Henna Nerg – Beefy

YLÄKERTA | 28.11.-15.12.2020

Beefy näyttelyssä tutkitaan Ilmastokriisiä ja sen lieveilmiöitä monipuolisin tekniikoin aina interaktiivisista testiiliveistoksista videoon. Katsoja pääsee kokeilemaan teurastusta ja pohtimaan vanhemmuutta tuotantoeläimen vinkkelistä. Yksittäinenkin yksilön valinta aiheuttaa suurkorporaatioiden resonoimana suuren kaiun. Okkultistiset elementit, eläintenoikeudet ja ihmisoikeudet nivoutuu yhteen kiinnostavaksi spektriksi tutkia ilmastokriisin aiheuttamaa uhkakuvaa tuntemallemme maailmalle.

Tekijä on Kuopiossa syntynyt, nykyään Tampereella työskentelvä ja asuva taiteilija.

Noora Ojanperä – I like danger (IV)

ALAKERTA | 28.11.-15.12.2020

”It’s magic.
Feels like I wanna die
Even though nothing happened
everything I desire
I am in love


I am afraid, yes”


I like danger (IV) on jatkuvassa prosessissa oleva mediakollaasi, joka ammentaa autofiktiivisestä materiaalista ja hyödyntää sattumaa.Teos koostuu löydetystä runoudesta, ääniraidoista ja videoista.

Teoksen lähtökohtana on fantasia hallinnan menettämisestä. Antaa asioiden tapahtua. Tehdä tilaa eksymiselle ja viipyilylle. Sellaisille asioille, joka näyttäytyvät vielä sumeina ja hämmentävinä. En ymmärrä, enkä yritä selittää.

Työskentelen materiaalin parissa rikkomalla niiden rakenteita, rytmejä ja muotoja. Keksin ohjeita, jotka ovat sotkuisia. Valitsen joka kolmannen sanan tai lauseen. Kirjoitan musiikinteko ohjelmaan ja annan sanojen muodostua ääniksi.

Noora Ojanperä (s.1993) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, joka on kiinnostunut intensiivisistä tunteista. Tällä hetkellä hän työskentelee valokuvan, videon, äänen ja tekstin parissa leikkiä hyödyntäen. Ojanperä on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemista 2020.

Rajataiteen Myyntinäyttely

YLÄKERTA | 19.11.- 22.11.2020

Rajataiteen myyntinäyttely kuorruttaa neljäksi päiväksi Galleria Rajatilan yläkerran täyteen myytävää taidetta! Esillä on yli sata teosta Rajataide ry:n jäsentaiteilijoilta. Teosten joukossa on mm. piirustuksia, maalauksia, veistoksia, tekstiilitaidetta ja vedoksia. Tervetuloa vierailemaan gallerialla ja ostamaan vaikkapa ainutlaatuinen joululahja!


Näyttelyssä on töitä seuraavilta taiteilijoilta:

Senni Aleksandra
Soyoung Chung
Vera Enkvist
Sofi Häkkinen
Timo Höyssä
Sini Kallio
Niina Kiiveri
Maria Leskinen
Kristiina Lähteenmäki-Hein
Anna Pekkala
Elina Priha
Sirkku Rosi
Sanna Saarreharju
Sanna Saastamoinen
Misa Saraste
Liisa Tarleena Öhman


Myös pienkustannekauppamme Laitapuoti on auki koko näyttelyn ajan.

Näyttely on auki to-su 19.11-22.11, joka päivä klo 13-18.

Galleria Rajatila
Hämeenpuisto 10
33210 Tampere

Galleria Muuntotilassa Sofi Häkkinen

Galleria Muuntotila | 7.11.–29.11.2020


GENERATION PULLAMÖSSÖ

Oon leikitellyt makaronilla veiston materiaalina säännöllisin väliajoin vuosien varrella. Keväällä 2020 pastahommat alkoivat taas kiinnostaa, ja sain päähäni tehdä makaronista oikean kokoisen ihmisen luurangon näyttelyä varten. Luurankoa rakentaessa aloin muistella, miten makaroni oli ensimmäinen ruokalaji, jonka opin valmistamaan itse. Niin kuin varmaan monen muunkin! Makaroni materiaalina alkoi tuntua hassusti sukupolvikokemukselta – sellaiselta, josta varmaan jokaisella sukupolvella on jotain fiiliksiä. Mietin lapsuutta, nuoruutta ja sitä, miten meitä usein ysärillä naljailtiin pullamössösukupolveksi. Se oli silloin ärsyttävää, mutta nyt kun miettii, niin pullahan on ihanaa pehmeetä höttöä, ja mössö se vasta ihanaa onkin! Pehmeet arvot kunniaan! Mietin näyttelyä tehdessäni tätä pullamössöksi dissaamista ja juttelin kaverin kanssa sukupolvien välisestä rajanvedosta. Siitä, miten eri sukupolvet hakee edellisestä ja tulevasta pesäeroa ja se ilmenee vaikka tämmöisillä ihanilla heitoilla ja omien yhdistävien kokemusten korostamisella. On kouluun korven halki hiihtäneet ja diginatiivit pullamössöt. Tässä näyttelyssä korostuu pehmeys, mössöisyys ja hupailu.


Yhtenä päivänä, kun olin liimannut makaronia niin paljon, että sen näkeminen lähinnä ketutti, sommittelin muhkeasta Tempur-patjasta leikatuille kasvoille piirteitä romusta puhdetöinä. Katselin siinä, että tämäkin taikinanaama on ihan ilmettyä pullamössöjengiä. Kaikki kietoutui ihanasti siihen dissattuun pehmeyteen ja höttöön.
Luurangon ja taikinafeissin mukaan näyttelyyn päätyi vielä itseoikeutetusti milleniaaleille suosiotaan osoittava veistos Istuva Milleniaali. GENERATION PULLAMÖSSÖ on ready to go.

Sofi Häkkinen
23.10.2020Instagram: @soccru
https://sofihakkinen.com/

Galleria Muuntotila, Tehdaskartanonkatu 38ti-pe klo 10-16 ja la-su klo 11-17Vapaa pääsy

Salla Laurinolli – HUMUS – repeat

ALAKERTA | 31.10.-17.11.2020

Viime aikoina olen teoksissani keskittynyt maisemanalaiseen maailmaan. Erityisesti minua kiehtoo maaperään tallentunut historia ja sen kerroksien läpi kulkeva, elämää tässä hetkessä ylläpitävä liike.

Tässä näyttelyssä esitän ensimmäistä kertaa maalauksieni rinnalla myös liikkuvaa kuvaa. Minua on alkanut kiinnostaa maalauksen aikakäsitys ja maaliin hetkellisesti pysähtynyt liike suhteessa liikkuvaan tallenteeseen.

Kiitos Taike/Hämeen taidetoimikunnalle työskentelyni tukemisesta.

Salla Laurinolli (s.1976) on hämeenlinnalainen kuvataiteilija. Hänen tuotantonsa koostuu pääasiassa eri kokoisista öljy- ja akryylimaalauksista, joissa hän tutkii yleisen ja yksittäisen luontokäsityksen törmäämistä yksilöllisessä luontokokemuksessa.

Marianne Siri – Least concern

YLÄKERTA | 31.10.-17.11.2020

Least concern -näyttely koostuu kolmesta ihmisen kokoisesta keramiikka- ja kipsiveistoksesta. Jokainen teos kommentoi omalla tavallaan kulutuskeskeistä elämäntapaamme. Least concern LC (Suomen punaisessa kirjassa Elinvoimainen) on yksi seitsemästä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN määrittelemistä lajien uhanalaisuusluokista; se kuvaa elinvoimaista lajia, jonka kanta on runsas ja vakaa. Tähän luokkaan kuuluu myös ihminen. Least concern vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”vähiten huolta”. Olemme keskellä ihmisen aiheuttamaa kuudetta sukupuuttoaaltoa, mutta elämme kuin emme kantaisi vähäisintäkään huolta lajimme säilymisestä.

Etenkin sosiaalisen median kautta tarkasteltuna ihmisyksilön elo näyttää varsin huolettomalta. Sosiaalisen median kautta ihmiset voivat tarkkailla ja matkia menestyneimpiä yksilöitä, joilla on runsaasti elinvoimaa (taloudellinen menestys), hyvinvointia (ulkonäkö) ja lauman tuki (seuraajat). Some-kuningatar- teoksessa käsitelläänkin verkkoon rakennettujen täydellisten minäkuvien illuusioita sekä sosiaalisen median ja mainonnan luomia ulkonäkö- ja kulutuspaineita. Sosiaalisen median kautta tulee myös vastakkaista viestiä: elämäntapamme on tuhoamassa luonnon ja kuluttaminen ja kaukomaille matkustelu ovat asioita joista on syytä tuntea syyllisyyttä.

Taiteilijan näkemystä nykyihmisen elosta kuvaa teos The World We’re Giving to Future Generations, jonka lähtökohtana on ollut muoviin kuolleet merilinnut. Rannalla makaava kuollut mies on kaunis ja levollisen näköinen, vaikka hänen kyljessä olevasta aukosta pursuaa muoviroskaa. Monet asiat ovat kauniita, kunnes niihin pysähtyy kunnon katse.

Marianne Siri (s.1985) on itseoppinut kuvanveistäjä ja taustaltaan keramiikan artesaani. Entiseltä ammatiltaan hän on ympäristötekniikan insinööri, mistä johtuen teokset käsittelevät usein ympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuten ihmisen ylivaltaa luontoon ja muihin eläinlajeihin. Käsiteltävien aiheiden vuoksi teokset ovat usein installaatioita tai moniosaisia veistoksia. Sirin veistokset ovat tyyliltään klassisia ja realistisia ja ne ovat vahvasti aikaan sidottuja, koska ihmishahmoilla on vaatteet päällä ja ne voivat kantaa mukanaan merkkikäsilaukkua tai xbox peliohjainta.

Mari Liimatainen – OR ELSE

YLÄKERTA | 10.-27.10.2020

Mari Liimataisen teoskokonaisuus OR ELSE Galleria Rajatilan yläkerrassa muodostuu erilaisista puupiirroslaattojen vedostuskokeiluista. Mm. rakennusmuoville vedostetut teokset karkailevat tilaan ja leikittelevät samalla perinteisen grafiikan ajatuksella. Teokset ammentavat kollektiivisesti koetusta (ympäristö)ahdistuksesta heijastaen henkilökohtaisia tuntemuksia ja sisäisiä liikahduksia meitä kohtaaviin muutoksiin. Mitä sitten kävikään, kun kaikki muuttui, noin vain? Toisinaan mieleen nousee möykky tai useampikin. Joskus polku poukkoilee saavuttamattomiin.

Teokset ovat syntyneet vuoden 2020 aikana.


Mari Liimatainen on Juvan Tuhkalassa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija ja taidekasvattaja. Liimatainen käyttää grafiikan menetelmien lisäksi mm. perinteisiä käsityötekniikoita, kuten kirjontaa. Hän ammentaa aiheensa kulttuuriympäristöstä: historiasta, politiikasta, luonnosta ja populaarikulttuurista. Liimataisen teokset ovat usein tilallisia ja ajallisesti muuntuvia kokonaisuuksia, joissa erilaiset (ihmisen jättämät) jäljet muuttuvat tulkinnoiksi kokemisesta, ihmisyydestä ja arvoista.

Liimatainen on kiinnostunut vedoksen pyhyyden rikkomisesta, hiljaisesta kantaaottavuudesta ja ihan vaan ilottelusta tekemisen kanssa.

Mari Liimatainen on koulutukseltaan FM (kulttuuriympäristön tutkimus), kulttuurialan opettaja AmO ja kuvataiteilija YAMK. Hän on mm. Suomen taidegraafikot r.y.:n jäsen. Liimataisen teoksia on ollut esillä viimeksi Taidekeskus Ahjossa Joensuussa 2020, Savonlinnan maakuntamuseossa 2019, Galleria Forum Boxissa 2019 ja Riihimäen taidemuseossa 2019.

Ida Nisonen – Kaipaan sinua niin

ALAKERTA | 10.-27.10.2020

Kaipaan sinua niin -näyttely sai alkunsa kevään poikkeusolojen aiheuttamasta sosiaalisesta eristäytymisestä ja kaipuusta toisten luo. Poikkeustilan aikana ihmiskontaktien välttelystä tuli nopeasti arkipäivää ja yhteyden ylläpito läheisiin vaati ponnisteluja ja uudenlaista kekseliäisyyttä.

Kaipaan sinua niin -mediataideteoksessa taiteilija on lähtenyt liikkeelle arkisesta haasteesta: miten valokuvata malleja ilman fyysistä kontaktia? Videoissa ja valokuvissa taiteilija on pyytänyt läheisiään ja ystäviään poseeraamaan facetime-puhelun yhteydessä kännykän ruudulla.

Puhelimen ympärille taiteilija halusi rakentaa alttarin, jonka tarkoitus oli pyhittää arkiselta tuntuva, mutta samaan aikaan hauras ja intiimi tapahtuma. Huolella rakennetut kukka-asetelmat kohottavat etäpuhelun pyhäksi seremoniaksi, jossa kasvokkain kohtaaminen ja ikävän ja kaipuun tunteiden jakaminen tapahtuvat. Runsaina rönsyileviä barokkihenkisiä kukka-asetelmia voidaan tulkita myös henkilötutkielmina: mitä kasvit kertovat kuvatuista henkilöstä entäpä taiteilijan suhteesta malleihinsa?

Kaipaan sinua niin -teos ei ole ainoastaan kuvaus sosiaalisesta eristäytymisestä vaan toimii universaalisti kaipuun ja ikävän kuvaajana. ”Ikävä on tunteena hieno ja arvokas ja viestii kantajalleen paljon ihmisenä olemisen ehdoista.”

Näyttelyhistoria

Teoskokonaisuuden ensimmäinen osa avautui pop-up näyttelynä kesäkuussa Keravan taidemuseo Sinkkaan lyhyellä varoitusajalla kun museonjohtaja Arja Elovirta oli saanut kuulla paikallisen taiteilijan projektista ja kutsui hänet pitämään pop-up näyttelyn museoon. Sinkassa teoskokonaisuudesta esitettiin 18 etämuotokuvaa ja kaksi videoteosta 30.6. -23.8.2020.

Näyttelysymposium jatkui mediainstallaation muodossa Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa 12.8. – 30.8.2020. Galleria Kipinässä teoksen neljä videota esitettiin synkronoituina projektorin, pöytätietokoneen, läppärin ja älypuhelimen ruuduilta. Galleriatilassa tietokoneet oli installoitu osaksi veistoksina toimivia puujalustoja, joiden valmistuksessa taiteilija oli hyödyntänyt kierrätysmateriaaleja. Taiteilijan oma, etämuotokuvissakin käytössä ollut älypuhelin, liimattiin osaksi kollaasiteosta galleriatilan seinälle.

Kaipaan sinua niin -näyttelyn valokuvat ja videot ovat olleet nähtävillä taiteilijan omilla instagram sivuilla @idanisonen_mother_artist 14.8.2020 alkaen. Teoksen tuotantoa on tuettu Keravan kaupungin pika-avustuksella.


BIO

Ida Nisonen on taiteilija ja taidekasvattaja. Hän asuu ja työskentelee Keravalla. Nisonen valmistui valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutista 2010. Syksyllä 2020 Nisonen valmistuu taidehistorian ja taidekasvatuksen maisteriohjelmasta Jyväskylän yliopistosta. Nisonen on pitänyt useita yhteis- ja yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Euroopassa.

Iiris Elina Rusi – Killer Queen

YLÄKERTA | 19.9.- 6.10.2020

Olen sekä kuvataiteilija että seksityöntekijä. Työskentelynimeni kentällä on Siiri Aito. Myyn seksipalveluita pääsääntöisesti keski-ikäisille miehille.

Yksityinen seksin myyminen ja ostaminen on laillista Suomessa, mutta Suomen laki ei tunne termejä seksityö tai seksityöntekijä. Myös lainsäädännön ulkopuolella seksityöntekijät kohtaavat asenteellisuutta ja virheellisiä käsityksiä työhönsä liittyen. Aiheesta käytävä (positiivinenkin) keskustelu on usein liitännässä pelkästään eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin, jolloin ulkopuolelle jää tärkeä tulokulma: inhimillisyys.

Killer Queen on katsaus seksin myyntiin omasta näkökulmastani. Asiakkaan suhtautuminen Siiriin on usein ihannoivaa ja jopa glorifioivaa, jolloin asiakas helposti unohtaa, että olen työntekijä eikä suhteeni heihin ole sen henkilökohtaisempi. Näyttelyn näkökulmaa tutkiessani törmäsin kiinnostavaan termiin: magic pussy.

“Pussy so enchanting that a man can’t think about anything or about any other women. Men will do or say anything to have another taste and are continually drawn back to her. Magic Pussy (MP) is the highest rated Pussy a woman can ever have. Only 1% of women fit into this category.” Lähde: www.urbandictionary.com

Olen Killer Queen, jolla on Magic Pussy. Todellisuudessa katson silmiin, olen läsnä ja aito.
Empatia on helppo sekoittaa kiintymykseen.

Iiris Elena Rusi (s.1991) on Turun AMK:n Taideakatemiasta 2019 valmistunut kuvataiteilija. Hän tutkii työskentelyssään kysymyksiä liittyen moraaliin, seksuaalisuuteen ja erilaisiin valtasuhteisiin sekä yhteiskunnassa että yksilöiden välillä. Henkilökohtaisuuden kautta Rusi paljastaa itsensä katsojalle ja näin kommentoi yhteiskunnallisia ongelmia jotka kokee merkittäviksi. Teoksiin liittyy voimakkaasti performatiivisuus tekotavasta riippumatta, sillä Rusille on oleellista olla läpikotaisin ja tuskallisesti rehellinen.

Killer Queen on Rusin ensimmäinen yksityisnäyttely kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen. Kokonaisuus on toteutettu Taiken apurahan tukemana.

Näyttelyn soittolista:
https://open.spotify.com/playlist/75SQWV0GMMBEc52lzyTZQs?si=zmYryOuXTeaS-9P0w43L3w

Taru Samola – Panopticon

ALAKERTA | 19.9.- 6.10.2020

Näyttelykokonaisuuteni Panopticon tutkii ihmisyyden ja sovinnaisuuden rajoja. Mitä tekojamme ja halujamme me häpeämme ja miksi? Kuka saa anteeksi ja kuka tuomitaan? Teosten taustalla on vuosien 2017-2020 aikana ohjaamani performatiiviset Rippituoli työpajat. Työpajoissa osallistujat ovat astuneet yksin Rippituoli-installaation sisälle ja jättäneet ”syntinsä” lankalaukaisimen avulla keskikoon Mamyalle ja kirjallisena lukittuun lippaaseen. Mamyan tallentamista negatiiveista olen vedostanut syanotypiavedoksia poistettujen kirjojen sivuille sekä kopiografiikkavedoksia Ihmisensyklopediaan, Tukholmasta antiikkiliikkeestä löytyneeseen vanhaan valokuva-albumiin. Vedosten rinnalla kulkee Kansallisarkiston valokuvakokoelmista valikoidut ja vedostetut potretit eri aikakausien ”toisista” kuten irtolaisista, satamavarkaista ja prostituoiduista. Eri aikakausien kerrostumat kuvastavat ”synnin” ja toiseuden kokemuksen väistämätöntä suhdetta vallitsevaan aikaan ja kulttuuriin. Lukittuun lippaaseen jätetyistä kirjallisista tunnustuksista on syntynyt Kati Outisen esittämä ja Olli Karin sovittama ja säveltämä ääniteos.

Hylätyistä sanomalehdistä, pahvilaatikoista ja päiväkirjan sivuista kyhätty liikuteltava ja koottava Rippituoli-installaatio kuvastaa sosiaalisen kontrollin roolia ihmisen toiseuden kokemuksessa ja toisaalta ihmisen kaipuuta hyvitykseen ja hyväksyntään. Samalla se symboloi nyky-yhteiskuntaa, missä lait ja uskonnot eivät toimi enää ehdottomina moraalisina auktoriteetteina vaan missä esim. somessa kuka vaan voi tuomita ja olla tuomittavana. Samalla kun sen maailma on armoton, se mahdollistaa #metoo ja #blacklifesmatter kaltaisten kampajoiden synnyn. Projekti on saanut tukea Suomen kulttuurirahastolta ja Taiteen edistämiskeskukselta.

”Taru Samola (s. 1984 Helsingissä) on Fiskarsissa asuva ja työskentelevä valokuvataiteilija, joka käyttää analogisia ja vaihtoehtoisia vedostusmenetelmiä. Teokset liikkuvat myös installaatio-, performanssi- ja yhteisötaiteen kentillä. Samola käyttää teoksissaan monipuolisesti kierrätysmateriaaleja hyödyntäen niiden narratiivisia ulottuvuuksia. Luonto, ihmisyys ja toiseuden teemat ovat toistuvia elementtejä hänen teoksissaan. Samola aloitti syksyllä 2020 kuvataiteen opinnot Turun taideakatemiassa.”

Jarno Latva-Nikkola – Saviklöntti kädessä mieleen tulee irtopää

YLÄKERTA | 29.8. – 15.9.2020

Irti suunnittelusta, luonnoksista ja päämäärästä.

Näyttely sisältää viime vuosina tekemiäni veistoksia ja sekatekniikkatöitä. Kaikki Galleria Rajatilaan tuomani työt ovat syntyneet ilman suunnittelua tai luonnostelua.

Olen tehnyt aikaisemmin pääasiassa sarjakuvia ja piirroksia. Sarjakuva-albumeita tehdessäni ajatuksen täytyy pysyä ideassa. Käsikirjoitusta ja luonnoksia voisi hioa loputtomiin ja saman idean äärellä saa viettää aikaa vuosia. Tämän vastapainoksi olen ruvennut tekemään suunnittelemattomia objekteja. Tavoitteenani on päästä eroon myös muotoon pakottamisesta, olkoon tämä alku sille.

Teoksia tehdessäni tartun materiaaliin ja ensimmäinen ajatus johdattelee seuraavaan. “Saviklöntti kädessä mieleen tulee irtopää.” Aluksi korjausliikkeet ovat mahdollisia, mutta jossain vaiheessa mitään ei ole enää tehtävissä ja teos on siinä: onnistunut tai epäonnistunut. Kehnompikin työ saattaa vaikuttaa seuraava päivänä tai vuotena ihan siedettävältä tai jopa ihanalta. Toisaalta, tekemisen ilokaan ei aina ole pakollista. Keramiikassa minua viehättää se, etten voi täysin tietää mitä uunista tulee ulos. En tee koepaloja vaan valitsen enkoopit ja lasitteet sattumanvaraisesti. Toisinaan valmis työ vaikuttaa olevan jonkun muun tekemä.

Haluan kiittää Merja Haapalaa, joka on toiminut oppaanani tutustuessani keramiikan saloihin.

Heli Mäki – Konmari

ALAKERTA | 29.8. – 15.9.2020

Tilateokseni taustalla on ajanjakso, joka pakotti minut pysähtymään menneisyyden äärelle ja käsittelemään hankalaa fyysisen ja henkisen luopumisen aihetta. Läheisen ihmisen kuoleman jälkeen on tarve ja käsitellä mennyttä yhteistä aikaa ja elämänhistoriaa. Omaisena keräät lajittelet, peset, siivoat ja hävität konkreettiset tavarat ja tekstiilit. Puhdistat muistosi ja luot uudet. Työn äärellä on aikaa kohdata ja käsitellä ajatuksiaan vuosien takaa. Hämmennys ja helpotus vuorottelevat, jaksanko kohdata kaiken.

Cleansing Day – Piece of Her Life

She is famous for her trousseau

bedsheets with lace and beautifully marked linen.

Mangled stiff and smooth

rolled and stacked in piles and streight lines.

She likes to wring laundry

sheets, towels, tablecloth…

even her husbands cotton handkerchief.

All wrinkle-free.

I wring her sheets –

which used to be white,

smooth

and shiny

They all have a heavy stiff coating of grime,

ingrained dirt.

It sticks to fingers.

Human dough.

Piece of her life.

Heli Mäki on lahtelainen kuvanveistäjä, joka työstää vaihtelevista materiaaleista tilateoksia. Aihemaailma käsittää ihmisen elämänhistorian pysäyttäviä hetkiä, sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä joita hän työstää teoksiksi. Oppiminen ja oivaltaminen teostyöskentelyn kautta on olennainen osa Mäen teoksien syntyprosessia ja hänen oma elämänhistoria tuo henkilökohtaisen näkökulman lopulliseen teokseen ja kirjalliseen materiaaliin.