YLÄKERTA | 30.3.-16.4.2024

Julia Variksen teokset kuvaavat ihmisyyttä ja tunteita ilman ihmisen läsnäoloa. Suonien sekä juurien kaltaiset fraktaalit muodostavat teoksia yhdistävän visuaalisen kielen. Nämä kuviot luovat linkkejä mielen, kehon, tilojen sekä luonnon väliin etsien näiden välisiä yhteyksiä.

Näyttelyn kantavat teemat ovat koti sekä ruoka. Nämä usein lohdullisina pidetyt asiat tuottavat monille kokemuksia yksinäisyydestä sekä riittämättömyydestä. Juuri tätä tunteiden monimutkaisuutta kuvataan näyttelyssä maalausten, videon sekä valokuvan kautta.

Näyttely on Julia Variksen ensimmäinen näyttely Suomessa hänen valmistuttuaan kuvataiteilijaksi Glasgow School of Art koulusta kesällä 2022.

ALAKERTA | 30.3.-16.4.2024

Monimuotoisessa installaatiossa yhdistyvät maaseudun lapsen kokemusmaailma, aikuisen minän syväekologinen maailmankatsomus sekä näiden vapaa jäsentely. Näyttely sisältää otteita metsiin itse rakennetuista mystisistä, antiautoritäärisistä ympäristöistä sekä löydetyistä joutomaista, mielen turvapaikoista ja niiden esineistöstä.

Ensisijaisesti litografioina toteutetut piirrokset yhdistyvät arkistoon metsäkävelyillä spontaanisti otettuja valokuvia. Kuvat ja esineet ovat ikään kuin raportteja arkisista tutkimusretkistä enemmän tai vähemmän luonnonvaraisiin paikkoihin, empiirisiä tutkimustuloksia alueelta. Läsnä niissä on jotakin spekulatiivista tai fantastista, arjen ulkopuolelta tulevaa — ehkä lapsen kuvittelemaa tai unien linssin kautta nähtyä — jota ei joko voi tai ole tarvetta täysin selittää. Alueilla tapahtuva joutilas työskentely ja tarkastelu on mahdollisesti sisäänpäin siirtymistä. Kaikki löydetty tieto ei kuitenkaan ole välittömästi tunnistettavissa tai käytettävissä.

Näyttelyssä on esillä useita aihepiiriin liittyviä artefakteja.

Tekijä on 36-vuotias pääasiassa itseoppinut kuvataiteilija ja Rajataide ry:n jäsen. Lundahl työskentelee tällä hetkellä Skotlannissa ja valmistui vuonna 2023 taiteen maisteriksi Glasgow School of Artista. Näyttely on luonnosmainen osa laajempaa teosprojektia.

Rajataide ry on pirkanmaalainen nuorten taiteilijoiden ja kulttuurin ammattilaisten yhdistys, jonka tärkein toimintamuoto on ylläpitää Galleria Rajatilaa Hämeenpuistossa. Gallerian yhteydessä toimii oma–ja pienkustanteisiin erikoistunut kirjakauppa Laitapuoti.

Etsimme uutta galleriatyöntekijää huhtikuusta 2024 alkaen. Työsuhde alkaa huhti-toukokuussa ja kestää 10 kuukautta. Työ on osa-aikatyötä, keskimäärin 21 tuntia viikossa, kahdeksan viikon tasoittumisjaksolla. Tuntipalkka on 12 €/h.

Tehtävään valittavalla henkilöllä tulee olla oikeus 100 %:n palkkatukeen (hakijan on tarkistettava tämä itse työvoimatoimistosta).Lyhyemmät tai pidemmät työsuhteet eivät ole mahdollisia palkkatukimuutosten vuoksi.

Vapaamuotoiset hakemukset ja tiedustelut voi lähettää 28.3.2024 mennessä otsikolla “Galleriatyöntekijä” yhdistyksen hallinnolliselle esipersoonalle, Mia Kyllöselle, osoitteeseen: esipersoonat [a] rajataide.fi. Hakemuksia käydään läpi yhdessä lähiesipersoona Laura Anderssonin kanssa.

TYÖTEHTÄVÄT

Työntekijän tehtäviin kuuluu gallerian päivittäinen valvonta, asiakaspalvelu sekä siisteydestä huolehtiminen. Lisäksi tehtäviin kuuluu avustaminen näyttelyiden purussa, ripustamisessa sekä avajaisissa ja näyttelyjulisteiden jakaminen. Työtä tehdään pääsääntöisesti Galleria Rajatilan aukioloaikoina arkisin 13–18 ja viikonloppuisin 12–16. Poikkeuksena ripustus- ja purkupäivät.

Gallerialla työskentelee kaksi galleriatyöntekijää, vaikkakin samaan aikaan työpaikalla ollaan harvoin. Työvuorot rakentaa lähiesipersoona, joka pyrkii ottamaan huomioon molempien toiveet vapaapäivistä ja työvuoroista. Ripustus- ja purkupäivien työajat riippuvat osittain näytteilleasettajien aikatauluista, joten noin yhtenä viikkona kuukaudessa tarvitaan mahdollisuutta joustaa säännöllisistä työajoista.

Työhön kuuluu Laitapuoti–kirjakaupasta huolehtiminen, kauppa–ja postiasiointia, tiedotuksen tekemistä sekä erilaisia yhdistyksen toiminnassa avustavia töitä, kuten toimistotöitä, pieniä kunnostustöitä, paikkojen järjestämistä yms.

Lisäksi työntekijä voi kiinnostuksensa ja osaamisensa mukaan osallistua Laitapuodin toimintaan, AV-laitteiston huolenpitoon tai muihin tehtäviin, joista voi saada erikoistuneempaa työkokemusta. AV-alan, rakennusteknisestä, valaistus-osaamisesta tai muusta erityisosaamisesta tai kiinnostuksesta on hyvä kertoa hakemuksessa.

Työssä tarvitaan kykyä työskennellä yksin ja olla itseohjautuva työtehtävien hoitamisessa, yhteistyökykyä, oma-aloitteisuutta ja luotettavuutta. Purku–ja ripustustöihin kuuluu poraamista, tavaroiden kantamista, seinien paikkailua ja maalausta ym. jossain määrin fyysistä työtä, joten asiakaspalveluhenkisyyden lisäksi tarvitaan myös kykyä ja halua tarttua fyysiseen toimeen. Luova ongelmanratkaisukyky on myös tarpeen. Adobe InDesign-taitto-ohjelman, WordPress–julkaisualustan sekä somemarkkinoinnin tuntemus katsotaan eduksi.

Tehtävään on hyvä perehdytys ja tuki.

Parhain terveisin, Rajataide ry hallitus ja esipersoonat

YLÄKERTA | 9.3.-26.3.2024

Galleria Rajatilan yläkertaan asettuu 9.–26.3.2024 Maria Rannanheimon näyttely Exploring Ways to Exist in these Interlacing Worlds, jossa on esillä valokuvateoksia ja videoteos. Teoskokonaisuus tutkii kokemusta erilaisten todellisuuksien ja olotilojen välillä tasapainottelusta – olemisen mahdollisuuksista. Näyttelyn valokuvat ovat niin sanottuja suoria valokuvia, joiden luomiseen ei ole käytetty tekoälyä tai kuvamanipulaatiota vaan ne ovat eräänlaisia dokumentaarisia tallentumia sattumanvaraisista uppoutumisen hetkistä. Siitä huolimatta ne ovat kuitenkin usein yllättävällä tavalla outoja, ja asettuvat abstraktin ja esittävän kuvan rajamaille. Tutut pinnat ja materiaalit sekä niissä olevat heijastukset avaavat ikään kuin uusia todellisuuden ulottuvuuksia, jossa mieli voi olla ja kulkea uudella tavalla.

Näyttelyssä esillä oleva lyhytelokuva Olet tässä (2022) kertoo puolestaan ihosta ja sen läpäisevästä iättömästä tarpeesta yhteyteen.

Maria Rannanheimo asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen praktiikkansa koostuu ensisijaisesti linssipohjaisten medioiden, valokuvan ja liikkuvan kuvan sekä tekstin parissa työskentelystä. Hän on taustaltaan yhteiskuntatieteilijä, ja kokee sen tuovan hyvää perspektiiviä taiteelliseen työskentelyynsä, joka taas mahdollistaa intuitiivisempia olemisen ja tekemisen tapoja.

ALAKERTA | 9.3.-26.3.2024

”Kokemuksemme itsestämme ja suhteemme häpeään ei muutu vain teoria- ja tutkimustietoon perehtymällä, vaan vaatii kokemuksellista oppimista. Kokemuksellista oppimista ei puolestaan ole olemassa ilman kehoa ja kehollisuuden äärelle pysähtymistä.”

Emilia Kujala kirjassaan Häpeä

Häpeä on vahva, monipuolinen, äärimmäisen kiinnostava ja loputon lähde, josta ammentaa. Nurkka on puolestaan häpeälle runollinen ja luonnollinen pari. Näiden kahden, aiheen ja ympäristön liitto on taiteeni ja tämän näyttelyn ydin. 

Nurkka-projektini on saanut nykyisen muotonsa ja tradition vuonna 2019 ja se on siitä asti kantanut erilaisia hedelmiä, teoksia, joilla kaikilla on samankaltainen ympäristö. Nurkka on häpeää varten, nurkassa häpeä karisee ja karistetaan pois. Pidin sitä alkuun hauskana sivuhuomiona projektilleni, kunnes huomasin, että kaikkia nurkassa syntyneitä teoksia yhdistää syvimmältä olemukseltaan häpeä. 

Häpeällinen muisto tuntuu fyysisenä epämukavuutena. Se jähmettää tai antaa impulssin ravistella vartaloa, sulkea silmät ja työntää se lempeyden tai järjen avulla taas pois vain, jotta se voisi herätä uudelleen. Häpeä ei synny yksilössä itsekseen. Se tarvitsee toisen ihmisen, normin ja siihen sopimattomuuden. 

Teoksissani käsittelen häpeää suhteessa yleisesti hyväksyttyyn mm. muottiin sopimattomuuden, kehon lihavuuden, seksuaalisuuden ja toimeentulon vaikeuden kokemuksista. Tutkin häpeää myös laajemmasta näkökulmasta, kuten yli sukupolvien periytyvästä häpeästä, yhteiskunnan tilasta sekä (yli)kuluttamisen teemoista. 

Katriina Varis on tamperelaistunut kuvataiteilija, muunsukupuolinen feministi ja etsijä. Hänen taiteellinen tuotantonsa koostuu omakuvallisista performansseista ja valokuvista. Hän suosii aamuisen vallitsevan valon käyttöä sekä muokkaamattomuutta. Varis toimii luottamustehtävässä Tampereen taiteilijaseurassa.

YLÄKERTA | 17.2.-5.3.2024

Anu Perkkiön Landscape (häilyvä ja epäselvä) näyttely tarkastelee maisemaa henkisenä ja fyysisenä tilana, muistojen ja mielikuvien kautta. Värikkäät maalaukset ja piirustukset tuovat esiin sekä yksityiskohtaisempia abstrahoituja hetkiä, sekä kerroksellisia tunnistamattomia alueita. Lyhyet tekstit rytmittävät ja luovat tulkinnan varaa kokonaisuudelle.

”Toivon, että kokonaisuus herättää mielenkiintoa mielikuvitukselliseen tarkkailuun. Lähtökohtana näyttelylle on ollut tarve kokea tai ylläpitää kokemusta ympäristöönsä kuulumisesta. Siitä on syntynyt erilaisia kuvauksia maisemasta. Taiteen tekeminen on yksi väylä tavoittaa kuulumisen tunnetta.”

Anu Perkkiö (s.1993) on Turussa asuva taiteilija, joka työskentelee kuvan parissa eri tekniikoita käyttäen. Hän on kiinnostunut luomaan tarinoita ja yhteyksiä menneen ja nykyhetken, sekä olemattoman ja olemassa olevan välille.

ALAKERTA | 17.2.-5.3.2024

Unheimlich tarkoittaa jotain oudolla tavalla kammottavaa. Jos puhumme esimerkiksi jostakin objektista, tunteen kokija tuntee sen oudolla tavalla tutuksi ja samaan aikaan kammottavaksi tavalla,
jonka syytä on vaikea osoittaa sormella. Peruslähtökohta tälle tunteelle on palaamisessa. Se on jotain tuttua, joka palaa tietoisuuteemme uudestaan kauhistuttavana kopiona itsestään. Objekti on sinänsä sama, mutta siihen liittyvä tunnelataus on muuttunut. Kyseinen tunne liittyy usein esimerkiksi traumoihin.

Pyrin havainnollistamaan tätä käyttämällä esittäviä valokuvia, jotka toteutan uudelleen maalauksen keinoin. Luon kopioita joihin tekniikka luo oma häiritsevän tasonsa. Jotkut asiat näyttäytyvät
tunnistettavina ja osa abstrakteina. Näin kykenen esittämään arkisen hetken, tapahtuman tai objektin sellaisena kuin se näyttäytyy alitajunnan sekä todellisuuden sekoittuessa. Havainnosta
tulee menetelmän kautta unheimlich kopio itsestään.

Käyttämäni kynäruiskutekniikka on teoksissa merkittävässä osassa. Se tukee sisältöä, sillä kynäruisku itsessään on hyvin unheimlich. Siveltimen jäljen puute tuo maalaukseen epäinhimillisen
vivahteen. Näin mysteerisyys jatkuu kuva-aiheiden lisäksi myös tekniikan saralla. Kysymys jonka pyrin maalauksilla esittämään on;
Miksi selkäpiissä on usein tunne jostain kauheasta vaikka mitään varsinaisesti kamalaa ei edes tapahdu?

YLÄKERTA | 2.12.-19.12.2023

Mimma Tuomisalo muodostaa näyttelyssään Papukaijaviivain (French curve) Rajatila-galleriaan näyttämökuvan, jossa pienoismallien ja toteuttamiskelvottomien suunnitelmantynkien vierellä pieni henkilö piirtää papukaijaviivaimella. Näyttely käsittelee monitahoista havaintoa siitä, että tekotavat vaikuttavat aina lopputulokseen. Näyttelyssä on arkkitehtipiirroksia muistuttavia kollaaseja, jotka eivät kuitenkaan kauttaaltaan tottele hyvän piirustustavan mukaisen täsmällisyyden vaatimuksia. Julkisivukuvia ja leikkauksia vaivaa ambiguiteetti, kun mooduliksi, päärakennusosaseksi, on määritelty rakennusteollisuuden tuotevalikoimaan kuulumaton värilappunen koossa 26 x 50 mm. 

Eräs esimerkki työkalun vaikutuksesta tekijään ja lopputulokseen on tietokoneavusteinen suunnittelu. Arkkitehtisuunnittelun siirryttyä vuosituhannen vaihteessa piirustuspöydiltä mallinnusohjelmiin, olemme muuttaneet asumaan tietokoneella tehdyn oloisiin taloihin. Mallinnusohjelmalla on piirtäjälle kankea sisäinen logiikka. Harva kriittisistäkään ohjelman käyttäjistä pystyy pidemmän päälle kyseenalaistamaan tämän logiikan ohjauksen omassa työssään. Piirtäjä inhimillisesti sopeutuu siihen, mikä on helpointa saada aikaan. Teknologinen kehitys ja mallinnusohjelmat ovat tehneet suoran viivan piirtämisestä ja uudelleenpiirtämisestä millimetrin tarkkuudessa helppoa ja nopeaa. Luontevan käyrän piirtäminen on toisaalta tällä työkalulla mahdotonta. Papukaijaviivain on työkalu, jonka ainoa tarkoitus on käyrien viivojen piirtäminen. Näyttely tarkastelee ennemmin ehdotuksen kuin argumentin muodossa tunnistettavaa, ehkä potentiaalista rakentamisen maailmaa, jolla ei ole todellista suhdetta siihen rakennettuun ympäristöön, jossa elämme. Pienikokoinen piirtäjä pelkät papukaijaviivaimet apunaan on jähmettynyt hetkeen, josta käsin ei voi vielä tietää, mitä hän saa aikaan.

Mimma Tuomisalo on tamperelaislähtöinen kuvataiteilija, joka työskentelee taidegrafiikan, kollaasin, assemblaasin ja luovan kirjoittamisen parissa. Tuomisalo sekä viimeistelee maisterin opintojaan taidegrafiikan opetusalueella Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, että valmistuu arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta  juuri tämän näyttelyn aikoihin. Tuomisalon teoksissa toistuvia teemoja ovat tuotetun rakennetun ympäristön vaikutukset, sukupuolittuneet tilat ja toimet, työn (moni)merkityksellisyys, sekä boymilainen pohdiskeleva nostalgia. Tuomisalo on lisäksi työskennellyt useissa esittävien taiteiden produktioissa. Papukaijaviivain (French curve) on Tuomisalon ensimmäinen yksityisnäyttely.