Metsä Vastaa – teemanäyttely

Galleria Muuntotila | 11.6.-3.7.2022

Jos metsä vastaa kuin sinne huutaa, mitä me metsälle sanomme, mitä kuulemme vastaukseksi?

Näyttelyssä metsä näyttäytyy meille sen eri muodoissa, läheltä ja kaukaa. Teeman ympärille valikoituneet teokset antavat läpileikkausta miten metsä nykyajassa voi meille taiteen keinoin näyttäytyä. Teokset heijastelevat metsää niin moniulotteisena kuin se onkin: samaan aikaan luonnollinen mutta ihmisen muovaama, kaikille kuuluva mutta jonkun omistama, arkisen ja villin rajamailla.

Teosten aiheet sivuavat painavia teemoja ihmisen vaikutuksesta luontoon ja metsien käyttöön. Yhtä suurena näyttäytyy kuitenkin ihmisen ja luonnon suhde myös siinä, mitä annamme ja saamme toisiltamme. Tilaa jää rauhassa ihmettelylle ja kokemiselle, tunteille ja tuntemiselle, kiertokululle ja yhteiselolle.

Kokonaisuus tuo näyttelytilaan laajan kirjon erilaisia taiteen tekniikoita, materiaaleja, kuvauksen tapoja sekä näkökulmia. Keskenään monin tavoin hyvin erilaiset teokset kuitenkin kertovat lopulta samankaltaista tarinaa, kukin omilla tavoillaan ja äänillään.

Näyttelyn on kuratoinut kuvataiteilija Sanni Weckman ja taiteilijat on valittu avoimella haulla. Rajataide ry:n järjestämä teemanäyttely toteutuu vuosittain Galleria Muuntotilaan. Teemanäyttelyiden kuraattori valitaan Rajataide ry:n jäsenistä, kuten myös puolet näyttelyyn valituista taiteilijoista.

Näyttelyn taiteilijat: Petra Aaltola, Laura Andersson, Outimaija Hakala, Soile Hovila, Mia Huu, Jenni Koivurova, Leena Lehti, Elina Lundahl, Aleksi Martikainen, Ida Nisonen, Aino Ojala, Pauliina Parjanen, Sanna Saarreharju, Kristiina Turtiainen, Mirimari Väyrynen sekä Liisa Tarleena Öhman.

Galleria Muuntotila on avoinna ti-pe 10-17 ja la-su 11-17
Näyttelyyn on vapaa pääsy!

Lielahden Kartano

Tehdaskartanonkatu 38, Tampere

Metsä Vastaa – Teemanäyttely Avoin haku/Open call

Rajataide ry kutsuu taiteilijoita osallistumaan Galleria Muuntotilassa kesällä 11.6.-3.7.2022 järjestettävän teemanäyttelyn Metsä vastaa avoimeen hakuun. 

______ 

Jos metsä vastaa kuin sinne huutaa, mitä me metsälle sanomme, mitä kuulemme vastaukseksi?

Metsä on moniulotteinen. Ihmisen muovaama mutta luonnollinen, kaikille kuuluva mutta jonkun omistama. Arkisen ja villin rajamailla.

Näyttelyn tavoitteena on kokonaisuus joka tarkastelee metsää niin läheltä kuin kaukaa, antaen läpileikkausta miten metsä nykyajassa voi meille taiteen keinoin näyttäytyä. Teeman tulkintaa voi lähestyä vapaasti, niin henkilökohtaisesta lähtökohdasta kuin myös metsään liittyvistä kulttuurisista teemoista. 

______

Näyttelyyn voi ehdottaa valmista teosta tai teossuunnitelmaa. Voit ehdottaa myös useampaa teosta. Teosten tekovuodella ei ole väliä.  Vähintään puolet valittavista taiteilijoista valitaan Rajataide ry:n jäsenistä. Näyttelyn kuraattorina toimii kuvataiteilija Sanni Weckman. 

Lähetä oheiset materiaalit 20.4. klo 23.59 mennessä osoitteeseen teemanayttely.metsavastaa@gmail.com:

– vapaamuotoinen teosehdotus tai työsuunnitelma (max. noin A4)
– mahdollinen teoskuva / luonnoksia
– taiteilijan cv, mukana yhteystiedot
– portfolio: linkki nettisivuille
 tai teosnäytteet liitteenä (max. 5 teosta PDF:nä)
– video-/äänitiedostot linkin kautta

Myös oheistapahtumia näyttelyn yhteyteen on mahdollista ehdottaa.

Hakijoille ilmoitetaan valinnoista viimeistään 26.4. Taiteilija vastaa itse teoskuljetuksista.

Lisätietoa näyttelytilasta:

https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/hiedanrannan-kulttuuri/galleria-muuntotila.html

Mahdolliset kysymykset: teemanayttely.metsavastaa@gmail.com

____________

In english

OPEN CALL 
Metsä vastaa -group exhibition

Rajataide association invites artists to apply for the exhibition Metsä vastaa (eng. The forest will answer), which will be held from 11th of June to 3rd of July 2022 at Galleria Muuntotila, Tampere, Finland. 

______

Finnish proverb says “the forest will answer as one shouts into it”. If that is the case, what do we say into the forest, what will we hear as a response? 

Forest is multidimensional. Molded by humans but still natural, space open for everyone while owned by somebody. It lingers in the liminal space between the everyday and the wild.

The exhibition aims to explore the forest both near and far, giving a cross-section of how forests can be seen by means of art in the present day. The interpretation of the theme can be approached freely, both from a personal point of view as well as from cultural themes related to the forest.

______

You can propose either an existing artwork or a work plan for the exhibition. The year of production is not limited and you can submit multiple works. At least half of the selected artists are selected from the members of Rajataide ry. The curator of the exhibition is visual artist Sanni Weckman.

Send the attached materials by the deadline 20th of April 11:59 p.m to teemanayttely.metsavastaa@gmail.com

– free-form work proposal or work plan (max. approx. A4)
– possible images / sketches
– artist’s CV, including contact information
– either a link to portfolio/web page
  or samples of works (max. 5 works in one pdf)
– video / audio files via link

It is also possible to suggest side events in connection with the exhibition.

Applicants will be notified of the selections on 26th of April. The artist is responsible for transporting the art works.

Pictures and floor plan of the exhibition space:
https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/hiedanrannan-kulttuuri/galleria-muuntotila.html

Texts about the space unfortunately only in finnish, please email possible questions regarding that or other issues to: teemanayttely.metsavastaa@gmail.com

Galleria Muuntotilassa Eero Yrjölä

Galleria Muuntotila | 30.11.-27.12.2019

Eero Yrjölä
e u f o r i a | e u p h o r i a

Näyttely on uni: sininen huone, ja vihreä.
Olin tyttö vaikkei minulla ollut siihen lupaa.

Euforia tarkoittaa leikkiä ja iloa, unelmia ja unta, lapsen havahtumista omaan minuuteensa.

Näyttely on täynnä menneisyyden kuvia ja esineitä. Teosten materiaalit ovat metaforia kasvulle: kasvi, puu, paperi. Korvakorut symboloivat sekä kauneutta että kipua. Ne herättävät myös mielikuvia järjestyksestä, hallinnasta ja vallasta ─ sekä vastarinnasta.

***

Eero Yrjölä (1990) on Helsingissä työskentelevä muunsukupuolinen kuvataiteilija. Hänen taiteessaan sukupuolen, seksuaalisuuden ja kasvun teemat kietoutuvat kysymyksiin vallasta ja kehosta. Hän työskentelee monitaiteisesti, erityisesti installaation ja nykyveistoksen keinoin.

Yrjölä tekee runsaasti yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa. Yhteistyössä syntyneitä teoksia on nähty muun muassa Espoon modernin taiteen museo EMMAssa, Kiasma-teatterin URB-festivaalilla sekä ArtHelsinki-tapahtumassa. Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä Dysforia oli esillä Serlachius-residenssin galleriassa Aleksanterin linnassa Mäntässä syksyllä 2019.

www.eeroyrjola.com
instagram.com/eeroyrjola

Jouluikkuna 2017

Ikkuna | 20.12. -31.12.2017

Tänä vuonna Rajatilan jouluikkunassa esittäytyvät galleriavalvojat! Olemme pyytäneet vuosina 2015-2017 galleriassa työskennelleitä tuomaan tilaan näyttelyn, jonka he kasaavat gallerian yläkertaan 20.12.Valvojamme ovat monipuolisia kulttuurityöläisiä, ja jouluikkunaan tuleekin esille näillä näkymin niin maalausta, sarjakuvaa kuin installaatiotakin. Olemme antaneet tekijöille vapaat kädet, joten lopputuloksen ja kokonaisuuden tietää vasta kun näyttely on kasattu.

Näyttelyyn osallistuu Elliina Peltoniemi, Jarno Latva-Nikkola, Tero Ulvila, Tiina Vanhapelto ja Ismo Torvinen.

Kuten tavallista, galleria ei ole auki, vaan näyttelyn teoksia voikatsella ikkunan läpi. Näyttely on esillä vuoden loppuun saakka.

Jouluikkunan myötä Galleria Rajatila toivottaa kaikille hyvää joulua ja uutta vuotta! Tavallinen näyttelytoiminta jatkuu vuoden 2018 puolella.

Mari Mäkiö – Kagekiyodo

Ylä- ja alakerta | 2.11. -19.12.2017

Kagekiyodo on kahdesta ääni-installaatiosta koostuva tilallinen kokonaisuus. Teos tuo Galleria Rajatilaan kuultavaksi ja kosketettavaksi vihjeitä tilasta, joka sijaitsee Akiyoshidain luonnonpuistossa Japanissa. Näyttely on testi siitä, kuinka tilallinen kokemus tuhansien kilometrien päässä olevasta pimeästä luolasta on siirrettävissä galleriatilaan, ja miten tämä tila hahmottuu kuulo- ja tuntoaistin välityksellä.

Akiyoshidai oli 300 miljoonaa vuotta sitten osa koralliriuttaa ja alueen karstikivimuodostelmat ovat seurausta sadeveden ajan kuluessa liottamasta kalkkikivestä. Akiyoshidain alueella on yli 400 pohjaveden muovaamaa kalkkikiviluolaa, joista yksi suurimmista on nimeltään Kagekiyodo. Luolissa on täysin pimeää ja tilaa pystyy havaitsemaan vain kuulo- ja tuntoaistin perusteella.

Näyttely koostuu teoksista Tuntu(ma) ja Pimeän ääni. Galleria Rajatilan alakerrassa on esillä ääniteos Pimeän ääni, joka on binauraalisilla mikrofoneilla äänitetty matka luolan läpi. Ääniteos on toteutettu yhdessä Akiyoshidain alueella asuvien ihmisten kanssa. Pimeässä luolassa oleskelun seurauksena syntyi pimeyden kokemusta kuvaavista onomatopoeettisista sanoista ja äänteistä äänimaisema, jossa luolan omat äänet yhdistyvät improvisoituun ihmisäänten kuoroon. Japanin kielessä yleiset onomatopoeettiset sanat ovat ääntä muistuttavia tai jäljitteleviä sanoja tai äänteitä ja niitä käytetään myös kuvaamaan ei-äänellisiä käsitteitä, kuten pimeyttä.

Gallerian yläkerrassa esillä oleva teos Tuntu(ma) on keramiikkaa ja ääntä yhdistävä interaktiivinen ääniteos/soitin. Teoksen keramiikkaosat ovat kopioita luolan veden kuluttamista seinäpinnoista. Niitä koskettelemalla näyttelykävijä pystyy soittamaan teosta. Japanilainen äänitaiteilija Miyuki Inoue on tuottanut jokaiseen pintasruktuuriin oman veden ääntä kuvaavan onomatopoeettisen äänteen. Näyttelykävijän soittamista äänteistä ja tilassa kuultavista luolassa tehdyistä kenttä-äänityksistä muodostuu alati muuttuva veden ääniä kuvaava äänimaisema.

Teokset on tuotettu taiteilijaresidenssissä Akiyoshidai International Art Villagessa Japanissa. AIAV on tukenut teosten tuotantoa. Tuntu(ma)-teoksen tuotantoa on tukenut myös Avek / tuotantoneuvoja Tuuli Penttinen-Lampisuo. Näyttely on saanut tukea Taiteen keskustoimikunnalta.

Tuntu(ma)-teoksen äänet on tehnyt äänitaiteilija Miyuki Inoue, äänisuunnittelusta vastaa Saku Kämäräinen ja teoksen teknisestä toteutuksesta Ikahu Media Art / Marko Tandefelt ja Pasi Rauhala.

Mari Mäkiö on Tampereella syntynyt ja Helsingissä asuva taiteilija, joka työskentelee tällä hetkellä lähinnä äänen ja installaation parissa. Mäkiö on valmistunut 2015 Taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta Valokuvataiteen koulutusohjelmasta. Mäkiön taiteelliseen prosessiin kuuluu olennaisena osana työskentely erilaisissa työryhmissä ja yhteisöissä. Mäkiö on kiinnostunut erilaisista käännöksistä visuaalisen maailman, kielen ja äänen välillä sekä siitä, millaista tietoa maailmasta eri aistit meille välittävät.

MARRAS – vähenevä valo

Ylä- ja alakerta | 23.11. -26.11.2017

marras /ˈmɑ.rːɑs/ 1 (vanhahtava, raamatullinen) kuollut tai kuolemaisillaan oleva ihminen 2 (vanhahtava) kuolleen ihmisen henki, haamu 3 (vanhahtava, mytologia) kuoleman enteenä pidettävä erikoinen asia

Marraskuuhun liitetään voimakkaasti pimeys ja hiipuminen. Hämärä voi tuoda myös pehmeyttä ja turvaa, antaa mahdollisuuden käpertyä itseen ja keskittää huomion sisäänpäin. Syksyllä luonto hiljenee ja sen voima tiivistyy näkymättömiin, maan alle, kuoren sisään. Myös ihminen siirtyy tilaan, jossa eteneminen muuttuu läsnäolevaksi pysähtymiseksi ja kasvu syventymiseksi. Tämä kuoleman ja elämän rajan ylittämisen rituaali on edellytys jatkuvuudelle ja uudelleen syntymiselle.

Turkulainen Nykykulttuuriyhdistys Suunnitelma B ry järjestää Galleria Rajatilassa lyhytkestoisen ryhmänäyttelyn, joka on vastavierailu Rajataide ry:n osallistuttua B-gallerian Superb!-nykytaidefestivaaliin toukokuussa 2017. Neljän päivän ajan galleriassa on nähtävillä tulkintoja ja näkökulmia marrakseen. Aihetta lähestytään niin muutoksen, päättymisen ja luopumisen näkökulmasta, kuin kehon tai mielen rakenteiden tutkimisen, puhdistumisen riittien sekä henkisen matkan kautta. Myös etymologinen lähestymistapa on läsnä. Lyhyt esilläoloaika rinnastuu näyttelyn teemaan.

Monimediaisessa kokonaisuudessa on esillä muun muassa installaatiota, videotaidetta, valokuvaa ja maalausta. Osana näyttelyä toimii myös dialogimainen teksti, jossa teemaa käsitellään tieteellistä lähestymistapaa ja vapaata assosiaatiota yhdistellen. Avajaisten yhteydessä nähdään performanssiesityksiä.

Teoksissa tutkitaan sekä käsitteellisiä että konkreettisia siirtymiä, rajapintoja, hetkellisyyttä ja muutosta, ja niitä yhdistää meditatiivisuus, mysteerin kohtaaminen ja elämän kunnioittaminen. Kuolevaisuuden valossa.

Nykykulttuuriyhdistys Suunnitelma B ry on turkulainen, vuonna 2004 perustettu yhdistys, joka on vuodesta 2005 ylläpitänyt Aninkaistenkadulla toimivaa nykytaidetila B-galleriaa. Jäsenistöön kuuluu paikallisen taide- ja kulttuurikentän toimijoita, kuten ammattitaiteilijoita, tutkijoita ja kuvataiteen opiskelijoita. Toiminnan lähtökohtana on tarjota erilaisille nykytaiteen toimijoille mahdollisuus saada teoksiaan ja projektejaan esille, sekä olla yleisölle helposti lähestyttävä paikka tutustua ja kokea nykytaidetta eri muodoissa. Yhdistys tarjoaa näyttelyiden lisäksi runsaasti muuta monitaiteellista ohjelmaa.

Näyttelyyn osallistuvat yhdistyksen jäsenet ovat Kristiina Karsten, Veera Lohiniva, Pauliina Nyqvist, Anu Pasanen, Jarkko Suvela, Niko Tampio, Hanna Tyvelä, Maria West ja Ilmari Wärri.

Sanni Weckman – Tärkeintä on nähdä

YLÄKERTA | 4.11.-21.11.2017

Sanni Weckman kuvaa näyttelyssään ihmisiä jotka ovat häntä joko lähellä tai kaukana, ehkä kumpaakin. Teoksissa esiintyvät henkilöt ovat taiteilijan perhettä ja sukua esitettynä perinteisen muotokuvan kerronnalla. Kuvaa piirtää kuitenkin jokin muu kuin maali: materiaalit vaihtuvat tekstiilistä kukkiin, tekniikat kudonnasta kollaasiin. Käytetyt kankaat kantavat mukanaan muiston kosketuksesta ja kuivatut kukat yrittävät epätoivoisesti pysäyttää aikaa.

Kokonaisuus muodostuu kuvattujen henkilöiden sekä materiaalien yhdessä luomista tarinoista. Muistoista jotka ovat joko sellaisenaan säilöttyjä, ajan saatossa muuttuneita tai ehkä alunperinkin kokonaan jonkun muun.

Tekoprosessin aikana syntyy tarinaan vielä yksi osa lisää: ihmisen kuvan luominen on kuin tutustuisi toiseen uudestaan, näkisi jo nähdyn uudenlaisella katseella.

Tärkeintä on nähdä tuntemattomassa jotain tuttua, löytää tutusta se mikä muutoin jäisi piiloon.”

Sanni Weckman (s. 1993, Urjala) on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Weckman on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2016 ja opiskelee tällä hetkellä Aalto-yliopistossa taiteen maisteriksi. Weckman yhdistää ihmisen kuvan esittämisen perinteeseen epätavallisia materiaaleja ja tekniikoita, löytäen inspiraatiota tee-se-itse-kulttuurista, arkisista kädentaidoista ja kierrätyksestä. Weckmanin teoksia on ollut esillä muun muassa Amos Andersonin taidemuseossa, Keravan taidemuseossa Sinkassa sekä ensi vuonna Kajaanin taidemuseossa.

Näyttelyn teosten toteuttamista on tukenut Taike.

Joanna Lamberg – Sairaalloinen Välinpitämättömyys: Morbid Indifference

ALAKERTA | 4.11.-21.11.2017

Lisää ydinvoimaa, lisää myrkytettyjä järviä, kituvia kaloja.
Pentti Linkolan painajainen, ainainen…

Oi kuolleita kukkia. Oi rakkautta.
Eivät näe seuraavaa päivää.

Puu itkee verta.
Minä itken
sinä itket
hän itkee.
Tuo ei itke.
Miksei se itke?

Ehkä Se ei käsitä, mikä meitä itkettää.

On paljon rakkautta, joka ei näe seuraavaa päivää.

Ja lisää päätöksiä tekee ihminen,
joka tekee mitä sen huvittaa

Ei kuka tahansa ihminen,
vaan utelias ihminen
kokeilevaa sorttia
uudistumielinen

Mitähän tapahtuu jos painan tuosta?

Ja päätökset tekee
muidenkin puolesta
tälläkin kertaa

yksi kaikkien puolesta

tälläkin kertaa
ahkerin päättäjä
omistaja

saatana.

Joanna Lamberg (s.1992, Lemi) on Tampereella asuva kuvataiteilija. Lamberg on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2016. Näyttelyn teoksissa Lamberg rinnastaa luonnon ja yksilön pahoinvoinnin. Luontoa ei voi pestä puhtaaksi kun se on kerran huolellisesti tuhottu. Mieli on maassa, ja maa radioaktiivisen jätteen peitossa. Miljardeja tonneja kaivosjätettä valuu vesistöön, ja tuho on ikuista. Onko enää mitään tehtävissä, kun mieli ja luonto ovat saastuneet? Painajaisesta voi herätä, mutta todellisuus tuntuu olevan tuomittu. Lambergin teoksia on ollut esillä mm. Ars Auttoisissa, Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalolla ja Asbestos Art Space -galleriassa Helsingissä.

 

Jenni Kokkomäki – When In Bloom

ALAKERTA | 14.10.-31.10.2017

Katson tyhjää maisemaa ja oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaikki toimii kuten ennenkin, paitsi sujuvammin, jos asiasta jotain pitää sanoa. Kun yksi päättyy, jo toinen korvaa sen, ja näin se jatkuu. Kehitys on kehittynyt, olemme parempia kuin koskaan, vaikka tiedämmekin jokaisen juhlan päättyvän aikanaan.

When in Bloom on balladi viimeisen 150 vuoden länsimaisen kehityskulun seurauksista, joista nautimme nyt. Tai ehkä vasta huomenna. Se on laulu suloiselle talouskasvulle at all cost baby ja päätöksille joita on vain tehtävä sillä on tuottavampaa tehdä kuin olla tekemättä, se on omistettu Sigmund Freudille ja kumppaneille, joiden uurastus on tuonut meille Ymmärryksen Itsestämme, uudelle imperialismille, sekä kaikelle kikyttelylle ja tsemppikulttuurille, oh yes we can, yes we certainly can! Kiedon villatakin harteilleni sillä kesäilta on hieman vilakka, järjeltä käy tuulen vire. Kaikki on vaan kaunista eikä mikään tee kipeää.

Videoiden musiikista vastaa Miro Mantere.

Videoiden valmistamiseen ovat lisäksi osallistuneet Ida Backer, Juha Forss, Aki Hämäläinen, Hanna Iitti, Sanne Katainen, Esa Kirkkopelto, Jonna Lehto, Jemina Mantere, Minja Mertanen, Are Nikkinen, Sanni Priha, Aino Päivinen, Teemu Päivinen, Eija Ranta, Juha Sääski ja Paula Tella.

Videoteoksen toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Juha Forss – POLITICS OF INDIFFERENCE

YLÄKERTA | 14.10.-31.10.2017

All the cool shit is happening while I try to entertain myself to death. I’m just sitting here vegging out in front of images, demonically possessed by boredom; experiencing the martyrdom of indifference. Knowing no better way to lose myself in immanence. Always seeking new transgressions, always waiting for metamorphosis.

MEANWHILE IN FINLAND the right wing revolution is introducing the most brutal, unjust and unrestrained form of neoliberalism – rebranding Thatcherism to new extremes. It has been chosen to guide us into the scene of post-democracy, to the end of the scene of the political and social. We have lost our last fetish – democracy, it is deprived of its substance, it survives as an empty form. This illusory political and ideological vacuum has been filled by the identity politics. The so-called tolerant and progressive liberals, from the left and right, and their identity politics (politics of the self, politics of conduct) dictates the cultural and social discource, it defines which are the legitimate “political” issues and dominates the media ecosystem. This fucked up combination and confusion of liberalism, neoconcervatism, neoliberal free-market orthodoxy, leftist moral panic, populism and the gender and sexual orientation “politics”, is fragmenting the collective subversive potentiality. It is preventing new radical political imagination to emerge, and making impossible all fundamental critique and confrontations with the real ruling political and economic elite. The depoliticized and de-ideologized identity politics is designed to institutionalize social and economic inequality; to legitimise neoliberalism, to naturalise it as hegemonic ‘common sense’. It is providing an ideal smoke-screen to annihilate the last remains of the welfare state, and to freely capitalize, commercialize and privatize everything, without any restraints. NOBODY CARES. WHY? BECAUSE FUCK YOU THATS WHY. Not a hint of resistance, struggle or refusal, only their obedience, conservatism, political correctness, double standards, essentialism, tribalism, moralism, self-righteous indignation, complacent solipsism, self-absorbed naivety, deluded narcissism… We are transfixed at a stage of apparent destruction that doesn’t take place. It is kind of a threshold of inertia, transporting us to the ecstatic indifference. THAT’S THE CODE, AND WE ALL LIVE BY IT. DILL WITH IT!

SOMETIMES I POST POLITICAL SHIT JUST TO PISS PEOPLE OFF, THEN I’M LIKE BUT WAIT! THERE’S MORE! Politics of Indifference – exhibition is playing with the fragments of the aesthetic and linguistic production of reality. It is a re-creation of the original copypasta, to be used as a illustration of the domain of capitalist reality and its ideological space. It is a description of the society and culture in a state of indifference, implosion and entropy.

Teoksen toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Niko Tii Nurmi Sipiläinen – He Wdet Welinet / Hem Newe Media

YLÄKERTA | 23.9.-10.10.2017

He Wdet Welinet

Waltaosa taiteiliojsta ciriota hacemvxia, lveteloi ansioitan, pite neytelyite, cvwa ja cvwaile teoxien. Heile iotca eiwet ceyte neite tööwaiheita taitesan, he ouat vlcotaitelista toiminta: tööskentely apvrahan samisexi mahdolista oicean tööskentelyn; galeria on tyhie tila ione itze teos panan neytile; navhvri taltioi hilja warsinaista esityste.

Ehcä neme tele hetcele taiteiliojden jajetumat welinet ouat wdenlaisen, tese aiasa meite paremin puhutelevan taiten welineite. Miten iocin sirtyme welineste tai menetelmeste toisen mulista cokemusta voi tuntea vain hene tapahtuesa. Cexintö halcaise aian cahtia: aican ennen ia aican iälcen. Cun sirtyme on ohi, wsi weline on lesne caikes.

Mesopotamialaiset neciwet nelie tuhata woota siten miten ciwenhacatu laci muti heide elemense, Gutenberg pooli woosituhata siten miten cirianpainanta muti cirjalisuta ja Agricola himan mööhemin mite somen kieliste iej pois hene mahdutaesan heite latinalaise akoston. Mite somen ciriakieli oli Agricolale, on meile esimercixi internet ja tecoely. Muistan aian ennen internetie, muten osa cuwitela tulewaisuta ilman hente. Eleme viele aica ennen tecoely muta io hene odotuxensa on mutanut caiken.

Cunelcam sijs tarqemin heite – nimme iol esiteydyme, ceytetyimpie hymiöitäme, apvrahahakemuxisame wilisewie awainsanoia – iotca tietevet enite paitzi itzesten möös meiste, coska loome heide cansan oma itzeheme.

Hem Newe Media

Moste artistae writen applicaciouns, listen achevementes, putten on showes, taken pyctures and videoes of thyne peces. Thes aren extra-artistic activités to thes artistae hwo doth ne enclude nat hem in thyne werkes: the werke thats putten into getting a grante maketh possible the reale artistic werke; the galerie is an emty space wher oan displayeth thyne art werkes; the recordour scilente captureth the actuel performaunce.

Thes media hwo aren moste wydly schered by artistes today may be the media of a newe kynde of art hwo betre speaketh to us in thes tymes. Hwu a schift from one medium to the other rocketh oans entere experience can onlych be felt as they are happening. Enventions splitteth tyme in twa: to the tyme before and the tyme after. Whan the schift to a newe medium hath happened, the newe medium informeth everything elles to.

The mesopotamians sawn sum fower millennia ago hwu the lawe, inscribede in stan, chaungede their lyfs, Gutenberg 600 yeers ago observede hwu mechanical reproduction changede literatuer and a litel latere Agricola saw what was left oute from the Finnish languages when he hem transcribeth in Latin scripte. What the written Finnish language was to Agricola, the internet and artificial intelligence aren to us. I remembrst the tyme before the internet but can ne imaginst nat a future withouten hem. We are stille living the tyme before artificial intelligence but hir waiting hath alredi changede everything.

Laet us listen more carefully to hem – the nomes we usen to introducen oureselves, oure moste frequently usede emoji, the buzzwordes in oure applicaciouns – hwo know moste nat onely aboute hemselves but alswa aboute us, as its with hem that we schape oure identities and thus oureselves.

www.instagram.com/nikotiinurmisipilainen