Iida Valkonen – Land(e)scapes

YLÄKERTA | 4.1.-21.1.2020

Painan piirtimen vasten pintaa ja pian jälki alkaa elää. Viivat muodostavat kudelmia, hetkellisiä näkymiä, jotka muuntuvat pian joksikin muuksi. Luon, hajotan, järjestän uudelleen, täsmennän, löydän, kadotan, päästän irti, aloitan alusta.

Viivat uppoavat mustaan paperiin, kuin ne painautuisivat vasten avaruutta ja sen samettisen tummaa syleilyä. Pohdin missä ovat avaruuden seinämät? Piirtämisessä on jotain ääretöntä, kaiken voi järjestää aina uudelleen. Jäljelle jää raunioita, fragmentteja, joiden yli uusi tuuli pyyhkii huolettomin elein. Näkymä muuntuu tai katoaa, mikään hetki ei ole ikuinen.

Näyttelyä on tukenut Suomen taideyhdistys nuorten taiteilijoiden apurahalla.

Villanueva/Nives

ALAKERTA | 4.1.-21.1.2020

Villanueva & Nives on kahden Turkulaisenkuvataiteilijan installaatioihin keskittynyt kollaboraatio. Taiteilijakaksikko tekee paikkasidonnaisia installaatioita ja näyttelykokonaisuuksia.

Taiteilijoita yhdistää intuitiivinen mielikuvitukseen pohjautuva työskentely, joka toteutuu jaetulla työhuoneella vuorovaikutukseen pohjautuvana prosessina. Maalausten maisemallista estetiikkaa on täydennetty veistosten muotokuvallisuudella, teosten etsiessä yhtymäkohtia toisistaan. Näin ollen teoskokonaisuuden funktio on toimia sekä kaksiulotteisessa kuvassa että kolmiulotteisestisamaan aikaan.

Rajataidekoulun näyttely

JOULUIKKUNA | 23.12.-30.12.2019

Rajataidekoulu on Galleria Rajatilaa ylläpitävän Rajataide ry:n vuosittainen taidepedagoginen kokonaisuus vaihtuvin sisällöin. Vuoden 2019 Rajataidekoulu keskittyy yhdysvaltalaisen outsider-taiteilijan James Castlen (1899-1977) teoksiin ja sen on suunnitellut ja ohjannut tamperelainen kuvataiteilija ja kuvataidekasvattaja Liisa Ahlfors (TaM). Rajataidekoulun avustavana ohjaajana on toiminut tamperelainen kuvataiteilija Mia Saharla (KuM).

James Castle syntyi Garden Valleyssa, Idahossa kuurona. Hän ei tiettävästi koskaan oppinut puhumaan, viittomaan saati lukemaan tai kirjoittamaan. Hän eli kotitilallaan lähes koko elämänsä eikä koskaan matkustanut Idahon ulkopuolelle. Nykyisin hänen teoksiaan on mm. Whitney- ja MoMa-museoiden kokoelmissa New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Euroopassa hänen teoksiaan on ollut esillä mm. Venetsian Biennaalissa vuonna 2013.

Castle aloitti taiteentekemisen 6-vuotiaana ja työskenteli koko elämänsä kehittäen omia tekniikoitaan, kuten “noki ja sylki”-piirustustekniikan. Hän käytti miltei yksinomaan löydettyjä ei-taidemateriaaleja sekä kehitti omat pigmenttinsä ja työvälineensä. Hänen laaja tuotantonsa koostuu piirustuksista, maalauksista, rakennelmista ja taiteilijakirjoista.

Galleria Rajatilasta löytyneistä materiaaleista, esimerkiksi viime vuosisadan kirjanpidosta, pinosta vanhoja Kulttuurivihkoja ja menneiden näyttelyiden julisteista, toteutimme Castlen hengessä Rajataidekoululaisten kanssa veistoksia, taiteilijakirjoja ja tekstiteoksia.

Rajataidekouluun osallistuivat alakouluikäiset oppilaat Pispan koulusta, Tampereen Kansainvälisestä koulusta ja Wiwi Lönnin koulusta.

Rajataidekoulun näyttely on esillä Galleria Rajatilassa ikkunanäyttelynä 23.12.- 30.12.2019 vuorokauden ympäri.

Rajataidekoulua on tukenut Taiteen edistämiskeskus.


Rajataidekoulu is an annual art pedagogical activity of Rajataide ry, an artists-run association maintaining Gallery Rajatila. This year, Rajataidekoulu focuses on the works of American outsider artist James Castle (1899-1977). Liisa Ahlfors (MA), a Tampere-based visual artist and art educator, was the teacher of Rajataidekoulu. Mia Saharla (MFA), a visual artist from Tampere, was the assistant teacher of Rajataidekoulu.

James Castle was born deaf in Garden Valley, Idaho. Presumably he never learned to speak or sign, nor to read or write. He lived almost all his life on his family farm and never traveled outside Idaho. Today his works include In the collections of the Whitney Museum fo American Art and Museum of Modern Art in New York, USA. In Europe, his works have been featured at the Venice Biennale in 2013.

Castle started making art at the age of six and worked his entire life developing his own techniques, such as “soot and saliva” drawing techniques. He used almost exclusively found non-art materials and developed his own pigments and tools. His extensive production consists of drawings, paintings, constructions and artist’s books.

From the materials found in Gallery Rajatila, such as the association’s book keeping from the last century, a stack of old Kulttuurilehti-magazines and posters of past exhibitions, we made constructions, artist’s books and text works.

Participants of Rajataidekoulu were from three Tampere based primary schools; Pispa School, Tampere International School and Wiwi Lönn School.

The exhibition of Rajataidekoulu is on display at Galleria Rajatila as a window exhibition from 23rd to 30th of December, 2019. Galleria Rajatila is located at Hämeenpuisto 10, 33210 Tampere.

Rajataidekoulu has been supported by the Arts Promotion Center Finland.

Liisa Tarleena Öhman – Kulta-aika

YLÄKERTA | 23.11.-10.12.2019

So dawn goes down to day.

Nothing gold can stay.

Robert Frost

Kulta-aika on näyttely leikkipuistoista ja muistojen kultakuorista. Suurikokoinen installaatio koostuu käytöstä poistetuista, kultaisiksi maalatuista leikkipuiston välineistä, looppaavista videoteoksista ja nukkekodin tauluista.

Liisa Tarleena Öhman on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2016. Hän on keskittynyt viime vuosina työskentelyssään erityisesti installaatioihin ja videoperformansseihin. Hän tutkii töissään ihmisen suhdetta omaan yksityisyyteensä ja häntä lähimmin ympäröiviin tiloihin.

Heidi Suikkanen – Pannuhuone

ALAKERTA | 23.11.-10.12.2019

Etelä-Karjalasta ponnistavan Suikkasen piirrosten aiheet tulevat arkiympäristön kohteista. Häntä kiehtovat erilaisten laitteiden ja koneiden muodot ja yksityiskohdat. Piirrokset eivät kuitenkaan ole kohteiden realistisia muotokuvia, vaan taiteilija tulkitsee niitä surrealistisestija kepeän humoristisesti. Elävä viiva ja mielikuvituksellisuus ovat Suikkasen teoksille ominaisia elementtejä.

Nykyisin Lappeenrannassa asuva Heidi Suikkanen (s.1987, Ruokolahti) valmistui kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta Imatralta v. 2018. Taiteilijalla on ollut useita yhteisnäyttelyjä, joista viimeisin oli Poriginal-galleriassa Porissa. Rajatilan näyttely on Suikkasen ensimmäinen yksityisnäyttely.

Outi Koivisto – Maisema kuulee

YLÄKERTA | 2.11.-19.11.2019

maisema landskap (ett) landscape maastik ландшафт

maa land (ett) land, country maa страна

kieli språk (ett) language keel язык

äidinkieli modersmål (ett) mother tongue emakeel родной язык

koti hem (ett) home kodu дом

kaupunki stad (en) city, town linn город

Näyttely keskittyy ympäristön ja kielen havainnointiin. Olen työskennellyt pitkään eri piirtämisen, taidegrafiikan ja kaupunkitilaan kirjoittamisen keinoin. Työskentelyssäni on koko ajan läsnä kysymys kielestä sekä asioiden sanallistamisesta, vaikka tämä ei esimerkiksi piirretyissä teoksissa näkyisikään suoraan kirjoitettuina sanoina. Tutkin kirjaimia osana muita merkkejä ja kuvia, kaupunkitilaan tehdyt teokset käsittelevät myös kielen (merkkien) suhdetta ympäristöön.

Näyttelyssä on esillä piirrettyjä, painettuja, hierrettyjä ja kirjoitettuja teoksia, jotka ovat syntyneet vuosien 2016-2019 aikana. Teoksien kielet ja maisemat ovat valikoituneet paikkojen ja kielien mukaan, jotka jollain tavalla ovat vaikuttaneet tuona aikana elinpiirissäni. Työskentelyn keskiöön on noussut kysymyksiä kielialueista, kulttuurien ja ihmisten liikkeistä sekä toisiinsa vaikuttamisesta; kulttuurisista rajoista, jotka eivät noudata tiukasti valtioiden rajoja. Tähän kytkeytyy kokemus kuuluvuuden tunteesta suhteessa paikkoihin, kielialueisiin ja kulttuuripiireihin.

Luon taiteellisessa työskentelyssäni erilaisia assosiaatioita, asiat perustuvat vuorovaikutukselle ja monikielisyydelle. Piirtämistä ja kirjoitusta yhdistää muun muassa se, että kieltä esittävät kirjaimet ovat yksi tapa järjestää maailmaa kuten viiva piirustuksessa. Useissa teoksissani olen lähestynyt kieltä äidinkieleni, suomen, etymologian kautta. Yksittäisen sanan määritelmä on aina rajallinen ilmaisu jollekin maailmassa olevalle asialle, joka ei voi koskaan saavuttaa täydellistä tarkkuutta vaikka se tarkkuuteen pyrkiikin. Se on yritys tehdä lyhyt, täsmällinen kuvaus monimuotoisesta asiasta. Sanan merkitys taas kuvaa sitä mitä sana on tavalla, jota ei ole tullut ajatelleeksi. Sanat omaksutaan eläessä, niitä käyttää opitulla tavalla eikä niiden merkitystä tule usein pohtineeksi.

Työskentely on jatkoa aiemmille yksityisnäyttelyille Maisema näkee Galleria Ratamossa (2017) ja Maisema kirjoittaa Pesula Galleriassa (2019).

Taiteen edistämiskeskus on tukenut työskentelyä.

Liisa Ahola & Janelin Kinnunen – Arterektum vai Artefaktum?

ALAKERTA | 2.11.-19.11.2019

Liisa Aholan ja Janelin Kinnusen toteutettama Arterektum vai artefaktum? -videoinstallaatio on esillä 2.11.2019-19.11.2019 Rajatilassa. Teoksella pohditaan ihmisen tarvetta kontrolloida kaikkea ympärillä olevaa, toiseutta ja ulkopuolista epätodellista tuntematonta uhkaa. Teos on videotaidetta, ehkäpä kokeellinen elokuva, osittain performanssikin. Leikittelemme myös ajatuksella voiko koira olla taiteilija?

Teos esitetään kaksikanavaisena videoinstallaationa. Teostiedot: kaksikanavainen video HD mp4, kesto 4:10:19 min (molemmat videot).

TYÖRYHMÄN ESITTELY

Liisa Ahola (s.1979 Nurmijärvi) asuu Turussa ja toimii kuvataiteilijana mediataiteen parissa. Häntä kiinnostaa nyky-yhteiskunnan suuret ja pienet ilmiöt. Hän on käsitellyt teoksissaan teemoja kuten erityisyyden tarve, diktatuuria ja luonnontila.

Janelin Kinnunen (s. 1984 Tallinna) työskentelee ja asuu Turussa. Häntä kiinnostaa taiteen eri muotojen rajapinnat ja kokemusmaailmojen sinkoilevuus. Viime aikoina hän on työskennellyt muun muassa videoperformanssin parissa. “Teoksissani liikun kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen rajamailla. Minua kiinnostavat surrealistiset todellisuuden näkymät. Kiinnostavaa ei ole se mitä me tiedämme, vaan tiedostamaton”.

White Coastal Saana (s.2015 Tallinna) on koira, joka on toiminut elävänä mallina. Ura päättyi kuitenkin lyhyeen kun ei jaksanut vapaana koirana pysyä paikallaan tarpeeksi kauan. Hän pitää ihmisistä ja avajaisista. Uutena harrastuksena ovat muun muassa filosofiset kävelyt ja erityisesti hän on kiinnostunut Snellmannin sivistyskäsitteestä. Lempiruoka on lihapullat. Videoissa hän on esiintynyt useinkin, mutta ohjaajana toimii ensimmäistä kertaa.

Leena Kangaskoski – Conference

YLÄKERTA | 12.10.-29.10.2019

Sidon ja ripustan kiviä puoliksi tietoisena kunnes havahdun ja huomaan, että olen kantanut kiviä kotiin ja työhuoneelle jo vuosien ajan. Muut ihmiset ovat tuoneet matkoiltaan kiviä minulle. Kivet ovat jo aikoja sitten alkaneet kokoontua meille. Ne ovat käyttäneet minua ja lähipiiriäni. Sormet sotkeutuvat lankaan, olen häkeltynyt – ja ihastuksissani. Kivet ovat manipuloineet minua.

Olen iloinen voidessani toimia kivien kätyrinä ja ilmoitan: kivet kokoontuvat neuvottelemaan Rajatila Galleriassa Tampereella. Aiheena on ihmis-eläin khimairojen kuten ihmissian syntymiseen liittyvät hyödyt ja haitat. Voisiko ihmissika* olla tulevaisuuden elämänmuoto, jolla olisi ihmisen toiminnan edellytykset, luonteva suhde omaan eläimellisyyteensä ja voimakkaampi yhteys muuhun luomakuntaan? Voisiko ihmissika olla ihmisen tekemä parempi versio itsestään?

Conference-näyttely koostuu sidotuista kivistä ja lasisista soluviljelmistä.

Leena Kangaskoski (s. 1982) on tehnyt kineettisiä installaatioita, filmejä ja performansseja. Viime aikoina hän on kiinnostunut ei-ilmeisistä vuorovaikutussuhteista. Ihminen pitää itseään ainoana kiistattomana toimijana, mutta onko se totta? Leena on valmistunut Royal College of Artista Lontoossa ja Helsingissä Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ja performansseja Helsingissä, Lontoossa, Berliinissä, Norjassa ja Vancouverissa. Kangaskoski on A Few Pointers -duon jäsen ja Muu ry taiteilijajärjestön jäsen.

* Tutkimuslaboratorioissa sian alkioon liitetään ihmisen DNA:ta ja solut alkavat kasvaa ja jakaantua yhdessä. Tutkimuksen tavoitteena on kasvattaa ihmisen sisäelimiä sikojen sisällä. Nykyisen lainsäädännön mukaan ihmissika-khimairat saavat elää 28 päivää. Kaikkialla ei olla lainkuuliaisia ja alkion kasvaessa täysi-ikäiseksi kaikenlaista odottamatonta tapahtuu.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.

Laura Impola – Roskapuhetta

ALAKERTA | 12.10.-29.10.2019

aolutevreT. ioM

atsiessupaksor ythet no teskoet ääN

:oonas ukoj soj ätte ,iovuen suksoj ajatteponotsiev nuM

nämät ädhet tunnaso nisilo nikäniM

:no nehiis suatsav

?tynhet nettis teskiM

Atsispal aisituu neul anosI. laurA, aruaK, aruaL aattiojrik nisäkkyt äneneiP

Attuekiav nes aj auletsuksek eelettisäk ajrassoet nalopmI aruaL


Näyttelytilassa katsoja astuu sisälle kolmiulotteiseen sarjakuvaan ja on samalla sekä sen lukija että sankari.

Haastan katsojan lukemaan ja ymmärtämään ”väärin” kirjoitettuja sanoja ja lauseita. Teokseni on ontuva kommentti huonoon argumentaatioon, vihapuheeseen, mutumielipiteisiin ja asiapitoisen keskustelun vaikeuteen.

Tekstiili-installaatioissa on läsnä sosiaalisen median näkökulma. Olen tietoinen että puhekuplieni alle on hauska mennä seisomaan, ottaa kuva, ja jakaa se sosiaalisessa mediassa. Mitä typerämpi juttu, sen varmemmin se leviää.

Käytän teoksissani tekstiilitaiteen ja readymade-installaatioiden sekoitusta. Piirrän, kirjoitan ja luonnostelen langalla, kankaalla ja käyttöesineillä kokonaisuuksia, joiden seassa katsoja voi kulkea. Käytän rouhean luonnosmaista estetiikkaa erottaakseni teokseni tuotteista.

Teosideani pohjautuu muutamaan tositarinaan, joiden seurauksena päätin tehdä teossarjan sanotuista sanoista. Voiko vuonna 2019 ottaa sanojaan takaisin?

Marika Halonen – Teaser

YLÄKERTA |21.9.–8.10.2019

Once you put your hand in the flame
You can never be the same
There’s a certain satisfaction
In a little bit of pain

(Madonna: Erotica)

Näyttelyn Teaser valokuvissa asetan itseni objektiksi omilla ehdoillani. Teokset ovat haluista ja peloista kumpuavia fantasioita. Alistun niissä vuoroin nippusiteillä sidotuksi, vuoroin Dark Bunnyn tahtoon.

Miska Allonen – Déjà-vu: Kaksoisagentin kaksoiskappale – Double Agent´s Duplicate

ALAKERTA |21.9.–8.10.2019

Allosen uusin teossarja sai alkunsa ajatuksesta toisentaa déjà-vu -ilmiö keinotekoisesti. Olisiko tämä edes mahdollista?

Déjà-vu: Kaksoisagentin kaksoiskappale – Double Agent´s Duplicate -näyttely koostuu tänä vuonna toteutetusta valokuvasarjasta sekä ääniteoksesta. Valokuvasarjan voi jakaa kahteen osaan niin kuvien koon kuin sisällönkin puolesta. Suuremmissa vedoksissa maailma näyttäytyy tietynlaisen ympäripyörähdyksen kautta: ikään kuin panoraamakuva lomittuisi alkuperäänsä kapeammalle alueelle. Pienemmät vedokset tuovat kokonaisuuteen lisää yksityiskohtia ja katkelmia jostain, jota ei välttämättä ole. Löydätkö sillan äänen ja kuvien välille, vai vastaanotatko äänen ja kuvan täysin eri tahdilla?

Miska Allonen (s. 1993, Orimattila) on nuori kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Tampereella. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2017. Allosta kiehtoo erityisesti lavastetun valokuvan yhdistäminen dokumentaristiseen ilmaisuun kokeellisen valokuvataiteen keinoin. Allosen työhuone sijaitsee Tampereen Taidehallilla. Allonen on ollut näyttelytoimintansa lisäksi aktiivisesti mukana myös mm. erilaisissa kollektiiveissa ja yhdistystoiminnassa.

Milla Kuisma – Muistiin maalatut kerrokset

YLÄKERTA |31.8.–17.9.2019

Näyttely tarkastelee kokemusten, muistojen ja elämän kerroksellisuutta. Teosten taustalla on tutkimusretkiä metsäpoluille ja joutomaille, hylättyihin rakennuksiin ja niiden villiintyneisiin puutarhoihin. Maalaukset ja kollaasit muodostavat visuaalisen retkipäiväkirjan, jonka keskeinen sisältö on muutos.

Teosten päällekkäin lomittuvat maalikerrokset peittävät ja paljastavat tekoprosessin vaiheita. Siveltimen vetoihin kulunut aika on tallentunut osaksi teoksia. Monenlaisista pinnoista rakentuu riekaleisten unikuvien kaltaisia näkymiä retkillä koettuihin paikkoihin. Paikkakokemusten muodostuminen aistihavainnoista sekä näiden havaintojen herättämistä muistoista ja mielikuvista vertautuu kollaasiin, jossa kokonaisuus syntyy erilaisten materiaalien liittämisestä yhteen.

Yhdistämisen ohella kuvien elementit voi nähdä jälkinä hajottamisesta tai luonnollisesta hajoamisesta. Asiat haurastuvat, murtuvat, sortuvat ja pehmenevät. Autiotaloissa revenneet tapettikerrokset paljastavat suikaleita eletystä elämästä. Rakennusten raunioitumisprosessin myötä rajat sisä- ja ulkotilan sekä luonnon ja kulttuurin välillä muuttuvat epäselviksi.
Ympäröivästä maastosta rakennusten huoneisiin levittäytyvät kasvit ja sienet näyttäytyvät metaforana sille rihmastomaisuudelle, joka kytkee kaikki inhimilliset ja ei-inhimilliset kanssatoimijat toisiinsa.

Milla Kuisma on 1980 syntynyt kuvataitelija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Keväällä 2019 valmistuneessa taiteen maisterin opinnäytteessään Kuisma tarkasteli paikkakokemusten ja taiteellisen toiminnan välisiä suhteita. Kuisma on Taidemaalariliiton, Helsingin taiteilijaseuran ja Lahden taiteilijaseuran jäsen. Hänen maalauksiaan on ollut esillä yksityisnäyttelyissä ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea. Kuisman maalauksia on mm. Suomen valtion taidekokoelmissa ja Ruotsin valtion taideneuvoston kokoelmissa.