Juuso Joutsi & Jussi Meuronen: Armo

Yläkerta | 18.2. – 7.3.2017

Prosessissa oleminen poistamattomana osana oman itsen ja ympäristön käsittelyä. Konkreettinen, fyysinen teko. Yksilön kokemuksen projektio itseensä, Noema.

Maalaus tekona muodostuu näyttelyn rungoksi, jonka ympärille koko tilaan laajeneva teos, installaatio, muodostuu. Kahden tekijän työt kommunikoivat, muodostavat uutta. Osansa kokonaisuudessa ottaa myös ääni eräänlaisena kommenttina. Prosessi itsessään yksilön kehityksessä on ollut molemmille tekijöille oleellinen kuvataiteessa. Miten teko ja ilmiö muodostavat kuvan, joka kertoo kokemuksesta ja yhtälailla yksilön paikasta kokonaisuudessa. Tekeminen ennen kaikkea, lopputulosta tärkeämpänä.

Joutsi ja Meuronen ovat valmistuneet Taidekoulu Maasta samalta vuosikurssilta 2010 ja ovat siitä asti toimineet osana RIVO-kollektiivia. Meuronen valmistui keväällä 2016 kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Molemmat asuvat ja työskentelevät Helsingissä.

Näyttelyn avajaisissa kuullaan Tamperelaisen Ailigaš -yhtyeen improvisoitu ääniteos, jonka tallenne jää näyttelyn ajaksi kuultavaksi galleriaan.

 

Veera Inkeri & Heidi Katajamäki – Jää erillä

Yläkerta | 28.1. -14.2.2017

Veera Inkerin ja Heidi Katajamäen yhteisnäyttely Jää erillä on tilallinen näyttely, joka syntyy prosessin kautta Galleria Rajatilan yläkertaan. Teokset ovat suunniteltu suoraan Rajatilaan, ja lopulliseen muotonsa ne tulevat saamaan kun Katajamäki ja Inkeri installoivat teoksensa näyttelyripustuksessa suoraan tilaan. Jää erillä näyttelyn lähtökohtana on ollut tila. Inkeri ja Katajamäki pohdiskelevat töissään yksilön sisäisiä tiloja, ryhmien sosiaalisia tiloja sekä meitä ympäröiviä fyysisiä tiloja ja niiden muutoksia. Installaatiot ottavat kantaa tilaansa ja toisiinsa.

Veera Inkeri tuo Galleria Rajatilaan veistosinstallaation, joka sulkee katsojan ulkopuolelleen. Yksi veistos on hahmo kuten ihminenkin, mutta sitä ei voi tavoittaa samalla tavalla kuin ihmisen. Ulkopuolisuus onkin ollut hänen lähtökohtainen teemansa tätä työtä aloittaessaan. Inkeri on valmistunut kuvataiteilijaksi toukokuussa 2016 ja on työskennellyt siitä asti vapaana taiteilijana, yksin työhuoneellaan – erillään kollegoidensa yhteisöllisyydestä. Opiskeluaikoina Lahdessa viimeiset opiskelijat tiivistivät ryhmähenkeään porukan hiljalleen kutistuessa kun koulua oltiin lopettamassa. Tästä erilleen joutuminen ja pääseminen, sekä itsensä irroittaminen, jotta voisi taas löytää oman äänensä on välillä ollut myös syynä ulkopuolisuuden tunteisiin, jotka ovat lopulta kohdistuneet hänen omiin vielä syntymässä oleviin teoksiinsa.

Heidi Katajamäen teos Pimeä valo on paikkasidonnainen installaatio, joka koostuu erikokoisista kankaista, joihin Katajamäki on maalannut viivaa. Materiaaleina on käytetty hiiltä ja gessoa. Viiva, joka on Katajamäen teosten kieli on olemassaolon hetkiä, ja tunnetta. Jokainen yksittäinen kangas on oma teoksensa, joka on tehty Pimeä valo installaatioon. Yhdessä yksittäiset kankaat muodostavat uuden muodon, eräänlaisen kangasröykkiön, ja ne saavat uuden merkityksen. Pimeä valo installaatiossa Katajamäki tutkii valon vähenemisen muutoksia tiloissa. Niin fyysisissä kuin sisäisissä. Henkilökohtaisten havaintojen ja olemassaolon muutoksien myötä Katajamäki tuo sisäisen maailmansa näkyväksi. Kun valo vähenee, ihmiset samanaikaisesti pakkautuvat kerroksiin ja rypistyvät sisälle päin. Valo ja kylmyys saartavat ulkopäin ja muuttavat tiloja.

Katajamäki ja Inkeri ovat valmistuneet Lahden Taideinstituutista samalta vuosikurssilta keväällä 2016. Katajamäki ja Inkeri ovat toimineet yhteistyössä opiskelija-aikoina ja tämä näyttely on heidän toinen yhteinen tilallinen näyttelyprojektinsa.

Azar Saiyar – History Bleeds Under Your Fingernails

Alakerta | 28.1. -14.2.2017

”We say ignorance is bliss. And you want to ask – to whom”

Ennen uskottiin, että vasenkätisyys altisti lapsen rikollisuudelle, tyhmyydelle, moraalittomuudelle. Siksi vasenkätisyyttä pyrittiin kitkemään pois lapsista.
Väärää kättä käyttäviä rangaistiin. Käsien käyttöä estettiin erilaisin viritelmin.

History Bleeds Under Your Fingernails on videoteos vasemman käden koulimisen historiasta, ja ryhmään sopimattomien kehojen koulimisen kulttuurista.

Kiitos tuesta: AVEK, Taiteen edistämiskeskus/mediataide, Helsingin kaupunki, Nordic-Baltic Mobility Programme for Culture

Jan-Erik Andersson – Urkonzert

Ylä- ja alakerta | 7.-24.1.2017

Urkonzert on kokoelma teoksia, jotka ylistävät ihmiskunnan toivottomalta tuntuvaa yritystä luoda kauneutta ja tarkoitusta geometriasta ja luonnon näennäisestä kaaoksesta maailmassa, joka on täynnä epävarmuutta ja väkivaltaa. Samalla näyttely on henkilökohtainen mietiskely suhteestani omaan isääni, merikapteeniin, ja omasta roolistani esikuvana omalle pojalleni. Mitä olen saanut ja mitä annan eteenpäin?

Kolmiosainen ääniveistos Urkonzert, joka on antanut nimensä näyttelylle, on yhteistyö äänitaiteilijan ja Chicago Art Instituutin professorin Shawn Deckerin kanssa. Olemme tehneet yhteistyöprojekteja jo vuodesta 1996 lähtien, muun muassa Berliinissä, Helsingissä, Chicagossa, Wakefieldissa (UK), Malmössa, Turussa ja Brysselissä. Viimeisin teos Apple Concert on esillä parhaillaan Fin_Between näyttelyssä Arena 1 Galleriassa Los Angelesissa.

Deckerin Urkonzert:lle luomat äänet ja musiikki hyödyntävät ja herättelevät meren rytmejä sekä niitä rytmejä, joita jokapäiväinen työskentely laivojen sisällä ja ympärillä tuottaa. Äänimaailma on saanut vaikutteita postminimalistisesta musiikista, luonnon omista rytmeistä sekä Deckerin kenttä-äänityksistä. Äänet tulevat betonisista kaiuttimista, jotka on valettu maassa. Kaiuttimia ympäröivät ja kannattelevat metalliset, veistokselliset rakenteet, jotka perustuvat kultaiseen leikkaukseen, viisikulmioihin sekä okta- ja ikosa-edriin. Äänimaailma on luotu varta vasten näille kolmelle veistokselle ja muodostaa akustisen tilan niiden ympärillä. Matalimmat äänet tulevat lapionmuotoisesta penkistä, jonka päällä yleisö voi istua.

Näyttelyn muut teokset käsittelevät isän ja pojan suhdetta sekä sitä pinnan alla olevaa jännitettä, joka on olemassa sukupolvien välissä. Isoissa digitaalisissa kollaaseissa olen käyttänyt sota-aiheisia lapsuuden piirustuksiani. Teoksessa Meritaistelu aalloilla 103 – 309 Hz, olen antanut niiden taistella isäni rahtilaivoja vastaan. Isäni oli koko elämänsä ajan töissä merillä ja eteni matruusista kapteeniksi. Toisessa kollaasisarjassa lapsena piirtämäni joukot kohtaavat poikani Adrianin sotajoukot, jotka hän piirsi ollessaan 5–7-vuotias.

Jan-Erik Andersson

 

Jan-Erik Andersson (s.1954) on taiteilija, joka käyttää laajaa ilmaisumuotojen kirjoa; arkkitehtuurista ja mediataiteesta performanssiin ja ympäristötaiteeseen. 1990-luvun puolivälistä lähtien hän on käyttänyt digitaalista teknologiaa ilmaisemaan ja antamaan muotoja ajatuksilleen. Andersson on esittäytynyt kansainvälisesti mm. Tate Gallery Liverpoolin ja Henry Moore Instituutin järjestämissä näyttelyissä sekä Venetsian biennaalissa 2013.

Andersson on myös tehnyt useita ympäristötaideteoksia, mm. Tampereen keskustatunnelin ilmastointipiippujen taideteoksen Tuli ja Sade. Viime vuonna valmistui Lahden Alatorin taiteellinen suunnittelu Toinen herääminen. Andersson voitti kilpailun Mikkelin uuden asuntomessualueen taideteoksesta. Gordilainen solmu valmistuu kesällä 2017.

Hänen tunnetuin teoksensa on kokonaistaideteos Life on a Leaf -talo Turussa (yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa). Talo on esitelty mm. George H. Marcuksen kirjassa Total
Design – Architecture and Interiors of Iconic Modern Houses yhdessä Wrightin, Macintoshin, Saarisen, Aallon, Mies van der Rohen, Utzonin ja Libeskindin talojen kanssa.

Osana Kuvataiteen tohtorintutkintoa Kuvataideakatemiaan julkaisemansa kirja Life on a Leaf -talosta on ilmestynyt myös englanniksi hollantilaisen MER Paperkunsthallen julkaisemana. Näitä molempia kirjoja sekä muita Anderssonin taiteen ja arkkitehtuurin suhteesta kirjoittamia teoksia voi ostaa näyttelystä.(www.anderssonart.com)

Shawn Decker (s. 1957) on säveltäjä, taiteilija ja opettaja, joka tekee ääni- ja sähköisen median installaatioita sekä säveltää musiikkia live-tapahtumille, filmeille ja videoille. Hänen teoksensa sijoittuvat säveltaiteen, visuaalisten taiteiden ja performanssin välimaastoon ja käyttävät sekä traditionaalisia että elektronisia medioita tutkimaan, simuloimaan ja ylistämään luonnollisia (ja luonnottomia) maailmoja. Deckerin luomat äänimaisemat ovat esitetty mm. Chicago Cultural Centerissa, Art Basel Miami, Biennial of Electronic Art in Perth Australia, the Klangstrum in Austria, the Victoria Albert Museum London ja Museum of Art and Design in NYC.
(www.shawndecker.com)

Jan-Erik Andersson
040 5013960
jan-erik.andersson@anderssonart.com

Rajataiteen jouluikkuna -screening

Ikkuna | 21.12.2016 – 3.1.2017

Joulunajan Rajataide esittää jäsenistönsä videoteoksia jatkuvana esityksenä galleria Rajatilan näyteikkunassa. Screeningissä on esillä kahdeksan teosta seitsemältä eri jäseneltä.

Taiteilijat ja teokset esitysjärjestyksessä ovat:

Anne Järvi
01:00
2014
piirrosanimaatio, 16:9
01:05 min

Anne Järvi
Köysi
2016
piirrosanimaatio, 16:9
00:35 min

Sofi Häkkinen
Kerrostalo_0.2
2016
Stop motion -animaatio
05:00 min

Elsa Trzaska
Herutus
2010
SD-video, väri, 3:4, stereo
02:44 min

Karoliina Huuskonen
Ei voi erehtyä
2014 (versio I)
yksikanavainen videoteos, äänetön
01:16 min (screening-versio)

Hinni Huttunen
Cry Baby
2016
04:06 min

Jukka Silokunnas
400 ml of Red
videoperformanssi
02:58 min

Leena Lehti
Etäisyydestä /Distance
2016
mustavalkoinen, ei ääntä, 16:9
03:00 min

Emmi Kallio – Juhlien jälkeen tulee aina aamu

Yläkerta | 3.-20.12.2016

Juhlat päättyvät aina liian aikaisin. Aurinko nousee ja illan viimeiset tunnit ovatkin yhtäkkiä aamun ensimmäiset. Ajan kulumisen vääjäämättömyys on toisaalta turvallista, toisaalta armotonta. Arjessa on jatkuva kaipaus juhlavalojen ja paljettien loisteeseen, mutta niiden kimallus häviää aina lopulta päivänvalolle.

Maalauksissa juhlat syntyvät ilottelusta materiaalilla, tekemisen nautinnosta ja räiskyvistä väreistä. Taustalla on kuitenkin haikea pohjavire ja tahtomatta tiedostettu ajatus kaiken päättymisestä. Samppanja virtaa, mutta jättää lopulta jälkeensä vain tahmean vanan, johon arjen pöly sitkeästi takertuu.

Emmi Kallio on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on ollut aikaisemmin esillä muun muassa Taidekeskus Mältinrannassa sekä Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalolla.

emmijkallio(a)gmail.com
www.emmikallio.com

Näyttelyä tukee: Taiteen edistämiskeskus, Pirkanmaan taidetoimikunta

Milla Toukkari – Kuvatekstejä / Captions

Alakerta | 3.-20.12.2016

Lyhyt näyttelykuvaus

Kuvatekstejä / Captions –näyttely tutkii kuvan ja tekstin välistä käsitteellistä rajaa, motiivinaan kyseenalaistaa sen mielekkyys. Kuvan ja tekstin kategorioiden kautta installaatio käsittelee myös taiteilijan työskentelyssään kohtaamia käännösprosesseja ja niiden hallitsemattomuutta. Se piirtää kuvat esiin tekstin kautta.

Englanninkielen caption juontuu latinan capito-sanasta, joka tarkoittaa muun muassa pitämistä, tarttumista, kaappaamista. Kuvateksti pyrkii siis vangitsemaan jotain, johon itse kuva on tarttunut. Se vihjaa, että sekä kuva että sen teksti ovat rinnakkaisia. Ne viittaavat samaan lähteeseen. Ne kutsuvat jotain samaa poissaolevaa, samalla nimelläkin, mutta eri kielillä. Kuvatekstejä kutsuu esiin myös jotain: se tallentaa pyrkimystä rakentaa ihanteellisia kuvia – sopivan järisyttäviä, hiipivän poliittisia, merkityksellisellä tavalla esteettisiä.

Milla Toukkari on taidegraafikko, joka työskentelee kuvan rakennetun luonteen ja sen paljastamisen parissa. Hän on erityisen kiinnostunut siitä, miten kuvat tuottavat ja ohjaavat ajattelua, ja miten erilaisia kuvallisia esitystapoja tutkimalla ja muuntelemalla tähän ajatteluun voi myös vaikuttaa. Toukkari luonnehtii työtään ja teoksiaan laajennetuiksi kollaaseiksi, joiden kautta hän pyrkii tavoittamaan kuvallisen ajattelun reunaehtoja.

www.millatoukkari.com

Stipendiaattinäyttely: J-P Köykkä – Syyskausi 2016

Yläkerta | 12/11/2016-29/11/2016

Kasa erilaisia maalauspohjia, maaleja, kyniä, kannuja, kankaita, ikkunanpokia, kehyksiä, työkaluja, inspiraatiota, epä-inspiraatiota, voimaa, vihaa, rauhaa, tuskaa, iloa, paskaa, likaa, puhtautta, sävyjä, tyhjää, täyttä, turhautumista, voiton tunnetta, häviämistä, epätoivoa, ratkomista, mietiskelyä, nälkää, janoa, kylläisyyttää, tylsistymistä, uuden löytymistä. Kankaat kiinni niittipyssyllä, liimavettä päälle. 3 kuukautta aikaa. Maalit auki. Maalia pohjille. Maalaukset paketteihin ja autoon. Autolla Rajatilan pihaan, maalaukset gallerian sisälle. Pakkaukset pois, pohdintaa. Teokset seinille. Avajaiset. Reilu pari viikkoa, maalaukset pois seiniltä. Pakkaus, maalaukset autoon. Maalaukset varastoon. Sinne jää.

Näyttelyssä on esillä syksyllä 2016 valmistuneita maalauksia. J-P Köykkä (s.1987) on kuvataiteilija joka asuu ja työskentelee Tampereella.

Stipendiaattinäyttely: Anna Pekkala – Kehrääjä

Alakerta | 12/11/2016-29/11/2016

Ole läsnä, pysähdy. Kehrääjä kutsuu viereensä.

Anna Pekkala (s. 1989 Mänttä, asuu ja työskentelee Tampereella) tekee suurehkoja veistos-installaatioita, joissa pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Eläin ja ihminen ja niiden fiktiiviset muodot esiintyvät Pekkalan teoksissa. Hän on alkanut liittää teoksiinsa myös ääntä. Edellisissä teoksissa Pekkala on käsitellyt muun muassa luonnon tuhoutumista ja kuolemaa, hän on mennyt ahdistavaa asiaa kohti. Uusin teos on syntynyt tarpeesta päästä tätä kaikkea karkuun ja koettaa asvattaa jotain positiivisempaa tuskan sijaan.

“Oon aikaisemmin käsitellyt pahuutta, tuskaa ja surua. Viime marraskuussa ahdisti maailman meno ja ajattelin, että nyt teen jotain ihan muuta, että en kestä tätä. Maailmassa velloo niin paljon pahaa ja ihmisen ahneus kyllästyttää. Tuli vahva tarve päästä johonkin turvaan tai retkelle. Tunteet ja tunnelmat sekä niiden tuottama sekavuus on siis lähtökohtana teokselle. Rakastan luontoa, mutta rakastan myös typerää huumoria ja yleistä kikkailua. Niinpä kekkasin Kehrääjän. Sitä saa silittää!”

Kiitos näyttelystipendistä Rajataide ry, Tampereen kulttuuritoimi ja Tamk. Kiitos myös Rauman Jättirätti ja Vormu, rakkaat ihmiset, etenkin Äiti ja Iskä tietty ja rakkaat ääninäyttelijäkissat!

Hanna Oinonen – Obsessions

15/10-1/11/2016

Tila, jossa liikumme, ei olekaan vain kolmi- vaan neliulotteinen: koordinaatistoon kuuluu myös aika-akseli. —
— Kun taloja rakennetaan tai puretaan, metsiä kaadetaan, kallioita leikataan, eivät muutokset koske vain ulkoista ympäristöä vaan myös niiden ihmisten minuutta ja identiteettiä, joille paikat ovat merkityksellisiä.
Jukka Laajarinne. Tiloissa. WSOY 2016.

Täydellinen vappupikniknurmikko kotimme lähellä on muuttunut rakennustyömaaksi, leikkipuiston paikalla on siisti ruohomatto, eikä mikään paljasta mitä sen tilalla aikaisemmin oli.
Tutut paikat ovat minulle museoita. Kulkeminen niissä on kuin kulkisi jonkun kauan sitten kuvatun elokuvan kulisseissa. Ja kun räpäyttää silmiään, vuodenaika on jo vaihtunut.

Taiteilijan on seurattava pakkomielteitään. Näyttelyn teoksissa jatkan ajankulun, hetkellisyyden, muistin ja merkityksellisten paikkojen parissa.
Teosten synnyn taustalla ovat vaikuttaneet myös avuttomuuden tunne hulluksi tulleen maailman tapahtumien edessä, lapsen ensimmäinen itse poimima kielokimppu, spray-maali sekä ukrainalaiselle pellolle pudonnut matkustajakone.

Kiitokset: Taike
Mako & I & i

Hanna Oinonen (s. 1971 Torniossa, kotipaikka Tampere) on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta 2000, ja opiskellut lisäksi mm. Lahden taideinstituutissa ja Varsovan kuvataideakatemiassa. Hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä vuodesta 2000 lähtien. Oinosen teoksia on mm. Helsingin taidemuseon, Suomen valtion, Aineen taidemuseon sekä Hämeenlinnan taidemuseon Vexi Salmi -kokoelmassa. Oinonen on Suomen Taidegraafikoiden sekä Tampereen ja Helsingin taiteilijaseurojen jäsen.

Anu Haapanen – Invasion

Yläkerta | 24/9/2016-11/10/2016

Näyttelyn maalaukset ovat maisemallisia pohdintoja, myyttisiä tiloja tai utopioita ja välähdyksiä jonkin kuvitteellisen paikan tai sivilisaation tarinasta. Maalauksiin rakentuvat tilat ja maisemat toimivat merkityksillä ladattuina elementteinä, jonkin symbolisen tapahtuman tai määrittelemättömän kokemuksen näyttämönä. Ne ovat paikkoja muutoksen alla tai jälkeen, tulevaisuuden näkymiä tai näkymiä joita ei enää ole olemassa. Maalausten maisemiin hahmottuu kuvitteellisia luonnonmullistuksia tai murroksia, uusia maailmoja ja todellisuuksia luovia tapahtumia sekä niiden jälkikuvia. Maalauksen pinnalla todellisuus leikkaantuu ja sumentuu, esiin nousee aineen ja elementtien liike, luoden purkautumisia ja peittymisiä, hiljaisia ja valuvia katastrofeja.

Anu Haapanen (s.1981) on Lahden Taideinstituutista vuonna 2013 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä.

Sanna Nissinen – Nyt ja kuolemamme hetkellä

Alakerta | 24/9/2016-11/10/2016

Galleria Rajatilan alakerrassa on esillä Sanna Nissisen jätevanerille ja -puulle piirtämällä ja kultaamalla tehdyistä kuvista rakentuva ikonostaasi. Teossarja on saanut inspiraationsa kätensä menettäneistä keskiaikaisista pyhimysveistoksista. Ikonimaalaus vaikutti helpoimmalta tavalta tavoittaa jotain keskiaikaisen taiteilijan mielenmaisemasta, jossa työskenneltiin Jumalan, ei omaksi kunniaksi. Prosessin aikana se muodostui kuitenkin tärkeäksi osaksi lopputulosta. Taiteilijan aiemmin käsittelemät keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden teemat kohtaavat ortodoksisiin ikoneihin liittyvän teologian herättämät ajatukset pyhyydestä ja ihmisyydestä
.
Sanna Nissinen (s. 1984) on kuopiolainen kuvataiteilija, joka hyödyntää usein installaatiomaisiksi, sarjallisiksi kokonaisuuksiksi muodostuvissa teoksissaan piirustusta ja kuvanveiston perinteisiä tekniikoita.

sannanissinen.blogspot.fi