YLÄKERTA | 28.6.–15.7.2025

Fender of Ornament is an exhibition featuring textile pieces and installations by Jenni Österlund. The work challenges the dominance of function and minimalism by embracing ornament as a feminist act of resistance. The act of existing without purpose becomes rebellious — or perhaps the purpose itself was erased by the oppression of the feminine. Featuring a three-meter quilted textile centerpiece, 300 small ornaments and interactive pieces, the works celebrate functionlessness as freedom and softness as rebellion.

Jenni Österlund is an artist and cultural producer with a bachelor’s degree in art from Novia University of Applied Sciences. In her work she explores questions of coexistence, hierarchies surrounding materials and gender.

ALAKERTA | 28.6.–15.7.2025

Kerään rannoilta aaltojen maalle kuljettamia hauraita merisiilien kuoria, veden pyöristämiä kiviä ja auringon harmaiksi haalistamia ajopuun paloja. Valon, veden ja ajan muokkaamat pienet aarteet jäävät muistoiksi saarella viettämästäni ajasta. Ne ovat myös päätyneet keramiikkateoksiin, Polaroideihin sekä hiilipiirrosanimaatioihin.

Teoksissa käsittelen menetystä ja hidasta irti päästämisen prosessia, oli se sitten luopumista läheisestä ihmisestä, läheisestä paikasta, muistoista tai materiasta, kuten teoksesta. Häilyväistä-näyttelyn teoksiin liittyy myös ajatus luopumisen prosessin läpikäymisen väistämättömyydestä.

Animaatioissani kuvaan veden liikettä ja ikuistan ohikiitävää hetkeä. Piirrän hiilellä ja pyyhin pois yhä uudestaan. Hiilen jälki pyyhkiytyy herkästi pois – kuin muisto. Polaroidit on kuvattu viimeisen kymmenen vuoden aikana Utön majakkasaarella sekä muilla lähellä olevilla saarilla. Ne ovat hiljalleen katoavia muistoja itselle merkityksellisistä paikoista. Kuvia yhdistää niissä paikoin esiintyvä karu luonto, saarien eristyneisyys muusta maailmasta sekä yksinäisyyden kokemus.

Mustavalkoisissa Polaroideissa kuva-aihe häilyy, ja niiden tapahtumia on välillä vaikea hahmottaa. Heti kuvaamishetken jälkeen kuva aloittaa hitaan haihtumisen prosessinsa, jossa kaikki harmaan sävyt kellastuvat ja haalistuvat vuosien mittaan. Polaroid tuo mieleeni sen, miten muisto tallentuu ja sitten ajan myötä haalistuu. Valokuvat toimivat pohjimmiltaan vastalauseena menetykselle. Valokuvien avulla meidän on mahdollista pitää hiukan kauemmin kiinni siitä, mitä ajan myötä väistämättä menetämme.

Laura Pakarinen (s.1983) on Helsinkiläinen kuvataiteilija, joka valmistui Kuvataideakatemiasta talvella 2022 Kuvataiteen Maisteriksi. Pakarinen työskentelee mm. maalauksen, animaation, Polaroidien ja vanhojen analogisten medioiden, kuten 35mm filmin parissa. Vaihtelevat tekniikat käsittelevät samoja teemoja: ajan kulumista, muistojen rakentumista sekä pysyvyyden ja katoavaisuuden keskinäistä suhdetta.