Näyttelyn nimi on Pakeneva maisema ja se koostuu monotypian vedoksista. Teokset pohjautuvat ympäristön kokemukseen jossa havainnon ja intiimin kokemuksen rinnalle nousevat tieto ja ajatukset ympäristön monitahoisesta kriisiytymisestä. Teokset ovat valmistuneet vuosina 24-25, osittain Taiteen edistämiskeskuksen tuella Taidekeskus Mältinrannassa, Jakarte + Juken residenssissä Pietarsaaressa, sekä Turun Taidegraafikkojen grafiikanpajalla Taiteiden talossa.
Pakeneva Maisema
Maisemaa katsoessani se karkaa. Tieto ympäristökriisistä toimii kuin pyyhekumi. Mielessäni maisema valuu pois, en saa siitä kiinni, en samalla tavalla kuin ennen. Painolaatalla maailma ympärilläni järjestää itsensä uudelleen ja muuttuu tähdiksi, linnuiksi, kelluviksi, ilman läpi lipuviksi maalohkareiksi, kirkuvan räikeiksi taivaiksi ja haamuiksi, hupuiksi, jotka tyhjinä lehahtavat pois.
Ilmastonmuutos ei ole aina silmin nähtävissä, silti tietoisuus siitä vaikuttaa vahvasti ympäristökokemukseeni. Tunne luonnon pysyvyydestä kyseenalaistuu muuttuvan ympäristön mukana. Tämän teossarjan parissa työskennellessäni olen pyrkinyt löytämään uusia yhteyksiä rikkinäiseksi kokemaani maisemaan.
Työskentelyn taustoista
Taiteellinen työskentelyni on kehittynyt elämäntavan ympärille joka perustuu ympäristössä kulkemiseen, tarkkailuun ja kokemuksiin. Hitaasti kulkemalla ehdin havainnoida ja aistia ympärillä olevaa ja nähdä vuoden- ja vuorokaudenaikojen tuomia muutoksia lähiympäristössäni. Henkilökohtaisesti tärkeää on yhtäaikainen osallistumisen ja osallisuuden kokemus; kulkiessani luonnossa liikun ja toimin sen piirissä, mutta samalla sulaudun osaksi sitä. Kiinnitän huomiota erityisesti ympäristössä ilmenevään liikkeeseen ja rytmeihin, joita aiheutuu sekä luonnon tapahtumien että ihmisen toiminnan seurauksena. Käsittelen aihetta sekä intiimisti että kantaaottavasti ja tiivistän ympäristökokemuksia teoksiini muistinvaraisesti, ilman suoraa havaintoa tai pyrkimystä yksiselitteiseen esittävyyteen tai maisemallisuuteen.
Monotypian tekniikka ja syväpainokoneet ovat minulle erityisen tärkeitä, pitkäaikaisia työskentelykumppaneita. Minua kiehtoo monotypian mahdollisuudet, kuten kokeilevan, ekspressiivisenkin työskentelyn yhdistäminen syväpainomenetelmään. Yhtenä grafiikan perinteisistä menetelmistä tekniikka eroaa muusta taidegrafiikasta ainutkertaisuutensa puolesta, eli vedokset ovat uniikkeja. Mahdolliset vedossarjat perustuvat muun muassa vedostetun laatan pintaan jääneisiin jälkiin, haamuihin, jotka jatkavat elämäänsä seuraavassa vedoksessa taiteilijan määrittelemän tarkoituksen mukaisesti. Monotypiassa kuvaa ei myöskään kaiverreta tai syövytetä, jolloin samaa laattaa voi käyttää useita kertoja. Laatta- ja painomateriaaleiksi käyvät kierrätysmateriaalit kuten lehtipainoista kierrätetty offset-pelti.
Taiteilijaesittely
Miina Laine on tamperelainen kuvataiteilija joka työskentelee laajasti kuvataiteen alueella, juuret maalaustaiteessa ja taidegrafiikassa. Hän työskentelee usein projektiluontoisesti; aika ja paikka luovat kehyksen ja puitteet työskentelylle, jonka tuloksena syntyy eri luonteisia taideteoksia ja taidetekoja. Laine on pitänyt näyttelyitä ja työskennellyt useissa residensseissä sekä Suomessa että ulkomailla. Hän on Tampereen Taiteilijaseuran-, Suomen Taidegraafikoiden- ja Turun Taidegraafikoiden jäsen ja hänen teoksiaan on Suomen valtion- HUS:n- sekä Jyväskylän kaupungin taidekokoelmissa.
Okko Pöyliön uusi videoteos Glitch vie katsojan vääristyneeseen Ikea-universumiin
Mitä saadaan, kun yhdistetään silmänliiketerapia, ruumiista irtautumisen kokemus ja päivä Ikeassa?
Vastaus on Glitch, kuvataiteilija Okko Pöyliön uusi kokeellinen videoteos, joka johdattaa katsojan todellisuuden ja virtuaalisen tilan rajamaille. 3D-laseilla koettava teos tempaa katsojan keskelle vääristyvien huoneiden, tavaroiden ja perspektiivien pyörrettä. Teoksen ensiesitys on Tampereella Galleria Rajatilan alakerrassa 4.- 21.7.2026.
Alun perin silmänliiketerapiasta inspiroitunut teos laajentui surrealistiseksi matkaksi läpi Ikea-tavaratalon. Esittelyhuoneiden mittasuhteet venyvät, taittuvat ja menettävät logiikkansa. Katsoja päätyy psykedeeliselle huvipuistoajelulle pitkin itsepalveluvaraston käytäviä, joissa totuttu muuttuu oudoksi ja arvaamattomaksi.
Piirtäjänä paremmin tunnettu Pöyliö tutkii videotaiteessaan uusia teknologioita ja ilmaisukeinoja yhdistäen digitaalista mallinnusta, animaatiota ja tilallista kuvankäsittelyä. Hänen työskentelyssään arkiset ympäristöt muuttuvat näyttämöiksi, joissa todellisuuden rakenteet alkavat rakoilla.
Glitch-teosta varten Pöyliö on 3D-mallintanut Ikea-myymälän esittelyhuoneita ja rakentanut niistä digitaalisen ympäristön, jonka logiikka on tarkoituksellisesti rikottu. Tuloksena on joukko paperinohuita, vääristyneitä tiloja, joissa seinät taipuvat, huoneet limittyvät toisiinsa ja esineet irtoavat tavanomaisista mittasuhteistaan.
Glitch kutsuu katsojan kokemaan tutun ympäristön uudella tavalla, hämmentävänä ja kiehtovana matkana digitaalisen todellisuuden häiriöihin.
Galleria Rajatila täyttyy tapahtumista kesän alussa! Rajatiloissa-tapahtumaviikot tarjoavat kuplivan kattauksen kokeilevia ja kiinnostavia kulttuuritapahtumia: työpajoja, musiikkia, artivismia, performanssitaidetta, lyhytelokuvanäytöksiä, monologiesityksiä… Suurin osa ohjelmasta on täysin maksutonta. Tervetuloa mukaan!
Perjantai/Friday 5.6. klo 13–18 & Lauantai/Saturday 6.6. klo 12–15 Katoavat näkyviksi – piirretään Pirkanmaan uhanalaisia lajeja / Metsäliike
Metsäliike järjestää avoimen ja maksuttoman piirustustapahtuman, jossa piirretään yhdessä uhanalaisia lajeja. Piirustuksista kootaan gallerian seinälle Pirkanmaan uhanalaisista lajeista kertova näyttely, joka on esillä koko tapahtumaviikkojen ajan. Näyttelyssä voi tutustua myös vireillä oleviin ehdotuksiin ekologisista käytävistä eli uusista suojelualueista Pirkanmaalle.
From disappearing into visible – let’s draw endangered species of Pirkanmaa region / The Finnish Forest Movement The Finnish Forest Movement organizes an open and free of charge drawing event, in which we draw pictures of endangered species together. Out of the drawings, an exhibition of endangered species of the Pirkanmaa region will be put on the wall of the gallery. The exhibition will be on show for the whole duration of the event weeks. In the exhibition, you may also explore suggestions underway for ecological corridors, or new nature reserves, in the Pirkanmaa region.
Galleria Rajatilassa esiintyy kokeellista popmusiikkia tekevä Saltsu. Saltsu on artisti-tuottaja, jonka musiikki liikkuu kokeellisen elektropopin kentällä. Ilmaisun ytimessä ovat lauluntekijyys sekä utuinen äänimaisema, jossa elektroniset ja orgaaniset elementit kietoutuvat toisiinsa. Lopputulos on herkkä ja omaleimainen kokonaisuus, jossa tunnelma ja soundi rakentavat tilaa henkilökohtaisille tulkinnoille. https://www.instagram.com/sallakuoppamaa/
Saltsu (live) Saltsu will perform in Rajatila Gallery with experimental pop music. Saltsu is an artist-producer whose music navigates the area of experimental electropop. At the core of her musical expression are songwriting and a hazy soundscape, in which electronic and organic elements intertwine. The outcome is a delicate and unique whole, in which the atmosphere and the sound build room for personal interpretations. https://www.instagram.com/sallakuoppamaa/
Sunnuntai/Sunday 7.6. klo 13-14.30 Elävät installaatiot -työpaja / Regina Salmela
Työpajassa rakennamme yhteistä installaatiota leikkisästi ja kehollisesti. Toiminnassa yhdistyvät performatiivinen taide ja installaatio, arkiesineet ja yllätykset. Ota mukaan utelias mieli ja lähdetään yhdessä leikkimään ja tekemään. Kieli: suomi/englanti. Työpajaan mahtuu 12 osallistujaa. Varmista paikkasi ilmoittautumalla etukäteen: tapahtumat@rajataide.fi
Living installations workshop / Regina Salmela In the workshop, we will build a shared installation in a playful and somatic way. This will combine performative art and installation, everyday objects and surprises. Bring with you a curious mind, and let’s play and create together. There are 12 spots available. Ensure your spot by registering beforehand: tapahtumat@rajataide.fi
Sunnuntai/Sunday 7.6 klo 16 Anomuksia evoluutiolle -monologiesitys (maksullinen)
Kun Minä saapuu hautajaisten jälkeen tavarantäyteiseen asuntoon, hänen korvissaan alkavat tikittää hullut kellot kaiken maailman aikaa, aikakäärme lepää nojatuolin käsinojalla ja kahvi tippuu ainiaan. Turvallisten säilykkeiden voimin hän ryhtyy käsittelemään aikaa.
Ilona Vuoren samannimiseen runokokoelmaan pohjautuva, Teatterikollektiivi PIIPin toteuttama kantaesitys Anomuksia Evoluutiolle on leikkisä, herkkä ja yllättävä monologi ajasta ja muistoista. Esitys kysyy, kumman valitset: ‘aika muuttuu’ vai ‘ihminen muuttuu’? Esityksen kesto: 1h 15min, hinta 5-15 €. Performanssi on suomeksi. Lisätietoja: teatterikollektiivipiip@gmail.com
Petitions for Evolution – monologue performance When I arrives, after a funeral, to an apartment filled with stuff, in her ears mad clocks start ticking the time of all the world, a time snake rests by the arm of an armchair and coffee keeps dripping forever. With the force of safe, canned food, she starts dealing with time.
Based on the collection of poems of the same name by Ilona Vuori, and a premiere produced by Theathe collective PIIP, Petitions for Evolution is a playful, delicate and surprising monologue about time and memories. The performance asks, which one do you choose: ’time changes’ or ’a person changes’? Duration: 1 h 15 min, price 5-15 euros. The performance is in finnish. More information: teatterikollektiivipiip@gmail.com
Tiistai/Tuesday 9.6. klo 17–19, Keskiviikko/Wednesday 10.6 klo 13–18, live klo 17–18, Torstai/Thursday 11.6. klo 13–18, live klo 16.30–18 Raja–ambient / Siirtymä-kollektiivi
Raja–ambient on Siirtymä-kollektiivin toteuttama monipäiväinen ambient- ja audiovisuaalinen tapahtumakokonaisuus. Tapahtumassa alakerran valoteos tekee äänestä näkyvää heijastusten ja resonanssin kautta, jatkuen yläkertaan, jossa kuullaan kolmen päivän ajan live-ambientesityksiä.
Tarkemmat aikataulut ja esiintyjät löydät täältä: Raja-ambient
Siirtymä collective, Border ambient Border ambient is a multi-day event of ambient music and audiovisual elements carried out by Siirtymä collective. In the gallery downstairs, a light artwork will make sound visible by the means of reflections and resonance, continuing to the gallery upstairs, where we will hear live ambient music performances for three days.
For in depth information about the event: Raja-ambient
Perjantai12.6. klo 13.30–19.30 Craft, Code & Body – Chalabian x Technaya x Kehrä (Maksullinen)
Craft, Code & Body is an experimental contemporary art event hosted by @kehra.collective in collaboration with @technaya.design and @chalabian.design. The event brings together an exhibition, lecture, workshop (participation fee), a design pop up shop, fashion experiences, and more exploring the intersection of craft, technology, design, and the body.
Craft, Code & Body on Kehrä-kollektiivin kokeellinen nykytaidetapahtuma yhteistyössä @technaya.design ja @chalabian.design kanssa. Tapahtuma koostuu mm. näyttelystä, luennosta, työpajasta (maksullinen), design pop up -puodista ja muotielämyksistä. Tapahtuma tutkii käsityön, teknologian, designin ja kehon rajapintoja.
Lauantai 13.6. klo 15–19.30 PERFO_MANSE 26 -performanssi-iltamat
Tampereella vierailevat kaksi kansainvälistä performanssitaiteilijaa Gim Gwang Cheol ja Park Kyeong Hwa tulevat tekemään esityksensä, ja lisäksi tapahtumassa tullaan näkemään esitykset kolmelta paikallisemmalta performanssitaiteilijalta. Esiintyjät: Gim Gwang Cheol, Park Kyeong Hwa, Ville Karel, Suva & Sami Maalas. Tapahtuman organisoi ja kuratoi Sami Maalas yhdessä Galleria Rajatilan kanssa. Lämpimästi tervetuloa! Manse! (Manse 만세 on korealainen huudahdus, joka tarkoittaa “Hurraa!”, “Jippii!” tai “Eläköön!”.)
Tarkemmat tiedot tapahtumasta löydät täältä: PERFO_MANSE 26
PERFO_MANSE26 performance soiree Two international performance artists, Gim Gwang Cheol and Park Kyeong Hwa, are visiting Tampere and will perform in Rajatila. In addition, we will see performances from three more local performance artists. The performers: Gim Gwang Cheol, Park Kyeong Hwa, Ville Karel, Suva & Sami Maalas. The event is organized and curated by Sami Maalas together with Gallery Rajatila. You are warmly welcome! Manse! (Manse 만세 is a Korean interjection that means ”Hooray”, ”Yippee!” or ”Cheer!”)
Sunnuntai 14.6. klo 13–15 Surun keskellä -työpaja / Angelica Lewis
Työpajan tarkoituksena on luoda tila, jossa osallistujat voivat rauhassa ja harkiten kokea ja tutkia teemaa SURU (kuolema, ihmissuhteet ja luonto). Työpajan aikana keskustellaan teemasta kysymysten avulla ja kirjoitetaan blackout-runoja sekä istutetaan kasveja kuunnellen osallistujille merkityksellisiä kappaleita. On tärkeä muistaa, etenkin surun keskellä, että ihmiset tarvitsevat yhteisöä ja muita ihmisiä. Meidän ei kuulu kokea elämää yksin. Työpajaan mahtuu 15 osallistujaa. Kieli: suomi/englanti. Ilmoittautumislomake: https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSc02rL4MtUY5K83sby7QIf3rmABBVU-qc3JTHd0_lPGMPUbUg/viewform
Sitting with grief -workshop / Angelica Lewis
The workshop aims to create a space where participants can deliberately and in peace explore the theme of grief (death, relationships, nature). The workshop involves writing blackout poetry and planting plants.
It is important to remember, especially when grieving, that people need community and other people. We are not meant to experience life alone.
Tiistai 16.6. klo 14–17 Sumud Tampereen Käsityöolohuone – teetä, askartelua ja arkipäivän vastarintaa / Craft Room – tea, handicrafts and everyday resistance
Tule tapaamaan muita palestiina-aktivisteja rennossa tunnelmassa, teetä juoden ja käsitöitä tehden. Materiaaleja saatavilla pieneen virkkuu- tai kirjontatyöhön, tai voit myös tuoda mukanasi oman käsityöprojektin.
Welcome to meet other Palestine activists for a casual setting while drinking tea and making yarn crafts. There will be materials available for small crocheted or embroidered work, or you can also bring your own crafting project with you.
Keskiviikko 17.6. klo 16 Torstai 18.6. klo 16 + Q&A Satamakatu 3 -lyhytelokuvanäytös
Dokumenttielokuva kulttuuriyhdistys Kansankioski Romu & Randomista, joka toimi Satamakatu 3 -tiloissa vuosina 2018–2023. Torstain näytöksessä on paikalla tekijävieraita vastaamassa yleisön kysymyksiin. Ohjaus: Laura Salomaa. Kesto: 12 min.
Satama Street 3, short film screening Satama Street 3 is a documentary film about culture association Kansankioski (”people’s kiosk”) Romu & Random that operated at Satamakatu 3 premises during 2018-2023. On Thursday, some of the film makers are present and ready to answer questions from the audience. Director: Laura Salomaa. Duration: 12 min. Instagram: @satamakatu3
Rikkain väri on musta, kauan vain et sitä katsoa saa: ahnain väri on musta, muut värit kaikki se sammuttaa.
– Aale Tynni, Varjot (ote)
Æther on kuudesta runollisesta videofragmentista muodostuva näyttelykokonaisuus.
Näyttely käsittelee fyysisen ja psyykkisen toipumisen, sisäisen kokemuksen sekä affektiivisen muistin tiloja. Installaatio luo tilan, jossa katsoja ei ainoastaan tarkastele teosta, vaan astuu sen keskiöön, kohdaten hiljaisuuden, herkkyyden ja toivon kerrostumia. Teoskokonaisuus kutsuu lineaarisen tulkinnan sijasta viipymään kuin maalauksen tai valokuvataiteen äärellä: katsomaan, tuntemaan, muistamaan.
Näyttely pohjautuu Pitkäsen taiteelliseen tutkimukseen eetteriväreistä – visuaalis-psykologisista väriulottuvuuksista, jotka eivät perustu fysikaaliseen spektriin vaan kumpuavat sisäisestä kokemuksesta. Eetterivärit ovat pelkkien sävyjen sijaan kokemuksellisia tiloja. Näiden värien välinen vuoropuhelu muodostaa installaation visuaalisen dramaturgian ytimen, jossa jokainen valo, varjo ja väri on merkityksellisessä suhteessa toisiinsa.
Mielentilat, joita näyttely käsittelee – uupumus, eristäytyminen ja hitaasti rakentuva toipuminen – avautuvat assosiatiivisen muistin ja kehollisen havainnon kautta. Æther ei kuvaa masennusta ilmiönä, vaan siihen liittyvää sisäistä rytmiä ja aikakokemuksen muuttumista: tilaa, jossa identiteetti, aika ja minäkuva järjestyvät uudelleen.
Näyttelyn toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus / Taide- ja kulttuurivirasto.
Ilkka Pitkänen (s. 1981) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee monialaisesti muun muassa mediataiteen, liikkuvan kuvan, valokuvan, installaatioiden ja performanssin parissa. Hän valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2013, ja hänen teoksiaan on ollut esillä sekä kotimaisissa että kansainvälisissä näyttelyissä.
Pitkänen on toiminut aktiivisesti taidekentän hallinnollisissa tehtävissä. Taiteen asemaa Suomessa hän on edistänyt toimimalla esimerkiksi MUU ry:n hallituksen puheenjohtajana sekä Suomen Taiteilijaseuran hallituksen jäsenenä vuosina 2017–2020. Lisäksi hän on taideyhteisö Yö ry:n perustajajäsen ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 2020–2022. Pitkänen on yksi Raaseporissa vuosittain järjestettävän Aletheia Fest -monitaidefestivaalin pääjärjestäjistä sekä festivaalia järjestävän Aletheia ry:n hallituksen puheenjohtaja ja perustajajäsen vuodesta 2017 alkaen.
Mies ja hänen aivohalvauksen saanut vaimonsa lähtevät ajelulle. Näkymä tuulilasin läpi paljastaa arkisen matkan halki märän, sateisen maiseman. Mies alkaa kertoa unestaan, jonka näki edellisyönä. Nuo harvat sanat ovat kuin loitsu, ja saavat aikaan mustavalkoisia kuvia aurinkoisesta päivästä järvellä. Nuorena, terveenä ja onnellisena vaimo vilkuttaa kameraa kohti.
Milloin päivä valkenee(2024, 6 min) on kokeellinen dokumenttielokuva pitkästä rakkaudesta. Elokuva koostuu kojelautakameran videoista, itsekehitetystä ja osin käsinmaalatusta 16 mm mustavalkofilmistä sekä 35 mm elokuvafilmille seripainetusta kuvamateriaalista. Äänisuunnittelun on tehnyt Juho Luukkainen ja unikuvien näyttelijä on Jenni Kitti. Teoksen galleriaesitys on loputtomasti toistuva luuppi, joka mahdollistaa monta alkua, eikä yhtään loppua.
Kiitos Juuso & Kaija
Teos on saanut käsikirjoitustukea Suomen elokuvasäätiöstä ja AVEKista. Teos on valmistettu AVEKin kohdeapurahalla.
Sanna Liljander on helsinkiläinen elokuvantekijä (TaK, Aalto-yliopiston ELO) ja kuvataiteilija (KuM, Taideyliopiston Kuvataideakatemia), joka työskentelee dokumentaaristen elokuvien ja mediataiteen parissa. Liljander käsittelee taiteessaan usein ihmisten sosiaalisia tunteita ja suhteita toisiinsa, sekä luopumisen, kaipuun ja muistamisen teemoja.
Escapist Matter hahmottelee todellisuuspakoisen materiaalisen kulttuurin ääriviivoja. Muodista visuaalisen kielensä lainaavat tekstiiliteokset ja piirrokset tutkivat esineiden, materiaalien ja tekstuurien osallisuutta eskapistisissa prosesseissa. Huippumuoti runsaine haute couture -kirjontoineen lienee yksi tunnistettavimmista todellisuuspakoisen materiaalisen kulttuurin ilmentymistä. Näyttelyn teokset nostavat esille erilaisia eskapismin muotoja nostalgiasta maagiseen ajatteluun, romanttisesta fiktiosta new age -henkisyyteen sekä uskonnollisen maailmankuvan ja tieteellisen ajattelun tuomaan hallinnan tunteeseen hallitsemattomassa maailmassa.
Filosofi Emmanuel Lévinaksen mukaan ihminen pakenee mielihyvään omaa perimmäistä alastomuuttaan eli sitä, että hän on suojaton oman vääjäämättömän olemassaolonsa edessä. Esineet, joilla itsemme ympäröimme ja joihin pukeudumme voidaankin nähdä yrityksenä peittää tämä perimmäinen olemassaolon paljaus, paeta sitä ahdasta tilaa, jossa emme voi olla muuta kuin itsemme. Esineisiin, niiden kautta ja kanssa pyritään pakoon kehollisen todellisuuden, identiteetin ja materiaalisuuden luomia rajoitteita. Esineiden pysyvyys, se tieto, että niiden materiaalinen olemassaolo jatkuu usein pitkään meidän kehojemme maaduttua, tarjoaa mahdollisuuden paeta oman kehollisuutemme väliaikaisuutta. Tietyt esineet ja materiaalit välkkyvät mahdollisuutta laajeta arkisten rajoitustemme yli: valoa heijastavat metallihohtokankaat ja paljetit laajentavat kehon ääriviivoja valonsäteiden avulla. Vintage- ja antiikkiesineistö tai omaan henkilöhistoriaamme liittyvät muistoesineet taas auttavat pakenemisyrityksissämme eri aikoihin, paikkoihin, sivilisaatioihin.
Shimmering Memories of the Pink – teossarja koostuu neljästä hiuspannasta, jotka ovat uudelleentulkintoja lapsuuteni pinkistä paljettihiuspannasta. Teoksissa on käytetty valmistamiani biohajoavia paljetteja. Pyrin heijastelemaan tämän henkilökohtaisesti merkityksellisen esineen eskapistista lumovoimaa eri muodin historian aikakausista inspiroituneiden pannan versiointien avulla. Samalla tutkin mahdollisuutta luoda haute couture -tekniikoin kirjottuja teoksia ilman mikromuovin lähteitä, kuten muovipaljetteja. Galleria Rajatilassa on esillä kolme sarjan teoksista: Headband No. 1 – Renaissance mukailee 1500-luvun French hood -päähinettä. Pannassa biopaljetit on kirjottu suomujäljitelmäksi rinnakkain kalan ihosolukkoa imitoivan kirjotun pinnan kanssa. Sen nauhoissa on renessanssiajan kirjonnalle tyypillisesti viesti: varoitus muovisten paljettien aiheuttamasta tuhosta kalojen elimistössä. Headband No. 2 – Neuroses -pannan paljetit ponnahtavat ulos metallikirjailtujen neuroni-kuvioiden solukeskuksesta. Panta on inspiroitunut 1920-luvun muodista sekä sen hermostoon ja psykoanalyysiin keskittyneestä ajan hengestä. Headband No. 4 – Im /perishable tutkii lähitulevaisuuteen katseen suunnaten täysin kompostoituvan muotitaiteen estetiikkaa. Neljäs panta Headband No. 3 – Alternative on esillä Barcelonan designmuseossa DHubissa osana Matter Matters –yhteisnäyttelyä. Sen lähtökohta on 60-luvun lopun ja 70-luvun alun kukkaisvoiman ja diskon kohtaamispisteessä sekä muovisen muodin nousussa.
Näyttelyn muut teokset ovat tutkielma erilaisista eskapismin muodoista, joihin liittyviin esineisiin ja materiaaleihin heijastetaan odotuksia niiden kyvystä verhota se hauras alastomuus, jota vääjäämättömästi olemassaoloaan todistava olento kokee.
Fanni Stafford (s. 1986, Pälkäne) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, joka käsittelee teoksissaan vaatteen ja puettavien esineiden kautta materiaalisen kulttuurin ja materiaalisena olentona olemisen kysymyksiä. Stafford on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta Visual Cultures, Curating and Contemporary Art (ViCCA)-pääaineesta. Staffordin teos on osana yhteisnäyttelyä Barcelonan designmuseossa DHubissa vuoden 2027 loppuun. Hänen yhdessä Emilia Linnavuoren ja Iiris Elena Rusin kanssa Syvälahden monitoimitaloon toteuttamansa julkinen teos, Formaatio, on osa Turun kaupungin teoskokoelmaa.
Luolanainen on näyttely, jossa käsitellään synnytyksen jälkeistä aikaa maalausten sekä linopainoteosten kautta. Teoksissa nostetaan esille taiteilijan henkilökohtaisia kokemuksia postpartum-ajasta. Ajasta, joka on täynnä ristiriitoja, loputonta univelkaa ja äidin roolin omaksumista. Kuka pitää huolen hänestä, joka pitää huolta pienestä?
Primitiivinen Luolanainen on riisuttu versio modernista äitihahmosta. Hän on vaistojen kautta esiin noussut versio naisesta, jonka tärkein tehtävä on suojella sekä hoivata. Pieni lapsi saa hänessä heräämään rakkauden, joka ei ole ikinä tuntunut vahvemmalta. Hoivaus pyyhkii alleen edellisen, yksinkertaisen elämän ja arvomaailma muuttuu hetkessä. Luolanainen joka on syntynyt jo aikojen alussa, joutuu kuitenkin kohtaamaan modernin maailman odotukset äitiydestä. Hän elää myytissä, joka on painettu syvään yhteiskunnan sekä kansan mieliin. Havahtuessaan äitiyden vaatimusten kovuuteen ja arvostuksen vähyyteen hänessä kypsyy aggressio josta ei voi ääneen puhua. Hän kohtaa itsessään puolia joita kukaan ei ole hänelle opettanut, mutta jotka vaativat tulla nähdyiksi. Ylisukupolvinen trauma kantaa myös kortensa kekoon. Pää tuntuu raskaalta kaikesta ja samaan aikaan jotenkin kevyeltä, univelan keventämältä hötöltä. Luolanainen elää hetkeä jossa omien tarpeiden sanoittaminen on mahdotonta. Ja silti, seisovat ihmiset hiljaa vieressä odottaen hänen pystyvän kertomaan mitä juuri nyt tarvitsee, jotta voisivat rientää tarjoamaan apuaan. Hän kuitenkin kaipaa eniten heitä, jotka tietävät miltä muutos tuntuu mielessä ja miltä se näyttää kehossa. Kaltaisiaan, joiden edessä hän saa olla heikko sekä tarvitseva.
Teoksia työstäessäni prosessi muuttui vähitellen pelkistetymmäksi. Riisuin kerroksia, oletuksia, ajatuksia, kunnes jäljelle jäi kaikista raain, tikku-ukkoja ja symboleita. Muutamia viivoja jotka olivat kaiken ydin. Ne olivat kuin pilareita, minuuden rakenteita joiden avulla lähdin muodostamaan uutta käsitystä itsestäni, minusta äitinä.
Jasmi Ritola on Helsinkiläinen taiteilija sekä Emmy-ehdokkuuden saanut animaatio-ohjaaja joka käsittelee teoksissaan omakohtaisia kokemuksia naiseudesta sekä identiteetistä. ”Luolanainen” on jatkoa viime vuonna esillä olleelle näyttelylle, jossa Jasmi toi esiin raskauden herättämiä henkilökohtaisia ajatuksia muutoksesta mielessä ja kehossa. Jasmi työskentelee pääasiassa öljymaalausten ja -pastelliliitujen kanssa kotonaan Helsingissä tai työhuoneellaan Málagassa, Espanjassa.
————
“Cavewoman” is an exhibition that explores the postpartum period through paintings and linocut prints. The works bring forward the artist’s personal experiences of life after childbirth – Postpartum: a time filled with contradictions, endless sleep deprivation, and the adaptation of the role of a mother. Who takes care of the one that takes care of the little one?
The primitive Cavewoman is a raw version of the modern mother figure. She is a version of a woman strongly driven by instinct, whose most important task is to protect and nurture. But the Cavewoman, who was born in the beginning of time, must confront the expectations of motherhood in the modern world. She lives in a myth deeply embedded in society and in the collective mind. As she awakens to the harsh demands of motherhood and the lack of appreciation, an unspoken aggression matures within her. She encounters parts of herself that no one has taught her about, yet which demand to be seen. Intergenerational trauma also adds its weight to it all. Her head feels heavy with everything, and at the same time strangely light, soft and hazy from the lack of rest. The Cavewoman is living through a period where articulating her own needs feels impossible. And yet, people stand quietly beside her, waiting for her to be able to say what she needs so they can rush to help. What she longs the most, are those who know what this transformation feels like in the mind and how it looks like in the body. She needs others like her, in whose presence she can be weak and in need.
While working on these pieces, the process gradually became more minimal. I stripped away layers, assumptions, and thoughts, until what remained was the rawest form: stick figures and symbols. A few lines that held the essence of everything. They became like pillars, structures of identity, through which I began to form a new understanding of myself, of me as a mother.
Jasmi Ritola is a Helsinki-based artist and Emmy-nominated animation director whose work explores personal experiences of womanhood and identity. “Cavewoman” is continuity from last year’s exhibition, in which Jasmi brought forward personal reflections on the changes in mind and body brought on by her pregnancy. Jasmi works primarily with oil paint and oil pastels, either at home in Helsinki or in her studio in Málaga, Spain.
Aulis Harmaalan öljymaalauksien hahmot etsivät paikkaansa maailmassa. Rooleja vaihdellaan, asuja puetaan ja ihmetellään: Mikä on tavallista, onko tässä jotain liian kummallista? Taiteilija pyytää yleisöä osallistumaan. Näyttelytilassa on pöytä, paperia, värikyniä ja sakset, jossa saa tehdä oman näköisensä paperinuken. Prosessi alkoi vuonna 2025 Hämeenlinnan Konttorin galleriassa ja Hyvinkäällä Promenadigalleriassa. Galleria Rajatilan näyttelyssä yleisön tekemät paperinuket ja taiteilijan öljymaalaukset ripustetaan rinnakkain kommentoimaan toisiaan.
Paperinukke on paperista tehty hahmo, jolle voi pukea erilaisia paperista tehtyjä asuja. Vielä 1980-luvulla aikakausilehdistä leikattiin julkisuuden henkilöitä esittäviä paperinukkeja. Ne viestivät populäärikulttuurista, arvoista ja yhteiskunnasta. Lapsena Harmaala ymmärsi, että poika saa leikkiä paperinukeilla, jos ei kerro kenellekään. Vuosikymmeniä myöhemmin hän aloitti paperisia hahmoja muistuttavien hahmojen työstämisen öljymaalauksissa. Maalauksiin liittyy irrotettavia osia, joita voi ”pukea” eri hahmoille. Ripustus laajentuu seiniltä lattialle miniatyyrikokoisista osista ihmisen kokoiseen mittakaavaan. Ohuen paperimaisuuden sijaan maalauksissa on voimakkaita siveltimenvetoja ja paksuja värikerroksia.
Yleisön kanssa yhdessä tekeminen on oleellinen osa teosta visuaalisesti ja sisällöllisesti. Osallistujien antama materiaali on vuorovaikutuksessa jo esillä olleisiin maalauksiin, toisiin osallistujiin ja taiteilijan työhuoneella valmistuviin teoksiin. Näyttelytilassa tehdään yhdessä tulkinnanvaraisia hahmoja, jotka saavat yllättäviä asuja ja kumppaneita vierelleen. Paperista leikataan minäkuvia, keskustelun avauksia ajankohtaisiin ilmiöihin, tunteenpurkauksia jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Leikkiin kuuluvat monitulkintaisuus ja erilaiset näkökulmat. Paperinukeista rakentuu visuaalinen yhteisö, joka kuvailee paikalla olleiden persoonallisuuksia, ajatuksia ja kohtaamisia. Toivottavasti tulkinnanvarainen väljyys antaa mahdollisuuden pohtia erilaisuuksien yhteensopivuutta ja välttää vastakkainasettelua. Näyttelyn nähnyt kommentoi: ”Tässä ajassa tarvitaan kuuntelua ja yhdessä tekemistä, kohtaamisten mahdollistamista”.
Maalausten kuvailemat identiteetit, kauneusihanteet, kulttuurierot, asut ja naamiot ovat katsojan pohdintaa varten. Puuttuuko jotain? Millaisen paperinuken haluaisit tehdä itse? Tervetuloa improvisoimaan paperilla ja värikynillä spontaanisti!
Taiteilija on paikalla 18.4. lauantaina kello 12-17.
Kiitos Konttorin gallerian ja Promenadigallerian yleisöille osallistumisesta!
Aulis Harmaala on syntynyt 1966 ja valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2011. Hän maalaa ja rakentaa installaatioita. Teoksissa on usein mukana yleisöä osallistavia elementtejä. Taiteilija kuvailee työskentelyään: ”Taiteilijana toimiminen on minulle ilmaisun vapautta, osallistumista yhteiskuntaan omana persoonani ja muiden ihmisten kanssa. Teoksieni kanssa kerron ajatuksistani ja kuuntelen muita.”
Intuitio tuntuu kaartuvana ja pehmeänä muotona. Se on kiertynyt ja kerroksellisen tila, jossa todellisuuden ja epätodellisuuden tasot lomittuvat ja sekoittuvat mutkattomasti. Intuitioon, eli sisäiseen tietoon luottaminen toimii vastavoimana tämän päivän tukahduttavan rationalismin, vastakkainasettelun ja äärimmäisyyksien ilmapiirissä.
Silja Kumpulaisen näyttely Effective Camouflage koostuu intuitionvaraisessa prosessissa syntyneistä öljymaalauksista. Teoksissa esittävyys käy vuoropuhelua viitteellisyyden kanssa ja niiden muotokieli on orgaanista, kuitenkin vapaasti tulkittavaa ja tuntematonta. Näyttelyä kiteyttävä teema on fyysinen ja henkinen muodonmuutos alitajunnan kuvittamana.
Orgaanisuus kertoo taiteilijan kiinnostuksesta luonnonilmiöihin, jotka ovat ihmeellisiä ja kunnioitusta herättäviä. Samalla tavalla kuin eri lajit muuttavat muotoaan pitkän ajan kuluessa tai yksilö elinkaarensa aikana, myös henkistä muodonmuutosta tapahtuu kriisitilanteiden ja resilienssin myötä. Näyttelyn maalauksissa fyysinen ja henkinen muodonmuutos on ikään kuin pysäytetty dokumentaarisiin hetkiin, jotka edustavat tiettyä kehitysastetta tai tapahtumaa jonkin ajatuksen tai olevaisen muutoksen prosessissa.
Silja Kumpulainen on Helsingissä syntynyt, nykyisin Lappeenrannassa vakituisesti asuva kuvataiteilija. Hän tekee pääsääntöisesti maalaustaidetta, mutta myös maalauksellista taidegrafiikkaa. Taiteellinen ilmaisu perustuu intuitiiviseen työskentelytapaan, jossa
kuva-aiheita ei yleensä ole etukäteen määritelty. Tällaisen prosessin kautta syntyneet teokset ovat surrealistisia ja ne käsittelevät mystiikkaa ja tuntemattomia ulottuvuuksia. Alateemoja Kumpulaisen työskentelyssä ovat naismyytit, eksistentiaalinen kauhu, sekä niin sanottu body horror, joka tarkoittaa ihmisen, tai jonkin määrittelemättömän olennon, vääristynyttä ruumiillista ilmentymää.
Galleria Rajatilassa avautuu maaliskuussa Jenny Grönholmin näyttely Apostolit, joka kattaa gallerian molemmat kerrokset.
Näyttelyn lähtökohtana on erään suvun valokuva-albumi – tai oikeastaan sen puuttuminen. Aikana, jolloin lähes jokaisella perheellä oli oma muistojen kokoelma, tässä albumissa on vain yksitoista valokuvaa. Enempää ei ole säilynyt – eikä kuvia juuri edes otettu. Näiden ainoiden kuvien varaan tämä maalaussarja on rakentunut.
Valokuvissa esiintyy taiteilijan kolmestatoista tädistä kaksitoista. Kaikki kuvattuina rippipäivänään: kukat sylissä, katse suunnattuna tulevaan. Kolmastoista puuttuu – aina on joku, josta ei jäänyt jälkeä.
Perheellä ei ollut omaa kameraa, ja jokaisesta lapsesta on säilynyt vain yksi kuva – rippikuva 15-vuotiaana kukat sylissä, hiljainen muotokuva, joka on ainoa virallinen katkelma heidän nuoruudestaan.
Nyt he astuvat yleisön eteen. Eivät elämäkertoina, vaan muistoina, hiljaisina apostoleina. Nuorina naisina elämän hauraimmassa kukassa. Heitä yhdistää yksi pysähtynyt hetki – yksi kuva, yksi tarina.
Jenny Grönholm on suomalainen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Tallinnassa. Hän valmistui taiteen maisteriksi Viron taideakatemiasta vuonna 2018. Viime vuosina hän on työskennellyt pääasiassa maalaustaiteen parissa. Hänen taiteellisessa työssään keskeisenä lähtökohtana ovat henkilökohtaiset muistot ja muistijäljet — jostakin esiin nousevat kuvat, jotka ovat yhtä aikaa sekä hämäriä että tunkeilevia. Hän työskentelee muistikuvien, muistamisen sekä myös harhaanjohtavien “valemuistojen” kerrostumien parissa. Näiden fragmenttien pohjalta hän pyrkii rakentamaan kokonaisuuksia, jotka ovat mahdollisimman yleisiä ja yleisinhimillisiä. Oman taiteellisen työskentelynsä ohella hän toimii aktiivisesti myös julkisen taiteen parissa.
Helmikuussa Galleria Rajatilassa nähtävä “Collapse & Burn” koostuu vesivärimaalauksista, joissa Marika Lahdenperä tutkii luonnon ja mielikuvituksen rajoja sekä maalaamisen fyysisiä ja tilallisia mahdollisuuksia. Näyttelyn nimi yhdistää kaksi keskeistä teosta, Collapse ja Burning Down the House, jotka avaavat Lahdenperän työskentelytapaa: teokset rakentuvat purkamisen, uudelleen kokoamisen ja muutoksen kautta.
Lahdenperä käsittelee teoksiaan leikkaamalla, ompelemalla ja muokkaamalla paperia niin, että maalaus saa uusia ulottuvuuksia. Leikattujen muotojen kautta paljastuvat varjot ja taustat tuovat esiin teosten kerroksellisuuden ja rikkovat perinteisen kaksiulotteisen kuvan pintaa. Collapse & Burn on samalla kuvaus tästä prosessista – jatkuvasta rakentamisen ja hajoamisen liikkeestä.
Luonnossa liikkuessaan Lahdenperän huomio kiinnittyy kasvien rakenteisiin sekä valon ja varjon leikkiin. Hänen työskentelynsä heijastaa lapsenomaista keskittymistä luonnon pieniin yksityiskohtiin, jotka muuntuvat herkiksi ja koskettaviksi teoksiksi. Leikkisyyttä hän tuo maalaamiseen yhdistämällä leikattuja paperimuotoja saven tai puun rakenteisiin, luoden tilallisuutta ja kolmiulotteisuutta vesivärimaalaukseen. Maalaus säilyy kuitenkin hänen työskentelynsä ytimenä.
Marika Lahdenperä (s. 1998) valmistui Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2021, josta hänen lopputyöteoksensa hankittiin Kansallisgallerian kokoelmiin. Lahdenperä asuu Tampereella ja työskentelee Takahuhdin Taidekeskuksessa. Hän on pitänyt näyttelyitä ympäri Suomea sekä Berliinissä. Seuraavaksi hänen teoksiaan on esillä Taidekeskus Mältinrannan Studiossa heinäkuussa 2026 sekä Galleria Haa:ssa Helsingin Suomenlinnassa tammikuussa 2027.
Taiteilija Ika Närhen 3D-mallinnettua taidetta esillä uudessa SOULYARD PROJECT -nimisessä näyttelyssä Galleria Rajatilan alakerrassa.
Kuvataiteilijaksi viime keväänä valmistunut Ika Närhi tuo mielensisäisen maailmansa esille uudessa yksityisnäyttelyssään. SOULYARD PROJECT tuo nähtäville Ikan uusinta tuotantoa käsitellen elämän ja maailmojen rajatiloja. Esillä olevat teokset on toteutettu 3D-mallintamalla ja leikittelevät tyylillään sekoittaen realistisia ja surrealistisia elementtejä.
”3D-mallintamisen avulla saan teoksiini äärettömän ulottuvuuden, jonka voin mielivaltaisesti litistää tasaiselle pinnalle” kertoo Ika Närhi.
Näyttelyssä nähdään Ikan sisäisestä maailmasta nousevaa kuvastoa vaihtoehtoisista todellisuuksista. God Complex -videoteos taas rikkoo kuvan maailmoista näyttämällä niiden todellisen ulkomuodon.
SOULYARD PROJECT on esillä Galleria Rajatilassa Tampereella 21.2.-10.3.
