Author: Tiedotus

YLÄKERTA | 5.4.–22.4.2025

Kuvataiteilija-pikkuserkukset Alila Syrjä (s. Tampere, 1995) ja Iiris Syrjä (s. Tampere, 1996) maalaavat sekatekniikoin: suuria, hidastekoisia maalauksia tai pieniä mietteliäitä kuvituksia. Kaikkia näitä he kutsuvat omakuviksi. Omakuvia on Syrjien ensimmäinen yhteisnäyttely.

Iiris Syrjän maalaussarja sai alkunsa hylätystä petroolinsinisestä maalipurkista, hänen työhuonettaan ennen asuttaneen edesmenneen kuvataiteilijan käyttämättä jääneistä kankaista ja omasta syvällä virtaavasta surun pohjavirrasta. Teosten illustratiiviset hirvieläimiä muistuttavat olennot ovat saaneet muotonsa alitajunnassa, kuvana tai äänenä juuri ennen nukahtamista. Ne ovat voimakkaita ja jänteviä tai ihan vieraantuneita ruumiistaan.

Alila Syrjän teosten hahmot on maalattu sekatekniikoin, joita ovat esimerkiksi pigmentinsiirto, vesiväri ja öljyväri kankaalle tai MDF-levylle. Teokset ovat olleet Alilalle keino tutkia olemassaolon kysymysten sitkeää ainesta – sitä mikä pakenee arkipäiväistä elämää niin helposti ja luiskahtaa ulottumattomiin. Otollisin aika kuvien nousemiselle, on hetki juuri ennen nukkumista, silloin kun maailma tuntuu pysähtyvän ja pitää itsekin pysähtyä. Silloin on mahdollista kuulla ja nähdä jotain merkityksellistä.

ALAKERTA | 5.4.–22.4.2025

Kummitustarina on vuonna 2022 aloitettu pitkäaikainen valokuvataideprojekti, jonka on luonut kuvataiteilija Jasmin Lier. “Projekti syntyi halusta ymmärtää ja kertoa teini-iässä kehitysvammadiagnoosin saaneen nuoren kokemuksia, ajatuksia ja tunteita. Projekti keskittyy näkymättömään kehitysvammaan ja siihen, millaista on elää sen kanssa teini-iässä – vaiheessa, jossa ulkopuolisuuden tunteet sekä identiteetin ja seksuaalisuuden rakentaminen ovat keskeisiä. Se kertoo myös siitä, miltä tuntuu, kun ei aina tule nähdyksi, kuulluksi tai ymmärretyksi.”

Vuonna 2023 projekti oli Lierin opinnäytetyö, ja sen jälkeen teoksia on ollut esillä eri ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä vuosina 2023 ja 2024.

Projektin keskiössä ovat valokuvat, joissa nuori esiintyy vaaleaan kankaaseen pukeutuneena. Kangas säilyttää hänen yksityisyytensä ja erottaa hänet ympäristöstään, mutta luo myös kuvan päähenkilöstä kummitushahmona, joka korostaa aiheen näkymättömyyttä sekä kehitysvammaisuuteen liittyvää stigmaa ja ennakkokäsityksiä.

“Kohtaan projektin myötä myös omat tunteeni siitä, millaista on seurata kehitysvammaisen nuoren elämää ja sen haasteita. Projekti on yhteistä vuoropuhelua aiheesta – kerromme kuvilla oikean elämän kummitustarinaa. Projekti on pitkäkestoinen ja päättyy, kun nuori haluaa sen loppuvan.”

YLÄKERTA | 15.3.-1.4.2025

Erode and blossom näyttely tuo esille pohjoisen luonnon syklisyytttä. Luonnossa on jatkuva kierto päättymisen ja uusiutumisen välillä. Elollinen luonto on kuin valtavat juuret, jonka verkosto ulottuu kaikkialle. Myös ihminen ei voi toimia siitä irrallaan, sillä ruumiimme on aina kiinni muuttuvassa ympäristössä. Ekosysteemit ilmentävät monimuotoisuutta ja vuorovaikutusta eri elämänmuotojen välillä ja korostavat yhteiselon ja keskinäisen riippuvuuden merkitystä.  Pulssi, rytmi. 

Luonnolle äärelle hiljentyessä, alan tunnustelemaan sen sykettä. Tutkin alustaa ja juuria, miltä alut ja loput näyttävät? Missä jokin alkaa ja toinen päättyy? Mikä on rytmi? Samalla tunnistan myös oman pulssini. Maisemasta muodostuu kehoni jatke, minuuteni kietoutuu sen sykkivään  suonistoon.  Tunnustelen punosta ja voimaverkkoa, joka sitoo kaiken läsnäolevan yhteen. Löydän itseni muistoista, jotka ovat kiinnittyneet ympäristöön jännitteiseksi rihmastoksi. Luonnon äärellä olen sisällä, olen osana, olen yhteydessä. Täällä aine on jatkuvassa kierrossa: kun jotain päättyy, uusi saa alkunsa ja lopulta muutumme kaikki toisiksemme.

Johanna Lumme on kuvataiteilija, kuvittaja ja lastenkirjailija (s.1990), joka työskentelee pääsääntöisesti maalaamisen ja piirtämisen keinoin.  Teoksiani on aiemmin ollut esillä yksityisnäyttelyissä ja useissa yhteisnäyttelyissä Suomessa, että kansainvälisesti Virossa, Ruotsissa ja Saksassa. Olen valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Olen  Taidemaalariliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen.

ALAKERTA | 15.3.-1.4.2025

Näyttely tutkii unien symboliikkaa ja alitajunnan maailmaa valokuvataiteen kautta. Teokset koostuvat unipäiväkirjan teksteistä sekä yöllä kuvatuista valokuvista, jotka yhdessä muodostavat monitulkintaisen kuvauksen ihmismielen salatuista kerroksista. 

Symboolisesti näyttelyn nimi viittaa johonkin arvokkaaseen kuten timantteihin, jotka näkyvät mielemme rantaviivalla. Yöllä kuvatut valokuvat heijastelevat alitajunnan syvyyksiä, salattuja ja tiedostamattomia tunnelmia, jotka tulevat esille pimeyden ja unien symbolien kautta. Valokuvissa valo valaisee kohteet ja nostaa tietoisuuden välähdyksiä alitajunnasta, josta kuitenkin aina vain osa on näkyvissä. Kerrotuissa unissa on ajatuksia ja mielikuvia, jotka johdattavat pohtimaan yhteyksiä omiin kokemuksiin ja löytämään syvempiä kerroksia ihmisyydestä ja omasta mielenmaisemasta. 

  ———————————————————

Paula Kinnunen (s.1988) on Tampereella syntynyt kuvataiteilija ja valokuvaaja, joka on valmistunut digitaaliseksi kuvataiteilijaksi Lapin ammattikorkeakoulusta vuonna 2023. Hän tutkii todellisuuden ja illuusioiden rajaa yhdistämällä dokumentaarista valokuvaa unien ja alitajunnan tilojen esittämiseen. Valokuva toimii välineenä, jonka avulla hän paljastaa monitasoisia kokemuksia, jotka kulkevat arkielämän ja unenomaisen todellisuuden välillä. Paula on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin, ja tämä näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttely.

YLÄKERTA | 22.2.-11.3.2025

Näyttelyn nimi Snow Ultra kuvaa kokonaisuuden keskeistä teemaa lunta ja tulkintaa jotain sen tuolla
puolen tai takana olevasta. Lumi kuvaa kaihoisat tunteet tyhjyydestä, tilasta, rajattomuudesta ja
leikkisyydestä.

Teoskokonaisuuden maalaukset ovat näennäisen esittäviä, pysähtyneitä narratiiveja lumen keskeltä.
Työskennellessään teoskokonaisuuden parissa Mikkonen on ajatellut lumen väriä ja sen lukuisia
mahdollisuuksia maalauksessa. Lumi sisältää Mikkoselle tunnelatauksen sekä symbolisen merkityksen
tilasta. Se toimii porttina ajatukseen ja tunteeseen arjesta lumen keskellä, lumen olomuotoihin ja miten se
vaikuttaa ympäristöön.

Teossarja on saanut alkunsa vuonna 2023 kun Mikkonen palasi Suomeen asuttuaan ulkomailla ja
huomio kiinnittyi pimeyteen, lumeen, ympäristön pastellisiin sävyihin ja erikoisiin varjoihin. Edellä
mainittuja hän on tutkinut abstraktin ja esittävän taiteen jäsentelynä muodon, värin ja ‘hahmon-kaltaisen’
kautta.

Anni Mikkonen (s.1995) on kuvataiteilija ja työskentelee ensisijaisesti maalaten. Aihepiirit joista hän
kiinnostuu ovat yksinkertaisia, tunnepohjaisia kokemuksia konkreettisesta todellisuudesta ja
mielikuvituksen tuotoksesta. Järjestetyt näyttelyt ovat usein rakentuneet tilallisiksi kokonaisuuksiksi,
joissa yhdistyy piirroksia, tekstejä, tee-se-itse-objekteja ja löydettyjä materiaaleja.

ALAKERTA | 22.2.-11.3.2025

Astumalla portaita alas olet jo aloittanut siirtymäriitin. Pimeään luolaan meneminen on astumista tuntemattomaan ja näkymättömään. Maailma muuttuu ympärilläsi. Anna silmiesi hitaasti tottua valon puutteeseen. Kun sallit itsesi laskeutua syvemmälle, kenet tapaat? Mitä näet pimeydessä? Laskeudu tuntemattomaan ja toivota tervetulleeksi kaikki ja kuka tahansa, joka ilmestyy.

Näyttelykokonaisuus on valmistettu kudotuista ja huovutetuista töistä, joissa materiaali on värjätty luonnollisilla pigmenteillä – kasveilla, kukilla ja sienillä.

Tutkin sienten ja kasvien muotoja, ekologiaa ja antamia värejä. Tavoitteena on edistää kestävää käsityötaidetta ja muotoilua missä ei käytetä ihmiselle tai luonnolle haitallisia materiaaleja tai väriaineita. Kasvivärjäys on kulttuuriperinnön ja käsityön lisäksi myös ihana tapa tutustua kasvien ominaisuuksiin ja ekologiaan. Luonnonvärjäys voi taiteen keinoin tuoda kulttuurinen näkökulma kestävyysajatteluun, planeettamme joukkokuolemisen sukupuuttoon ja jälleenrakentamiseen.

Olen Fiskarsissa asuva tekstiilitaiteilija ja olen vahvasti inspiroitunut mytologiasta, kansanuskonnosta ja luonnosta. Pro-Graduni kirjoitin aiemmin tarinankerronnasta. Kutomalla kangaspuilla olen huomannut olevani hyvin sekaantunut elämän lankoihin. Moderni ihminen on kadottanut tiensä ja yhteyden luontoon, rituaaleihin, esi-isäihin, unelmiin ja perinteisiin jotka solmivat kaikki yhteen. Kutomiseen liittyy myyttejä ja magiaa, elämänkierron palveleminen (syntymän, kuoleman ja uudelleensyntymisen). Perinteet sekä vuodenkiertoon, luontoon ja elämänkaareen liittyviä rituaaleja voivat luoda yhteys menneisyyteen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Menettäessään yhteyden omaan itseen ihmiseltä katoaa helposti myös yhteys toisiin ihmisiin, ympäristöön ja muihin lajeihin. Olemme osana tämän planeetan elämää, mutta emme halua ottaa kosmista vastuuta toimintamme vaikutuksista maapallolle.

Näyttelyä on tukenut Svenska kulturfonden sekä Suomen Kulttuurirahasto

YLÄKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyssä I like you, I think Luoma esittää kokonaisuuden taideteoksia, mukaan lukien kaksi videoteosta, tekstiteoksia ja performanssin yhdessä kollegansa Veera Wahlroosin kanssa. Näiden medioiden kautta hän tutkii yksityisen ja julkisen maailmojen rajoja sekä intiimiyksiä.

Näyttelyssä hän esittää kaksi videoteosta: Staged Image ja Is it okay if. Staged Image kyseenalaistaa maskuliinisuuden käsityksiä ja luonnonvarojen liiallista kulutusta. Teos käsittelee katsetta, intiimiyttä, elokuvan narratiivisuutta, seksuaalisuuden performatiivisuutta sekä liikkuvan kuvan materiaalisuutta. Leikkaamalla ja purkamalla elokuvan perinteisen juonellisen rakenteen, Luoma luo uuden ulottuvuuden, jossa elokuvan eri osat on vapautettu aiemmista tehtävistään.

Is it okay if tunkeutuu eri paikkoihin ja kysyy ihmisten oikeudesta yksityisyyteen. Videoteoksessa Luoma yhdistää liikkeentunnistusteknologian valvontakamerakuvaan. Kuvamateriaali leikkautuu näyttelytilassa interaktiivisesti yleisön liikkeiden mukaan, perustuen infrapunaliiketunnistimiin sekä RaspberryPi Pico -piirilevyllä ja tietokoneella TouchDesigner-ohjelmassa toistuviin komentoihin. Luoman teokseen keräämät internetiin julkaistut live-kamerat sijoittuvat maantieteellisesti satunnaisiin yksityisiin ja julkisiin tiloihin. Näiden kameroiden IP-osoitteet haetaan TouchDesigner-ohjelmaan, joka toistaa niiden kuvan reaaliajassa. Kamerat sijoittuvat muun muassa teollisuuden tiloihin, kotien pihoille, myymälöihin ja satamiin.

Luoman tekstiteokset Efter Festen ja Story esittelevät intiimiyttä, joka tapahtuu virtuaalisilla alustoilla ilman suoraa fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen. Hän kuvaa intiimiyttä ihanteellisena kuvana toisesta ihmisestä, jossa kiintymyksen tunteet syntyvät toisesta ihmisestä irrallisena fantasiana.

Näyttelyn avajaisissa 31.1 klo 18–20 Veera Wahlroos ja Jani Luoma esittävät performanssiteoksensa Touch 2 osana näyttelyä. Performanssi tutkii fyysistä haptista kosketusta ystävyyssuhteissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Eugène, Elisabeth ja Birgit Nygréns stiftelse sekä Konstsamfundet.

ALAKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyn teoksissa Hyvösen maalaukset kietoutuvat kodin, turvan ja lapsuuden tunnemuistojen kerroksiin avaten kokemuksia haavoittuneisuuden ja lämmön kohtaamisrajapinalla. Öljyväri- ja tempera maalauksissa Hyvönen kuvaa ulkopuolisuuden tunteen kautta suhdetta kotiin sekä koti-paikkaan. Musta joutsen toimii vertauskuvana tunnemaisemalle, jota Hyvönen ammentaa taiteelli-sessa työskentelyssään.

Teoskokonaisuus koostuu Hyvösen viimeaikaisista öljyväri- sekä temperamaalauksista, joissa muistot ja tunneilmastot kerrostuvat. Teokset koskettavat pinnan alle jäävää surua, kaipuuta yh-teenkuuluvuuteen. Hyvönen käsittelee maalaustaiteen keinoin teoksissaan tunnelmaa, jossa per-hedynamiikan keskellä leijuu mustia joutsenia.

Musta lammas tunnetaan puhe- ja kirjakielessä nimityksenä ryhmän jäsenestä, joka poikkeaa muusta ryhmästä silmiinpistävästi. Ryhmädynamiikan kannalta mustalla lampaalla on merkittävä rooli ryhmän ulkopuolisena jäsenenä, toimien syntipukkina. Joutseneen liitetään paljon symboliik-kaa ja uskomuksia. Joutsen edustaa kultturissamme esimerkiksi puhdasta rakkautta, viattomuutta sekä kauneutta. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenen tappaja tuhoutuu itsekin pian, sillä lintua ei saa vahingoittaa millään tavalla. Musta joutsen on metafora laaja-alaisesti vaikuttavaan tapahtumaan, joka on yllättävä ja jota ei uskota mahdolliseksi.

Hyvönen yhdistää teoksissaan herkän ja kauniin syviin tapahtumiin ja elementteihin, lapsuuden tuttuus sekoittuu ylisukupolvisiin tummiin kokemuksiin. Mustia joutsenia jatkaa kodin tematiikan tutkiskelua, syventyen Hyvösen henkilökohtaisiin tunnemaailmoihin.

Avajaisia vietetään perjantaina 31.1.2025 klo. 18-20, tervetuloa!

Olga Hyvönen (s.1999) on Saimaan rannoilta kotoisin oleva, nykyään Helsingissä asuva kuvatai-teilija (AMK). Hyvönen työskentelee öljyvärimaalaustaiteen parissa, hyödyntäen myös temperaa. Maalauksien sisällöt käsittelevät yksinäisyyttä ja osattomuutta, joissa ihminen on aina jollain tapaa keskiössä. Hyvösen maalauksissa näkyy ihmisen ja tilan vuoropuhelu.