YLÄKERTA | 15.5.-1.6.2021

Minä pidän kalloista.

Kallot tosin merkitsevät monille kuolemaa. Tämä on täysin ymmärrettävää – yleensä kun näkee luita, on niiden omistaja vaihtanut hiippakuntaa. Mutta ennen kyseisen elämän loppumista, luut ja kallo ovat olleet osa elämää. Kehon tukiranka, joka on kasvanut mukana. Pohja identiteetin kehitykselle.

Tämän näyttelyn teoksiin on käytetty oikeita eläinten kalloja, joita olen saanut tai löytänyt ja itse puhdistanut. Siinä missä pidän kallojen puhdistusta meditatiivisena projektina, jossa kerros kerrokselta poistan lihaa, jänteitä ja likaa löytääkseni puhtaan kallon, niin tämän näyttelyn teokset ovat syntyneet vastakkaisen ajatuksen avulla.

Otan puhtaan kallon täynnä mahdollisuuksia ja peitän sen vikoja, pelkoja ja huolia vanhoilla tekstiileillä, katsoen minkälaisia uusia kokonaisuuksia ja olentoja niistä kerros kerrokselta syntyy.

Mutta totta on myös että minulle on kertynyt vaan niin paljon kalloja että halusin antaa niille muutakin tekemistä kuin hyllyilläni pölyn keräämistä.

Timo Höyssä (s. 1991) on Vesilahdella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija (AMK).

Eläinten kallot ovat olleet hänen pitkäaikainen harrastuksensa sekä kiinnostuksen kohteensa ja viime aikoina hänen työnsä ovat leikitelleet sekä kalloilla niin kuin niiden innoittamalla kuvamaailmalla.

ALAKERTA | 15.5.-1.6.2021

Toisen olkapäällä tai reidellä lepäävä käsi ei kuulu enää ainoastaan sille, jolta se on: uusi asia syntyy siitä ja objektista, johon se koskee tai johon se tarttuu, asia, jolla ei ole nimeä ja joka ei kuulu kenellekään, ja tällä uudella asialla on omat erityiset rajansa, joilla on merkitystä siitä hetkestä alkaen. –Rainer Maria Rilke

Eeva Hannulan näyttely Nämä ovat eleitä pieniä kohtauksia käsillä koostuu eri materiaaleille tulostetuista kollaaseista ja valokuvista. Teokset rakentuvat internetkuva-arkistoista kerätyistä materiaaleista, itse otetuista kuvista ja piirustuksista. Kaikki näyttelyssä olevat kuvat esittävät eri tavoin käsiä ja niiden suhdetta erilaisiin objekteihin, jälkiin ja materiaaleihin. Käsien koskettamien asioiden välille syntyy kuvissa visuaalisia metaforia ja assosiatiivisia kohtauksia.

Näyttely sisältää myös runoja, jotka ovat ohjeita erilaisten konkreettisten tai abstraktien tekojen toteuttamiseen kuvien kanssa. Runoissa kuvaillaan mahdottomia surrealistisia rituaaleja tai performansseja. Teksteissä ja niiden tilassa elävät aineettomat kohtaukset ja tapahtumat saavat materialisoitua lukijan mielessä.

Kädet hapuilevat kuvissa kohti objekteja ja materiaaleja, jotka painuvat hiljaa, ehkä koskevat katsetta takaisin, alkavat puhua tai mykistyä yhdessä. Kohtaaminen ja vuorosanat toisen kanssa. Raja tulee näkyväksi, vasten oleminen ja hetkeksi paikoilleen pysähtyminen. Jää kohtaus, ele, tarkennus ihon ja jonkun elementin yhteyteen, kokonaisuuden unohdus. Kädet ovat leikkaus, episodi, mennyt ja tuleva. Tarttua, saada kiinni, pitää. Ote. Kuvien käsittely on epävarma ja outo rituaali, pakottautumista toisiin muotoihin. Se on purkaumaa, alan ottoa. Koetan käsittää koskemaani kuvaksi, elehtiä kohti.

Leikkaa kuvasta irti maailmankaikkeus, taustakohina, laajentumisen äkillinen jähmettyminen, koverra irti, nielaise reunat.

Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.