Matti Hyvönen – Kasa- ja maa-aiheisia kuvia

YLÄKERTA | 17.6.–17.7.2020

Näyttelyn teokset ovat maan tai kasan kuvia tai fantasioita.

Kun joku asia laitetaan kasaan, se lakkaa olemasta laadullisesti erityinen. Asiat muuttuvat samaksi kun ne sekoittuvat toisiinsa. Kasvit kasvavat niiden läpi, ja toiset asiat voivat mennä niiden sisään. Identiteettien rajat eivät pysy ehjinä ja tarkkoina. Myös maa on sellainen. Tavara voidaan heittää maahan, kun sitä ei enää tarvita, ja muutenkin asiat usein päätyvät lopulta maahan. Metsässä on lahoamaan jätettyjä romuja. Ehkä ne voidaan vielä ottaa sieltä joskus käyttöön jos tarvitaan, mutta ei haittaa jos ne menevät käyttökelvottomiksi. Esineet muuttuvat ensin raaka-aineeksi ja sitten jätteeksi, ja lopulta niitä ei enää erota maasta.

Näyttelyn kuvat ovat kirjavan elämänvoiman purkauksia, jota kehys pidättelee pienehkön suorakulmion sisällä. Kuvissa on jonkin palasia ja riekaleita, ehjän rikkoutumista, läpileikkauksia, repeämistä, puhkeamista ja esiinastumista.

Käytän havainnollistavaa tyyliä – kuvan osaset astuvat yhtä aikaa esiin julistaen ylpeänä: ”Tällainen olen!” Kuvissa on entiteettejä, jotka ottavat reippaasti tilansa kuvapinnalla samaan tapaan kuin kasvien lehdet pyrkivät valoon. Identiteetit kamppailevat säilyäkseen, ja havaitseva mieli pyrkii pitämään niitä ehjinä samaan aikaan kun ne sekoittuvat ja hukkuvat kasaan.

Teokseni esittävät:

  • kokevaa ihmistä ekosysteeminä, joka ei ole tarkkarajainen
  • oman kehon ja mielen eheyttä kyseenalaistaen sen
  • keskittymisvaikeuksia
  • luontoa tehtaan kaltaisena järjestelmänä, jonka joka osalla on oma selvä tehtävänsä

Outimaija Hakala – Tutkielma säästä ja Energiasta 2

ALAKERTA | 17.6.–17.7.2020

Ilmastonmuutoksesta puhuttiin jo silloin, kun olin lapsi kahdeksankymmentäluvulla. Leikin maailmanloppua, mutta uskoin, että aikuiset pelastavat planeetan. He eivät tehneet niin, ja nyt lapset pelkäävät, että aikuiset eivät vieläkään vakavissaan yritä pelastaa planeettaa. Ilmastokriisin keskellä eläminen on ahdistavaa. Eläimiä, ympäristöä ja yhteiskunnallisia teemoja käsitelleenä taiteiljana en voi sivuuttaa vakavaa aihetta työssäni.

Vakavasta pohjavireestä huolimatta Tutkielmia säästä ja energiasta ei ole järin synkkä näyttely. Minimalistiset ja käsitteelliset teokseni aukeavat parhaiten nimiensä avulla. Ne ovat syntyneet pienien huomioiden ja sattumien avulla. Kun muutin sateiseen Turkuun, mustat talvet ihmetyttivät ja aloin pitää lumipäiväkirjaa. Olen kerännyt samankaltaisia merkintöjä viime aikoina luonnosta, ja työstänyt niitä teoksiksi. Metsiin ja uhanalaisiin puihin liittyvät teokset ovat nousseet huolesta ympärillämme tapahtuvasta monimuotoisuuden häviämisestä.

Energia on monimutkainen ympäristöongelmiin ja elämäntapoihimme liittyvä aihe, jota näyttelyssä pyrin tarkastelemaan enimmäkseen esteettisin keinoin. Energiaa käsittelevät teokseni saivat kimmokkeensa pöydästä, joka syttyi palamaan auringon polttopisteen kuumentuessa liikaa koristeena olleen lasipallon avulla. Auringon rinnalla energianlähteet ovat peräisin esimerkiksi voimalaitoksista lahjana saaduista puuhiilestä ja kivihiilestä.

Sanni Salmela – I Won’t Go to Venice With My Grandchildren

YLÄKERTA | 1.6.–16.6.2020

Sanni Salmelan taidenäyttely I Won’t Go to Venice With My Grandchildren avautuu ensi kertaa Rajatila Galleriassa 1.6.2020. Näyttely koostuu akvarellimaalauksista, joiden parissa Salmela on työskennellyt loppuvuodesta 2019 alkaen. Teoskokonaisuus pohjautuu Välimeren risteilyyn, jolla Salmela oli isovanhempiensa kanssa vuonna 2006. Näissä teoksissa katsoja voi matkustaa hänen mukaansa nostalgian värittämään menneisyyteen, jossa Venetsian tulvat päihittettiin kävelyrampeilla ja keltaisilla kumisaappailla.

Teoksissaan Salmela muistelee omaa kaksitoistavuotiasta minäänsä, sitä teiniyden kynnyksellä olevaa kiusallista ja lapsellista, kilttiä ja ajattelevaista lasta, sekä hänen isovanhempiaan. Kaikessa naiiviudessaan ja yksinkertaisuudessaan nämä lomakuviin pohjautuvat teokset sijoittuvat hyvinkin monimutkaiseen ja vaikeasti selitettävään ajanjaksoon, niin taiteilijalle henkilökohtaisesti, kuin globaalisti maailmallekin.

Sanni Salmela on 25-vuotias kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Tampereella. Hän valmistui Kankaanpään taidekoulusta keväällä 2019.

Tatu Heinämäki – Celestial Bodies

ALAKERTA | 1.6.–16.6.2020

Tatu Heinämäen peliteos Celestial Bodies esittäytyy ensi kertaa Galleria Rajatilassa. Installaation muodon ottanut peli kutsuu kokijan näkemään unta auringosta, planeetoista ja valoa hehkuvista tähdistöistä.

Celestial Bodies on yhteenkietouma totta ja kuvitelmaa, uni jonka kulun kokija saa päätettäväkseen. Se on kokoelma oudolla tavalla tuttuja näkyjä, hallusinaatio joka ei välttämättä ikinä pääty.

Pelitutkimuksessa tunnetaan termi taikuuden piiri. Se on tila jossa arkitodellisuutemme säännöt eivät päde, paikka jossa uudet todellisuudet saavat mahdollisuuden tulla esiin. Siellä pääsy toiseen maailmaan aukeaa.

Tatu Heinämäki on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee monialaisesti liikkeen, valon ja äänen parissa. Heinämäki on kiinnostunut pelien tavasta rakentaa maailmaa ja niiden mahdollisuudesta järjestää todellisuuttamme uudelleen.

Rajatila avautuu 1.6. alkaen

Pitkän tauon jälkeen Rajatilan ovet aukeavat ja näyttely- ja laitapuotitoiminta jatkuu 1.6. alkaen.


Näyttelytoiminta lähtee pyörimään Sanni Salmelan ja Tatu Heinämäen näyttelyillä 1.6.-16.6. Rajataiteen hallitus on kuitenkin päättänyt toistaiseksi rajoittavansa näyttelytiloissa yhtä aikaa olevien kävijöiden määrän 10 henkeen, joten valvojamme eivät ehkä päästä uusia kävijöitä heti sisään jos gallerialla on ruuhkaa. Jos haluatte tulla pienellä tai isolla ryhmällä katsomaan näyttelyitä, niin voitte varata ryhmällenne oman ajan gallerialle sen aukioloajalle numerosta 041 5232992 tai sähköpostitse yhdistys@rajataide.fi.


Lisäksi pyydämme kaikkia kävijöitämme pitämään yllä hyvää perushygieniaa käsien pesun suhteen ja pitävänsä hyvän turvavälin muihin paikalla olijoihin. Jos kuulutte riskiryhmään tai teillä on mahdollisia flunssan oireita, pyydämme teitä käyttämään maalaisjärkeä gallerialle tuloa suunnitellessanne oman ja muidenkin ihmisten hyvinvoinnin vuoksi.


Tervetuloa ja pysykää terveinä,

Rajataide Ry

Galleria Muuntotilassa Komugi Ando

Galleria Muuntotila | 07.03- 28.03.2020

Komugi Andon installaatiojuttuja Galleria Muuntotilassa.

Näyttelyssä on esillä kaksi installaatioteosta.

Uusimmassa teoksessa Voi hyvänen aika, tämähän on elämää eläinhahmo lällättelee iloisen ja hassunkurisen kuuloisesti laulua Japaniksi. Laulussa kerrotaan kuitenkin ailahtelevasta omasta mielialasta, ja siitä kuinka ei uskalla katsoa asioita suoraan silmiin.
Teoksen inspiraationa on tarina japanilaisen pikkukylän naisista, jotka lauloivat ulkona työskennellessään työntuoksinan tahdissa, pestessään pyykkejä tai maata kuokkiessaan.
Iloisen kuuloisessa laulussa lauletaan paitsi arkisista maisemista, työnteosta, myöskin selittämättömästä tunteesta ja melankoliasta, joka iskee aina yllättäen.

Pieniä tarinoita -teoksessa on kuunneltavissa lyhyitä arkisia ja huvittavia tarinoita sekä Suomesta että Japanista. Tarinoissa esiintyy mm. Kioton rompetorin veitsenmyyjä Yakuza ja myyntiapulainen Chiwawa, sekä Suomen pikkukylän kahvilan vakkariasiakas ”Saatananmies”.

Komugi Ando (s.1986) on kuvataiteilija ja tarinan kerääjä. Hän on kotoisin Japanista tulivuoren rinteeltä. Komugi asuu ja työskentelee Auttoisissa Suomessa.

Taiteilijan teoksissa esiintyy usein keramiikkaa, maalaustekniikkaa, romua ja ääntä.�Teoksien aiheina häntä kiinnostaa arjen selittämättömät tunteet, ihmisten inhimillinen epätäydellisyys.
Taiteilijan kertomista tarinoista vähintään 20 prosenttia on liioiteltu ja efektoitu, koska niin on paljon maukkaampi.�

Tommi Musturi – Päättymättömät elämät

YLÄKERTA | 7.3.–24.3.2020

Päättymättömät elämät näyttelykokonaisuus sisältää grafiikan vedoksia (seri- ja risografia), maalausinstallaation sekä taiteilijakirjan. Sekatekniikalla piirroksen ja maalauksen keinoin toteutetut työt pakenevat tyylejä muodostaen oudolla tavalla järjestäytyneen, omalakisen energiaa purskuvan mashup-maailman.

Teoskokonaisuus kutsuu katsojaa kohti jotain ajatonta, kenties kateissa ollutta. Se luotaa jokaisessa yksilössä piileviä kokemisen alueita, jotka pakenevat sanallistamista. Päättymättömät elämät on syntynyt vastakohtana laiska-aistiselle parvikäyttäytymiselle, kiireiselle “click and get”-kulttuurille sekä taiteen konseptoinnille.

“Olen tutkinut pitkään esittävän kuvan ja kerronnan rajoja. Näyttelyni jatkaa tätä tutkimusta kulkeutuen tutun ja tuntemattoman sekä toden ja illuusion rajoilla. Toivotan kokijalle rikasta, voimaannuttavaa, hämmentävää ja loputonta matkaa.”

Galleria Rajatilassa esillä olevaa näyttelyä ovat tukeneet Kuvittajat ry ja Taiteen edistämiskeskus. Tekijä kiittää myös Koneen säätiötä, Timo Vaittista (Rooftop Press) sekä Jens-Uwe Claußia (Shining-Labor).

Tommi Musturi (s. 1975, TaM) on Siurossa asuva kuvataiteilija ja Suomen käännetyin nykysarjakuvantekijä. Hänen töilleen on ominaista hegästyttävä tyylien kirjo sekä värikkäät ja voimalliset sisäiset maailmat.

Elli Vuorinen – Kiirehessä liikkumatoin

ALAKERTA | 7.3.–24.3.2020

Olemme nykyisin jatkuvasti kiireisiä ja liikkeessä, mutta samaan aikaan emme ole koskaan olleet niin paikoillaan. Istumme töissä ja matkustaessa autossa, junassa tai lentokoneessa, urheillessakin olemme usein paikallaan kuntosalin laitteissa. Elli Vuorisen stop motion – videoinstallaatio Kiirehessä Liikkumatoin (2019) tarkastelee tätä kiireisen liikkumattomuuden käsitettä asettaen museoesineet eläytymään modernin arjen haasteisiin.

Antiikkisen puisen morsiusvakan pariskunta hajoaa sytykkeiksi (engl. tinder) ja lasivitriinin muinaispatsas väsyy kuulemaan avokonttorin autuudesta. Saviruukun juoksija ei pysty lopettamaan treenaamistaan (Just do it!). Perinteiset etnografiset esineistöt ja kansantaiteen hahmot kaikkialta maailmasta muodostavat teoksessa kuvitteellisen yhtenäiskulttuurin ja identiteetin, joka on samaistuttavaa kaikille. Myös ääniraidalla esiin nousevat nykyelämän ongelmat toistavat kaikessa pinnallisuudessaan ikiaikaisia tuntemuksia rakkauden kaipuusta, yksinäisyydestä, riittämättömyydestä ja vanhenemisen pelosta.

Kiirehessä Liikkumatoin on toteutettu yhteistyössä Kansallismuseon kanssa. Osa teoksessa nähtävästä esineistöstä kuuluu Kansallismuseon etnografisiin kokoelmiin, osa on taiteilijan itse rakentamia. Animaatioteos on kiertänyt yli 50:llä elokuva- ja taidefestivaalilla ja voittanut mm. pääpalkinnon pohjoismaiden suurimmilla animaatiofestivaaleilla Fredrikstadissa.

Elli Vuorinen (s. 1985) on animaatiotaiteilija, joka asuu ja työskentelee maatilallaan Piikkiössä. Hänen työnsä tasapainottelevat usein surrealistisen, ilahduttavan ja oudon välimaastossa. Vaikka Vuorisen animaatioissa on usein humoristinen sävy, käsittelevät ne merkityksellisiä teemoja, kuten melankoliaa, yksinäisyyttä ja toivoa. Turun Taideakatemiasta animaatio-ohjaajaksi vuonna 2011 valmistunut Vuorinen työskentelee niin stopmotion- ja piirrosanimaatioiden kuin installaatioidenkin parissa. Hänen kuutta aiempaa elokuvaansa on esitetty kymmenillä kansainvälisillä festivaaleilla ja ne ovat voittaneet lukuisia palkintoja.

Näyttely on saanut tukea Opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja Taiteen edistämiskeskukselta. Äänisuunnittelun ja näyttelyn teknisen toteutuksen on tehnyt Jani Lehto. Teoksesta on myös samanniminen Pyjama Filmsin tuottama elokuvateatteriversio, jota ovat tukeneet AVEK, Suomen elokuvasäätiö ja Taiteen edistämiskeskus.

Toni-Petri Ruotsalainen ja Ilona Tala

YLÄKERTA | 15.2.-3.3.2020

Ruotsalaisen teossarja ”TOTEM” käsittelee ihmisen luontosuhdetta:
moni kokee hengenheimolaisuutta eläimiin, muodostaen näin
toteemisuhteen jonkin luontokappaleen kanssa. Toteemit ovat
henkiolentoja, joihin ihmisten uskotaan olevan maagisessa yhteydessä: ihminen, jolla on toteemi, kokee omaavansa sen voimia ja olemusta. Kuitenkin yhä useammalle tämä luontosuhde tapahtuu digitaalisesti näytön välityksellä. Teoksissa kaukaa luonnollisilta ja valokuvamaisilta vaikuttavat eläimet muuttuvat läheltä tarkasteltuna abstrakteiksi värimassoiksi, jotka kutsuvat katsojaa pohtimaan luontosuhdettaan: jos yhteytemme luontoon on katkennut, voimmeko olla osa sitä?

Ilona Talan suurikokoiset, eläinaiheiset veistokset leikittelevät
kontrasteilla; kovasta ja kylmästä metallista muodostuvat veistokset muuntuvat pehmeiksi ja lämpimiksi muodon- ja värinkäytön kautta. 3Dmallinnoksia muistuttavat teokset vaikuttavat höyhenenkeveiltä läpinäkyvän, verkkomaisen pintansa ansiosta, ja temaattisesti nämä luonnollisen kokoiset eläinten ”mallinnokset” muistuttavat luonnon herkkyydestä ja katoavaisuudesta, ja pyrkivät herättämään ihmisiä sen tärkeyteen. Veistokset häilyvät luonnollisuuden ja keinotekoisuuden välimaastossa, mitä korostaa myös Talan kirkas väripaletti, joka toisaalta tuo teoksiin pehmeyttä ja tunnelmallisuutta

Timo Takala – Linnunpönttö

ALAKERTA | 15.2.-3.3.2020

Projektin alussa kerään metsään jätettyä rautaromua. Yhdistän sitä uudeksi tangoksi. Taon sahan, sahaan lautoja tukista. Lopulta nikkaroin linnunpöntön ja ripustan sen takaisin metsään, mistä se tulikin. Videodokumentaatiossa vilahtelee myös saksanpaimenkoira Luca, joka auttaa minkä pystyy.

Metsä on useimmille suomalaisille tuttu, rauhoittava ja ehkä jopa pyhä paikka. Toisaalta se on ollut myös paikka minne on saatettu heittää vanhat jääkaapit ja autonrenkaat; poissa silmistä, poissa mielestä. Kuultuani juttuja kiinalaisista turisteista, jotka saattavat pelätä eksyvänsä erämaahan jopa suomalaisella mökkialueella, ymmärsin, että suomalaisten erityislaatuinen suhde metsään ei ole pelkkä klisee.

Projektin myötä olen myös kiinnittänyt huomiota lintukantoja koskevaan uutisointiin. Lintukannat ovat romahtaneet 1980-luvun alusta, joidenkin lajien osalta jopa yli 90 prosenttia.

Timo Takala (s. 1980) tunnustelee teoksissaan, miten paljon tai miten vähän nykytaiteessa voi olla käsityötä. Turkulainen Takala on osallistunut näyttelyihin vuodesta 2002 saakka ja hänen töitään on mm. Valtion taidekokoelmassa.

Teoksen toteutusta on tukenut Taiteen edistämiskeskus / Kuvataiteen näyttöapurahalautakunta.
Näyttelyn toteutusta on tukenut Taiteen edistämiskeskus / Varsinais-Suomen taidetoimikunta.

Galleria Muuntotilassa Laura ja Veikko Sariola sekä Lauri Mäkimurto

Galleria Muuntotila | 8.2.-28.2.2020

Gallerian etuhuoneessa esillä on Laura ja Veikko Sariolan vuorovaikutteinen robotti-installaatio Robot Loves. Gallerian takahuone taasen on saanut seinilleen Lauri Mäkimurron maalauksia ja piirustuksia.

Laura ja Veikko Sariolan Robot Loves (2019) -installaation aihe on katsojan ja elektromekaanisen esiintyjän välinen vuorovaikutuksellinen kohtaaminen. Teos on yllätyksellinen ja interaktiivinen taidekokemus, jossa katsojille tarjotaan tilaisuus kommunikoida robotin kanssa. Robot Loves hyödyntää liikkuvaa, osallistuvaa ja osallistavaa lavastusta sekä tutkii keinotekoisen esiintyjän suhdetta katsojaan.

Robot Loves on ollut aiemmin esillä Helsingissä Kallio Stagella keväällä 2019 sekä Prahassa Prague Quadrennial of Performance Design and Space 2019 (PQ 2019) -näyttelyssä osana Suomen kansallista näyttelyosastoa.

Laura Sariola on taiteilija ja kiinnostunut automaateista, roboteista ja mekaanisistä hahmoista.Vuonna 2010 hän valmistui Aalto-yliopistosta lavastustaiteen maisteriksi. Hän on koulutukseltaan myös nukenrakentaja ja sirkustaiteen ohjaaja. Töissään Laura yhdistelee kineettistä teatteria, vuorovaikutteista lavastustaidetta, tee-se-itse robotiikkaa sekä kokeilevaa nukketeatteria.

Veikko Sariola on apulaisprofessorina Tampereen yliopistossa, jossa hän työskentelee luonnon inspiroiman robotiikan parissa. Vuonna 2012 hän valmistui tekniikan tohtoriksi sähkötekniikan tohtoriohjelmasta Aalto-
yliopistosta, jonka jälkeen hän oli kaksi vuotta vierailevana tutkijana Carnegie Mellon yliopistossa Yhdysvalloissa. Vuonna 2016 hänet nimitettiin akatemiatutkijaksi. Työnsä ohella Veikko opettaa
digitaalitekniikkaa ala-asteikäisille lapsille yhdessä Laura Sariolan kanssa osana Avoin Tiedeteatteri -projektia.

Lauri Mäkimurron teoksissa yhdistyvät omaelämäkerralliset ainekset ja havainnot yhteiskunnasta. Mäkimurto on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Taiteelliseen tuotantoon kuuluu maalauksia ja sarjakuvia. Lauri Mäkimurron sarjakuvia on voinut bongata mm. Kuti -lehdestä ja lukuisista omakustannejulkaisuista. Myös Galleria Muuntotilan omakustannekokoelma sisältää Mäkimurron julkaisun.

Galleria Muuntotila
Tehdaskartanonkatu 38, 33400 Tampere
aukioloajat: ti-pe 10-16 ja la 11-16