ALAKERTA | 10.1.–27.1.2026

On kiehtovaa katsella tuntemattomia ihmisiä kaduilla, kaupoissa, kahviloissa. Mitä he ajattelevat ja tuntevat, minne ovat matkalla, mitä on tapahtunut? 

Katselen ihmisiä ja ihmisten kuvia, pohdiskelen katsomista ja kuvan rakentamista. Näyttelyn maalaukset syntyvät ihmistä esittävien löydettyjen kuvien tarkastelusta ja mielikuvituksesta. Minua kiinnostavat eleet, asento ja poseeraus, pysäytetty pantomiimi, kehon sanattomat viestit. Asettelen hahmoja maalaukseen kuin näyttämölle, jossa pieni inhimillisen draaman katkelma herättelee katsojan mielikuvitusta. 

Maalaan esittävää ja abstraktia maalausta vuorotellen samalle kuvapinnalle. Maalauksen abstrakti olemus syntyy väripinnoista, joiden keskinäiset suhteet muodostavat teoksen. Ihmishahmo tuo maalaukseen tarinan, jonka alun luovat pienet yksityiskohdat: kirje, varjo, keltaiset kumihanskat, viinilasi. Maalaukset ovat pelkistettyjä, kaikkea ei ole kerrottu. Tarinassa on aukkoja ja tulkinnanvaraa. Katsojan mielikuvitus täydentää kuvaa ja on mahdollista aavistaa jotain, mitä kuvassa ei ole näkyvissä. 

Kerrostan teoksiin ulkoista maailmaa ja sisäisiä mielen jännitteitä, näkyvää ja ja piilossa olevaa. Minua kiinnostaa se, minkä näytämme ulospäin ja mikä jää usein piiloon: valoisuus ja keveys päällä, tummemmat sävyt ja varjot syvemmällä.

Näyttelyn teoksissa on kyse hetkestä, jolloin jotain on tapahtunut tai pian tapahtumassa. Se voi olla pieni ohikiitävä tuokio elämässä tai hetki, josta myöhemmin voi ajatella: se hetki, jolloin kaikki muuttui, vaikka en sitä silloin vielä ymmärtänytkään. 

Maalauksen kuvapinta on näyttämö, jolla pieni inhimillisen draaman katkelma vihjaa maalauksen ajan ulkopuolelle. – Mitä tapahtui ennen ja jälkeen?

Elisa Rovamo

Elisa Rovamo on opiskellut taidehistoriaa Helsingin Yliopistossa. Hänellä on loppututkinto Taideteollisessa Korkeakoulussa sekä opintoja Vapaassa Taidekoulussa. Rovamo maalaa aiheenaan ihmishahmo, joka voi olla esittävän ja abstraktin rajoille pelkistetty. Hänen maalauksensa ovat emotionaalisesti ja psykologisesti latautuneita, ne voivat heijastella katsojan kokemuksia. Rovamolla on ollut vuodesta 2002 alkaen reilut parikymmentä yksityisnäyttelyä ja hän on osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin.

ALAKERTA | 10.1.–27.1.2026

Teossarja We Were Never Here koostuu valokuvista, jotka on tehty suoraan digikamerassa viisinkertaisina päällekkäisvalotuksina. 

Kuvien kerroksellisuus heijastaa kokemuksia identiteetistä ja niistä versioista, joina itsemme toisillemme näytämme. Kokemus itsestä on muuttuva, monimerkityksellinen. Se, minkä ensisilmäyksellä näemme, ei koskaan ole koko totuus. 

Kuvat ovat myös kudelma muistoja, oman tilan etsimistä ja ajan kulumista. Lopulta me kaikki kumminkin häviämme, unohdumme. 

Kuin emme koskaan olisikaan olleet täällä. 

//

Olen ihmisyyden kuvaaja ja teoksissani tarkastelen usein yksilön emotionaalisia jännitteitä suhteessa ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin. Tasapainoilu läheisyyden ja etäisyyden reunamilla, elo pelon ja uskalluksen välissä muodostavat taiteellisen työskentelyni ytimen. Introspektio on teosteni pohjavire, mutta samalla pyrin myös ymmärtämään, tutkimaan ja kommentoimaan nyky-yhteiskuntaa.

Kuvantekijänä näiden teosten tekoprosessissa minulle korostuvat elämän hetkellisyys ja sattumanvaraisuus sekä luovan työskentelyn spontaanien assosiaatioiden virta. Suoraan seinään kiinnitettyinä ja kehystämättöminä teokset asettuvat eräänlaiseen rajatilaan: ne ovat samanaikaisesti itsenäisiä teoksia ja näyttelytilan pintoihin sulautuvia kaleidoskooppeja. Ne peilaavat ajatusta niin kaiken monimuotoisuudesta kuin rajallisuudestakin. 

//

Pauliina Tuomikoski on helsinkiläinen valokuvataiteilija, joka opiskelee parhaillaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hän työskentelee digitaalisen ja analogisen valokuvan sekä vaihtoehtoisten valokuvaustekniikoiden parissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.