YLÄKERTA | 4.7.–21.7.2026
Näyttelyn nimi on Pakeneva maisema ja se koostuu monotypian vedoksista. Teokset pohjautuvat ympäristön kokemukseen jossa havainnon ja intiimin kokemuksen rinnalle nousevat tieto ja ajatukset ympäristön monitahoisesta kriisiytymisestä. Teokset ovat valmistuneet vuosina 24-25, osittain Taiteen edistämiskeskuksen tuella Taidekeskus Mältinrannassa, Jakarte + Juken residenssissä Pietarsaaressa, sekä Turun Taidegraafikkojen grafiikanpajalla Taiteiden talossa.
Pakeneva Maisema
Maisemaa katsoessani se karkaa. Tieto ympäristökriisistä toimii kuin pyyhekumi. Mielessäni maisema valuu pois, en saa siitä kiinni, en samalla tavalla kuin ennen. Painolaatalla maailma ympärilläni järjestää itsensä uudelleen ja muuttuu tähdiksi, linnuiksi, kelluviksi, ilman läpi lipuviksi maalohkareiksi, kirkuvan räikeiksi taivaiksi ja haamuiksi, hupuiksi, jotka tyhjinä lehahtavat pois.
Ilmastonmuutos ei ole aina silmin nähtävissä, silti tietoisuus siitä vaikuttaa vahvasti ympäristökokemukseeni. Tunne luonnon pysyvyydestä kyseenalaistuu muuttuvan ympäristön mukana. Tämän teossarjan parissa työskennellessäni olen pyrkinyt löytämään uusia yhteyksiä rikkinäiseksi kokemaani maisemaan.
Työskentelyn taustoista
Taiteellinen työskentelyni on kehittynyt elämäntavan ympärille joka perustuu ympäristössä kulkemiseen, tarkkailuun ja kokemuksiin. Hitaasti kulkemalla ehdin havainnoida ja aistia ympärillä olevaa ja nähdä vuoden- ja vuorokaudenaikojen tuomia muutoksia lähiympäristössäni. Henkilökohtaisesti tärkeää on yhtäaikainen osallistumisen ja osallisuuden kokemus; kulkiessani luonnossa liikun ja toimin sen piirissä, mutta samalla sulaudun osaksi sitä. Kiinnitän huomiota erityisesti ympäristössä ilmenevään liikkeeseen ja rytmeihin, joita aiheutuu sekä luonnon tapahtumien että ihmisen toiminnan seurauksena. Käsittelen aihetta sekä intiimisti että kantaaottavasti ja tiivistän ympäristökokemuksia teoksiini muistinvaraisesti, ilman suoraa havaintoa tai pyrkimystä yksiselitteiseen esittävyyteen tai maisemallisuuteen.
Monotypian tekniikka ja syväpainokoneet ovat minulle erityisen tärkeitä, pitkäaikaisia työskentelykumppaneita. Minua kiehtoo monotypian mahdollisuudet, kuten kokeilevan, ekspressiivisenkin työskentelyn yhdistäminen syväpainomenetelmään. Yhtenä grafiikan perinteisistä menetelmistä tekniikka eroaa muusta taidegrafiikasta ainutkertaisuutensa puolesta, eli vedokset ovat uniikkeja. Mahdolliset vedossarjat perustuvat muun muassa vedostetun laatan pintaan jääneisiin jälkiin, haamuihin, jotka jatkavat elämäänsä seuraavassa vedoksessa taiteilijan määrittelemän tarkoituksen mukaisesti. Monotypiassa kuvaa ei myöskään kaiverreta tai syövytetä, jolloin samaa laattaa voi käyttää useita kertoja. Laatta- ja painomateriaaleiksi käyvät kierrätysmateriaalit kuten lehtipainoista kierrätetty offset-pelti.
Taiteilijaesittely
Miina Laine on tamperelainen kuvataiteilija joka työskentelee laajasti kuvataiteen alueella, juuret maalaustaiteessa ja taidegrafiikassa. Hän työskentelee usein projektiluontoisesti; aika ja paikka luovat kehyksen ja puitteet työskentelylle, jonka tuloksena syntyy eri luonteisia taideteoksia ja taidetekoja. Laine on pitänyt näyttelyitä ja työskennellyt useissa residensseissä sekä Suomessa että ulkomailla. Hän on Tampereen Taiteilijaseuran-, Suomen Taidegraafikoiden- ja Turun Taidegraafikoiden jäsen ja hänen teoksiaan on Suomen valtion- HUS:n- sekä Jyväskylän kaupungin taidekokoelmissa.