Iiris Elina Rusi – Killer Queen

YLÄKERTA | 19.9.- 6.10.2020

Olen sekä kuvataiteilija että seksityöntekijä. Työskentelynimeni kentällä on Siiri Aito. Myyn seksipalveluita pääsääntöisesti keski-ikäisille miehille.

Yksityinen seksin myyminen ja ostaminen on laillista Suomessa, mutta Suomen laki ei tunne termejä seksityö tai seksityöntekijä. Myös lainsäädännön ulkopuolella seksityöntekijät kohtaavat asenteellisuutta ja virheellisiä käsityksiä työhönsä liittyen. Aiheesta käytävä (positiivinenkin) keskustelu on usein liitännässä pelkästään eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin, jolloin ulkopuolelle jää tärkeä tulokulma: inhimillisyys.

Killer Queen on katsaus seksin myyntiin omasta näkökulmastani. Asiakkaan suhtautuminen Siiriin on usein ihannoivaa ja jopa glorifioivaa, jolloin asiakas helposti unohtaa, että olen työntekijä eikä suhteeni heihin ole sen henkilökohtaisempi. Näyttelyn näkökulmaa tutkiessani törmäsin kiinnostavaan termiin: magic pussy.

“Pussy so enchanting that a man can’t think about anything or about any other women. Men will do or say anything to have another taste and are continually drawn back to her. Magic Pussy (MP) is the highest rated Pussy a woman can ever have. Only 1% of women fit into this category.” Lähde: www.urbandictionary.com

Olen Killer Queen, jolla on Magic Pussy. Todellisuudessa katson silmiin, olen läsnä ja aito.
Empatia on helppo sekoittaa kiintymykseen.

Iiris Elena Rusi (s.1991) on Turun AMK:n Taideakatemiasta 2019 valmistunut kuvataiteilija. Hän tutkii työskentelyssään kysymyksiä liittyen moraaliin, seksuaalisuuteen ja erilaisiin valtasuhteisiin sekä yhteiskunnassa että yksilöiden välillä. Henkilökohtaisuuden kautta Rusi paljastaa itsensä katsojalle ja näin kommentoi yhteiskunnallisia ongelmia jotka kokee merkittäviksi. Teoksiin liittyy voimakkaasti performatiivisuus tekotavasta riippumatta, sillä Rusille on oleellista olla läpikotaisin ja tuskallisesti rehellinen.

Killer Queen on Rusin ensimmäinen yksityisnäyttely kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen. Kokonaisuus on toteutettu Taiken apurahan tukemana.

Näyttelyn soittolista:
https://open.spotify.com/playlist/75SQWV0GMMBEc52lzyTZQs?si=zmYryOuXTeaS-9P0w43L3w

Taru Samola – Panopticon

ALAKERTA | 19.9.- 6.10.2020

Näyttelykokonaisuuteni Panopticon tutkii ihmisyyden ja sovinnaisuuden rajoja. Mitä tekojamme ja halujamme me häpeämme ja miksi? Kuka saa anteeksi ja kuka tuomitaan? Teosten taustalla on vuosien 2017-2020 aikana ohjaamani performatiiviset Rippituoli työpajat. Työpajoissa osallistujat ovat astuneet yksin Rippituoli-installaation sisälle ja jättäneet ”syntinsä” lankalaukaisimen avulla keskikoon Mamyalle ja kirjallisena lukittuun lippaaseen. Mamyan tallentamista negatiiveista olen vedostanut syanotypiavedoksia poistettujen kirjojen sivuille sekä kopiografiikkavedoksia Ihmisensyklopediaan, Tukholmasta antiikkiliikkeestä löytyneeseen vanhaan valokuva-albumiin. Vedosten rinnalla kulkee Kansallisarkiston valokuvakokoelmista valikoidut ja vedostetut potretit eri aikakausien ”toisista” kuten irtolaisista, satamavarkaista ja prostituoiduista. Eri aikakausien kerrostumat kuvastavat ”synnin” ja toiseuden kokemuksen väistämätöntä suhdetta vallitsevaan aikaan ja kulttuuriin. Lukittuun lippaaseen jätetyistä kirjallisista tunnustuksista on syntynyt Kati Outisen esittämä ja Olli Karin sovittama ja säveltämä ääniteos.

Hylätyistä sanomalehdistä, pahvilaatikoista ja päiväkirjan sivuista kyhätty liikuteltava ja koottava Rippituoli-installaatio kuvastaa sosiaalisen kontrollin roolia ihmisen toiseuden kokemuksessa ja toisaalta ihmisen kaipuuta hyvitykseen ja hyväksyntään. Samalla se symboloi nyky-yhteiskuntaa, missä lait ja uskonnot eivät toimi enää ehdottomina moraalisina auktoriteetteina vaan missä esim. somessa kuka vaan voi tuomita ja olla tuomittavana. Samalla kun sen maailma on armoton, se mahdollistaa #metoo ja #blacklifesmatter kaltaisten kampajoiden synnyn. Projekti on saanut tukea Suomen kulttuurirahastolta ja Taiteen edistämiskeskukselta.

”Taru Samola (s. 1984 Helsingissä) on Fiskarsissa asuva ja työskentelevä valokuvataiteilija, joka käyttää analogisia ja vaihtoehtoisia vedostusmenetelmiä. Teokset liikkuvat myös installaatio-, performanssi- ja yhteisötaiteen kentillä. Samola käyttää teoksissaan monipuolisesti kierrätysmateriaaleja hyödyntäen niiden narratiivisia ulottuvuuksia. Luonto, ihmisyys ja toiseuden teemat ovat toistuvia elementtejä hänen teoksissaan. Samola aloitti syksyllä 2020 kuvataiteen opinnot Turun taideakatemiassa.”