Author: Tiedotus

YLÄKERTA | 2.9.-19.9.2023

Aloitin tutustumisen pukeutumisen kestävyyteen vuonna 2018, jolloin tyhjensin vaatekaappini asusteista, jalkineista ja vaatteista, jotka olivat lojuneet siellä käyttämättöminä odottaen hävittämistä tai kierrättämistä. Kirjasin ylös näistä pukineista löytyviä tietoja ja täydensin niitä tiedonmurusilla, joita löysin verkosta ja muistini sopukoista. Punnitsin pukineet, jotka painoivat yhteensä 21,8 kg. 

Tein samaan tapaan laajemman inventaarion koko vaatekaappini sisällöstä vuonna 2020. Tuolloin punnitsin vaihtelevassa käytössä olleiden pukineiden yhteispainoksi 38,9 kg. Tämän inventaarion myötä halusin tietää enemmän pukineistani ja niiden matkasta vaatekaappiini sekä siitä, millaisia vaikutuksia pukineillani ja pukeutumistottumuksillani on ekologiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Samalla etsin keinoja kuluttaa toisin. Hankin vähemmän pukineita ja käytin jo omistamiani pukineita pitempään. Vuosina 2020–22 ostin pukineita 2,2 kg edestä. 

Vuoden 2022 lopussa omistin yhteensä 62,9 kg pukineita.

Kankaan paino -näyttelyn aiheena on pukeutumisen kestävyys. Näyttely on kokonaisuus, joka käsittelee henkilökohtaista dataa pukeutumisesta ja koostuu eri menetelmin toteutetuista osista. Tekstiilityö- ja videopohjaiset osateokset välittävät informaatiota pukineista ja niiden valmistuksesta, hankinnasta, käytöstä ja hävittämisestä. Kokonaisuuteen sisältyy Instagram-julkaisuja, jotka ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään liiketoimintaan. Näyttelyn aikana voi osallistua työpajaan, jossa voi tehdä vaatepaikkoja kirjomalla luontoaiheita tilkkuihin. 

Taiteellista työskentelyäni ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Turun kaupungin kulttuurilautakunta ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK. Olen saanut apua näyttelyn toteuttamiseen myös perheen jäseniltä ja ystäviltä. Sydämellinen kiitos tuesta!

Lämpimästi tervetuloa näyttelyyn!

Oheisohjelma

Tee luontoaiheinen vaatepaikka!

Kirjo yhdessä taiteilijan kanssa luontoaiheita kangastilkkuihin. 

Galleria Rajatila la 9.9.2023 klo 12–16

ALAKERTA | 2.9.-19.9.2023

Nykytaideryhmä Kylkiäinen tutkii sattumanvaraisuutta, kaoottisuutta, käyttökelvottomuutta, kaikkialle työntyvää materiaa ja kertakäyttöisyyttä. Haluamme valloittaa jätevuoria ja kompastua huomaamattomiin liruihin ja lähtökohtiin. Haluamme ymmärtää enemmän ja poistaa päälleliimattua ekologisuutta ja omatunnon pikapesuohjelmia. Haluamme suurennuslasin ja kaukaa katsomisen työkaluilla mataa kohti tämän hetken tajuamista. Iloittelemme suurilla ja painavilla asioilla.

Hartaus ja haavoittuvuus, teosten inhimillinen koko pyrkivät kääntämään tämän hetken välinpitämättömän ja tarkoituksettoman tuotannon toiveajatteluna arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Näyttelyn teokset ovat ehdotuksia arkkitehtonisiksi kaariksi, keraamisiksi ruukuiksi, fossiileiksi, löydöksiksi ja pyhäinjäännöksiksi. Arkista ryönää on venytetty, tungettu, kääritty, ommeltu, maalattu, purettu, leikattu, löydetty ja estetisoitu.

www.kylkiainen.fi

KOKO TILA | 12.8.-29.8.2023

Vastapuhenäyttely on taiteilijoiden ja tutkijoiden yhteistyön tulos, jonka tarkoituksena on herätellä kävijät pohtimaan keinoja vastustaa vihapuhetta. Näyttelyn aikana galleria Rajatilasta muovautuu interaktiivinen, osallistava ja kokeileva tila, joka toimii rajapintana vuorovaikutukselle vastapuheen ja sen eri muotojen äärellä. Kyseessä on prosessinäyttely, jota fasilitoi taiteilija Jenna Jauhiainen.

Näyttelyn toteuttava tieteilijöistä ja taiteilijoista koostuva työryhmä työskentelee rönsyilevän, affektiivisen ja kehollisen merkitystuotannon parissa installoiden gallerian yläkertaan prosessissa syntyviä jälkiä, kuten runoja, piirroksia, valokuvia, muistiinpanoja ja merkityskyllästettyjä esineitä. Gallerian alakerrassa puolestaan on koko näyttelyn ajan pysyvä installaatio, jossa vastapuheen teemoja tutkaillaan erityisesti kuvataiteen keinoin.

Idea osallistavasta ja kokeilevasta tilasta syntyi Koneen säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa, jossa tutkitaan erityisesti verkkovihan vastustamisen eri muotoja. Hankkeessa on pohdittu tutkimuksen ja aktivismin yhdistämistä eli tuttavallisemmin ‘tutkivismia’. Kokeilut tutkivismin äärellä ovat kulminoituneet kehollisiin, affektiivisiin ja tilallisiiin keinoihin, joilla tuottaa merkityksiä ja käsitellä erilaisia kokemuksia. Näin ollen hankkeessa on siirrytty reaktiivisesta vastapuheesta aktiiviseen ja uudistavaan kommunikaatioon, jonka pyrkimyksenä on rakentaa turvallisempaa julkista tilaa niin internetissä kuin sen ulkopuolellakin.

Usein tieteellinen ja taiteellinen tieto nähdään toisensa poissulkevina. Vastapuhenäyttelyn aikana galleria Rajatilaan syntyy rönsyilevän tiedon tila, jossa tuotetaan merkityksiä ja luodaan uutta, kehollista ja kokemuksellista tietoa yhdessä. Näyttelyn toteuttajien tavoitteena on muokata sekä taiteellisen että tieteellisen tekemisen konventioita, samalla raivaten tilaa vaikuttavalle ja osallistavalle aktivismille.

Vastapuhe-hankkeesta mukana näyttelyn toteuttamisessa ovat Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri ja Tuija Saresma. Lisäksi mukana on Saara Särmä, joka työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa MEMEPOL -hankkeessa.

Osana vastapuhenäyttelyä järjestetään muun muassa seuraavia tilaisuuksia:

Hämäränmetsä – tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus
HUOM! Alkuperäinen tapahtuma-aika peruttu sairastapauksen vuoksi, uusi aika ilmoitetaan pian.

Hämäränmetsä on Susi Nousiaisen tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus, joka pohtii verkkovihaa. Performanssi yhdistää livemaalausta ja runonlausuntaa yhdessä yleisön kanssa tapahtuvaan pohdintaan vihapuheen syistä ja seurauksista. Performanssin jälkeen tuotamme yhdessä ajatuksistamme materiaalia osaksi näyttelyä. Osallistuminen on mahdollista myös perinteisemmässä katsojan asemassa.

Miten peleillä muutetaan maailmaa? Paneelikeskustelu pelien keinoista ja vaikutuksista
Sunnuntaina 13.8. kello 16–18

Pelit kommentoivat maailmaa, opettavat asioita ja saavat pelaajan kohtaamaan uusia puolia itsestään. Pelikulttuuri ei kuitenkaan ole ongelmaton, joten millaisia asioita niiden kautta oikeastaan kohtaa? Aiheesta keskustelevat kirjailija Aleksandr Manzos, pelitutkija Usva Friman ja pelinkehittäjät Ilona Tupula ja Julia Helander. Paneelia vetää pelitutkija Jonne Arjoranta.

Meemikoulu: Saara Särmän ja Jenna Jauhiaisen vetämä työpaja meemilukutaidosta
Torstaina 17.8. kello 16-18

Viraalisti leviävät meemit kantavat mukanaan sekä verkkovihaa että yhteisöllistä resilienssiä, joka toimii osaltaan keinona vastustaa verkkovihaa. Meemilukutaidossa erityisen tärkeää on yhteisöllisyys – meemilukutaito ei ole yksilösuoritus. Työpajassa harjoitellaan meemilukutaitoa huumoria unohtamatta.

Vastapuhepaneeli – keskustelutilaisuus vihapuheen vastaisesta työstä
Torstaina 24.8.2023 klo 16–18

Vastapuheen käsite on kuluneen vuosikymmenen sisällä noussut esiin keinona vastustaa erityisesti internetissä levitettävää vihapuhetta, haastaa mustamaalaavia stereotyyppejä ja korjata disinformaatiota. Millainen on vihapuheen vastaisen työn tilanne nykyisessä polarisoituneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jota myös alustatalous ja poliittiset suhdanteet määrittävät? Riittääkö vastapuhe ratkaisuksi, kun aihetta lähestytään vastapuhetta harjoittavien, vihapuhetta kohtaavien tai yhdenvertaisuuden asiantuntijoiden näkökulmasta?

Paneelissa vastapuheesta ja vihapuheen vastaisesta työstä ovat keskustelemassa yhdenvertaisuuskoordinaattori Mikko Ala-Kapee (Tampereen kaupunki), sosiaalisen median ja digitaalisen kulttuurin tutkija Laura Savolainen (Helsingin yliopisto), yhdenvertaisuusasiantuntija Javiera Marchant Aedo (Antiracist Forum) sekä tutkijatohtori Saara Särmä (Tampereen yliopisto). Keskustelua moderoi yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri (Tampereen yliopisto).

Tilaisuuden turvallisuuden takaamiseksi keskustelutilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. Ilmoittautumisia pyydetään viimeistään keskiviikkona 23.8.2023 sähköpostiosoitteeseen vastapuhe@jyu.onmicrosoft.com

Lisätietoja Vastapuhe-hankkeesta: https://vastapuhe.fi

///

The counterspeech exhibition is the result of a collaboration between artists and researchers. The purpose of this exhibition is to make visitors imagine different ways to oppose hate speech. During the exhibition, the gallery Rajatila will be transformed into an interactive, participatory and experimental space, which will act as an interface for interaction with counterspeech and its various forms. This is a process exhibition facilitated by the artist Jenna Jauhiainen.

The working group of researchers and artists carrying out the exhibition are working with sprawling, affective and bodily production of meaning, installing the upper floor of the gallery space with various traces born through the process, such as poems, drawings, photographs, notes and meaning-saturated objects. On the basement floor of the gallery, there is a permanent installation throughout the exhibition, where the themes of counterspeech are explored, especially through the means of visual art.

The idea of a participatory and experimental space was born in the counterspeech project funded by the Kone Foundation, which specifically investigates different forms of resistance to online hate. The project has considered combining research and activism, or more familiarly, ‘research-activism’. Experiments with research-activism have culminated in bodily, affective and spatial means to produce meanings and process different experiences. Thus, the project has moved from reactive counterspeech to active and innovative communication, the aim of which is to build a safer public space both on and off the internet.

Often, scientific and artistic knowledge are seen as mutually exclusive. During the counterspeech exhibition, a space of sprawling knowledge is created where meanings are produced and new, bodily and experiential knowledge is created together. The aim of the organizers of the exhibition is to modify the conventions of both artistic and scientific creation, while making space for effective and participatory activism.

Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri and Tuija Saresma from the Vastapuhe project are involved in the realization of the exhibition. In addition, Saara Särmä, who works in the MEMEPOL project funded by the Academy of Finland, is also involved.

The following events will be organized as part of the counterspeech exhibition:

Hämäränmetsä – research-activist performance and discussion event
NOTE that the performance has been cancelled due to illness. New time will be announced soon.

Hämäränmetsä is a research-activist performance and discussion event which reflects on online hate, organized by Susi Nousiainen. The performance combines live painting and poetry recitation with a discussion with the audience about the causes and consequences of hate speech. After the performance, together we produce material from our thoughts as part of the exhibition. Participation is also possible in a more traditional spectator position.

How do games change the world? Panel discussion on the means and effects of games
Sunday 13.8. from 4 to 6 PM

Games comment on the world, teach things and make the player face new aspects of themselves. However, game culture is not problem-free, so what kind of things do you actually encounter through it? The topic will be discussed by writer Aleksandr Manzos, game researcher Usva Friman and game developers Ilona Tupula and Julia Helander. The panel is chaired by game researcher Jonne Arjoranta.

Meme School: A workshop on meme literacy led by Saara Särmä and Jenna Jauhiainen
Thursday 17.8. from 4 to 6 PM

Memes that spread virally carry with them both online hate and communal resilience, which serves as a means of resisting online hate. Community is especially important in meme literacy – meme literacy is not an individual practice. In the workshop, meme literacy is practiced without forgetting humor.

More information about the Vastapuhe project: https://vastapuhe.fi

Galleria Rajatilalla on tällä hetkellä näyttelyidenvaihto meneillään, emmekä ole auki. Seuraava näyttely aukeaat katsojille lauantaina 12.8.

Vastapuhe, nyt!-näyttelyn avajaiset ovat perjantaina 11.8. klo 18-20.

GALLERIA MUUNTOTILA | 29.7-20.8.2023

Rajataide ry:n kesänäyttely esittelee kahden yhdistyksen taiteilijan installaatiot Galleria Muuntotilassa. Näyttelyn on kuratoinut Rauha Aaltonen yhteistyössä Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden sekä Rajataide ry:n kanssa.

Sofi Häkkisen (s. 1990 Oulu) teos Things that live in plastic houses shouldn’t throw stones (2023) koostuu kasvihuoneesta, joka suojaa sisäänsä pop-teemoista ammentavia veistoksia. Häkkisen käyttämät arkipäiväiset materiaalit tuovat nyrjähtäneen humoristiset teokset lähelle katsojaa materiaalien tuttuuden kautta. Teoksen nimi on väännelmä englanninkielisestä sanonnasta “people who live in glass houses shouldn’t throw stones”, mikä tarkoittaa, ettei pidä kritisoida muita virheistä tai vioista, joita itsessäkin on. 

Sanni Saaren (s. 1990 Rauma) A Visitor On The Set (2023) mediainstallaatio koostuu valokuvista, videoprojisoinnista, valoteoksesta ja äänestä. Teos on saanut alkunsa residenssissä Bergenissä. Vuonojen keskellä sijaitsevan satamakaupungin öisistä valoista ja äänistä kerätty materiaali muokkaantui teoksessa unenomaiseksi esitykseksi. ”Kamera näyttäytyy minulle maagisena välineenä, joka tekee näkyväksi jotain jo kadonnutta ja näkökyvyn kantamattomissa olevaa. Taiteen kautta voin pyrkiä löytämään enteitä ja ehkä jopa yliluonnollisia kokemuksia, joiden kautta saan lohtua voimattomuuden kokemukseen.” Saari luo tunnelmallisia tilallisia installaatiota valokuvan, videon, tekstin ja äänen keinoin. 

Rauha Aaltonen (s. 1990) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja kuraattori. Aaltonen pyrkii kuraattorina mahdollistamaan taiteellisen työskentelyn kokeellisuutta tilassa. Häkkisen ja Saaren teosten keskustelussa Aaltosta kiinnostaa erityisesti heidän työskentelynsä paikkasidonnaisuus, installaatio taiteellisena ilmaisuna sekä taiteilijoiden kyky muuntautua ja kehittyä.

tampere.fi/galleriamuuntotila

Rajataide ry’s summer exhibition presents installations by two of the association’s artists in Galleria Muuntotila. The exhibition has been curated by Rauha Aaltonen in cooperation with Rajataide ry.

Sofi Häkkinen‘s (b. 1990 Oulu) artwork Things that live in plastic houses shouldn’t throw stones (2023) consists of a greenhouse that shelters sculptures inspired by pop themes. The everyday materials used by Häkkinen, such as cardboard, macaroni and modeling wax, bring the grotesquely humorous works close to the viewer through the familiarity of the material. The title of the work is a twist on the saying “people who live in glass houses shouldn’t throw stones”, which means that you shouldn’t criticize others for mistakes or faults that you also have in yourself. “I want to give space to incompleteness, imperfection, and the fact that one can and should change one’s mind in the light of new information, thoughts and feelings.”

Sanni Saari‘s (b. 1990 Rauma) media installation A Visitor On The Set (2023) consists of photographs, video projections, light art and sound. The installation started in the BEK – Bergen Center for Electronic Arts residency in Norway. The material collected from the nighttime lights and sounds of the harbor town located in the middle of the fjords was transformed into a dreamlike performance in the work. “The camera appears to me as a magical tool that makes visible something that has already disappeared and is out of sight. Through art, I can try to find omens and maybe even supernatural experiences, through which I can find solace when experiencing powerlessness.” Saari creates atmospheric spatial installations using photography, video, text and sound.

Rauha Aaltonen (b. 1990) is a visual artist and curator living in Helsinki. As a curator, Aaltonen aims to enable the experimental nature of artistic work in the space. In the discussion of Häkkinen’s and Saari’s works, Aalto is particularly interested in the site-specificness of their work, the installation as an artistic expression, and the artists’ ability to transform and develop.

YLÄKERTA | 22.7.-8.8.2023

Susanna Kesäsen näyttely Lumisade kesäyössä rakentuu omenapuun ympärille. Puu ja metsästä rajautuva pihamaa ovat lähtökohta ja tapahtumapaikka teoksille, joissa luonto limittyy omakuviin, asetelmiin ja menneisyyden esineistöön.

Valokuvien pohjalta toteutetut piirustukset ja kollaasi käsittelevät suhdetta sukupolviin, paikkaan ja menneisyyteen. Suuri kollaasi, lyijykynäpiirustussarja ja taiteilijakirjat, tuovat näkyviin vuodenaikojen syklin, joka yhdistyy pohdintoihin muutoksesta ja siihen sopeutumisesta.

Lumisade kesäyössä -näyttely heijastelee tunteita elämän ennalta-arvaamattomuuden ja ristiriitaisuuden äärellä. Piirtämisen ele kääntää valokuvan todellisuuden toiselle kielelle, ja avaa reitin unenomaiseen maailmaan, jossa vallitsee oma aika.

Susanna Kesänen (1983, Elimäki) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka teoksissa yhdistyy valokuva, piirustus ja sarjakuva. Hän tarkastelee töissään kameralla tallentamisen ja piirtämisen suhdetta. Kesänen on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta valokuvataiteen koulutusohjelmasta 2017. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja hänen esikoissarjakuvakirjansa Ja 10 muuta joita en muista oli Sarjakuva-Finlandian palkintoehdokas vuonna 2021.

www.susannakesanen.fi

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

ALAKERTA | 22.7.-8.8.2023

Sidoksia II on Leena Hyttisen toinen yksityisnäyttely, jossa hän esittelee keramiikkaa, räsymaton kuteita, villaa sekä erilaisia nyörejä yhdistelevän veistoskokonaisuuden. Näyttelyn teemana ovat olleet kysymykset sosiaalisista ja kulttuurisista sidoksista kytkettynä vanhan kotiseudun herättämiin juurevuuden ja juurettomuuden tunteisiin.

Galleriatilaan asettuvat veistokset kurottelevat, pullistelevat ja mutkittelevat sinne ja tänne sekä toisaalta seisovat tukevilla jaloilla ja luovat toisiaan kannattelevan verkoston. Teoksissa vuorottelevat kotiseuturakkaus sekä kotiseutuvieraus, lapsuuskodista kauan sitten poistuneen estetisoiva katse sekä humoristinen lämpö eri viiteryhmien herättämiä ristiriitaisia tunteita kohtaan.

Keramiikkaveistokset on rakennettu erilaisin käsinrakennusmenetelmin korkeapolttoisesta kivitavarasavesta. Osassa töistä on käytetty myös pohjoissuomalaista villisavea joko massassa tai osana pintakoristelua. Materiaalilähtöisyys ja leikkisät muotokokeilut ovat tärkeä osa työskentelyä lasi- ja keramiikka-artenomin koulutuksen saaneelle Hyttiselle.

Leena Hyttinen on kotoisin Taivalkosken vaaraseuduilta, asuu Tampereella kahden järven välisellä harjulla ja työskentelee Nokian Nansotalolla junaradan vieressä. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli syksyllä 2022 Oulun Taiteilijaseuran galleriassa, ja hänen töitään on ollut esillä useissa ryhmä- ja yhteisnäyttelyissä kotimaassa.