Jani Luoma — I like you, I think

YLÄKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyssä I like you, I think Luoma esittää kokonaisuuden taideteoksia, mukaan lukien kaksi videoteosta, tekstiteoksia ja performanssin yhdessä kollegansa Veera Wahlroosin kanssa. Näiden medioiden kautta hän tutkii yksityisen ja julkisen maailmojen rajoja sekä intiimiyksiä.

Näyttelyssä hän esittää kaksi videoteosta: Staged Image ja Is it okay ifStaged Image kyseenalaistaa maskuliinisuuden käsityksiä ja luonnonvarojen liiallista kulutusta. Teos käsittelee katsetta, intiimiyttä, elokuvan narratiivisuutta, seksuaalisuuden performatiivisuutta sekä liikkuvan kuvan materiaalisuutta. Leikkaamalla ja purkamalla elokuvan perinteisen juonellisen rakenteen, Luoma luo uuden ulottuvuuden, jossa elokuvan eri osat on vapautettu aiemmista tehtävistään.

Is it okay if tunkeutuu eri paikkoihin ja kysyy ihmisten oikeudesta yksityisyyteen. Videoteoksessa Luoma yhdistää liikkeentunnistusteknologian valvontakamerakuvaan. Kuvamateriaali leikkautuu näyttelytilassa interaktiivisesti yleisön liikkeiden mukaan, perustuen infrapunaliiketunnistimiin sekä RaspberryPi Pico -piirilevyllä ja tietokoneella TouchDesigner-ohjelmassa toistuviin komentoihin. Luoman teokseen keräämät internetiin julkaistut live-kamerat sijoittuvat maantieteellisesti satunnaisiin yksityisiin ja julkisiin tiloihin. Näiden kameroiden IP-osoitteet haetaan TouchDesigner-ohjelmaan, joka toistaa niiden kuvan reaaliajassa. Kamerat sijoittuvat muun muassa teollisuuden tiloihin, kotien pihoille, myymälöihin ja satamiin.

Luoman tekstiteokset Efter Festen ja Story esittelevät intiimiyttä, joka tapahtuu virtuaalisilla alustoilla ilman suoraa fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen. Hän kuvaa intiimiyttä ihanteellisena kuvana toisesta ihmisestä, jossa kiintymyksen tunteet syntyvät toisesta ihmisestä irrallisena fantasiana.

Näyttelyn avajaisissa 31.1 klo 18–20 Veera Wahlroos ja Jani Luoma esittävät performanssiteoksensa Touch 2 osana näyttelyä. Performanssi tutkii fyysistä haptista kosketusta ystävyyssuhteissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Eugène, Elisabeth ja Birgit Nygréns stiftelse sekä Konstsamfundet.

Olga Hyvönen — Mustia joutsenia

ALAKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyn teoksissa Hyvösen maalaukset kietoutuvat kodin, turvan ja lapsuuden tunnemuistojen kerroksiin avaten kokemuksia haavoittuneisuuden ja lämmön kohtaamisrajapinalla. Öljyväri- ja tempera maalauksissa Hyvönen kuvaa ulkopuolisuuden tunteen kautta suhdetta kotiin sekä koti-paikkaan. Musta joutsen toimii vertauskuvana tunnemaisemalle, jota Hyvönen ammentaa taiteelli-sessa työskentelyssään.

Teoskokonaisuus koostuu Hyvösen viimeaikaisista öljyväri- sekä temperamaalauksista, joissa muistot ja tunneilmastot kerrostuvat. Teokset koskettavat pinnan alle jäävää surua, kaipuuta yh-teenkuuluvuuteen. Hyvönen käsittelee maalaustaiteen keinoin teoksissaan tunnelmaa, jossa per-hedynamiikan keskellä leijuu mustia joutsenia.

Musta lammas tunnetaan puhe- ja kirjakielessä nimityksenä ryhmän jäsenestä, joka poikkeaa muusta ryhmästä silmiinpistävästi. Ryhmädynamiikan kannalta mustalla lampaalla on merkittävä rooli ryhmän ulkopuolisena jäsenenä, toimien syntipukkina. Joutseneen liitetään paljon symboliik-kaa ja uskomuksia. Joutsen edustaa kultturissamme esimerkiksi puhdasta rakkautta, viattomuutta sekä kauneutta. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenen tappaja tuhoutuu itsekin pian, sillä lintua ei saa vahingoittaa millään tavalla. Musta joutsen on metafora laaja-alaisesti vaikuttavaan tapahtumaan, joka on yllättävä ja jota ei uskota mahdolliseksi.

Hyvönen yhdistää teoksissaan herkän ja kauniin syviin tapahtumiin ja elementteihin, lapsuuden tuttuus sekoittuu ylisukupolvisiin tummiin kokemuksiin. Mustia joutsenia jatkaa kodin tematiikan tutkiskelua, syventyen Hyvösen henkilökohtaisiin tunnemaailmoihin.

Avajaisia vietetään perjantaina 31.1.2025 klo. 18-20, tervetuloa!

Olga Hyvönen (s.1999) on Saimaan rannoilta kotoisin oleva, nykyään Helsingissä asuva kuvatai-teilija (AMK). Hyvönen työskentelee öljyvärimaalaustaiteen parissa, hyödyntäen myös temperaa. Maalauksien sisällöt käsittelevät yksinäisyyttä ja osattomuutta, joissa ihminen on aina jollain tapaa keskiössä. Hyvösen maalauksissa näkyy ihmisen ja tilan vuoropuhelu.

Sunna Kangas — Ambient Nature

YLÄKERTA | 11.-28.1.2025

Kertakäyttökulttuuri lyö tahtia ja värittää iloisen pinnallisesti ajan ympäristöä. Näyttelyssä arkinen jokapäiväinen muovi kietoutuu mielen muovaamiksi teoksiksi. Niiden toteuttamisessa on käytetty erilaisia tekstiilitekniikoita kuten neulontaa, ryijytekniikkaa ja vapaapunontaa. Lisäksi näyttelyssä on esillä kokeellinen montaasi Solumuovi.

Käsillämme on muovin aikakausi. Maailmassa tuotetaan vuodessa yli 430 miljardia kiloa muovia. On arvioitu, että meriin päätyy vuosittain 9–14 miljardia kiloa muovia. Maailman merissä on jo nyt yli 150 miljardia kiloa muovijätettä, josta valtaosa on vajonnut pohjaan ja osasta muodostuu valtavia jätepyörteitä. Muovien hajoaminen luonnossa kestää kauan, ja niistä syntyy mikromuoveja. Vesistöihin päätyessään muovit leviävät kaikkialle. Jopa sadevedestä on löydetty mikromuoveja. Lopulta veden ja ravinnon mukana niitä päätyy myös ihmisiin yhä tutkimattomin
seurauksin.

Olen nykytaiteilija, tekstiilitaiteilija ja taiteen maisteri. Taiteeni keskeisimmät teemat ovat ympäristö ekologisesta näkökulmasta ja ihmisyys. Teokset ovat käsitteellisiä yhteiskunnallisia
pohdintoja, joihin nivoutuu oma elämä, näkemykset ja kokemukset. Muovia olen työstänyt teoksissani vuodesta 2011.

Ano Kurki — Asetelma – Dokumentteja Paikasta

ALAKERTA | 11.-28.1.2025

Arjen estetiikassa paikka voi tarkoittaa merkityksellistä tilaa, joka muodostuu tuttuuden, rituaalin ja toiston kautta. Se rakentuu tavallisista, näennäisen triviaaleista tapahtumista tietyllä merkityksellä latautuneessa tilassa. Paikka on sidottu emotionaaliseen merkityksellisyyteen arkisten toimintojen, ajatusten ja mielleyhtymien kautta. Paikka on myös se, missä nyt olen. Punainen piste. Sijainti elämässä, yhteisössä ja perheessä. Paikka, jossa olen itseni kanssa. Paikka kotona. Koti on paikka minussa, joka säteilee asettamaani tilaan. Se valuu sormenpäistäni koskettamiini esineisiin ja pintoihin.

Asetelmat minulle ovat esteettisiä tutkielmia arjen valinnoista, pyhyydestä ja sattumanvaraisuudesta. Ne ovat fragmentteja jokapäiväisestä elämästäni ja henkilökohtaisesta tilastani tietyssä paikassa. Työskentelen musteella ammentaen valon, muodon ja sommittelun havainnosta. Muste materiaalina on yksinkertaisuudessaan miellyttävä. Yksiväriset ja toistuvat kuvat antavat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Työ on eräänlaisen rukouksen tai meditaation rituaali. Asetelman äärelle palaaminen merkitsee havainnoimista, dokumentoimista, reflektoimista ja toistoa.

Perinteisestä vanitas-maalauksesta asetelmissa on nähtävissä muun muassa ajoittaiset pääkallot ja luut, kirjat, kasvit, kellot sekä kynttilät. Myös modernit käsitykset ruuasta kuuluvat osaksi toistuvia teemoja.

Ano Kurki (s.1990) on valmistunut Vapaasta taidekoulusta. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä ja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän työstää mustetta japaninpaperille sekä kierrätetylle puuvillalle, joka on värjätty käsin kotoa löytyvillä materiaaleilla. Asetelmatutkielmat heijastelevat Kurjen jokapäiväistä elämää ja identiteettiä queerinä muunsukupuolisena taiteilijana.

Rajataiteen myyntinäyttely

YLÄKERTA | 23.11.-10.12.2024

Jo perinteeksi muodostunut Rajataiteen myyntinäyttely valtaa Rajatilan yläkerran 23.11.-10.12.
Näyttelyssä nähdään teoksia 18 taiteilijalta, mukana on muun muassa tekstiilitaidetta, keramiikkaa, maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja valokuvataidetta.
Nyt on oiva aika hankkia taidetta pukinkonttiin tai miksei vain omaan kotiin!

Näyttelyn taiteilijat:
Senni Aleksandra
Vera Enkvist
Henriikka Hietaniemi
Mia Huu
Emilia Hytönen
Timo Höyssä
Karo-Liina Kähkölä
Elina Lundahl
Kristiina Maria
Emilia Mäkelä
Paananen & Ulvila
Alma Peltola
Sanna Saarreharju
Aramis September
Saara Sillanpää
Mariliina Valkama
Katriina Varis
Liisa Tarleena Öhman

Laura Lohiaita — Screen Sieve

ALAKERTA | 23.11.-10.12.2024

Laura Lohiaidan ensimmäinen yksityisnäyttely Screen Sieve esittelee kokeellisen mustavalkomuotokuvien sarjan, joka käsittelee visuaalisiin teknologioihin kytkeytyviä näkymättömiä voimia.

Kuvat ovat syntyneet taiteilijan omakehittämällä sattumaa hyödyntävällä tekniikalla. Lohiaita on vedostanut pimiössä valokuvapaperille puhelimen näytöllä pyöriviä TikTok-videoita, joissa ihminen puhuu tai muuten esiintyy kameralle. Videot suodattuvat analogisiksi mustavalkokuviksi yllättävillä tavoilla vääristäen henkilön kasvot lähes poikkeuksetta tunnistamattomiksi. Vedoksista voi erottaa filmirakeen sijaan puhelimen nestekidenäytön suurennetut pikselit, jotka saavat aikaan väreilevän moiré-efektin. Screen Sieve tarkoittaa siivilää.

Lohiaidan kokeellisella vedostustekniikalla syntyneet häilyvät ja aavemaiset muotokuvat luovat jännitteen analogisen ja digitaalisen, valokuvan ja videokuvan sekä nykyhetken ja menneisyyden välille. Sosiaalisen median kuvastojen lainaaminen ei ole ilmeistä, vaan kuvien visuaalinen estetiikka tuntuu johdattelevan jonnekin kauemmas menneisyyteen.

Valokuvan avulla on ajateltu olevan mahdollista vangita erilaisia paljaalle silmälle näkymättömissä olevia entiteettejä ja saada yhteys tuonpuoleiseen. Koska kummitukset seuraavat aikaansa ja ovat siellä missä ihmisetkin, voi niihin tänä päivänä törmätä todennäköisimmin internetissä.

Screen Sieve -sarjan kuvia on aikaisemmin ollut esillä muun muassa Kohta Taidehallin Näkypaikka-ryhmänäyttelyssä syksyllä 2023 ja Kuvan Kevät -lopputyönäyttelyssä keväällä 2023.

Laura Lohiaita (s. 1989) on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija, jonka teokset sijoittuvat valokuvan laajennetulle kentälle. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2024.

Emilia Mäkelä — She were an angle, she was an angle

YLÄKERTA | 2.11.-19.11.2024

Emilia Mäkelän maalauksissa toistuu vahva kuvallisen ilmaisun taju, sekä teosten sommittelun, että värin käytön kautta. Vapaasti valikoituvissa aiheissa Mäkelä käsittelee usein omaa kehoaan pelkistettynä hehkuviksi värikentiksi tai utuiseksi pin-up mukaelmaksi. Teoksissa kasvoton vartalo toimii mosaiikkimaisena fasadina joka jättää tilaa katsojan tulkinnalle samalla kun erilaiset viittaukset populaarikulttuuriin tuovat teoksiin kontekstia.

Näyttely She were an angle, she was an angle koostuu akryylimusteilla sekä öljymaaleilla kankaalle toteutetuista maalauksista.

Tuisku Ojanperä — Pakofantasia (muistio)

ALAKERTA | 2.11.-19.11.2024

“Uin viime kesänä 116:ssa eri paikassa. Oli pakko kuvata, nauhoittaa, kirjoittaa.”

Pakofantasia (muistio) tarkastelee autofiktiivisen materiaalin ja luonnosta lainattujen vertauskuvien kautta kysymyksiä lähtemisestä ja jäämisestä, uusiutumista, sekä heikkoa yhteyttä itseen ja muihin. 

Työskentelen eri uimapaikkoja etsimällä ja niissä uimalla. Samalla dokumentoin ne valokuvaamalla, videoimalla, äänittämällä ja kirjoittamalla. Uimiseen ja sen havainnointiin liittyvä prosessi muotoutui taiteellisen työskentelyni metodiksi kesällä 2022. Päätin silloin ensimmäistä kertaa yrittää uida kesän aikana mahdollisimman monessa eri paikassa. Ensimmäisenä vuonna sain listalleni 47 eri paikkaa. Kesällä 2023 paikkoja kertyi 90, ja kesällä 2024 uin yhteensä 116 paikassa.

Pakofantasia (muistio) on moniosaisen Lista uimapaikoista kokonaisuuden toinen osa. 

Osa I: Olen tulessa oli esillä Galleria Uudessa Kipinässä kesällä 2023. 

//

Tuisku Ojanperä on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Vuonna 2020 hän valmistui Turun AMK:n Taideakatemian valokuvataiteen koulutusohjelmasta. Ojanperän teoksensa ammentavat autofiktiivisestä materiaalista, kuten teksteistä, valokuvista, videoista ja niiden ääniraidoista. Oleellisessa osassa hänen työskentelyään ovat erilaiset metodit, materiaalin kerääminen silloin, kun sen käyttötarkoitusta ei vielä tiedetä.

Laura Pietiläinen — Wonderland

YLÄKERTA | 12.-29.10.2024

Unet ovat häilyviä ja pirstaleisia, niiden elementit ovat sikin sokin, mutta tuntuvat kuitenkin täysin järkeenkäyviltä. Joskus ihanat unet hiljalleen rapistuvat ja muuttuvat painajaisiksi aamuyön tunteina. Tämä uni on juuri sellainen.

Wonderland -taidenäyttely vie katsojan mukanaan unenomaiseen puutarhaan, jossa alkaa tapahtua kummia. Kaikki näyttää päällisin puolin kauniilta ja ihastuttavalta, mutta kasvien välistä
pilkottaa jotain kummallista. Kummallisuus kiehtoo ja pelottaa samanaikaisesti. Värit ovat hehkuvia ja kasvit suuria kuin Liisan ihmemaassa konsanaan. Näyttelyn teokset koostuvat maalauksien osasista, jotka leviävät, kutistuvat, limittyvät ja muodostuvat uudelleen.

Olen kiinnostunut maalaamaan orgaanisia rakenteita, kuten kasveja, lihaa ja sisäelimiä. Niiden pinnoilla on runsaasti yhtäläisyyksiä suonikkaissa tekstuureissa, kuultavissa värisävyissä ja hennoissa pintarakenteissa. Cotton duck -kankaalle vesiliukoisilla öljyväreillä maalatuissa teoksissa näkyy kerroksellisuus, toisto ja kontrasti tasaisen taustavärin ja herkän akvarellimaisen maalausjäjen välillä.

Teokseni ovat eräänlaisia aikakausia. Yhden teoksen toteuttamiseen kuluu aikaa viikoista kuukausiin, joiden aikana vaihtuvat vuodenajat. Elämä jaksottuu teosten mukaan ja ne kuvastavat aikakauden tunnetiloja, tapahtumia, sekä sisäisiä muutoksia. Wonderland-taidenäyttelyn teokset ovat valmistuneet tämän vuoden aikana ja sen tunnetiloissa on rakkautta, epävarmuutta, luottavaisuutta ja muutoksen pelkoa.

Mia Huu — Femme Rage

ALAKERTA | 12.-29.10.2024

Femme Rage – näyttelyssä käsitellään tyttönä kasvatetun ihmiseen kohdistuvia odotuksia, vaatimuksia ja normeja vaalimalla vihaa, joka on syntynyt näiden odotusten, vaatimusten ja normien epäoikeudenmukaisuudesta.

Näyttelyn maalausten ihmishahmot, jotka ovat taiteilijan omakuvia, on maalattu rajallisen paletin värein kuvaten rajoituksia, joiden puitteissa kasvu aikuisuuteen on tapahtunut. Mitä kaikkea itsestään on tullut uhranneeksi vain tullakseen näkyväksi? Millaista vihaa itsensä uhraaminen synnyttää? Entä mielivaltaisten, miesten luomien, kahlehtivien odotusten kanssa kasvaminen ja eläminen?

Öljyväri- ja sekatekniikkamaalausten lisäksi näyttely koostuu videoteoksesta, tekstiiliveistoksesta sekä pienemmistä ketjuveistoksista. Teoksista jokainen tuo näkyviin jonkin aspektin feminiinisyydestä kumpuavasta ja feminiinisyyteen kohdistuvasta raivosta. Milloin raivo kahlitsee ja milloin purkautuu fyysisesti, mistä se on saanut alkunsa – itsestä vai ulkopuolelta ja mihin se kohdistuu – itseen vai ulkopuolelle?

Feminiininen raivo kohdistuu sekä kokijaansa, että yhteiskuntaan, itsensä ulkopuolelle ja niihin kohtiin itseä, joita on sekä peitellyt että ylikorostanut, mahtuakseen, sopeutuakseen, vastatakseen jotain, mihin on kasvatettu.

Mia Huu on tamperelainen kuvataiteilija, joka on tehnyt kuvataideopintojensa opinnäytetyön aiheesta. Femme Rage -näyttely on jatkoa lopputyönäyttelyyn tehdylle triptyykille, joka kantaa samaa nimeä ja oli esillä Galleria Himmelblaussa, Tampereella vuonna 2023.

Huun teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Tällä hetkellä hänellä on työhuone Tampereella. Oman taiteellisen työskentelyn lisäksi hän kuratoi ja järjestää näyttelyitä sekä tapahtumia ja vetää Luonnoskirjakerhoa sekä taidetyöpajoja.

Anni-Sofia Knuuttila — Jokin katselee takaisin

YLÄKERTA | 21.9.-8.10.2024

Anni-Sofia Knuuttilan yksityisnäyttely käsittelee ihmisen luontosuhdetta puupiirroksen, kierrättämisen ja installaation keinoin. Näyttely koostuu puupiirroksista ja puupiirroslaatoista toteutetuista veistoksista.

Näyttelyn visuaalinen teema on luonto, jossa jokaisen yksittäisen puupiirroksen keskiössä on ollut luonnosta löytyvät eri kerrostumat tai yksittäiset elementit. Puupiirtämisessä vahva ja yksinkertainen tematiikka on kiinnostavaa sekä tekniikan mahdollisuus toistaa kuva-aihetta. Toistolla ja muodolla leikkiminen ovat tärkeässä osassa teoksia. Suurikokoisista puupiirroksista syntyy valtavia kollaaseja, jotka asettuvat tilaan ja muodostavat installaatioita, jotka saavat katsojan pohtimaan omaa suhdettaan ympäröivään maailmaan. Maalauksellinen ilmaisu ja huoleton kaivertaminen sekä yhtä huoleton vedostus tuo puupiirroksiin elävyyttä ja syvyyttä. Teoksia on toteutettu kierrätyspaperille ja vanhoilla laatoille, joita on myös hyödynnetty veistosten materiaalina. Kierrätys on taiteilijalle yksi tapa kommentoida ihmisen luontosuhdetta itse teosten visuaalisen ilmeen ja toiston teeman ohella.

Anni-Sofia Knuuttila on Etelä-Karjalassa Imatralla toimiva 35-vuotias kuvataiteilija (AMK), joka työskentelee pääasiallisesti puupiirroksen ja maalauksen eri tekniikoilla. Knuuttila pitänyt usean yksityisnäyttelyn ja on osallistunut moniin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin kotimaassa. Tällä hetkellä Knuuttila toimii Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran puheenjohtajana, joka on Kaakkois-Suomen suurin ammattitaiteilijoiden yhdistys.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään taiteilijatapaaminen 8.10. klo 16-18, jolloin on mahdollisuus päästä tutustumaan syvemmin taiteilijan työskentelyyn ja metodeihin.