Hae töihin Rajatilalle vuodelle 2024!

Rajataide ry on pirkanmaalainen nuorten taiteilijoiden ja kulttuurin ammattilaisten yhdistys, jonka tärkein toimintamuoto on ylläpitää Galleria Rajatilaa Hämeenpuistossa. Gallerian yhteydessä toimii oma–ja pienkustanteisiin erikoistunut kirjakauppa Laitapuoti.

Etsimme uutta galleriatyöntekijää huhtikuusta 2024 alkaen. Työsuhde alkaa huhti-toukokuussa ja kestää 10 kuukautta. Työ on osa-aikatyötä, keskimäärin 21 tuntia viikossa, kahdeksan viikon tasoittumisjaksolla. Tuntipalkka on 12 €/h.

Tehtävään valittavalla henkilöllä tulee olla oikeus 100 %:n palkkatukeen (hakijan on tarkistettava tämä itse työvoimatoimistosta).Lyhyemmät tai pidemmät työsuhteet eivät ole mahdollisia palkkatukimuutosten vuoksi.

Vapaamuotoiset hakemukset ja tiedustelut voi lähettää 28.3.2024 mennessä otsikolla “Galleriatyöntekijä” yhdistyksen hallinnolliselle esipersoonalle, Mia Kyllöselle, osoitteeseen: esipersoonat [a] rajataide.fi. Hakemuksia käydään läpi yhdessä lähiesipersoona Laura Anderssonin kanssa.

TYÖTEHTÄVÄT

Työntekijän tehtäviin kuuluu gallerian päivittäinen valvonta, asiakaspalvelu sekä siisteydestä huolehtiminen. Lisäksi tehtäviin kuuluu avustaminen näyttelyiden purussa, ripustamisessa sekä avajaisissa ja näyttelyjulisteiden jakaminen. Työtä tehdään pääsääntöisesti Galleria Rajatilan aukioloaikoina arkisin 13–18 ja viikonloppuisin 12–16. Poikkeuksena ripustus- ja purkupäivät.

Gallerialla työskentelee kaksi galleriatyöntekijää, vaikkakin samaan aikaan työpaikalla ollaan harvoin. Työvuorot rakentaa lähiesipersoona, joka pyrkii ottamaan huomioon molempien toiveet vapaapäivistä ja työvuoroista. Ripustus- ja purkupäivien työajat riippuvat osittain näytteilleasettajien aikatauluista, joten noin yhtenä viikkona kuukaudessa tarvitaan mahdollisuutta joustaa säännöllisistä työajoista.

Työhön kuuluu Laitapuoti–kirjakaupasta huolehtiminen, kauppa–ja postiasiointia, tiedotuksen tekemistä sekä erilaisia yhdistyksen toiminnassa avustavia töitä, kuten toimistotöitä, pieniä kunnostustöitä, paikkojen järjestämistä yms.

Lisäksi työntekijä voi kiinnostuksensa ja osaamisensa mukaan osallistua Laitapuodin toimintaan, AV-laitteiston huolenpitoon tai muihin tehtäviin, joista voi saada erikoistuneempaa työkokemusta. AV-alan, rakennusteknisestä, valaistus-osaamisesta tai muusta erityisosaamisesta tai kiinnostuksesta on hyvä kertoa hakemuksessa.

Työssä tarvitaan kykyä työskennellä yksin ja olla itseohjautuva työtehtävien hoitamisessa, yhteistyökykyä, oma-aloitteisuutta ja luotettavuutta. Purku–ja ripustustöihin kuuluu poraamista, tavaroiden kantamista, seinien paikkailua ja maalausta ym. jossain määrin fyysistä työtä, joten asiakaspalveluhenkisyyden lisäksi tarvitaan myös kykyä ja halua tarttua fyysiseen toimeen. Luova ongelmanratkaisukyky on myös tarpeen. Adobe InDesign-taitto-ohjelman, WordPress–julkaisualustan sekä somemarkkinoinnin tuntemus katsotaan eduksi.

Tehtävään on hyvä perehdytys ja tuki.

Parhain terveisin, Rajataide ry hallitus ja esipersoonat

Maria Rannanheimo – Exploring Ways to Exist in these Interlacing Worlds

YLÄKERTA | 9.3.-26.3.2024

Galleria Rajatilan yläkertaan asettuu 9.–26.3.2024 Maria Rannanheimon näyttely Exploring Ways to Exist in these Interlacing Worlds, jossa on esillä valokuvateoksia ja videoteos. Teoskokonaisuus tutkii kokemusta erilaisten todellisuuksien ja olotilojen välillä tasapainottelusta – olemisen mahdollisuuksista. Näyttelyn valokuvat ovat niin sanottuja suoria valokuvia, joiden luomiseen ei ole käytetty tekoälyä tai kuvamanipulaatiota vaan ne ovat eräänlaisia dokumentaarisia tallentumia sattumanvaraisista uppoutumisen hetkistä. Siitä huolimatta ne ovat kuitenkin usein yllättävällä tavalla outoja, ja asettuvat abstraktin ja esittävän kuvan rajamaille. Tutut pinnat ja materiaalit sekä niissä olevat heijastukset avaavat ikään kuin uusia todellisuuden ulottuvuuksia, jossa mieli voi olla ja kulkea uudella tavalla.

Näyttelyssä esillä oleva lyhytelokuva Olet tässä (2022) kertoo puolestaan ihosta ja sen läpäisevästä iättömästä tarpeesta yhteyteen.

Maria Rannanheimo asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen praktiikkansa koostuu ensisijaisesti linssipohjaisten medioiden, valokuvan ja liikkuvan kuvan sekä tekstin parissa työskentelystä. Hän on taustaltaan yhteiskuntatieteilijä, ja kokee sen tuovan hyvää perspektiiviä taiteelliseen työskentelyynsä, joka taas mahdollistaa intuitiivisempia olemisen ja tekemisen tapoja.

Katriina Varis – Nurkka

ALAKERTA | 9.3.-26.3.2024

”Kokemuksemme itsestämme ja suhteemme häpeään ei muutu vain teoria- ja tutkimustietoon perehtymällä, vaan vaatii kokemuksellista oppimista. Kokemuksellista oppimista ei puolestaan ole olemassa ilman kehoa ja kehollisuuden äärelle pysähtymistä.”

Emilia Kujala kirjassaan Häpeä

Häpeä on vahva, monipuolinen, äärimmäisen kiinnostava ja loputon lähde, josta ammentaa. Nurkka on puolestaan häpeälle runollinen ja luonnollinen pari. Näiden kahden, aiheen ja ympäristön liitto on taiteeni ja tämän näyttelyn ydin. 

Nurkka-projektini on saanut nykyisen muotonsa ja tradition vuonna 2019 ja se on siitä asti kantanut erilaisia hedelmiä, teoksia, joilla kaikilla on samankaltainen ympäristö. Nurkka on häpeää varten, nurkassa häpeä karisee ja karistetaan pois. Pidin sitä alkuun hauskana sivuhuomiona projektilleni, kunnes huomasin, että kaikkia nurkassa syntyneitä teoksia yhdistää syvimmältä olemukseltaan häpeä. 

Häpeällinen muisto tuntuu fyysisenä epämukavuutena. Se jähmettää tai antaa impulssin ravistella vartaloa, sulkea silmät ja työntää se lempeyden tai järjen avulla taas pois vain, jotta se voisi herätä uudelleen. Häpeä ei synny yksilössä itsekseen. Se tarvitsee toisen ihmisen, normin ja siihen sopimattomuuden. 

Teoksissani käsittelen häpeää suhteessa yleisesti hyväksyttyyn mm. muottiin sopimattomuuden, kehon lihavuuden, seksuaalisuuden ja toimeentulon vaikeuden kokemuksista. Tutkin häpeää myös laajemmasta näkökulmasta, kuten yli sukupolvien periytyvästä häpeästä, yhteiskunnan tilasta sekä (yli)kuluttamisen teemoista. 

Katriina Varis on tamperelaistunut kuvataiteilija, muunsukupuolinen feministi ja etsijä. Hänen taiteellinen tuotantonsa koostuu omakuvallisista performansseista ja valokuvista. Hän suosii aamuisen vallitsevan valon käyttöä sekä muokkaamattomuutta. Varis toimii luottamustehtävässä Tampereen taiteilijaseurassa.

Anu Perkkiö – Landscape (häilyvä ja epäselvä)

YLÄKERTA | 17.2.-5.3.2024

Anu Perkkiön Landscape (häilyvä ja epäselvä) näyttely tarkastelee maisemaa henkisenä ja fyysisenä tilana, muistojen ja mielikuvien kautta. Värikkäät maalaukset ja piirustukset tuovat esiin sekä yksityiskohtaisempia abstrahoituja hetkiä, sekä kerroksellisia tunnistamattomia alueita. Lyhyet tekstit rytmittävät ja luovat tulkinnan varaa kokonaisuudelle.

”Toivon, että kokonaisuus herättää mielenkiintoa mielikuvitukselliseen tarkkailuun. Lähtökohtana näyttelylle on ollut tarve kokea tai ylläpitää kokemusta ympäristöönsä kuulumisesta. Siitä on syntynyt erilaisia kuvauksia maisemasta. Taiteen tekeminen on yksi väylä tavoittaa kuulumisen tunnetta.”

Anu Perkkiö (s.1993) on Turussa asuva taiteilija, joka työskentelee kuvan parissa eri tekniikoita käyttäen. Hän on kiinnostunut luomaan tarinoita ja yhteyksiä menneen ja nykyhetken, sekä olemattoman ja olemassa olevan välille.

Eetu Ronkainen – Unheimlich

ALAKERTA | 17.2.-5.3.2024

Unheimlich tarkoittaa jotain oudolla tavalla kammottavaa. Jos puhumme esimerkiksi jostakin objektista, tunteen kokija tuntee sen oudolla tavalla tutuksi ja samaan aikaan kammottavaksi tavalla,
jonka syytä on vaikea osoittaa sormella. Peruslähtökohta tälle tunteelle on palaamisessa. Se on jotain tuttua, joka palaa tietoisuuteemme uudestaan kauhistuttavana kopiona itsestään. Objekti on sinänsä sama, mutta siihen liittyvä tunnelataus on muuttunut. Kyseinen tunne liittyy usein esimerkiksi traumoihin.

Pyrin havainnollistamaan tätä käyttämällä esittäviä valokuvia, jotka toteutan uudelleen maalauksen keinoin. Luon kopioita joihin tekniikka luo oma häiritsevän tasonsa. Jotkut asiat näyttäytyvät
tunnistettavina ja osa abstrakteina. Näin kykenen esittämään arkisen hetken, tapahtuman tai objektin sellaisena kuin se näyttäytyy alitajunnan sekä todellisuuden sekoittuessa. Havainnosta
tulee menetelmän kautta unheimlich kopio itsestään.

Käyttämäni kynäruiskutekniikka on teoksissa merkittävässä osassa. Se tukee sisältöä, sillä kynäruisku itsessään on hyvin unheimlich. Siveltimen jäljen puute tuo maalaukseen epäinhimillisen
vivahteen. Näin mysteerisyys jatkuu kuva-aiheiden lisäksi myös tekniikan saralla. Kysymys jonka pyrin maalauksilla esittämään on;
Miksi selkäpiissä on usein tunne jostain kauheasta vaikka mitään varsinaisesti kamalaa ei edes tapahdu?

Mimma Tuomisalo – Papukaijaviivain

YLÄKERTA | 2.12.-19.12.2023

Mimma Tuomisalo muodostaa näyttelyssään Papukaijaviivain (French curve) Rajatila-galleriaan näyttämökuvan, jossa pienoismallien ja toteuttamiskelvottomien suunnitelmantynkien vierellä pieni henkilö piirtää papukaijaviivaimella. Näyttely käsittelee monitahoista havaintoa siitä, että tekotavat vaikuttavat aina lopputulokseen. Näyttelyssä on arkkitehtipiirroksia muistuttavia kollaaseja, jotka eivät kuitenkaan kauttaaltaan tottele hyvän piirustustavan mukaisen täsmällisyyden vaatimuksia. Julkisivukuvia ja leikkauksia vaivaa ambiguiteetti, kun mooduliksi, päärakennusosaseksi, on määritelty rakennusteollisuuden tuotevalikoimaan kuulumaton värilappunen koossa 26 x 50 mm

Eräs esimerkki työkalun vaikutuksesta tekijään ja lopputulokseen on tietokoneavusteinen suunnittelu. Arkkitehtisuunnittelun siirryttyä vuosituhannen vaihteessa piirustuspöydiltä mallinnusohjelmiin, olemme muuttaneet asumaan tietokoneella tehdyn oloisiin taloihin. Mallinnusohjelmalla on piirtäjälle kankea sisäinen logiikka. Harva kriittisistäkään ohjelman käyttäjistä pystyy pidemmän päälle kyseenalaistamaan tämän logiikan ohjauksen omassa työssään. Piirtäjä inhimillisesti sopeutuu siihen, mikä on helpointa saada aikaan. Teknologinen kehitys ja mallinnusohjelmat ovat tehneet suoran viivan piirtämisestä ja uudelleenpiirtämisestä millimetrin tarkkuudessa helppoa ja nopeaa. Luontevan käyrän piirtäminen on toisaalta tällä työkalulla mahdotonta. Papukaijaviivain on työkalu, jonka ainoa tarkoitus on käyrien viivojen piirtäminen. Näyttely tarkastelee ennemmin ehdotuksen kuin argumentin muodossa tunnistettavaa, ehkä potentiaalista rakentamisen maailmaa, jolla ei ole todellista suhdetta siihen rakennettuun ympäristöön, jossa elämme. Pienikokoinen piirtäjä pelkät papukaijaviivaimet apunaan on jähmettynyt hetkeen, josta käsin ei voi vielä tietää, mitä hän saa aikaan.

Mimma Tuomisalo on tamperelaislähtöinen kuvataiteilija, joka työskentelee taidegrafiikan, kollaasin, assemblaasin ja luovan kirjoittamisen parissa. Tuomisalo sekä viimeistelee maisterin opintojaan taidegrafiikan opetusalueella Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, että valmistuu arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta  juuri tämän näyttelyn aikoihin. Tuomisalon teoksissa toistuvia teemoja ovat tuotetun rakennetun ympäristön vaikutukset, sukupuolittuneet tilat ja toimet, työn (moni)merkityksellisyys, sekä boymilainen pohdiskeleva nostalgia. Tuomisalo on lisäksi työskennellyt useissa esittävien taiteiden produktioissa. Papukaijaviivain (French curve) on Tuomisalon ensimmäinen yksityisnäyttely.

Rosaliina Paavilainen – The Anatomy of Desire

ALAKERTA | 2.12.-19.12.2023

“Ei ole luonnollista tapaa voittaa tätä peliä.”

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste
on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein
ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.

Elokuva paljastaa kauneudenhoidon raadolliset ja kätketyt puolet, jotka yleensä jäävät piiloon kiillotetuissa somepostauksissa tai pysyvät salaisuuksina kauneudenhoitoalan ammattilaisten ja
asiakkaiden välillä. Teos näyttää, mitä täydellisyyden tavoittelu vaatii – aikaa, kipua ja verta.

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.
Paavilainen valmistui vuonna 2022 kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta tila-ajan osastolta.

Hänen liikkuvan kuvan teoksiaan on ollut viime vuosina esillä niin näyttelyissä sekä elokuvafestivaaleilla: Docpoint, Helsinki (2021), Mäntän kuvataideviikot, Mänttä (2021), reGeneration4, Musée de l’Elysée, Lausanne (2020) ja Nuoret 2019, Taidehalli, Helsinki (2019). Kesällä 2023 Paavilainen osallistui kansainväliseen mentorointiohjelmaan Saaren Kartanossa, jonka yhteistuottivat The Wapping Project ja Koneen Säätiö.

Ohjaus, käsikirjoitus, tuotanto: Rosaliina Paavilainen
Kuvaus: Aake Kivalo
Leikkaus: Heli Kota ja Rosaliina Paavilainen
Äänisuunnittelu: Janne Masalin
Graafinen suunnittelu ja tekstin toimitus: Kalle Järvenpää


Teosta ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.

www.rosaliinapaavilainen.com
Instagram: @rosaliinapaavilainen

Leluversumi

24.11.- 26.11.2023

Rajataidekoulussa tehtiin tänä vuonna leluveistoksia pienryhmissä Laura Anderssonin ja Mia Huun ohjauksessa 16.-17.11. Tesoman Montessorieskarissa. Näitä teoksia pääsee katsomaan Galleria Rajatilalle 24.-26.11., kun Leluversumi-mininäyttely on auki yleisölle. Rajataidekouluun osallistui 13 lasta, joista jokainen rakensi oman lelumaailmansa.

Rajataiteen myyntinäyttely

YLÄKERTA | 4.11.-21.11.2023

Galleria Rajatilan yläkerrassa nähdään jälleen kerran Rajataiteen jäsenten teoksista koostuva myyntinäyttely. Tule ihastelemaan monipuolista taidekattausta, sekä tekemään löytöjä kotiisi, ystäville ja sukulaisille.

Myyntinäyttelyn taiteilijat ovat: Mia Huu, Veera Jokitalo, Sini Kallio, Katariina Kirves, Kristiina Lähteenmäki-Hein, Emilia Mäkelä, Pauliina Parjanen, Alma Peltola, Gabriella Presnal, Toni-Petri Ruotsalainen, Sanna Saastamoinen, Sanna Saarreharju, Aramis September, Senni Uusikartano ja Mariliina Valkama

Noora Kaunisto – SHIMMER

ALAKERTA | 4.11.-21.11.2023

Kun uhkaava varjo lähestyy Apis dorsata -hunajamehiläisten pesää, mehiläiset alkavat kierähdellä aaltona ympäri vuorotellen, vierustoveriaan seuraten, vatsansa hetkeksi paljastaen. Syntyvä aaltokuvio virtailee kuin hämmentämään tarkoitetut musteläiskät. Väreily on elävä muisto menneisyydestä. Se on muotoutuma, kuin valos, menneiden lähestyjien tuntemuksesta: tuollaista kohti on koettu liian kummalliseksi kurottaa. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä shimmering.

Noora Kauniston piirrosinstallaatio Shimmer on levittäytyvä, orgaaninen, muotoutuva ”systeemi”, jonka ytimessä ovat niveltymät ja vuorovaikutukset, muotoutumiset ja rytmit sekä katkokset ja häiriöt. Keskiöön nousee jokin muu kuin eritelty, määritelty, hahmotettu objekti tai toimija. Piirrosinstallaatio sallii piirretyille viivoille ja massoille virtailevan olemassaolon, jossa oliot ja logiikat voivat täristä useamman muodon välillä, vuotaa toisiinsa ja kaikua levottomasti.

”Systeemissä” lähinnä grafiitista tai hiilestä koostuva viiva pyyhkiytyy ja uudelleenpiirtyy, ja jää välillä uusien papereiden alle. Myös piirtäjä kuuluu tuohon systeemiin. Kun teokseen lisätään jokin elementti, ”olio”, se alkaa vaikuttaa ympäröiviin viivoihin ja muotoihin. Samalla olio itse alkaa muotoutua ympäröivien asioiden vaikutuksesta. Kun teos jatkossa muotoutuu edelleen, se hahmottuu virraksi tapahtumia, josta ei voi erottaa yksittäisiä elementtejä tuhoamatta systeemiä. Tapahtumat ja ilmiöt kokonaisuuden sisällä eivät ole vain kitkattomia ja symbioottisia, mutta ne joka tapauksessa vaikuttavat toisiinsa.

Noora Kaunisto on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hän viimeistelee juuri maisteriopintojaan Kuvataideakatemiassa ja on valmistunut Vapaasta taidekoulusta taidemaalariksi. Aiemmalta koulutukseltaan hän on ekologi ja evoluutiobiologi, ja kiinnostunut kummallisista tunnelmista, vieraista läsnäoloista ja oudoista vuorovaikutuksista. Kaunisto työskentelee lähinnä maalaamisen ja piirtämisen parissa, mutta on yltyvästi kiinnostunut myös muista menetelmistä. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä sekä kolmessa yksityisnäyttelyssä.

Mark Krol – Shelter In The Snow

VIDEOKOPPI | 14.10.-31.10.2023

Synopsis:
The events of the film take place in a shelter for homeless animals.
Every day, volunteers clear the snow, feed the dogs and insulate the booths.
And every evening the dogs are waiting for a new snowstorm…
A wordless documentary short.

Artist bio:
Mark Krol was born in Stavropol (Russia) in 1986.Mark came into video production in 2012
Projects: short films, music videos, PSA, etc.
The presenter in the program “Kino-like” on television, which tells about cinema.This is his first documentary.

Tuuli Saarekas – Joutokasvit

YLÄKERTA | 14.10.-31.10.2023

Tuuli Saarekkaan (s.1988) yksityisnäyttely Joutokasvit galleria Rajatilan yläkerrassa 14.10.- 31.10. 2023 koostuu pääosin kymmenen vuoden sisällä syntyneistä veistoksista, Joutokasveista. Joutokasvit on vuonna 2013 alkanut, mutta koko ajan prosessissa oleva teos.

Joutokasvit muodostavat galleriaan maisemallisen kokonaisuuden, joka on surrealistinen, värikäs ja materiaalisesti runsas. Saarekas on käyttänyt veistoksissaan muun muassa pesukoneessa kutistuneita villasukkia, lokasuojaa, vanhaa koripalloa, karkkipapereita, CD- levyjä, siimaa, sumppua ja taulunkehystä, joilla kaikilla on omanlaisensa värit ja materiaalintunnut. Joutokasvin tekeminen alkaa yleensä jostakin roskasta tai löytömateriaalista, mutta saattaa jatkaa kasvuaan jollakin ostomateriaalilla, kuten ompelulangoilla tai paljeteilla. Veistokset on tehty käsityönä, melko hitaasti, mikä luo moneen suuntaan haarovaan kokonaisuuteen rauhallisen tunnelman. 

Yhdistämällä roskat ja muut löytömateriaalit veistosten kasviaiheeseen Saarekas heittää ilmoille kysymyksen millaisia mielikuvituksellisia mutaatioita voi kasvaa luonnon saastumisen seurauksena. Korvaavatko muovit tai muut roskat jonain päivänä kasvien omat materiaalit?

Teoksen runsaalla ja yksityiskohtia pursuavalla ulkomuodolla hän ilmentää pirstaleista ja muotoaan hakevaa nykyaikaa, josta on aina välillä hankala saada otetta. Kuvanveistäjänä hän yrittää tarttua veistoksillaan ristiriitaisiin ajatuksiin ja tunteisiin, joita oma elinpiiri ja olemassaolo hänessä  herättävät. Jo pelkkä valittavissa olevien materiaalien paljous  hämmentää.

Saarekas työskentelee intuitiivisesti niin, että antaa materiaalin ja  assosiaatioiden ohjata työskentelyä. Uppoutumalla käsillä tekemiseen jokaisesta kasvista tulee erilainen, omanlaisensa yksilö.   

Pitkällä aikavälillä työskentely näkyy ainakin veistosten koon suurenemisena ja lehtien, varsien ja kukintojen voimistumisena, mutta miten muuten ajan kuluminen heijastuu teoksessa? 

Tuuli Saarekas on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee enimmäkseen veistosten ja installaatioiden parissa, joihin hän saa inspiraatiota kaupunkielämästä ja urbaanista estetiikasta. Välillä Saarekas keskittyy taiteellisessa työssään vain Joutokasvien tekemiseen, jolloin niitä syntyy useampi kerrallaan, tai sitten hän ei tee niitä pitkiin aikoihin ollenkaan tai Joutokasveja valmistuu muiden teosten ohella yksi tai kaksi vuodessa. 

Tuuli Saarekas valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017. Hänen teoksia on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla. Edellinen yksityisnäyttely oli galleria Huudossa Helsingissä (Huuto II) vuonna 2022.   www.instagram.com/saarekastuuli.