Outi Koivisto – Maisema kuulee

YLÄKERTA | 2.11.-19.11.2019

maisema landskap (ett) landscape maastik ландшафт

maa land (ett) land, country maa страна

kieli språk (ett) language keel язык

äidinkieli modersmål (ett) mother tongue emakeel родной язык

koti hem (ett) home kodu дом

kaupunki stad (en) city, town linn город

Näyttely keskittyy ympäristön ja kielen havainnointiin. Olen työskennellyt pitkään eri piirtämisen, taidegrafiikan ja kaupunkitilaan kirjoittamisen keinoin. Työskentelyssäni on koko ajan läsnä kysymys kielestä sekä asioiden sanallistamisesta, vaikka tämä ei esimerkiksi piirretyissä teoksissa näkyisikään suoraan kirjoitettuina sanoina. Tutkin kirjaimia osana muita merkkejä ja kuvia, kaupunkitilaan tehdyt teokset käsittelevät myös kielen (merkkien) suhdetta ympäristöön.

Näyttelyssä on esillä piirrettyjä, painettuja, hierrettyjä ja kirjoitettuja teoksia, jotka ovat syntyneet vuosien 2016-2019 aikana. Teoksien kielet ja maisemat ovat valikoituneet paikkojen ja kielien mukaan, jotka jollain tavalla ovat vaikuttaneet tuona aikana elinpiirissäni. Työskentelyn keskiöön on noussut kysymyksiä kielialueista, kulttuurien ja ihmisten liikkeistä sekä toisiinsa vaikuttamisesta; kulttuurisista rajoista, jotka eivät noudata tiukasti valtioiden rajoja. Tähän kytkeytyy kokemus kuuluvuuden tunteesta suhteessa paikkoihin, kielialueisiin ja kulttuuripiireihin.

Luon taiteellisessa työskentelyssäni erilaisia assosiaatioita, asiat perustuvat vuorovaikutukselle ja monikielisyydelle. Piirtämistä ja kirjoitusta yhdistää muun muassa se, että kieltä esittävät kirjaimet ovat yksi tapa järjestää maailmaa kuten viiva piirustuksessa. Useissa teoksissani olen lähestynyt kieltä äidinkieleni, suomen, etymologian kautta. Yksittäisen sanan määritelmä on aina rajallinen ilmaisu jollekin maailmassa olevalle asialle, joka ei voi koskaan saavuttaa täydellistä tarkkuutta vaikka se tarkkuuteen pyrkiikin. Se on yritys tehdä lyhyt, täsmällinen kuvaus monimuotoisesta asiasta. Sanan merkitys taas kuvaa sitä mitä sana on tavalla, jota ei ole tullut ajatelleeksi. Sanat omaksutaan eläessä, niitä käyttää opitulla tavalla eikä niiden merkitystä tule usein pohtineeksi.

Työskentely on jatkoa aiemmille yksityisnäyttelyille Maisema näkee Galleria Ratamossa (2017) ja Maisema kirjoittaa Pesula Galleriassa (2019).

Taiteen edistämiskeskus on tukenut työskentelyä.

Liisa Ahola & Janelin Kinnunen – Arterektum vai Artefaktum?

ALAKERTA | 2.11.-19.11.2019

Liisa Aholan ja Janelin Kinnusen toteutettama Arterektum vai artefaktum? -videoinstallaatio on esillä 2.11.2019-19.11.2019 Rajatilassa. Teoksella pohditaan ihmisen tarvetta kontrolloida kaikkea ympärillä olevaa, toiseutta ja ulkopuolista epätodellista tuntematonta uhkaa. Teos on videotaidetta, ehkäpä kokeellinen elokuva, osittain performanssikin. Leikittelemme myös ajatuksella voiko koira olla taiteilija?

Teos esitetään kaksikanavaisena videoinstallaationa. Teostiedot: kaksikanavainen video HD mp4, kesto 4:10:19 min (molemmat videot).

TYÖRYHMÄN ESITTELY

Liisa Ahola (s.1979 Nurmijärvi) asuu Turussa ja toimii kuvataiteilijana mediataiteen parissa. Häntä kiinnostaa nyky-yhteiskunnan suuret ja pienet ilmiöt. Hän on käsitellyt teoksissaan teemoja kuten erityisyyden tarve, diktatuuria ja luonnontila.

Janelin Kinnunen (s. 1984 Tallinna) työskentelee ja asuu Turussa. Häntä kiinnostaa taiteen eri muotojen rajapinnat ja kokemusmaailmojen sinkoilevuus. Viime aikoina hän on työskennellyt muun muassa videoperformanssin parissa. “Teoksissani liikun kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen rajamailla. Minua kiinnostavat surrealistiset todellisuuden näkymät. Kiinnostavaa ei ole se mitä me tiedämme, vaan tiedostamaton”.

White Coastal Saana (s.2015 Tallinna) on koira, joka on toiminut elävänä mallina. Ura päättyi kuitenkin lyhyeen kun ei jaksanut vapaana koirana pysyä paikallaan tarpeeksi kauan. Hän pitää ihmisistä ja avajaisista. Uutena harrastuksena ovat muun muassa filosofiset kävelyt ja erityisesti hän on kiinnostunut Snellmannin sivistyskäsitteestä. Lempiruoka on lihapullat. Videoissa hän on esiintynyt useinkin, mutta ohjaajana toimii ensimmäistä kertaa.

Leena Kangaskoski – Conference

YLÄKERTA | 12.10.-29.10.2019

Sidon ja ripustan kiviä puoliksi tietoisena kunnes havahdun ja huomaan, että olen kantanut kiviä kotiin ja työhuoneelle jo vuosien ajan. Muut ihmiset ovat tuoneet matkoiltaan kiviä minulle. Kivet ovat jo aikoja sitten alkaneet kokoontua meille. Ne ovat käyttäneet minua ja lähipiiriäni. Sormet sotkeutuvat lankaan, olen häkeltynyt – ja ihastuksissani. Kivet ovat manipuloineet minua.

Olen iloinen voidessani toimia kivien kätyrinä ja ilmoitan: kivet kokoontuvat neuvottelemaan Rajatila Galleriassa Tampereella. Aiheena on ihmis-eläin khimairojen kuten ihmissian syntymiseen liittyvät hyödyt ja haitat. Voisiko ihmissika* olla tulevaisuuden elämänmuoto, jolla olisi ihmisen toiminnan edellytykset, luonteva suhde omaan eläimellisyyteensä ja voimakkaampi yhteys muuhun luomakuntaan? Voisiko ihmissika olla ihmisen tekemä parempi versio itsestään?

Conference-näyttely koostuu sidotuista kivistä ja lasisista soluviljelmistä.

Leena Kangaskoski (s. 1982) on tehnyt kineettisiä installaatioita, filmejä ja performansseja. Viime aikoina hän on kiinnostunut ei-ilmeisistä vuorovaikutussuhteista. Ihminen pitää itseään ainoana kiistattomana toimijana, mutta onko se totta? Leena on valmistunut Royal College of Artista Lontoossa ja Helsingissä Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ja performansseja Helsingissä, Lontoossa, Berliinissä, Norjassa ja Vancouverissa. Kangaskoski on A Few Pointers -duon jäsen ja Muu ry taiteilijajärjestön jäsen.

* Tutkimuslaboratorioissa sian alkioon liitetään ihmisen DNA:ta ja solut alkavat kasvaa ja jakaantua yhdessä. Tutkimuksen tavoitteena on kasvattaa ihmisen sisäelimiä sikojen sisällä. Nykyisen lainsäädännön mukaan ihmissika-khimairat saavat elää 28 päivää. Kaikkialla ei olla lainkuuliaisia ja alkion kasvaessa täysi-ikäiseksi kaikenlaista odottamatonta tapahtuu.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.

Laura Impola – Roskapuhetta

ALAKERTA | 12.10.-29.10.2019

aolutevreT. ioM

atsiessupaksor ythet no teskoet ääN

:oonas ukoj soj ätte ,iovuen suksoj ajatteponotsiev nuM

nämät ädhet tunnaso nisilo nikäniM

:no nehiis suatsav

?tynhet nettis teskiM

Atsispal aisituu neul anosI. laurA, aruaK, aruaL aattiojrik nisäkkyt äneneiP

Attuekiav nes aj auletsuksek eelettisäk ajrassoet nalopmI aruaL


Näyttelytilassa katsoja astuu sisälle kolmiulotteiseen sarjakuvaan ja on samalla sekä sen lukija että sankari.

Haastan katsojan lukemaan ja ymmärtämään ”väärin” kirjoitettuja sanoja ja lauseita. Teokseni on ontuva kommentti huonoon argumentaatioon, vihapuheeseen, mutumielipiteisiin ja asiapitoisen keskustelun vaikeuteen.

Tekstiili-installaatioissa on läsnä sosiaalisen median näkökulma. Olen tietoinen että puhekuplieni alle on hauska mennä seisomaan, ottaa kuva, ja jakaa se sosiaalisessa mediassa. Mitä typerämpi juttu, sen varmemmin se leviää.

Käytän teoksissani tekstiilitaiteen ja readymade-installaatioiden sekoitusta. Piirrän, kirjoitan ja luonnostelen langalla, kankaalla ja käyttöesineillä kokonaisuuksia, joiden seassa katsoja voi kulkea. Käytän rouhean luonnosmaista estetiikkaa erottaakseni teokseni tuotteista.

Teosideani pohjautuu muutamaan tositarinaan, joiden seurauksena päätin tehdä teossarjan sanotuista sanoista. Voiko vuonna 2019 ottaa sanojaan takaisin?

Marika Halonen – Teaser

YLÄKERTA |21.9.–8.10.2019

Once you put your hand in the flame
You can never be the same
There’s a certain satisfaction
In a little bit of pain

(Madonna: Erotica)

Näyttelyn Teaser valokuvissa asetan itseni objektiksi omilla ehdoillani. Teokset ovat haluista ja peloista kumpuavia fantasioita. Alistun niissä vuoroin nippusiteillä sidotuksi, vuoroin Dark Bunnyn tahtoon.

Miska Allonen – Déjà-vu: Kaksoisagentin kaksoiskappale – Double Agent´s Duplicate

ALAKERTA |21.9.–8.10.2019

Allosen uusin teossarja sai alkunsa ajatuksesta toisentaa déjà-vu -ilmiö keinotekoisesti. Olisiko tämä edes mahdollista?

Déjà-vu: Kaksoisagentin kaksoiskappale – Double Agent´s Duplicate -näyttely koostuu tänä vuonna toteutetusta valokuvasarjasta sekä ääniteoksesta. Valokuvasarjan voi jakaa kahteen osaan niin kuvien koon kuin sisällönkin puolesta. Suuremmissa vedoksissa maailma näyttäytyy tietynlaisen ympäripyörähdyksen kautta: ikään kuin panoraamakuva lomittuisi alkuperäänsä kapeammalle alueelle. Pienemmät vedokset tuovat kokonaisuuteen lisää yksityiskohtia ja katkelmia jostain, jota ei välttämättä ole. Löydätkö sillan äänen ja kuvien välille, vai vastaanotatko äänen ja kuvan täysin eri tahdilla?

Miska Allonen (s. 1993, Orimattila) on nuori kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Tampereella. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2017. Allosta kiehtoo erityisesti lavastetun valokuvan yhdistäminen dokumentaristiseen ilmaisuun kokeellisen valokuvataiteen keinoin. Allosen työhuone sijaitsee Tampereen Taidehallilla. Allonen on ollut näyttelytoimintansa lisäksi aktiivisesti mukana myös mm. erilaisissa kollektiiveissa ja yhdistystoiminnassa.

Milla Kuisma – Muistiin maalatut kerrokset

YLÄKERTA |31.8.–17.9.2019

Näyttely tarkastelee kokemusten, muistojen ja elämän kerroksellisuutta. Teosten taustalla on tutkimusretkiä metsäpoluille ja joutomaille, hylättyihin rakennuksiin ja niiden villiintyneisiin puutarhoihin. Maalaukset ja kollaasit muodostavat visuaalisen retkipäiväkirjan, jonka keskeinen sisältö on muutos.

Teosten päällekkäin lomittuvat maalikerrokset peittävät ja paljastavat tekoprosessin vaiheita. Siveltimen vetoihin kulunut aika on tallentunut osaksi teoksia. Monenlaisista pinnoista rakentuu riekaleisten unikuvien kaltaisia näkymiä retkillä koettuihin paikkoihin. Paikkakokemusten muodostuminen aistihavainnoista sekä näiden havaintojen herättämistä muistoista ja mielikuvista vertautuu kollaasiin, jossa kokonaisuus syntyy erilaisten materiaalien liittämisestä yhteen.

Yhdistämisen ohella kuvien elementit voi nähdä jälkinä hajottamisesta tai luonnollisesta hajoamisesta. Asiat haurastuvat, murtuvat, sortuvat ja pehmenevät. Autiotaloissa revenneet tapettikerrokset paljastavat suikaleita eletystä elämästä. Rakennusten raunioitumisprosessin myötä rajat sisä- ja ulkotilan sekä luonnon ja kulttuurin välillä muuttuvat epäselviksi.
Ympäröivästä maastosta rakennusten huoneisiin levittäytyvät kasvit ja sienet näyttäytyvät metaforana sille rihmastomaisuudelle, joka kytkee kaikki inhimilliset ja ei-inhimilliset kanssatoimijat toisiinsa.

Milla Kuisma on 1980 syntynyt kuvataitelija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Keväällä 2019 valmistuneessa taiteen maisterin opinnäytteessään Kuisma tarkasteli paikkakokemusten ja taiteellisen toiminnan välisiä suhteita. Kuisma on Taidemaalariliiton, Helsingin taiteilijaseuran ja Lahden taiteilijaseuran jäsen. Hänen maalauksiaan on ollut esillä yksityisnäyttelyissä ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea. Kuisman maalauksia on mm. Suomen valtion taidekokoelmissa ja Ruotsin valtion taideneuvoston kokoelmissa.

{TES} – YHTEYS


ALAKERTA |31.8.–17.9.2019

Yhteys on taiteen ja teknologian leikkauspisteessä tapahtuva installaatio, joka reagoi katsojan puhallukseen. Se tarjoaa kokijalleen omalaatuisen tavan vaikuttaa teoksen sisältöön, joka puolestaan herättää kysymyksiä esimerkiksi tekijyyden käsitteestä. Teoksessa tekijyys limittyy myös muistamisen ja muistin kysymyksiin. Teoksen äärellä voi pohtia, miten muistikuvamme muuttuvat aina hieman toisenlaiseksi, kun palautamme ne mieleemme. Muistot muuttuvat lopulta tarinoiksi, joita kerromme itsestämme itsellemme. Emme kuitenkaan halua rajata teoksen tulkinnallista kehystä liian tarkasti, vaan tarkoitus on, että teoksen vuorovaikutustapa sekä immersiivinen visualisointi ja äänimaailma luovat kokemuksen, joka mahdollistaa tulkinnallisen moninaisuuden.

Ryhmämme teokset kartoittavat sitä, miten katsojan toiminta ja teoksen reaktiivisuus luovat esteettisen ja kognitiivisen kokemuksen. Teokset realisoituvat kokonaisuudessaan vain vuorovaikutuksessa katsojan/kokijan kanssa. Olemme kiinnostuneet siitä, miten interaktiivinen teos saa muotonsa aina uudelleen jokaisen katsojan kohdalla, jolloin teoksen estetiikka ja merkitys ei muodostu ainoastaan valmiin teoksen formaalisista seikoista vaan myös vuorovaikutuksen tapahtumasta. Katsoja on siis aina kehollisesti mukana teoksen kokemuksen luomisessa.

{TES} on vuonna 2018 perustettu mediataideryhmä, jonka teokset avaavat ihmisten ja teknologioiden vuorovaikutusta. Ne pohtivat esimerkiksi sitä, miten uudet teknologiat vaikuttavat taiteen kuluttamiseen sekä luomiseen, ja millainen vaikutus uusilla teknologioilla on tekijyyden käsitteeseen. Ryhmässä vaikuttavat Tea Söderlund, Eetu Henttonen ja Sami Luusalo.

Tea Söderlund valmistui taidemaalariksi vuonna 2001 ja on toiminut aktiivisesti kuvataiteilijana ja kulttuurin monityöläisenä. Viimeisimpien näyttelyiden teemoina ovat olleet yksilön identiteetin, roolien ja normien kysymykset. Käsitteellisiä kokonaisuuksia muodostavat teokset syntyvät usein ajan kuluessa kertyneestä kierrätysmateriaalista, kuten sanomalehdistä, vanhoista leluista ja karkkipapereista. Materiaalivalinnat myös osaltaan johdattelevat käsitteelliseen tulkintaan, joka hahmottuu usein tuntemuksista ja ajatuksista, joita on vaikea nimetä tai pukea lauseisiin.

Eetu Henttonen on vuonna 2015 Aalto-yliopiston Visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmasta valmistunut taiteen maisteri. Koodaavana graafisena suunnittelijana ja keskinkertaisena viestintäalan renessanssinerona häntä kiinnostavat taiteen keinot tuoda esiin ihmisen ja läpikotaisin teknologisoituneen ympäristömme näkymättömiä ja tiedostamattomia vuorovaikutussuhteita.

Sami Luusalo on valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenaan englantilainen filologia. Opinnoissaan hän perehtyi myös monipuolisesti digitaaliseen kulttuuriin ja mediataiteeseen. Sami on kiinnostunut avoimen lähdekoodin kehitysympäristöjen käytöstä luovan ilmaisun välineinä, ja hän on seurannut vuosien ajan digitaalisen kulttuurin, mediataiteen ja erityisesti luovan koodaamisen alaa. Ennen osallistumistaan työryhmään hän on mm. ehtinyt toimimaan IT-alalla lähes kymmenen vuoden ajan teknisen viestinnän asiantuntijana.

Näyttelyä on tukenut Satakunnan kulttuurirahasto.



Laura Havanto & Leena Hyttinen – Hetket

YLÄKERTA |10.8.–27.8.2019

HETKET – LUONTO JA MAISEMA KERAMIIKASSA

Galleria Rajatilan yläkerta täyttyy elokuussa Laura Havannon ja Leena Hyttisen nykytaidekeramiikasta. Hetket-näyttelyn teokset tulkitsevat taiteilijoiden luonnosta ja maisemasta tekemiä havaintoja. Yhteisenä teemana on ollut ajatus siitä, miten elämme ympäristömme ja sisäisen maailmamme luomassa todellisuudessa, jossa molemmat vaikuttavat toisiinsa: ympäristö muokkaa kokemusmaailmaamme samalla kun itse muokkaamme ympäristöämme. Poimimme näkemistämme ärsykkeistä satunnaisia, hetkiin sidottuja otoksia ja teemme niistä omat tulkintamme.

Laura Havanto tarkastelee teoksissaan kaupunkilaisen puutarhapalstalla koettua luontoyhteyttä. Värikkäät keramiikkateokset koostuvat ryppäisiin asetelluista geometrisista kappaleista, joiden kivettyneillä pinnoilla rönsyilee puutarhan kasveja. Teosten herkullinen värimaailma elää puutarhan kierron mukana keväästä syksyyn.

Leena Hyttinen tutkii näyttelyteoksissaan maisemallisia havaintoja – pohdinnassa on ollut katsomisen ja näkemisen kerroksellisuus, pysähtyneisyyden ja liikkeen välinen vuoropuhelu sekä havainnoista syntyvä kasvu. Teosten pääasiallisena materiaalina on kevyt, valkoinen paperiposliini.

Laura Havanto on Helsingissä asuva ja työskentelevä keramiikka- ja lasimuotoilija, joka valmistui muotoilijaksi Hämeen ammattikorkeakoulusta 2016. Tampereella asuva ja työskentelevä Leena Hyttinen valmistui keramiikka- ja lasimuotoilijaksi Hämeen ammattikorkeakoulusta 2019.

Iiris Kaarlehto & Inka Kynkäänniemi – All Connections Are Boundaries

ALAKERTA |10.8.–27.8.2019

All Connections Are Boundaries (2018) on Iiris Kaarlehdon ja Inka Kynkäänniemen puolituntinen videoteos. Teos kehkeytyy taiteilijoiden itsensä esittämien hahmojen ympärille muodostuvista tarinoista. Teoksen tapahtumat sijoittuvat itseään ja ympäristöään havainnoivaan taloon, joka toimii videon kertojaäänenä. Videolla esiintyvät, taiteilijoiden kaltaiset, kankaiset nukkeolennot käyvät harhailevan humoristisia keskusteluja, jotka johdattavat ajatuksia kohti epätäydellisyydestä iloitsevaa, lempeän kumouksellista tulevaisuutta. Puhe kiertyy esimerkiksi rinnakkaiselon ja jakamisen, surun ja pelon sekä moderniteetin kyseenalaistamisen ympärille. Hahmojen kaipuu merkitysten ja yhteyksien kokemuksiin, huolimatta kommunikaation hankaluudesta, paikallistuu puheeseen, jonka keskiössä on juuri tämän hankaluuden jakaminen.

Kuvaus: Matti Harju
Äänitys ja äänisuunnittelu: Roope Mantere

Iiris Kaarlehto ja Inka Kynkäänniemi ovat kahden helsinkiläisen kuvataiteilijan
muodostama työpari, joka työskentelee veistosten, esinekoosteiden, liikkuvan kuvan, tekstin ja niistä muodostuvien installaatioiden parissa.

////

All Connections Are Boundaries (2018) is a 30 minute film by Iiris Kaarlehto and Inka Kynkäänniemi. It revolves around stories played out by a variety of characters, performed by the artists themselves. The scenes take place in and outside of a living, talking house who contemplates life and its inhabitants from the timeless viewpoint of an omniscient narrator. Throughout the video two cloth-doll figures, the artists’ look-alikes, have wandering and humorous conversations guiding thoughts towards joy of imperfection and gently subversive future. Their talk wanders around coexistence and sharing, grief and fear, and questioning the modernity. The characters’ yearning for meanings and connections, despite the difficulty ofcommunication, takes place in the speech that keeps the sharing of that difficulty at its core.

Videography: Matti Harju
Audio recording and sound design: Roope Mantere

Iiris Kaarlehto and Inka Kynkäänniemi are a visual artist duo based in Helsinki,
Finland. Together they work with sculptures, object assemblages, moving image, text and installations comprising of these elements.

Rauha Aaltonen & Anna Matveinen – Nonsensus 001 Noitavaino

YLÄ- & ALAKERTA |20.7.–6.8.2019

Noitavaino on taiteilijaduo Nonsensuksen ensimmäinen gallerianäyttely. Käsitteellinen teoskokonaisuus pohtii kuvataiteen keinoin ihmisen feminiinisen ja maskuliinisen puolen välisiä haasteita aikojen saatossa, niistä syntyneitä jännitteitä aatteiden ja yhteisöjen välillä sekä niiden syitä.

Aaltonen pohtii aihetta öljyväri maalaussarjalla, jossa hän tarttuu aiheeseen symbolismin värien ja tekstuurin kautta. Matveinen rakentaa tilaan installaation, jossa pääasiallisina materiaaleina toimivat kangas, parafiini, löydetyt- ja luonnonmateriaalit.

Alakerrassa nähdään videoteos-sarja, joka on toteutettu taiteilijoiden yhteistyöllä. Teoksissa nähdään dokumentaarista aineistoa puolen vuoden prosessista. Videot ottavat vaikutteita kauhuelokuvista, asmr-videoista ja 2000-luvun alun kotivideoista.

Teoskokonaisuudessa on nähtävissä viitauksia uskontoon, mystiikkaan, feminiinisyyteen ja herbalismiin.

Nonsensus
Nonsensus on kahden kuvataiteilijan vuonna 2018 perustama taiteilijaduo, joka on saanut alkunsa aikaisemman yhteistyön pohjalta. Nonsensuksen tarkoituksena on löytää uusia keinoja esittää kuvataidetta, rikkoa kuvataiteen dogmeja ja tutkia yleisön ja taiteilijan suhdetta. Työkaluja tähän ovat taidelajien kaoottinen sekoitus ja inspiraation kohteiden vapaus. Nonsensus kokeellistaa kuvataiteen metodeita ja osallistuu taidekenttään monimuotoisesti näyttelyillä, performansseilla sekä työpajoilla.

Nonsensus oli mukana SuperB! nykytaidefestivaaleilla Turussa kesäkuussa 2019. He pitävät ensimmäisen gallerianäyttelyn galleria Rajatilassa 20.heinäkuuta 2019 alkaen ja heidät on valittu Berliiniin galleria Pleikun residenssiohjelmaan vuodelle 2021.