YLÄKERTA | 29.1.-15.2.2022
Olen Vihdistä Tampereelle Kankaanpään kautta muuttanut kuvataiteilija, ja ilmennän ympäröivää maailmaa abstraktein maalauksin.
Teoksissa pääasiallisena työvälineenä on kuulakärkikynä, jonka käyttäminen maalauksissa sai muutama vuosi sitten alkunsa kirjoittamalla. Ajatusten kirjoittaminen muuttui hieman fanaattiseksikin viivan piirtämiseksi, ja viivan tutkiminen ja värikerrokset muokkautuivat maalauksiksi.
Ajattelen teokset kuvaksi kirjoitetuiksi kertomuksiksi, jotka ovat alkuperäisestä minimalistisuudestaan muuntautuneet ja ottaneet vaikutteita ympäristöstä. Olen vasta hiljattain tamperelaistunut, eikä se ole pienemmältä paikkakunnalta kotoisin olevalle itsestäänselvyys. Olen oppinut tarkastelemaan ympäristöä uudella tavalla ja päivittänyt esteettistä silmääni.
Aiheet teosten takana ovat vallitsevassa maailman- ja elämäntilanteessa hieman synkkiä. Olen yrittänyt tehdä kivoja ja kauniita asioita, mutta teosten aiheet palaavat aina tietynlaiseen melankoliaan. Työt kertovat virheistä, uudistumisesta ja irti päästämisestä. Katumus on turhaa, oppiminen välttämätöntä.
Inspiraation lähteinä minulle ovat toimineet kodin tekstiilit, sähkökaapit, maalauksen erilaiset pohjaratkaisut, materiaalit sekä niiden yhdisteleminen ja muokkaaminen. Ympäristön vaikutus mieleen ja siten taiteeseen on innoittanut tekemistä. On helpompi huomata muutokset taiteessa kuin mielessä ja käyttäytymisessä. Konkretia teoksissa selkeyttää abstraktia mieltä.
Parhaimmillani työhuoneella olen kuin lapsi leikkimässä. Eikä leikkejä tarvitse siivota heti leikin päätyttyä pois, vaan leikkiin voi, ja pitääkin palata. Teokset syntyvät hitaasti ja niiden kanssa on vietettävä aikaa.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.