnon vuoden alussa.

Nykytaideryhmä Kylkiäinen – Hetkellisiä nautintoja tekstiili-installaatio

ALAKERTA | 2.9.-19.9.2023

Nykytaideryhmä Kylkiäinen tutkii sattumanvaraisuutta, kaoottisuutta, käyttökelvottomuutta, kaikkialle työntyvää materiaa ja kertakäyttöisyyttä. Haluamme valloittaa jätevuoria ja kompastua huomaamattomiin liruihin ja lähtökohtiin. Haluamme ymmärtää enemmän ja poistaa päälleliimattua ekologisuutta ja omatunnon pikapesuohjelmia. Haluamme suurennuslasin ja kaukaa katsomisen työkaluilla mataa kohti tämän hetken tajuamista. Iloittelemme suurilla ja painavilla asioilla.

Hartaus ja haavoittuvuus, teosten inhimillinen koko pyrkivät kääntämään tämän hetken välinpitämättömän ja tarkoituksettoman tuotannon toiveajatteluna arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Näyttelyn teokset ovat ehdotuksia arkkitehtonisiksi kaariksi, keraamisiksi ruukuiksi, fossiileiksi, löydöksiksi ja pyhäinjäännöksiksi. Arkista ryönää on venytetty, tungettu, kääritty, ommeltu, maalattu, purettu, leikattu, löydetty ja estetisoitu.

www.kylkiainen.fi

Riikka Kupsala – Kankaan paino

YLÄKERTA | 2.9.-19.9.2023

Aloitin tutustumisen pukeutumisen kestävyyteen vuonna 2018, jolloin tyhjensin vaatekaappini asusteista, jalkineista ja vaatteista, jotka olivat lojuneet siellä käyttämättöminä odottaen hävittämistä tai kierrättämistä. Kirjasin ylös näistä pukineista löytyviä tietoja ja täydensin niitä tiedonmurusilla, joita löysin verkosta ja muistini sopukoista. Punnitsin pukineet, jotka painoivat yhteensä 21,8 kg. 

Tein samaan tapaan laajemman inventaarion koko vaatekaappini sisällöstä vuonna 2020. Tuolloin punnitsin vaihtelevassa käytössä olleiden pukineiden yhteispainoksi 38,9 kg. Tämän inventaarion myötä halusin tietää enemmän pukineistani ja niiden matkasta vaatekaappiini sekä siitä, millaisia vaikutuksia pukineillani ja pukeutumistottumuksillani on ekologiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Samalla etsin keinoja kuluttaa toisin. Hankin vähemmän pukineita ja käytin jo omistamiani pukineita pitempään. Vuosina 2020–22 ostin pukineita 2,2 kg edestä. 

Vuoden 2022 lopussa omistin yhteensä 62,9 kg pukineita.

Kankaan paino -näyttelyn aiheena on pukeutumisen kestävyys. Näyttely on kokonaisuus, joka käsittelee henkilökohtaista dataa pukeutumisesta ja koostuu eri menetelmin toteutetuista osista. Tekstiilityö- ja videopohjaiset osateokset välittävät informaatiota pukineista ja niiden valmistuksesta, hankinnasta, käytöstä ja hävittämisestä. Kokonaisuuteen sisältyy Instagram-julkaisuja, jotka ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään liiketoimintaan. Näyttelyn aikana voi osallistua työpajaan, jossa voi tehdä vaatepaikkoja kirjomalla luontoaiheita tilkkuihin. 

Taiteellista työskentelyäni ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Turun kaupungin kulttuurilautakunta ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK. Olen saanut apua näyttelyn toteuttamiseen myös perheen jäseniltä ja ystäviltä. Sydämellinen kiitos tuesta!

Lämpimästi tervetuloa näyttelyyn!

Oheisohjelma

Tee luontoaiheinen vaatepaikka!

Kirjo yhdessä taiteilijan kanssa luontoaiheita kangastilkkuihin. 

Galleria Rajatila la 9.9.2023 klo 12–16

Vastapuhe, nyt!

KOKO TILA | 12.8.-29.8.2023

Vastapuhenäyttely on taiteilijoiden ja tutkijoiden yhteistyön tulos, jonka tarkoituksena on herätellä kävijät pohtimaan keinoja vastustaa vihapuhetta. Näyttelyn aikana galleria Rajatilasta muovautuu interaktiivinen, osallistava ja kokeileva tila, joka toimii rajapintana vuorovaikutukselle vastapuheen ja sen eri muotojen äärellä. Kyseessä on prosessinäyttely, jota fasilitoi taiteilija Jenna Jauhiainen.

Näyttelyn toteuttava tieteilijöistä ja taiteilijoista koostuva työryhmä työskentelee rönsyilevän, affektiivisen ja kehollisen merkitystuotannon parissa installoiden gallerian yläkertaan prosessissa syntyviä jälkiä, kuten runoja, piirroksia, valokuvia, muistiinpanoja ja merkityskyllästettyjä esineitä. Gallerian alakerrassa puolestaan on koko näyttelyn ajan pysyvä installaatio, jossa vastapuheen teemoja tutkaillaan erityisesti kuvataiteen keinoin.

Idea osallistavasta ja kokeilevasta tilasta syntyi Koneen säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa, jossa tutkitaan erityisesti verkkovihan vastustamisen eri muotoja. Hankkeessa on pohdittu tutkimuksen ja aktivismin yhdistämistä eli tuttavallisemmin ‘tutkivismia’. Kokeilut tutkivismin äärellä ovat kulminoituneet kehollisiin, affektiivisiin ja tilallisiiin keinoihin, joilla tuottaa merkityksiä ja käsitellä erilaisia kokemuksia. Näin ollen hankkeessa on siirrytty reaktiivisesta vastapuheesta aktiiviseen ja uudistavaan kommunikaatioon, jonka pyrkimyksenä on rakentaa turvallisempaa julkista tilaa niin internetissä kuin sen ulkopuolellakin.

Usein tieteellinen ja taiteellinen tieto nähdään toisensa poissulkevina. Vastapuhenäyttelyn aikana galleria Rajatilaan syntyy rönsyilevän tiedon tila, jossa tuotetaan merkityksiä ja luodaan uutta, kehollista ja kokemuksellista tietoa yhdessä. Näyttelyn toteuttajien tavoitteena on muokata sekä taiteellisen että tieteellisen tekemisen konventioita, samalla raivaten tilaa vaikuttavalle ja osallistavalle aktivismille.

Vastapuhe-hankkeesta mukana näyttelyn toteuttamisessa ovat Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri ja Tuija Saresma. Lisäksi mukana on Saara Särmä, joka työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa MEMEPOL -hankkeessa.

Osana vastapuhenäyttelyä järjestetään muun muassa seuraavia tilaisuuksia:

Hämäränmetsä – tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus
HUOM! Alkuperäinen tapahtuma-aika peruttu sairastapauksen vuoksi, uusi aika ilmoitetaan pian.

Hämäränmetsä on Susi Nousiaisen tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus, joka pohtii verkkovihaa. Performanssi yhdistää livemaalausta ja runonlausuntaa yhdessä yleisön kanssa tapahtuvaan pohdintaan vihapuheen syistä ja seurauksista. Performanssin jälkeen tuotamme yhdessä ajatuksistamme materiaalia osaksi näyttelyä. Osallistuminen on mahdollista myös perinteisemmässä katsojan asemassa.

Miten peleillä muutetaan maailmaa? Paneelikeskustelu pelien keinoista ja vaikutuksista
Sunnuntaina 13.8. kello 16–18

Pelit kommentoivat maailmaa, opettavat asioita ja saavat pelaajan kohtaamaan uusia puolia itsestään. Pelikulttuuri ei kuitenkaan ole ongelmaton, joten millaisia asioita niiden kautta oikeastaan kohtaa? Aiheesta keskustelevat kirjailija Aleksandr Manzos, pelitutkija Usva Friman ja pelinkehittäjät Ilona Tupula ja Julia Helander. Paneelia vetää pelitutkija Jonne Arjoranta.

Meemikoulu: Saara Särmän ja Jenna Jauhiaisen vetämä työpaja meemilukutaidosta
Torstaina 17.8. kello 16-18

Viraalisti leviävät meemit kantavat mukanaan sekä verkkovihaa että yhteisöllistä resilienssiä, joka toimii osaltaan keinona vastustaa verkkovihaa. Meemilukutaidossa erityisen tärkeää on yhteisöllisyys – meemilukutaito ei ole yksilösuoritus. Työpajassa harjoitellaan meemilukutaitoa huumoria unohtamatta.

Vastapuhepaneeli – keskustelutilaisuus vihapuheen vastaisesta työstä
Torstaina 24.8.2023 klo 16–18

Vastapuheen käsite on kuluneen vuosikymmenen sisällä noussut esiin keinona vastustaa erityisesti internetissä levitettävää vihapuhetta, haastaa mustamaalaavia stereotyyppejä ja korjata disinformaatiota. Millainen on vihapuheen vastaisen työn tilanne nykyisessä polarisoituneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jota myös alustatalous ja poliittiset suhdanteet määrittävät? Riittääkö vastapuhe ratkaisuksi, kun aihetta lähestytään vastapuhetta harjoittavien, vihapuhetta kohtaavien tai yhdenvertaisuuden asiantuntijoiden näkökulmasta?

Paneelissa vastapuheesta ja vihapuheen vastaisesta työstä ovat keskustelemassa yhdenvertaisuuskoordinaattori Mikko Ala-Kapee (Tampereen kaupunki), sosiaalisen median ja digitaalisen kulttuurin tutkija Laura Savolainen (Helsingin yliopisto), yhdenvertaisuusasiantuntija Javiera Marchant Aedo (Antiracist Forum) sekä tutkijatohtori Saara Särmä (Tampereen yliopisto). Keskustelua moderoi yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri (Tampereen yliopisto).

Tilaisuuden turvallisuuden takaamiseksi keskustelutilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. Ilmoittautumisia pyydetään viimeistään keskiviikkona 23.8.2023 sähköpostiosoitteeseen vastapuhe@jyu.onmicrosoft.com

Lisätietoja Vastapuhe-hankkeesta: https://vastapuhe.fi

///

The counterspeech exhibition is the result of a collaboration between artists and researchers. The purpose of this exhibition is to make visitors imagine different ways to oppose hate speech. During the exhibition, the gallery Rajatila will be transformed into an interactive, participatory and experimental space, which will act as an interface for interaction with counterspeech and its various forms. This is a process exhibition facilitated by the artist Jenna Jauhiainen.

The working group of researchers and artists carrying out the exhibition are working with sprawling, affective and bodily production of meaning, installing the upper floor of the gallery space with various traces born through the process, such as poems, drawings, photographs, notes and meaning-saturated objects. On the basement floor of the gallery, there is a permanent installation throughout the exhibition, where the themes of counterspeech are explored, especially through the means of visual art.

The idea of a participatory and experimental space was born in the counterspeech project funded by the Kone Foundation, which specifically investigates different forms of resistance to online hate. The project has considered combining research and activism, or more familiarly, ‘research-activism’. Experiments with research-activism have culminated in bodily, affective and spatial means to produce meanings and process different experiences. Thus, the project has moved from reactive counterspeech to active and innovative communication, the aim of which is to build a safer public space both on and off the internet.

Often, scientific and artistic knowledge are seen as mutually exclusive. During the counterspeech exhibition, a space of sprawling knowledge is created where meanings are produced and new, bodily and experiential knowledge is created together. The aim of the organizers of the exhibition is to modify the conventions of both artistic and scientific creation, while making space for effective and participatory activism.

Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri and Tuija Saresma from the Vastapuhe project are involved in the realization of the exhibition. In addition, Saara Särmä, who works in the MEMEPOL project funded by the Academy of Finland, is also involved.

The following events will be organized as part of the counterspeech exhibition:

Hämäränmetsä – research-activist performance and discussion event
NOTE that the performance has been cancelled due to illness. New time will be announced soon.

Hämäränmetsä is a research-activist performance and discussion event which reflects on online hate, organized by Susi Nousiainen. The performance combines live painting and poetry recitation with a discussion with the audience about the causes and consequences of hate speech. After the performance, together we produce material from our thoughts as part of the exhibition. Participation is also possible in a more traditional spectator position.

How do games change the world? Panel discussion on the means and effects of games
Sunday 13.8. from 4 to 6 PM

Games comment on the world, teach things and make the player face new aspects of themselves. However, game culture is not problem-free, so what kind of things do you actually encounter through it? The topic will be discussed by writer Aleksandr Manzos, game researcher Usva Friman and game developers Ilona Tupula and Julia Helander. The panel is chaired by game researcher Jonne Arjoranta.

Meme School: A workshop on meme literacy led by Saara Särmä and Jenna Jauhiainen
Thursday 17.8. from 4 to 6 PM

Memes that spread virally carry with them both online hate and communal resilience, which serves as a means of resisting online hate. Community is especially important in meme literacy – meme literacy is not an individual practice. In the workshop, meme literacy is practiced without forgetting humor.

More information about the Vastapuhe project: https://vastapuhe.fi