Mikko Ängeslevä — Toinen puoli

YLÄKERTA | 26.4.-13.5.2025

Esittävissä maalauksissa sijaitsevat objektit voidaan tunnistaa ja nimetä, mutta kokonaisuus jää oudoksi, tai ainakin epäselväksi. Teosten aiheissa yhdistyy ihmisen psyyken monimuotoisuus, sadunomaisuus, myytit ja elämän rajan takainen. Maalaukset kulkevat kohti tyylien ja tunnelmien sulamispistettä. Tiedostettu ja tiedostamaton etsivät paikkaansa, sekä toisaalta kysymys niiden yhtenevyydestä tai eroavaisuudesta. Samaan tapaan maalausten toteuttaminen on suunniteltua, mutta myös vapaata intuitiivista työskentelyä. Tulkinta jää katsojan vastuulle, mutta parhaimmillaan maalaukset voivat herättää mielentilan, jossa sanat ja selitykset jäävät toissijaisiksi. 

Maalaukset ovat toteutettu itse hierretyillä öljymaaleilla pellava ja puuvillakankaille. 

Mikko Ängeslevä valmistui kuvataiteen maisteriksi 2024 Taideyliopiston Kuvataide akatemiasta ja opiskeli aiemmin Kankaanpään taidekoulussa. Hän on keskittynyt taiteessaan viime vuodet perinteiseen öljyvärimaalaukseen. Työskentelyssä on kyse tekemisestä, ajattelusta, tutkimisesta, uuden synnyttämisestä, vanhan säilyttämisestä ja niiden kautta oppimisesta. Tampereen seudulta kotoisin oleva taiteilija asuu ja työskentelee Helsingissä.

Tiio Suorsa — Engobes

ALAKERTA | 26.4.-13.5.2025

Näyttelyn ja sen pääteoksen Engobes teemoina ovat kohtauspinnat, unenkaltaiset tilat, media-arkeologia ja siirtyminen tilasta toiseen. Teoksissa on esillä eri ympäristöissä syntyviä rituaaleja, arkisia kokemuksia laitteiden kanssa ja kuviteltuja yhteiselon muotoja. Työtä on ohjannut kysymys miten löydämme yhteyden ja jäsennämme ympärillämme olevaa erityisesti silloin, kun orgaaniset ja virtuaaliset pinnat limittyvät toistensa kerroksiin. Näyttely koostuu video- ja esineinstallaatioista sekä kuva- ja tekstitulosteista. Alkuperäisenä materiaalina on video- ja valokuvaa, savea, kiviä ja käsinkirjoitettua tekstiä.

Teosten orgaaniset materiaalit ja perinteiset työskentelymenetelmät ovat kulkeneet digitaalisten prosessien kautta. Viimeisimpien tutkimusten mukaan aivomme prosessoi digitaalista sisältöä kuin unia, eli hieman kuin kontekstitonta dataa, joka leijuu irrallaan fyysisestä todellisuudesta. Näyttelyn taiteellisessa prosessissa on tutkittu tätä häilyvää välitilaa, miten eri oliot siirtyvät orgaanisesta virtuaaliseen, miten digitaalinen kuva kaarnasta siirtyy laitteen välityksellä takaisin fyysiseen maailmaan, miten esineet ja niiden tarinat kulkevat ajasta toiseen. Materiaali menettää aina jotakin digitointiprosessissa: joskus palan savea, värinsä tai kirjoitetun tekstin tyypillisen lukusuunnan. Jokainen siirtymässä tapahtunut horjahdus luo tilaa toisenlaisille tietoisille poluille.

Videoteoksessa esiintyy lyijykynäpiirroksia ja kuvitteellisia käyttöastioita, jotka on työstetty ensin savesta ja sen jälkeen 3D-skannattu. Niihin on lisätty suojaava ja koristava digitaalinen videopinnoite, eli digitaalinen engobe. Esineiden käyttötarkoitukset ovat kuvitteellisia ja niille on mahdollista keksiä useita tarinoita. Muodot ovat saaneet inspiraationsa todellisista  käyttöastioista geologisissa ja arkeologisissa museoissa Lissabonissa, Turussa ja Ateenassa. Osaa museoon päätyneiden esineiden käyttötarkoituksista ei tiedetä tarkkaan tai merkitykset on luotu ja tulkittu nykyisen kulttuurin ja arvojen mukaan. Osa teokseen liittyvistä saviesineistä on esillä myös fyysisinä veistoksina.

Kierrätetyistä mobiililaitteista koostuva installaatio on videodokumentaatio todellisista ja kuvitteellisista rituaaleista elektroniikan värittämissä ympäristöissä. Tulostimen viimeisillä musteilla syntyneet kuvat jäljittelevät orgaanisia pintoja, joita ei voi tällaisenaan toistaa täysin samalla tavalla uudestaan, vaikka yleensä digitaaliseen tulostamiseen liittyy juuri loputtoman toistettavuuden ajatus. Koneella lohkotut, löydetyt kivet on sidottu perinteisellä solmintatekniikalla. Näyttely on jatkumoa virtuaalisen poetiikan taiteelliselle tutkimukselle, jossa työtä ohjaa epälineaarisuus, kerroksellisuus, virhetilat ja kehollisuus.

Tiio Suorsa on valmistunut Linzin taideyliopistosta Interface Cultures -maisteriohjelmasta, jossa opiskellaan mediataidetta kohtauspintojen kautta. Hän on opiskellut myös Turun yliopistossa digitaalista kulttuuria ja kulttuuriperintöä. Näyttelyä ja työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. Osa näyttelyn töistä sai alkunsa residenssissä Zaratan Art Centre Lissabonissa vuonna 2023.

PIRKANMAAN TAIDESUUNNISTUS

Rajatila on jälleen osana Pirkanmaan Taidesuunnistusta, kohteena numero 95!

Vuonna 2025 tapahtuma järjestetään 26. ja 27. huhtikuuta. Tapahtumapäivinä kaikki kohteet ovat yleisölle avoinna klo 11-17.

Katalogin verkkoversiota pääset lukemaan tästä

Kohteet verkkokartalla

Taidesuunnistusta järjestää Taidesuunnistus ry, yleishyödyllinen yhdistys, jonka jäsenyhdistyksiä ovat Tampereen Taiteilijaseura ry, Modus ry, Valokuvakeskus Nykyaika ry, Rajataide ry ja Taito Pirkanmaa ry. Taidesuunnistus ry:n tarkoitus on taiteen, muotoilun ja käsityön kaupallisten edellytysten edistäminen Pirkanmaalla sekä paikallisen osaamisen esiin nostaminen. Tapahtumaa tukee Tampereen kaupunki. 

Alila Syrjä ja Iiris Syrjä — Omakuvia

YLÄKERTA | 5.4.–22.4.2025

Kuvataiteilija-pikkuserkukset Alila Syrjä (s. Tampere, 1995) ja Iiris Syrjä (s. Tampere, 1996) maalaavat sekatekniikoin: suuria, hidastekoisia maalauksia tai pieniä mietteliäitä kuvituksia. Kaikkia näitä he kutsuvat omakuviksi. Omakuvia on Syrjien ensimmäinen yhteisnäyttely.

Iiris Syrjän maalaussarja sai alkunsa hylätystä petroolinsinisestä maalipurkista, hänen työhuonettaan ennen asuttaneen edesmenneen kuvataiteilijan käyttämättä jääneistä kankaista ja omasta syvällä virtaavasta surun pohjavirrasta. Teosten illustratiiviset hirvieläimiä muistuttavat olennot ovat saaneet muotonsa alitajunnassa, kuvana tai äänenä juuri ennen nukahtamista. Ne ovat voimakkaita ja jänteviä tai ihan vieraantuneita ruumiistaan.

Alila Syrjän teosten hahmot on maalattu sekatekniikoin, joita ovat esimerkiksi pigmentinsiirto, vesiväri ja öljyväri kankaalle tai MDF-levylle. Teokset ovat olleet Alilalle keino tutkia olemassaolon kysymysten sitkeää ainesta – sitä mikä pakenee arkipäiväistä elämää niin helposti ja luiskahtaa ulottumattomiin. Otollisin aika kuvien nousemiselle, on hetki juuri ennen nukkumista, silloin kun maailma tuntuu pysähtyvän ja pitää itsekin pysähtyä. Silloin on mahdollista kuulla ja nähdä jotain merkityksellistä.

Jasmin Lier — Kummitustarina

ALAKERTA | 5.4.–22.4.2025

Kummitustarina on vuonna 2022 aloitettu pitkäaikainen valokuvataideprojekti, jonka on luonut kuvataiteilija Jasmin Lier. “Projekti syntyi halusta ymmärtää ja kertoa teini-iässä kehitysvammadiagnoosin saaneen nuoren kokemuksia, ajatuksia ja tunteita. Projekti keskittyy näkymättömään kehitysvammaan ja siihen, millaista on elää sen kanssa teini-iässä – vaiheessa, jossa ulkopuolisuuden tunteet sekä identiteetin ja seksuaalisuuden rakentaminen ovat keskeisiä. Se kertoo myös siitä, miltä tuntuu, kun ei aina tule nähdyksi, kuulluksi tai ymmärretyksi.”

Vuonna 2023 projekti oli Lierin opinnäytetyö, ja sen jälkeen teoksia on ollut esillä eri ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä vuosina 2023 ja 2024.

Projektin keskiössä ovat valokuvat, joissa nuori esiintyy vaaleaan kankaaseen pukeutuneena. Kangas säilyttää hänen yksityisyytensä ja erottaa hänet ympäristöstään, mutta luo myös kuvan päähenkilöstä kummitushahmona, joka korostaa aiheen näkymättömyyttä sekä kehitysvammaisuuteen liittyvää stigmaa ja ennakkokäsityksiä.

“Kohtaan projektin myötä myös omat tunteeni siitä, millaista on seurata kehitysvammaisen nuoren elämää ja sen haasteita. Projekti on yhteistä vuoropuhelua aiheesta – kerromme kuvilla oikean elämän kummitustarinaa. Projekti on pitkäkestoinen ja päättyy, kun nuori haluaa sen loppuvan.”

Johanna Lumme — Erode and blossom

YLÄKERTA | 15.3.-1.4.2025

Erode and blossom näyttely tuo esille pohjoisen luonnon syklisyytttä. Luonnossa on jatkuva kierto päättymisen ja uusiutumisen välillä. Elollinen luonto on kuin valtavat juuret, jonka verkosto ulottuu kaikkialle. Myös ihminen ei voi toimia siitä irrallaan, sillä ruumiimme on aina kiinni muuttuvassa ympäristössä. Ekosysteemit ilmentävät monimuotoisuutta ja vuorovaikutusta eri elämänmuotojen välillä ja korostavat yhteiselon ja keskinäisen riippuvuuden merkitystä.  Pulssi, rytmi. 

Luonnolle äärelle hiljentyessä, alan tunnustelemaan sen sykettä. Tutkin alustaa ja juuria, miltä alut ja loput näyttävät? Missä jokin alkaa ja toinen päättyy? Mikä on rytmi? Samalla tunnistan myös oman pulssini. Maisemasta muodostuu kehoni jatke, minuuteni kietoutuu sen sykkivään  suonistoon.  Tunnustelen punosta ja voimaverkkoa, joka sitoo kaiken läsnäolevan yhteen. Löydän itseni muistoista, jotka ovat kiinnittyneet ympäristöön jännitteiseksi rihmastoksi. Luonnon äärellä olen sisällä, olen osana, olen yhteydessä. Täällä aine on jatkuvassa kierrossa: kun jotain päättyy, uusi saa alkunsa ja lopulta muutumme kaikki toisiksemme.

Johanna Lumme on kuvataiteilija, kuvittaja ja lastenkirjailija (s.1990), joka työskentelee pääsääntöisesti maalaamisen ja piirtämisen keinoin.  Teoksiani on aiemmin ollut esillä yksityisnäyttelyissä ja useissa yhteisnäyttelyissä Suomessa, että kansainvälisesti Virossa, Ruotsissa ja Saksassa. Olen valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Olen  Taidemaalariliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen.

Paula Kinnunen — Timanttiranta

ALAKERTA | 15.3.-1.4.2025

Näyttely tutkii unien symboliikkaa ja alitajunnan maailmaa valokuvataiteen kautta. Teokset koostuvat unipäiväkirjan teksteistä sekä yöllä kuvatuista valokuvista, jotka yhdessä muodostavat monitulkintaisen kuvauksen ihmismielen salatuista kerroksista. 

Symboolisesti näyttelyn nimi viittaa johonkin arvokkaaseen kuten timantteihin, jotka näkyvät mielemme rantaviivalla. Yöllä kuvatut valokuvat heijastelevat alitajunnan syvyyksiä, salattuja ja tiedostamattomia tunnelmia, jotka tulevat esille pimeyden ja unien symbolien kautta. Valokuvissa valo valaisee kohteet ja nostaa tietoisuuden välähdyksiä alitajunnasta, josta kuitenkin aina vain osa on näkyvissä. Kerrotuissa unissa on ajatuksia ja mielikuvia, jotka johdattavat pohtimaan yhteyksiä omiin kokemuksiin ja löytämään syvempiä kerroksia ihmisyydestä ja omasta mielenmaisemasta. 

  ———————————————————

Paula Kinnunen (s.1988) on Tampereella syntynyt kuvataiteilija ja valokuvaaja, joka on valmistunut digitaaliseksi kuvataiteilijaksi Lapin ammattikorkeakoulusta vuonna 2023. Hän tutkii todellisuuden ja illuusioiden rajaa yhdistämällä dokumentaarista valokuvaa unien ja alitajunnan tilojen esittämiseen. Valokuva toimii välineenä, jonka avulla hän paljastaa monitasoisia kokemuksia, jotka kulkevat arkielämän ja unenomaisen todellisuuden välillä. Paula on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin, ja tämä näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttely.

Näyttelyiden vaihto

Galleria Rajatilalla on tällä hetkellä näyttelyiden vaihto meneillään. Seuraavat näyttelyt aukeavat katsojille lauantaina 24.2025

Mikko Ängeslevän ja Tiio Suorsan näyttelyiden avajaiset ovat perjantaina 25.4.2025 klo 18-20.

Anni Mikkonen — Snow Ultra

YLÄKERTA | 22.2.-11.3.2025

Näyttelyn nimi Snow Ultra kuvaa kokonaisuuden keskeistä teemaa lunta ja tulkintaa jotain sen tuolla
puolen tai takana olevasta. Lumi kuvaa kaihoisat tunteet tyhjyydestä, tilasta, rajattomuudesta ja
leikkisyydestä.

Teoskokonaisuuden maalaukset ovat näennäisen esittäviä, pysähtyneitä narratiiveja lumen keskeltä.
Työskennellessään teoskokonaisuuden parissa Mikkonen on ajatellut lumen väriä ja sen lukuisia
mahdollisuuksia maalauksessa. Lumi sisältää Mikkoselle tunnelatauksen sekä symbolisen merkityksen
tilasta. Se toimii porttina ajatukseen ja tunteeseen arjesta lumen keskellä, lumen olomuotoihin ja miten se
vaikuttaa ympäristöön.

Teossarja on saanut alkunsa vuonna 2023 kun Mikkonen palasi Suomeen asuttuaan ulkomailla ja
huomio kiinnittyi pimeyteen, lumeen, ympäristön pastellisiin sävyihin ja erikoisiin varjoihin. Edellä
mainittuja hän on tutkinut abstraktin ja esittävän taiteen jäsentelynä muodon, värin ja ‘hahmon-kaltaisen’
kautta.

Anni Mikkonen (s.1995) on kuvataiteilija ja työskentelee ensisijaisesti maalaten. Aihepiirit joista hän
kiinnostuu ovat yksinkertaisia, tunnepohjaisia kokemuksia konkreettisesta todellisuudesta ja
mielikuvituksen tuotoksesta. Järjestetyt näyttelyt ovat usein rakentuneet tilallisiksi kokonaisuuksiksi,
joissa yhdistyy piirroksia, tekstejä, tee-se-itse-objekteja ja löydettyjä materiaaleja.

Sarah Råholm — Descend deeper

ALAKERTA | 22.2.-11.3.2025

Astumalla portaita alas olet jo aloittanut siirtymäriitin. Pimeään luolaan meneminen on astumista tuntemattomaan ja näkymättömään. Maailma muuttuu ympärilläsi. Anna silmiesi hitaasti tottua valon puutteeseen. Kun sallit itsesi laskeutua syvemmälle, kenet tapaat? Mitä näet pimeydessä? Laskeudu tuntemattomaan ja toivota tervetulleeksi kaikki ja kuka tahansa, joka ilmestyy.

Näyttelykokonaisuus on valmistettu kudotuista ja huovutetuista töistä, joissa materiaali on värjätty luonnollisilla pigmenteillä – kasveilla, kukilla ja sienillä.

Tutkin sienten ja kasvien muotoja, ekologiaa ja antamia värejä. Tavoitteena on edistää kestävää käsityötaidetta ja muotoilua missä ei käytetä ihmiselle tai luonnolle haitallisia materiaaleja tai väriaineita. Kasvivärjäys on kulttuuriperinnön ja käsityön lisäksi myös ihana tapa tutustua kasvien ominaisuuksiin ja ekologiaan. Luonnonvärjäys voi taiteen keinoin tuoda kulttuurinen näkökulma kestävyysajatteluun, planeettamme joukkokuolemisen sukupuuttoon ja jälleenrakentamiseen.

Olen Fiskarsissa asuva tekstiilitaiteilija ja olen vahvasti inspiroitunut mytologiasta, kansanuskonnosta ja luonnosta. Pro-Graduni kirjoitin aiemmin tarinankerronnasta. Kutomalla kangaspuilla olen huomannut olevani hyvin sekaantunut elämän lankoihin. Moderni ihminen on kadottanut tiensä ja yhteyden luontoon, rituaaleihin, esi-isäihin, unelmiin ja perinteisiin jotka solmivat kaikki yhteen. Kutomiseen liittyy myyttejä ja magiaa, elämänkierron palveleminen (syntymän, kuoleman ja uudelleensyntymisen). Perinteet sekä vuodenkiertoon, luontoon ja elämänkaareen liittyviä rituaaleja voivat luoda yhteys menneisyyteen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Menettäessään yhteyden omaan itseen ihmiseltä katoaa helposti myös yhteys toisiin ihmisiin, ympäristöön ja muihin lajeihin. Olemme osana tämän planeetan elämää, mutta emme halua ottaa kosmista vastuuta toimintamme vaikutuksista maapallolle.

Näyttelyä on tukenut Svenska kulturfonden sekä Suomen Kulttuurirahasto

Jani Luoma — I like you, I think

YLÄKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyssä I like you, I think Luoma esittää kokonaisuuden taideteoksia, mukaan lukien kaksi videoteosta, tekstiteoksia ja performanssin yhdessä kollegansa Veera Wahlroosin kanssa. Näiden medioiden kautta hän tutkii yksityisen ja julkisen maailmojen rajoja sekä intiimiyksiä.

Näyttelyssä hän esittää kaksi videoteosta: Staged Image ja Is it okay ifStaged Image kyseenalaistaa maskuliinisuuden käsityksiä ja luonnonvarojen liiallista kulutusta. Teos käsittelee katsetta, intiimiyttä, elokuvan narratiivisuutta, seksuaalisuuden performatiivisuutta sekä liikkuvan kuvan materiaalisuutta. Leikkaamalla ja purkamalla elokuvan perinteisen juonellisen rakenteen, Luoma luo uuden ulottuvuuden, jossa elokuvan eri osat on vapautettu aiemmista tehtävistään.

Is it okay if tunkeutuu eri paikkoihin ja kysyy ihmisten oikeudesta yksityisyyteen. Videoteoksessa Luoma yhdistää liikkeentunnistusteknologian valvontakamerakuvaan. Kuvamateriaali leikkautuu näyttelytilassa interaktiivisesti yleisön liikkeiden mukaan, perustuen infrapunaliiketunnistimiin sekä RaspberryPi Pico -piirilevyllä ja tietokoneella TouchDesigner-ohjelmassa toistuviin komentoihin. Luoman teokseen keräämät internetiin julkaistut live-kamerat sijoittuvat maantieteellisesti satunnaisiin yksityisiin ja julkisiin tiloihin. Näiden kameroiden IP-osoitteet haetaan TouchDesigner-ohjelmaan, joka toistaa niiden kuvan reaaliajassa. Kamerat sijoittuvat muun muassa teollisuuden tiloihin, kotien pihoille, myymälöihin ja satamiin.

Luoman tekstiteokset Efter Festen ja Story esittelevät intiimiyttä, joka tapahtuu virtuaalisilla alustoilla ilman suoraa fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen. Hän kuvaa intiimiyttä ihanteellisena kuvana toisesta ihmisestä, jossa kiintymyksen tunteet syntyvät toisesta ihmisestä irrallisena fantasiana.

Näyttelyn avajaisissa 31.1 klo 18–20 Veera Wahlroos ja Jani Luoma esittävät performanssiteoksensa Touch 2 osana näyttelyä. Performanssi tutkii fyysistä haptista kosketusta ystävyyssuhteissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Eugène, Elisabeth ja Birgit Nygréns stiftelse sekä Konstsamfundet.

Olga Hyvönen — Mustia joutsenia

ALAKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyn teoksissa Hyvösen maalaukset kietoutuvat kodin, turvan ja lapsuuden tunnemuistojen kerroksiin avaten kokemuksia haavoittuneisuuden ja lämmön kohtaamisrajapinalla. Öljyväri- ja tempera maalauksissa Hyvönen kuvaa ulkopuolisuuden tunteen kautta suhdetta kotiin sekä koti-paikkaan. Musta joutsen toimii vertauskuvana tunnemaisemalle, jota Hyvönen ammentaa taiteelli-sessa työskentelyssään.

Teoskokonaisuus koostuu Hyvösen viimeaikaisista öljyväri- sekä temperamaalauksista, joissa muistot ja tunneilmastot kerrostuvat. Teokset koskettavat pinnan alle jäävää surua, kaipuuta yh-teenkuuluvuuteen. Hyvönen käsittelee maalaustaiteen keinoin teoksissaan tunnelmaa, jossa per-hedynamiikan keskellä leijuu mustia joutsenia.

Musta lammas tunnetaan puhe- ja kirjakielessä nimityksenä ryhmän jäsenestä, joka poikkeaa muusta ryhmästä silmiinpistävästi. Ryhmädynamiikan kannalta mustalla lampaalla on merkittävä rooli ryhmän ulkopuolisena jäsenenä, toimien syntipukkina. Joutseneen liitetään paljon symboliik-kaa ja uskomuksia. Joutsen edustaa kultturissamme esimerkiksi puhdasta rakkautta, viattomuutta sekä kauneutta. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenen tappaja tuhoutuu itsekin pian, sillä lintua ei saa vahingoittaa millään tavalla. Musta joutsen on metafora laaja-alaisesti vaikuttavaan tapahtumaan, joka on yllättävä ja jota ei uskota mahdolliseksi.

Hyvönen yhdistää teoksissaan herkän ja kauniin syviin tapahtumiin ja elementteihin, lapsuuden tuttuus sekoittuu ylisukupolvisiin tummiin kokemuksiin. Mustia joutsenia jatkaa kodin tematiikan tutkiskelua, syventyen Hyvösen henkilökohtaisiin tunnemaailmoihin.

Avajaisia vietetään perjantaina 31.1.2025 klo. 18-20, tervetuloa!

Olga Hyvönen (s.1999) on Saimaan rannoilta kotoisin oleva, nykyään Helsingissä asuva kuvatai-teilija (AMK). Hyvönen työskentelee öljyvärimaalaustaiteen parissa, hyödyntäen myös temperaa. Maalauksien sisällöt käsittelevät yksinäisyyttä ja osattomuutta, joissa ihminen on aina jollain tapaa keskiössä. Hyvösen maalauksissa näkyy ihmisen ja tilan vuoropuhelu.