Anu Perkkiö – Landscape (häilyvä ja epäselvä)

YLÄKERTA | 17.2.-5.3.2024

Anu Perkkiön Landscape (häilyvä ja epäselvä) näyttely tarkastelee maisemaa henkisenä ja fyysisenä tilana, muistojen ja mielikuvien kautta. Värikkäät maalaukset ja piirustukset tuovat esiin sekä yksityiskohtaisempia abstrahoituja hetkiä, sekä kerroksellisia tunnistamattomia alueita. Lyhyet tekstit rytmittävät ja luovat tulkinnan varaa kokonaisuudelle.

”Toivon, että kokonaisuus herättää mielenkiintoa mielikuvitukselliseen tarkkailuun. Lähtökohtana näyttelylle on ollut tarve kokea tai ylläpitää kokemusta ympäristöönsä kuulumisesta. Siitä on syntynyt erilaisia kuvauksia maisemasta. Taiteen tekeminen on yksi väylä tavoittaa kuulumisen tunnetta.”

Anu Perkkiö (s.1993) on Turussa asuva taiteilija, joka työskentelee kuvan parissa eri tekniikoita käyttäen. Hän on kiinnostunut luomaan tarinoita ja yhteyksiä menneen ja nykyhetken, sekä olemattoman ja olemassa olevan välille.

Eetu Ronkainen – Unheimlich

ALAKERTA | 17.2.-5.3.2024

Unheimlich tarkoittaa jotain oudolla tavalla kammottavaa. Jos puhumme esimerkiksi jostakin objektista, tunteen kokija tuntee sen oudolla tavalla tutuksi ja samaan aikaan kammottavaksi tavalla,
jonka syytä on vaikea osoittaa sormella. Peruslähtökohta tälle tunteelle on palaamisessa. Se on jotain tuttua, joka palaa tietoisuuteemme uudestaan kauhistuttavana kopiona itsestään. Objekti on sinänsä sama, mutta siihen liittyvä tunnelataus on muuttunut. Kyseinen tunne liittyy usein esimerkiksi traumoihin.

Pyrin havainnollistamaan tätä käyttämällä esittäviä valokuvia, jotka toteutan uudelleen maalauksen keinoin. Luon kopioita joihin tekniikka luo oma häiritsevän tasonsa. Jotkut asiat näyttäytyvät
tunnistettavina ja osa abstrakteina. Näin kykenen esittämään arkisen hetken, tapahtuman tai objektin sellaisena kuin se näyttäytyy alitajunnan sekä todellisuuden sekoittuessa. Havainnosta
tulee menetelmän kautta unheimlich kopio itsestään.

Käyttämäni kynäruiskutekniikka on teoksissa merkittävässä osassa. Se tukee sisältöä, sillä kynäruisku itsessään on hyvin unheimlich. Siveltimen jäljen puute tuo maalaukseen epäinhimillisen
vivahteen. Näin mysteerisyys jatkuu kuva-aiheiden lisäksi myös tekniikan saralla. Kysymys jonka pyrin maalauksilla esittämään on;
Miksi selkäpiissä on usein tunne jostain kauheasta vaikka mitään varsinaisesti kamalaa ei edes tapahdu?

Mimma Tuomisalo – Papukaijaviivain

YLÄKERTA | 2.12.-19.12.2023

Mimma Tuomisalo muodostaa näyttelyssään Papukaijaviivain (French curve) Rajatila-galleriaan näyttämökuvan, jossa pienoismallien ja toteuttamiskelvottomien suunnitelmantynkien vierellä pieni henkilö piirtää papukaijaviivaimella. Näyttely käsittelee monitahoista havaintoa siitä, että tekotavat vaikuttavat aina lopputulokseen. Näyttelyssä on arkkitehtipiirroksia muistuttavia kollaaseja, jotka eivät kuitenkaan kauttaaltaan tottele hyvän piirustustavan mukaisen täsmällisyyden vaatimuksia. Julkisivukuvia ja leikkauksia vaivaa ambiguiteetti, kun mooduliksi, päärakennusosaseksi, on määritelty rakennusteollisuuden tuotevalikoimaan kuulumaton värilappunen koossa 26 x 50 mm

Eräs esimerkki työkalun vaikutuksesta tekijään ja lopputulokseen on tietokoneavusteinen suunnittelu. Arkkitehtisuunnittelun siirryttyä vuosituhannen vaihteessa piirustuspöydiltä mallinnusohjelmiin, olemme muuttaneet asumaan tietokoneella tehdyn oloisiin taloihin. Mallinnusohjelmalla on piirtäjälle kankea sisäinen logiikka. Harva kriittisistäkään ohjelman käyttäjistä pystyy pidemmän päälle kyseenalaistamaan tämän logiikan ohjauksen omassa työssään. Piirtäjä inhimillisesti sopeutuu siihen, mikä on helpointa saada aikaan. Teknologinen kehitys ja mallinnusohjelmat ovat tehneet suoran viivan piirtämisestä ja uudelleenpiirtämisestä millimetrin tarkkuudessa helppoa ja nopeaa. Luontevan käyrän piirtäminen on toisaalta tällä työkalulla mahdotonta. Papukaijaviivain on työkalu, jonka ainoa tarkoitus on käyrien viivojen piirtäminen. Näyttely tarkastelee ennemmin ehdotuksen kuin argumentin muodossa tunnistettavaa, ehkä potentiaalista rakentamisen maailmaa, jolla ei ole todellista suhdetta siihen rakennettuun ympäristöön, jossa elämme. Pienikokoinen piirtäjä pelkät papukaijaviivaimet apunaan on jähmettynyt hetkeen, josta käsin ei voi vielä tietää, mitä hän saa aikaan.

Mimma Tuomisalo on tamperelaislähtöinen kuvataiteilija, joka työskentelee taidegrafiikan, kollaasin, assemblaasin ja luovan kirjoittamisen parissa. Tuomisalo sekä viimeistelee maisterin opintojaan taidegrafiikan opetusalueella Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, että valmistuu arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta  juuri tämän näyttelyn aikoihin. Tuomisalon teoksissa toistuvia teemoja ovat tuotetun rakennetun ympäristön vaikutukset, sukupuolittuneet tilat ja toimet, työn (moni)merkityksellisyys, sekä boymilainen pohdiskeleva nostalgia. Tuomisalo on lisäksi työskennellyt useissa esittävien taiteiden produktioissa. Papukaijaviivain (French curve) on Tuomisalon ensimmäinen yksityisnäyttely.

Rosaliina Paavilainen – The Anatomy of Desire

ALAKERTA | 2.12.-19.12.2023

“Ei ole luonnollista tapaa voittaa tätä peliä.”

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste
on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein
ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.

Elokuva paljastaa kauneudenhoidon raadolliset ja kätketyt puolet, jotka yleensä jäävät piiloon kiillotetuissa somepostauksissa tai pysyvät salaisuuksina kauneudenhoitoalan ammattilaisten ja
asiakkaiden välillä. Teos näyttää, mitä täydellisyyden tavoittelu vaatii – aikaa, kipua ja verta.

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.
Paavilainen valmistui vuonna 2022 kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta tila-ajan osastolta.

Hänen liikkuvan kuvan teoksiaan on ollut viime vuosina esillä niin näyttelyissä sekä elokuvafestivaaleilla: Docpoint, Helsinki (2021), Mäntän kuvataideviikot, Mänttä (2021), reGeneration4, Musée de l’Elysée, Lausanne (2020) ja Nuoret 2019, Taidehalli, Helsinki (2019). Kesällä 2023 Paavilainen osallistui kansainväliseen mentorointiohjelmaan Saaren Kartanossa, jonka yhteistuottivat The Wapping Project ja Koneen Säätiö.

Ohjaus, käsikirjoitus, tuotanto: Rosaliina Paavilainen
Kuvaus: Aake Kivalo
Leikkaus: Heli Kota ja Rosaliina Paavilainen
Äänisuunnittelu: Janne Masalin
Graafinen suunnittelu ja tekstin toimitus: Kalle Järvenpää


Teosta ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.

www.rosaliinapaavilainen.com
Instagram: @rosaliinapaavilainen

Leluversumi

24.11.- 26.11.2023

Rajataidekoulussa tehtiin tänä vuonna leluveistoksia pienryhmissä Laura Anderssonin ja Mia Huun ohjauksessa 16.-17.11. Tesoman Montessorieskarissa. Näitä teoksia pääsee katsomaan Galleria Rajatilalle 24.-26.11., kun Leluversumi-mininäyttely on auki yleisölle. Rajataidekouluun osallistui 13 lasta, joista jokainen rakensi oman lelumaailmansa.

Rajataiteen myyntinäyttely

YLÄKERTA | 4.11.-21.11.2023

Galleria Rajatilan yläkerrassa nähdään jälleen kerran Rajataiteen jäsenten teoksista koostuva myyntinäyttely. Tule ihastelemaan monipuolista taidekattausta, sekä tekemään löytöjä kotiisi, ystäville ja sukulaisille.

Myyntinäyttelyn taiteilijat ovat: Mia Huu, Veera Jokitalo, Sini Kallio, Katariina Kirves, Kristiina Lähteenmäki-Hein, Emilia Mäkelä, Pauliina Parjanen, Alma Peltola, Gabriella Presnal, Toni-Petri Ruotsalainen, Sanna Saastamoinen, Sanna Saarreharju, Aramis September, Senni Uusikartano ja Mariliina Valkama

Noora Kaunisto – SHIMMER

ALAKERTA | 4.11.-21.11.2023

Kun uhkaava varjo lähestyy Apis dorsata -hunajamehiläisten pesää, mehiläiset alkavat kierähdellä aaltona ympäri vuorotellen, vierustoveriaan seuraten, vatsansa hetkeksi paljastaen. Syntyvä aaltokuvio virtailee kuin hämmentämään tarkoitetut musteläiskät. Väreily on elävä muisto menneisyydestä. Se on muotoutuma, kuin valos, menneiden lähestyjien tuntemuksesta: tuollaista kohti on koettu liian kummalliseksi kurottaa. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä shimmering.

Noora Kauniston piirrosinstallaatio Shimmer on levittäytyvä, orgaaninen, muotoutuva ”systeemi”, jonka ytimessä ovat niveltymät ja vuorovaikutukset, muotoutumiset ja rytmit sekä katkokset ja häiriöt. Keskiöön nousee jokin muu kuin eritelty, määritelty, hahmotettu objekti tai toimija. Piirrosinstallaatio sallii piirretyille viivoille ja massoille virtailevan olemassaolon, jossa oliot ja logiikat voivat täristä useamman muodon välillä, vuotaa toisiinsa ja kaikua levottomasti.

”Systeemissä” lähinnä grafiitista tai hiilestä koostuva viiva pyyhkiytyy ja uudelleenpiirtyy, ja jää välillä uusien papereiden alle. Myös piirtäjä kuuluu tuohon systeemiin. Kun teokseen lisätään jokin elementti, ”olio”, se alkaa vaikuttaa ympäröiviin viivoihin ja muotoihin. Samalla olio itse alkaa muotoutua ympäröivien asioiden vaikutuksesta. Kun teos jatkossa muotoutuu edelleen, se hahmottuu virraksi tapahtumia, josta ei voi erottaa yksittäisiä elementtejä tuhoamatta systeemiä. Tapahtumat ja ilmiöt kokonaisuuden sisällä eivät ole vain kitkattomia ja symbioottisia, mutta ne joka tapauksessa vaikuttavat toisiinsa.

Noora Kaunisto on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hän viimeistelee juuri maisteriopintojaan Kuvataideakatemiassa ja on valmistunut Vapaasta taidekoulusta taidemaalariksi. Aiemmalta koulutukseltaan hän on ekologi ja evoluutiobiologi, ja kiinnostunut kummallisista tunnelmista, vieraista läsnäoloista ja oudoista vuorovaikutuksista. Kaunisto työskentelee lähinnä maalaamisen ja piirtämisen parissa, mutta on yltyvästi kiinnostunut myös muista menetelmistä. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä sekä kolmessa yksityisnäyttelyssä.

Mark Krol – Shelter In The Snow

VIDEOKOPPI | 14.10.-31.10.2023

Synopsis:
The events of the film take place in a shelter for homeless animals.
Every day, volunteers clear the snow, feed the dogs and insulate the booths.
And every evening the dogs are waiting for a new snowstorm…
A wordless documentary short.

Artist bio:
Mark Krol was born in Stavropol (Russia) in 1986.Mark came into video production in 2012
Projects: short films, music videos, PSA, etc.
The presenter in the program “Kino-like” on television, which tells about cinema.This is his first documentary.

Tuuli Saarekas – Joutokasvit

YLÄKERTA | 14.10.-31.10.2023

Tuuli Saarekkaan (s.1988) yksityisnäyttely Joutokasvit galleria Rajatilan yläkerrassa 14.10.- 31.10. 2023 koostuu pääosin kymmenen vuoden sisällä syntyneistä veistoksista, Joutokasveista. Joutokasvit on vuonna 2013 alkanut, mutta koko ajan prosessissa oleva teos.

Joutokasvit muodostavat galleriaan maisemallisen kokonaisuuden, joka on surrealistinen, värikäs ja materiaalisesti runsas. Saarekas on käyttänyt veistoksissaan muun muassa pesukoneessa kutistuneita villasukkia, lokasuojaa, vanhaa koripalloa, karkkipapereita, CD- levyjä, siimaa, sumppua ja taulunkehystä, joilla kaikilla on omanlaisensa värit ja materiaalintunnut. Joutokasvin tekeminen alkaa yleensä jostakin roskasta tai löytömateriaalista, mutta saattaa jatkaa kasvuaan jollakin ostomateriaalilla, kuten ompelulangoilla tai paljeteilla. Veistokset on tehty käsityönä, melko hitaasti, mikä luo moneen suuntaan haarovaan kokonaisuuteen rauhallisen tunnelman. 

Yhdistämällä roskat ja muut löytömateriaalit veistosten kasviaiheeseen Saarekas heittää ilmoille kysymyksen millaisia mielikuvituksellisia mutaatioita voi kasvaa luonnon saastumisen seurauksena. Korvaavatko muovit tai muut roskat jonain päivänä kasvien omat materiaalit?

Teoksen runsaalla ja yksityiskohtia pursuavalla ulkomuodolla hän ilmentää pirstaleista ja muotoaan hakevaa nykyaikaa, josta on aina välillä hankala saada otetta. Kuvanveistäjänä hän yrittää tarttua veistoksillaan ristiriitaisiin ajatuksiin ja tunteisiin, joita oma elinpiiri ja olemassaolo hänessä  herättävät. Jo pelkkä valittavissa olevien materiaalien paljous  hämmentää.

Saarekas työskentelee intuitiivisesti niin, että antaa materiaalin ja  assosiaatioiden ohjata työskentelyä. Uppoutumalla käsillä tekemiseen jokaisesta kasvista tulee erilainen, omanlaisensa yksilö.   

Pitkällä aikavälillä työskentely näkyy ainakin veistosten koon suurenemisena ja lehtien, varsien ja kukintojen voimistumisena, mutta miten muuten ajan kuluminen heijastuu teoksessa? 

Tuuli Saarekas on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee enimmäkseen veistosten ja installaatioiden parissa, joihin hän saa inspiraatiota kaupunkielämästä ja urbaanista estetiikasta. Välillä Saarekas keskittyy taiteellisessa työssään vain Joutokasvien tekemiseen, jolloin niitä syntyy useampi kerrallaan, tai sitten hän ei tee niitä pitkiin aikoihin ollenkaan tai Joutokasveja valmistuu muiden teosten ohella yksi tai kaksi vuodessa. 

Tuuli Saarekas valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017. Hänen teoksia on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla. Edellinen yksityisnäyttely oli galleria Huudossa Helsingissä (Huuto II) vuonna 2022.   www.instagram.com/saarekastuuli.

Susanna Selin – always remember silkiness and water bodies

ALAKERTA | 14.10.-31.10.2023

Mukavuuden peittoon kääriytymistä ja silmien sulkemista hetkeksi kaikelta. Opittua unohtamista.

ALWAYS REMEMBER SILKINESS AND WATER BODIES -kokonaisuudessa kehon muodot ja lihallisuus rinnastuvat luonnon samaistuttaviin muotoihin ja pintoihin rakentaen ajatuksellisia siltoja kuvien välille. Luontoa kosketetaan ja se koskettaa. Näyttelyssä eri tekniikoin, eri materiaaleille toteutettujen valokuvien riisuttu kuvakieli muistuttaa kompleksisen luontosuhteemme problematiikasta. Häpeän ja rakkauden tuntemukset sulautuvat yhteen suhteessa meitä ympäröivään todellisuuteen. Luonto koetaan feminiinisenä ja haavoittuvana tilana.

SUSANNA SELIN on Helsingissä työskentelevä valokuvaaja ja kuvataiteilija. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä yhtymäkohtia. Erityisinä kiinnostuksen kohteina hänellä on arjen absurdius ja asetelmat ekokriisin myötä vaikeutuneessa luontosuhteessa. Selinin teoksia on ollut aiemmin esillä ryhmänäyttelyissä, sekä yksityisnäyttelyissä Suomessa. Näyttelyä ja taiteilijan työtä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Finnfoto.

Yaser Talebi – I Won’t Remain Alone

VIDEOKOPPI | 23.9.–10.10.2023

Synopses:
Seyed Jalal, a blind 86 years old man and his wife Bibi Soraya, 80 years old with chronic nerve disease live in poverty conditions. Their two sons moved to the city. They got devastating news about their son’s brain death. The old fragile blind father has to make a decision whether to donate his son’s healthy parts to help 16 other patients.

Five years later, the crew-team visits the old couple. Jalal is now very old, fragile and a sick man. His mind and soul is ready to leave this world. His last wish before he dies, he asked the camera crew-team to find the person with Hassan’s heart. He wishes to rest his head on the person’s chest and die peacefully.

Joel Sievers – Tattoo it on your forehead

YLÄKERTA | 23.9.–10.10.2023

Totta puhuaksemme näyttelytekstit ovat valitettavan usein täyttä sontaa, eikä tämäkään taida poiketa linjasta. Apurahoja haetaan ja saadaan etevästi paskaa puhumalla ja tekstiä tuottamalla. Nämä rahat voidaan sitten käyttää vaikkapa osakkeiden tai sijoitusasunnon ostoon. Miten minä voisin näiden liberaalien älykköjen joukossa pärjätä?

Olen viime vuodet maalannut kuvia omista kokemuksistani. Nyt esillä olevien töitteni sisältö on kenties muuttunut, enkä osaa tai halua avata asiaa enempää. Olen keski-ikäinen juntti, joka maalaa näitä tauluja.