Author: Tiedotus

YLÄKERTA | 11.10.-28.10.2025

Näyttely käsittelee aikakauttamme, missä sodat ja kansanmurhat, sekä muunlajisten joukkoteurastus on arkipäivää. Sen pääteos Puhdistus koostuu tuhansista lehmien sarvista. Kaikkensa antaneina palvelijoina ne vertautuvat sotilaisiin, jotka taistelevat Herransa puolesta. Molempien kohtalona on tulla jauhetuksi loputtomassa lihamyllyssä. Teos on kuin avoin hauta, piilotettu, mutta nyt löydetty. Totuutta ei voi kätkeä loputtomiin, jonakin päivänä kaikki tulee näkyväksi.

Veera Salmio (1982) on tamperelainen kuvataiteilija, joka työskentelee kuvanveiston ja audiovisuaalisten elementtejen parissa. Salmion kiinnostus Arte povera- liikkeeseen luo pohjan hänen tekemiselleen, missä yksinkertaiset, luonnolliset ja ‘köyhät’ materiaalit ovat hänen itseilmaisunsa välineenä. Puuta hän käyttää päämateriaalinaan ja rakentaa usein teoksensa suoraan tilaan. Myös hylätyt ja löydetyt esineet saavat uuden elinkaaren hänen töidensä osana.

Lauantaina 25.10 klo 13-16 on mahdollista seurata taiteilijan työskentelyä Rajatila gallerian pihassa ja klo 14 tilassa on elävää itämaista musiikkia teosten äärellä. Tapahtuma on osa Tampereen Galleriaviikkoja 2025.

ALAKERTA | 11.10.-26.10.2025

Maria Laakkosen näyttely Jaettu ja jakamaton on mediainstallaatio sisarussuhteista, muistikuvista ja eriytyvistä todellisuuksista. Fragmentaariset tarinat jättävät auki sen, mikä lopulta on totta ja mitä ihmisten välillä todella on tapahtunut. Kertomuksissa on yhtäläisyyksiä ja eroja, ja katsojan tehtäväksi jää tulkita, mikä pitää paikkansa.

Maria Laakkonen (s. 1990) on taiteen maisteri, MUU ry:n ja Oulun taiteilijaseura -63 ry:n jäsen, joka työskentelee installaation ja mediataiteen parissa. Laakkosta kiinnostavat kieli ja kommunikaatio sekä pienet, yksityiset kokemukset. Hän on osallistunut jurytettyihin yhteisnäyttelyihin Vaasan taidehallissa, Hyvinkäällä sekä Oulussa.

HUOM. Maria Laakkosen päättää näyttelynsä jo 26.10.

YLÄKERTA | 20.9.-7.10.2025

Maija Pilvikki Kimasen näyttelyssä Tuokaa rakkaani takaisin kaivaudutaan sairaan mielen sopukoihin. Minkälaista on elää mielisairaana? Näkyykö sairaus ulospäin? Mitä sairaudelle menetetyt vuodet olisivat voineet tarjota? Miksi juuri minä?

Näyttely koostuu kolmesta teoskokonaisuudesta, jotka lähestyvät sairautta erilaisista näkökulmista. Ne käsittelevät muun muassa sairaan ihmisen kokemusmaailmaa, arkea ja taiteilijana työskentelyä. Teokset ovat yhtäältä hyvin henkilökohtaisia, toisaalta monitulkintaisia ja samastuttavia. 

Edelleen kasvava ja kehittyvä teossarja Äiti älä huoli (2005–) kuvaa taiteilijan ja sairauden yhteistä matkaa parinkymmenen vuoden ajalta. Sarja keskittyy taiteilijan ryhtiin, jonka sairaus on painanut kohti lattiaa: “Maalaukseni kertovat siitä, kun kävelen tai teen ihan mitä vain, katson koko ajan alaspäin ja selkä on kyyryssä. Sitten se toinen ääripää, pään ylöspäin veto. Joskus kaaduin, kun pää veti niin paljon ylöspäin. Kukaan ei tullut auttamaan. Luulivat varmaan että olin päihtyneenä. Olen purkanut näitä edellä mainittuja turhaumia maalaamalla itseäni ja muita oudoissa ja epäryhdikkäissä asennoissa.”

Mun timanttiset -teoskokonaisuus (2019) on inspiroitunut vahvojen lääkkeiden ja haastavan taiteilija-arjen yhdistämisestä. Alkusysäyksensä teoskokonaisuus sai Pasilan väliaikaisella juna-asemalla, jolla Kimanen istui ja katseli ihmisten jalkoja likaisissa ja pölyävissä kengissä. Teoskokonaisuuden kimaltavat kengät nostavat hetkeksi turtumuksen ja turhautumisen yläpuolelle! 

Teoskokoinaisuus Kuinkas sitten kävikään (2021) käsittelee sitä, kuinka sairastuminen laittaa koko elämän uusiksi. Sairastamisen kokonaisvaltaisuus näkyy teosten materiaalivalinnoissa: maalauspohjina käytetyt psykiatrisen sairaalan sairaalalakanat, hoitajantakki, sairaalasukat, hiukset ja sairaalayöpuku määrittävät nyt tekemistä.

..

Maija Pilvikki Kimanen on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Teoksissaan Kimanen käsittelee usein ihmisenä olemisen erityispiirteitä, kuten sairautta ja katoavaisuutta. Häntä kiinnostavat myös ihmisen aistien rajallisuus, rajoitteet ja vajavaisuudet. Kimanen ammentaa teoksiinsa paljon omasta elämästään ja sairastamastaan skitsofreniasta. 

Kimasen työskentelylle tyypillistä on pitkäkestoisuus. Teokset ja teoskokonaisuudet täydentyvät, saavat lisää kerroksia ja muuttavat muotoaan vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Toisaalta vain harvat Kimasen omassa säilytyksessä olleet teokset ovat säilyneet tähän päivään: Kimanen kärräsi hetken mielijohteesta lähes koko elämänsä taiteellisen tuotannon kaatopaikalle vuonna 2023. “Jälkeenpäin harmitti vietävästi! Taiteiljuuteeni tuli silloin iso reikä.”

Kimanen on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2006. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa eri kaupunkien taiteilijaseurojen gallerioissa, Nuorten näyttelyssä sekä Outsider Art Festivaalilla.

..

Näyttely on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä kuraattori Silja Pasilan kanssa.

ALAKERTA | 20.9.-7.10.2025

´The Shell Cracked´ esittelee Hasaj-Gelain-taiteilijaduon videotaidetta, tekstiilitaidetta, veistoksellista installaatiota sekä ääni- ja runotaidetta.

Rajatila-näyttelyssä esitetään taideelokuva ´The Peaks´ ja siinä käytetyt tekstiilivaatekokonaisuudet ovat ensimmäistä kertaa esillä.

Lisäksi veistoksellisen installaation ´The Shell Cracked-Protrusion´ osittainen purku tilassa mahdollistaa runon ´The Peaks´ täyttämään näyttelytilan.

Taiteellisen kokonaisuuden keskeiset aiheet ovat ihmisen sisäiset rakenteet ja ilmiöt. Teos pyrkii herättämään katsojan havaintokyvyn ja herkkyyden kuvauksen, tarinankerronnan ja ilmaisun kautta, hyödyn- äen maisemia ja luonnonelementtejä – muistuttaen rinnakkaiselosta ja vastavuoroisuudesta, jonka osa olemme.

Bekim Hasaj (1990) ja Valentina Gelain (1992) ovat Pohjanmaalla asuvia taiteilijoita. He ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Breran taideakatemiasta Milanosta, Italiasta. Tällä hetkellä taiteilijat tutkivat monialaista lähestymistapaa tutkimukseen ja praktiikkaan, mikä on ohjannut heitä työskentelemään muun muassa videon, valokuvan, performanssin, installaation, runouden, maalauksen ja kuvanveiston parissa.

Vuodesta 2018 alkaen Hasaj ja Gelain työskentelivät eri taiteellis-kulttuurisissa suuntauksissa Black Box Genesiksen alla ja vuodesta 2023 alkaen he vahvistivat yhteistyötään myös taiteilijaduona.

Heidän inspiraationsa kumpuaa maaseutu- ja luonnonympäristöstä, syvässä vuorovaikutuksessa sen elementtien kanssa. He tutkivat maan muotoja ja fyysisyyttä tai tunkeutuvat symboliikkaan, joka juontaa juurensa ihmisiin.

Työn tavoitteena on tutkia ja esittää sisäistä sfääriä, käsitellä eksistentiaalisia kysymyksiä itsetutkiskelun ja itsetuntemuksen kautta ja pyrkiä ilmentämään henkistä ja psykologista ulottuvuutta. Tämä ei-näkyvä, josta tulee universaalin yhteyden ja kuulumisen verkosto, löytää (runollisessa) analyysissään kuvauksen, merkityksen ja konkreettisuuden ympäristöstä.

Taiteilijaduon ja Black Box Genesiksen tulevat projektit vievät eteenpäin tutkimusta taiteen, taiteilijan, taiteen tekemisen ja kulttuurisenvuorovaikutuksen välillä, luonnon- ja maaseutualueiden yhteisöjen kanssa.

Lisätietoja osoitteesta www.blackboxgenesis.com

YLÄKERTA | 30.8.–16.9.2025

Se pyrki hipaisten muotonsa lävitse on Kevin Karelin tekstiilitaidenäyttely galleria Rajatilassa Tampereella 30.8–16.9.2025. Näyttely on jatkumoa Karelin aiempiin töihin, joissa turvan tunteen ja kontrollin materialisoituminen hakee Rajatilassa muotoja rosoisuuden ja ristiriitaisuuksien teemoista. Karel tutkii kuinka materiaali voi herättää yhtä aikaa sekä vetovoimaa että epämukavuutta, siten kokonaisuus etsii jännitteitä erilaisten vastakkainasetteluiden väliltä. Tekstiiliteokset rakentuvat kierrätetyistä kankaista, vanusta, metallista ja muista materiaaleista. Karel yhdistelee sekä improvisoituja että tarkkaan suunniteltuja tekstiilisidoksia, jotka leikittelevät systemaattisesti rakennetun ja orgaanisen sommittelun välillä. Kokonaisuus ei pyri antamaan yksiselitteistä tulkintaa, vaan avaa tilan aistilliselle kohtaamiselle. Katsojaa johdatellaan pintojen rikkonaisuuden, materiaalien kontrastien ja teosten fyysisen olemuksen äärelle. Tekstiilit taipuvat, puristuvat ja rönsyävät, antaen vaikutelman niiden elollisuudesta.

ALAKERTA | 30.8.–16.9.2025

Jenni Kirkkomäen Ajatussolmuja ja höyheniä -näyttelyn taustalla ovat illan ja yön hiljaiset hetket, jolloin mieli jatkaa liikettään, vaikka kaikki muu on pysähtynyt. 

Mikä on se ajatus, solmu, tapahtumien virta tai levoton tunne, joka alkaa elää omilla ehdoillaan juuri, kun haluaisi nukahtaa? Se, joka saattaa juuttua paikalleen, painaa mieltä ja muuttaa tyynyn epämukavaksi. 

Näyttelyssä esillä olevat keraamiset tyynyt toimivat öiden muistijälkinä – ne kantavat mukanaan yön ajatuksia, huolia ja unien rippeitä. Tämä teoskokonaisuus kuvaa hetkeä, jolloin etsii parempaa asentoa tyynylleen, vaikka oikeastaan kaipaisi uutta asentoa vain ajatuksilleen. 

Kirkkomäen teosten keskipisteenä on unen ja unettomuuden välinen alue. Se, missä ajatukset alkavat elää omilla ehdoillaan, ja missä hiljaisuus saa muodon.

Galleria Rajatilan alakerrassa olevassa näyttelyssä on esillä eri tekniikoin toteutettuja teoksia, joissa leikitellään arkisuudella, mittakaavalla ja vastakohdilla. Näyttely tutkii ajatuksia, jotka jäävät mieleen viipyilemään yön hiljaisuudessa. Ajatuksia, jotka eivät välttämättä ole raskaita, vaan sitkeitä ja lujatahtoisia. 

— 

Jenni Kirkkomäki on Jyväskylästä kotoisin oleva kuvataiteen opiskelija, joka valmistuu kuvataiteilijaksi LAB Muotoiluinstituutista vuonna 2026. Galleria Rajatilan alakerrassa esillä oleva näyttely on hänen toinen yksityisnäyttelynsä. 

Kirkkomäki on kiinnostunut siitä, miten eri ilmaisumuodot voivat tukea toisiaan. Hän työskentelee tällä hetkellä piirustuksen ja kolmiulotteisen ilmaisun keinoin luoden teoksissaan vuoropuhelua tunnetilojen, muistikuvien, hetkellisyyden ja pienten yksityiskohtien välille. 

YLÄKERTA | 9.–26.8.2025

Näyttely Kasvan kilpikaarnaa Galleria Rajatilassa tutkii aikaa ja sen rajallisuutta

Viivi Osmosen (s.2000) näyttely Kasvan kilpikaarnaa koostuu ekspressiivisistä ulkoilmamaalauksista ja tekstiiliveistoksista. Teokset tutkivat aikaa, elinkaarta ja kaiken katoavaisuutta. Näyttelyssä käsitellään elämän vääjäämätöntä rajallisuutta ja sen mukana tulevaa merkityksellisyyden tunnetta luonnon kautta. Näyttely on esillä Galleria Rajatilan yläkerrassa 9.8.-26.8.2025.

Näyttelyn ulkoilmamaalausten kerroksissa yhdistyvät sekä maalaushetken olosuhteet että luontomuistot arkipäiväisestä elämästä. Osmonen poimii muistiin vuodenaikojen mukana muuttuvia maisemia, puita, pensaita ja lampia arkipäiväisestä elämästä. Maalauksissa paikkojen tunnelmat ovat maisemien yhdennäköisyyttä tärkeämpiä.

Tekstiiliveistoksissa Osmonen pohtii suorituskeskeisen yhteiskunnan kiireettä, jossa ajatus hetkien ainutkertaisuudesta sumentuu. Ompelun hitaus ja toisteisuus toimivat vastapainona nopeatahtiselle maailmalle. Veistoksissa luonnon orgaaniset muodot luovat pala kerrallaan runkoja, juurakoita ja lehtimattoja. 

Viivi Osmonen (s.2000, Rauma) asuu ja työskentelee Kaarinassa. Hän käsittelee ulkoilmamaalauksissaan ja tekstiiliveistoksissaan luontoikävää, elinkaarta ja joutilaisuutta. Osmonen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta keväällä 2024. Hänen teoksiaan on ollut esillä Turussa B-galleriassa, Taidehallissa ja Taiteen talossa sekä Lahdessa Galleria Uusi-Kipinässä.

ALAKERTA | 9.–26.8.2025

Pehmeässä hämärässä sekoittuvat kulkijat – Lau Rämön animaatioinstallaatio johdattaa ihmetyksen ja monilajisen elon äärelle

Ulos jääneeseen puhelimeen ilmestyy kuvia taivaasta. Limaiset jäljet hohtavat hämärtyvässä illassa.

Puhelinkeskustelun tahdissa etenevä animaatio Kontakti (2025) kertoo polkujen risteämisestä, matkasta kohti tuntematonta ja sille herkistymistä.

Yksikanavaisen videoteoksen tarinan lähtökohtana on ollut kiinnostus monilajiseen kommunikaatioon ja havaitsemiseen. Sattuma, erilaiset aistihavainnot ja elollisen ympäristön huomiot johdattavat kertojaa odottamattomille sivupoluille. Animaatio leikittelee saman tarinan kahdella mahdollisella eri perspektiivillä, joiden ero on hämärtynyt. Toinen niistä on ihminen, mutta kumpikaan näkökulma ei ole enemmän oikea.

Kontakti on ollut tekeillä vuosien 2023–2025 aikana. Se on toteutettu stop motion -animaatiotekniikalla ulkolokaatioissa ja studiossa kuvaten. Materiaaleina on käytetty mm. villaa, roskaa ja pölyä. Suurin osa teoksen äänimaailmasta on myös nauhoitettu itse. Musiikin on säveltänyt teoksessa myös äänisuunnittelijana toiminut Martin Jäger. Työskentelyä videoteoksen parissa on tukenut Koneen säätiö ja SKR.

Videoteoksen puhekieli on suomi ja se on tekstitetty englanniksi. 

Installaatio Galleria Rajatilan alakerrassa pitää sisällään yksikanavaisen videoteoksen (kesto: 07:30) ja hämärässä hohtavia jälkiä. 

Lau Kauri Rämö (s. 1989) on helsinkiläinen mediataiteilija. Hänen videotaiteessaan yhdistyvät usein uusiokäytetyt, pehmeät materiaalit ja jaettuun olentouden kokemukseen liittyvät teemat. Teosten työstö lähtee tyypillisesti liikkeelle omakohtaisista havainnoista, post-antroposentrisen olemassaolon uudelleenajattelusta ja leikistä osana monimuotoista ja -lajista maailmaa.

Rämö valmistui taiteen maisteriksi valokuvataiteen linjalta Aalto-yliopistosta vuonna 2020. Hän on työskennellyt mm. taiteilijana, valokuvaajana ja elokuvantekijänä. Rämön valokuva- video- esine- ja installaatiomuotoista tuotantoaan on esitetty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja Euroopassa vuodesta 2012 alkaen.

YLÄKERTA | 19.7.-5.8.2025

‘By the Water’s Edge’ is a new photographic exhibition by British-born, Finland-based visual artist Daniel James Court.

The series explores the culture of swimming in Finland, where abundant lakes and vast stretches of archipelagic coastline make water part of everyday life. Through quiet, observational photographs, Court examines swimming outdoors as both a cultural norm and a personal act of reconnection — a way to slow down, breathe deeply, and re-engage with the physical world.

“In a time when digital distractions dominate our lives, swimming allows you to feel present,” says Court. “It clears the mind and shifts your attention to what’s immediate, cold water, movement, breath.”

The work responds to the increasing challenges brought on by constant connectivity. Rather than focus on spectacle, the images dwell in the ordinary, often overlooked moments — a swimmer entering the water, standing alone on a dock, or resting at the edge of a lake.

Photographed over the last few summers, the exhibition ‘By the Water’s Edge’ speaks to the need for stillness, presence, and contact with the natural world, not as escape, but as an essential part of living.

Daniel James Court (b.1990) is a British-born, Finland-based visual artist working primarily with photography. Focusing on quiet encounters between landscape and everyday life, his work examines the relationship between people and their environments, and how landscape can shape individuals, communities, and cultures. He completed his BA at Bath Spa University, UK, and his MA at Aalto University, Finland. His work has been exhibited internationally and featured in a range of publications.