YLÄKERTA | 11.-28.1.2025

Kertakäyttökulttuuri lyö tahtia ja värittää iloisen pinnallisesti ajan ympäristöä. Näyttelyssä arkinen jokapäiväinen muovi kietoutuu mielen muovaamiksi teoksiksi. Niiden toteuttamisessa on käytetty erilaisia tekstiilitekniikoita kuten neulontaa, ryijytekniikkaa ja vapaapunontaa. Lisäksi näyttelyssä on esillä kokeellinen montaasi Solumuovi.

Käsillämme on muovin aikakausi. Maailmassa tuotetaan vuodessa yli 430 miljardia kiloa muovia. On arvioitu, että meriin päätyy vuosittain 9–14 miljardia kiloa muovia. Maailman merissä on jo nyt yli 150 miljardia kiloa muovijätettä, josta valtaosa on vajonnut pohjaan ja osasta muodostuu valtavia jätepyörteitä. Muovien hajoaminen luonnossa kestää kauan, ja niistä syntyy mikromuoveja. Vesistöihin päätyessään muovit leviävät kaikkialle. Jopa sadevedestä on löydetty mikromuoveja. Lopulta veden ja ravinnon mukana niitä päätyy myös ihmisiin yhä tutkimattomin
seurauksin.

Olen nykytaiteilija, tekstiilitaiteilija ja taiteen maisteri. Taiteeni keskeisimmät teemat ovat ympäristö ekologisesta näkökulmasta ja ihmisyys. Teokset ovat käsitteellisiä yhteiskunnallisia
pohdintoja, joihin nivoutuu oma elämä, näkemykset ja kokemukset. Muovia olen työstänyt teoksissani vuodesta 2011.

ALAKERTA | 11.-28.1.2025

Arjen estetiikassa paikka voi tarkoittaa merkityksellistä tilaa, joka muodostuu tuttuuden, rituaalin ja toiston kautta. Se rakentuu tavallisista, näennäisen triviaaleista tapahtumista tietyllä merkityksellä latautuneessa tilassa. Paikka on sidottu emotionaaliseen merkityksellisyyteen arkisten toimintojen, ajatusten ja mielleyhtymien kautta. Paikka on myös se, missä nyt olen. Punainen piste. Sijainti elämässä, yhteisössä ja perheessä. Paikka, jossa olen itseni kanssa. Paikka kotona. Koti on paikka minussa, joka säteilee asettamaani tilaan. Se valuu sormenpäistäni koskettamiini esineisiin ja pintoihin.

Asetelmat minulle ovat esteettisiä tutkielmia arjen valinnoista, pyhyydestä ja sattumanvaraisuudesta. Ne ovat fragmentteja jokapäiväisestä elämästäni ja henkilökohtaisesta tilastani tietyssä paikassa. Työskentelen musteella ammentaen valon, muodon ja sommittelun havainnosta. Muste materiaalina on yksinkertaisuudessaan miellyttävä. Yksiväriset ja toistuvat kuvat antavat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Työ on eräänlaisen rukouksen tai meditaation rituaali. Asetelman äärelle palaaminen merkitsee havainnoimista, dokumentoimista, reflektoimista ja toistoa.

Perinteisestä vanitas-maalauksesta asetelmissa on nähtävissä muun muassa ajoittaiset pääkallot ja luut, kirjat, kasvit, kellot sekä kynttilät. Myös modernit käsitykset ruuasta kuuluvat osaksi toistuvia teemoja.

Ano Kurki (s.1990) on valmistunut Vapaasta taidekoulusta. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä ja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän työstää mustetta japaninpaperille sekä kierrätetylle puuvillalle, joka on värjätty käsin kotoa löytyvillä materiaaleilla. Asetelmatutkielmat heijastelevat Kurjen jokapäiväistä elämää ja identiteettiä queerinä muunsukupuolisena taiteilijana.

Galleria Rajatilalla on tällä hetkellä joululoma ja sitten näyttelyiden vaihto meneillään, emmekä ole auki enään tänä vuonna. Seuraavat näyttelyt aukeavat katsojille lauantaina 11.1.2025

Sunna Kankaan ja Ano Kurjen näyttelyiden avajaiset ovat perjantaina 10.1.2025 klo 18-20.