KOKO TILA | 14.3. – 31.3.2026

Galleria Rajatilassa avautuu maaliskuussa Jenny Grönholmin näyttely Apostolit, joka kattaa gallerian molemmat kerrokset.

Näyttelyn lähtökohtana on erään suvun valokuva-albumi – tai oikeastaan sen puuttuminen. Aikana, jolloin lähes jokaisella perheellä oli oma muistojen kokoelma, tässä albumissa on vain yksitoista valokuvaa. Enempää ei ole säilynyt – eikä kuvia juuri edes otettu. Näiden ainoiden kuvien varaan tämä maalaussarja on rakentunut.

Valokuvissa esiintyy taiteilijan kolmestatoista tädistä kaksitoista. Kaikki kuvattuina rippipäivänään: kukat sylissä, katse suunnattuna tulevaan. Kolmastoista puuttuu – aina on joku, josta ei jäänyt jälkeä.

Perheellä ei ollut omaa kameraa, ja jokaisesta lapsesta on säilynyt vain yksi kuva – rippikuva 15-vuotiaana kukat sylissä, hiljainen muotokuva, joka on ainoa virallinen katkelma heidän nuoruudestaan.

Nyt he astuvat yleisön eteen. Eivät elämäkertoina, vaan muistoina, hiljaisina apostoleina. Nuorina naisina elämän hauraimmassa kukassa. Heitä yhdistää yksi pysähtynyt hetki – yksi kuva, yksi tarina.

Jenny Grönholm on suomalainen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Tallinnassa. Hän valmistui taiteen maisteriksi Viron taideakatemiasta vuonna 2018. Viime vuosina hän on työskennellyt pääasiassa maalaustaiteen parissa.
Hänen taiteellisessa työssään keskeisenä lähtökohtana ovat henkilökohtaiset muistot ja muistijäljet — jostakin esiin nousevat kuvat, jotka ovat yhtä aikaa sekä hämäriä että tunkeilevia. Hän työskentelee muistikuvien, muistamisen sekä myös harhaanjohtavien “valemuistojen” kerrostumien parissa. Näiden fragmenttien pohjalta hän pyrkii rakentamaan kokonaisuuksia, jotka ovat mahdollisimman yleisiä ja yleisinhimillisiä.
Oman taiteellisen työskentelynsä ohella hän toimii aktiivisesti myös julkisen taiteen parissa.

YLÄKERTA | 21.2 – 10.3.2026

Helmikuussa Galleria Rajatilassa nähtävä “Collapse & Burn” koostuu vesivärimaalauksista, joissa Marika Lahdenperä tutkii luonnon ja mielikuvituksen rajoja sekä maalaamisen fyysisiä ja tilallisia mahdollisuuksia. Näyttelyn nimi yhdistää kaksi keskeistä teosta, Collapse ja Burning Down the House, jotka avaavat Lahdenperän työskentelytapaa: teokset rakentuvat purkamisen, uudelleen kokoamisen ja muutoksen kautta.

Lahdenperä käsittelee teoksiaan leikkaamalla, ompelemalla ja muokkaamalla paperia niin, että maalaus saa uusia ulottuvuuksia. Leikattujen muotojen kautta paljastuvat varjot ja taustat tuovat esiin teosten kerroksellisuuden ja rikkovat perinteisen kaksiulotteisen kuvan pintaa. Collapse & Burn on samalla kuvaus tästä prosessista – jatkuvasta rakentamisen ja hajoamisen liikkeestä.

Luonnossa liikkuessaan Lahdenperän huomio kiinnittyy kasvien rakenteisiin sekä valon ja varjon leikkiin. Hänen työskentelynsä heijastaa lapsenomaista keskittymistä luonnon pieniin yksityiskohtiin, jotka muuntuvat herkiksi ja koskettaviksi teoksiksi. Leikkisyyttä hän tuo maalaamiseen yhdistämällä leikattuja paperimuotoja saven tai puun rakenteisiin, luoden tilallisuutta ja kolmiulotteisuutta vesivärimaalaukseen. Maalaus säilyy kuitenkin hänen työskentelynsä ytimenä.

Marika Lahdenperä (s. 1998) valmistui Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2021, josta hänen lopputyöteoksensa hankittiin Kansallisgallerian kokoelmiin. Lahdenperä asuu Tampereella ja työskentelee Takahuhdin Taidekeskuksessa. Hän on pitänyt näyttelyitä ympäri Suomea sekä Berliinissä. Seuraavaksi hänen teoksiaan on esillä Taidekeskus Mältinrannan Studiossa heinäkuussa 2026 sekä Galleria Haa:ssa Helsingin Suomenlinnassa tammikuussa 2027.

ALAKERTA | 21.2 – 10.3.2026

Taiteilija Ika Närhen 3D-mallinnettua taidetta esillä uudessa SOULYARD PROJECT -nimisessä näyttelyssä Galleria Rajatilan alakerrassa.

Kuvataiteilijaksi viime keväänä valmistunut Ika Närhi tuo mielensisäisen maailmansa esille uudessa yksityisnäyttelyssään. SOULYARD PROJECT tuo nähtäville Ikan uusinta tuotantoa käsitellen elämän ja maailmojen rajatiloja. Esillä olevat teokset on toteutettu 3D-mallintamalla ja leikittelevät tyylillään sekoittaen realistisia ja surrealistisia elementtejä.

”3D-mallintamisen avulla saan teoksiini äärettömän ulottuvuuden, jonka voin mielivaltaisesti litistää tasaiselle pinnalle” kertoo Ika Närhi.

Näyttelyssä nähdään Ikan sisäisestä maailmasta nousevaa kuvastoa vaihtoehtoisista todellisuuksista. God Complex -videoteos taas rikkoo kuvan maailmoista näyttämällä niiden todellisen ulkomuodon.

SOULYARD PROJECT on esillä Galleria Rajatilassa Tampereella 21.2.-10.3.

YLÄKERTA | 31.1.–17.2.2026

 Viimeisten kahden ja puolen vuoden ajan kuvat ja videot Gazan siviilien valtavasta kärsimyksestä sekä tieto Israelin tarkoituksellisesta palestiinalaisten kansanmurhasta ovat välittyneet meille jokaiselle somessa ja uutisissa. Tämä näyttely syntyi vastauksena kysymykseen ”mitä minä voin tehdä?”. Yksin murehdittu ajatus lausuttiin ääneen ja yhdistyksessä virisi ajatus hyväntekeväisyysnäyttelystä avoimella haulla ja tuottojen ohjaamisesta Gazassa avustustyötä tekeville tahoille. Näyttely on samalla kannanotto ja viesti: silmien sulkemisen sijaan käännämme yhdessä katseen kohti.

Kuvataiteilijalle näkeminen, katsominen ja katseen ohjaaminen ovat työskentelyssä alati läsnä. Hän valitsee aiheen, johon tarkentaa, jota haluaa tutkia ja nostaa esille. Tekijä rajaa kuvan sekä punnitsee, mikä siinä on tärkeää, ja mihin hän haluaa katsojan huomion kiinnittyvän.

Näyttelyn teoksista osa viittaan suoraan inhimilliseen kärsimykseen sekä sodan ja rauhan kysymyksiin, mutta näyttely ei sisällä kuvia väkivallasta tai kuolemasta. 

Kaikki näyttelyssä esillä olevat teokset ja oheistuotteet ovat myynnissä ja niiden myyntituotto menee kokonaisuudessaan hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka vievät apua Gazaan. Rajataide ry ei ota teoksista provisiota. Teoksen ostaja saa valita lahjoituskohteeksi jonkin seuraavista: Gaza Soup Kitchen, Lääkärit ilman rajoja sekä Palestine Children’s Relief Fund. Lisäksi myynnissä on Sumudin (Suomen Palestiina verkosto) tukituotteita, joiden tuotto ohjataan kokonaisuudessaan Sumud Tampereen toiminnan tukemiseen.

Näyttelyn taiteilijat:

Eeri Berg

Albulena Demiri

Henriikka Hietaniemi

Hanna Holma

Emma Höglund

Hanna Kivelä

Katariina Kirves  

Elina Knuutinen

Jenni-Maria Kouch  

Lempeä Emmi  

Mari Liimatainen

Roosa Malvikki

Marjaana Markkula

Venla Martikainen

Anni Mikkonen  

Oliivi Ojanen

O.nnu.  

Alma Peltola

Inkeri Rantala

Sirkku Rosi

Ulla Ruokolainen

Toni-Petri Ruotsalainen  

Sanna Saarreharju

Katja Saksanen

Sanni Seppä

Aramis September

Saara Sillanpää  

Pietu Tamminen

Kuutti Terävä

Marja-Liisa Torniainen  

Sanna Ulvila

Mariliina Valkama

Sirpa Varis

Jirko Viljanen

Jana Vyborna-Turunen

Eeva-Maija Walin

Liisa Tarleena Öhman

ALAKERTA | 31.1.–17.2.2026

Sami Ala valmistui taidemaalariksi 2002. Viimeiset vuodet hän on tehnyt mediataidetta. Usein hänen työskentelynsä lähtökohta on kirjallinen teksti, joko oma tai jonkun toisen. Alan teoksia on ollut esillä Suomessa, Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa. 

Galleria Rajatilan alakerrassa esillä oleva teos on valokuvaa, valoa, ääntä ja tarinallista puhetta hyödyntävä installaatio. Sen aihe on muinainen Lappi. 

Pohjoinen tuottaa mielikuvia alkuperäisestä, puhtaasta, aidosta, vilpittömästä, salaperäisestä, villistä, turmeltumattomasta ja alkukantaisesta. Samoja käsitteitä liitetään Etelä-Amerikan ja Afrikan sademetsiin savanneihin, tasankoihin ja aavikoihin ja siellä elävien kansojen ihmisiin. En tiedä ovatko nämä sanat tänä päivänä kelvollisia kuvaamaan niin sanottua globaalia etelää, mutta Lappiin liitettyinä ne eivät ole muuta kuin matkailumainosten kuluneita kliseitä. Em.  adjektiiveihin sopiva, ns. ”oikea” Lappi eli ja oli olemassa 1800 luvun lopulla syntyneiden ihmisten tarinoissa ja muisteluissa vielä 1960-70 luvulla. Tämän päivän Lappia ovat paikallisen väestön ylisukupolvinen osattomuus, alkoholismi, keskieurooppalaistyyliset hiihtokeskukset, ylikansallisten kaivosyhtiöiden saastuttamat joet, avohakatut metsät, hitaasti myrkyttyvä pohjavesi, jokiin kuolevat lohet…  

Installaatiossa kuultavat tarinat on editoitu Kotimaisten kielten keskuksen 1960 luvun alulla tekemistä äänitteistä, joiden pääasiallinen tarkoitus oli tallentaa Lapin paikallismurteita. Haastateltavat muistelevat ihmisiä, tapauksia ja elämää 1900 alkuvuosina. Monien haastateltavien maailmankuva on meidän silmiin lapsenomainen. Samalla sydämen vilpittömyydellä ihmiset uskovat  vanhan testamentin Jahveen ja luonnossa ilmeneviin haltijahenkiin, kummituksiin, noitiin ja tietäjiin. Näkymätön maailma on heille yhtä todellinen kuin näkyväinen.  Heidän puhumansa murre on kirjakielen, joukkoviestimien ja koulutuksen koskematonta. Ainoat tarinoissa esiin tulevat kosketukset ”maailmaan” ovat kyliä kiertävät vienankarjalaiset kauppamatkustajat. Haastatteluissa toistuvat teemat ovat: nälkä ja puute, kaikesta on puute, vaatteesta ja ruuasta.    

Installaatio on kunnianosoitus, muistomerkki sadan vuoden takaiselle Suomelle ja siellä eläneille, joiden maailma ja elämä oli samaan aikaan sekä kadehdittavan yksinkertaista että pelkää eloonjäämistaistelua.    

Tarinoiden äänikulissina soi Jukka Kervisen installaatiota varten säveltämä musiikki.

Aineisto: Kotimaisten kielten keskus &  Finna 

Äänikulissi: Jukka Kervinen

ALAKERTA | 10.1.–27.1.2026

On kiehtovaa katsella tuntemattomia ihmisiä kaduilla, kaupoissa, kahviloissa. Mitä he ajattelevat ja tuntevat, minne ovat matkalla, mitä on tapahtunut? 

Katselen ihmisiä ja ihmisten kuvia, pohdiskelen katsomista ja kuvan rakentamista. Näyttelyn maalaukset syntyvät ihmistä esittävien löydettyjen kuvien tarkastelusta ja mielikuvituksesta. Minua kiinnostavat eleet, asento ja poseeraus, pysäytetty pantomiimi, kehon sanattomat viestit. Asettelen hahmoja maalaukseen kuin näyttämölle, jossa pieni inhimillisen draaman katkelma herättelee katsojan mielikuvitusta. 

Maalaan esittävää ja abstraktia maalausta vuorotellen samalle kuvapinnalle. Maalauksen abstrakti olemus syntyy väripinnoista, joiden keskinäiset suhteet muodostavat teoksen. Ihmishahmo tuo maalaukseen tarinan, jonka alun luovat pienet yksityiskohdat: kirje, varjo, keltaiset kumihanskat, viinilasi. Maalaukset ovat pelkistettyjä, kaikkea ei ole kerrottu. Tarinassa on aukkoja ja tulkinnanvaraa. Katsojan mielikuvitus täydentää kuvaa ja on mahdollista aavistaa jotain, mitä kuvassa ei ole näkyvissä. 

Kerrostan teoksiin ulkoista maailmaa ja sisäisiä mielen jännitteitä, näkyvää ja ja piilossa olevaa. Minua kiinnostaa se, minkä näytämme ulospäin ja mikä jää usein piiloon: valoisuus ja keveys päällä, tummemmat sävyt ja varjot syvemmällä.

Näyttelyn teoksissa on kyse hetkestä, jolloin jotain on tapahtunut tai pian tapahtumassa. Se voi olla pieni ohikiitävä tuokio elämässä tai hetki, josta myöhemmin voi ajatella: se hetki, jolloin kaikki muuttui, vaikka en sitä silloin vielä ymmärtänytkään. 

Maalauksen kuvapinta on näyttämö, jolla pieni inhimillisen draaman katkelma vihjaa maalauksen ajan ulkopuolelle. – Mitä tapahtui ennen ja jälkeen?

Elisa Rovamo

Elisa Rovamo on opiskellut taidehistoriaa Helsingin Yliopistossa. Hänellä on loppututkinto Taideteollisessa Korkeakoulussa sekä opintoja Vapaassa Taidekoulussa. Rovamo maalaa aiheenaan ihmishahmo, joka voi olla esittävän ja abstraktin rajoille pelkistetty. Hänen maalauksensa ovat emotionaalisesti ja psykologisesti latautuneita, ne voivat heijastella katsojan kokemuksia. Rovamolla on ollut vuodesta 2002 alkaen reilut parikymmentä yksityisnäyttelyä ja hän on osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin.

ALAKERTA | 10.1.–27.1.2026

Teossarja We Were Never Here koostuu valokuvista, jotka on tehty suoraan digikamerassa viisinkertaisina päällekkäisvalotuksina. 

Kuvien kerroksellisuus heijastaa kokemuksia identiteetistä ja niistä versioista, joina itsemme toisillemme näytämme. Kokemus itsestä on muuttuva, monimerkityksellinen. Se, minkä ensisilmäyksellä näemme, ei koskaan ole koko totuus. 

Kuvat ovat myös kudelma muistoja, oman tilan etsimistä ja ajan kulumista. Lopulta me kaikki kumminkin häviämme, unohdumme. 

Kuin emme koskaan olisikaan olleet täällä. 

//

Olen ihmisyyden kuvaaja ja teoksissani tarkastelen usein yksilön emotionaalisia jännitteitä suhteessa ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin. Tasapainoilu läheisyyden ja etäisyyden reunamilla, elo pelon ja uskalluksen välissä muodostavat taiteellisen työskentelyni ytimen. Introspektio on teosteni pohjavire, mutta samalla pyrin myös ymmärtämään, tutkimaan ja kommentoimaan nyky-yhteiskuntaa.

Kuvantekijänä näiden teosten tekoprosessissa minulle korostuvat elämän hetkellisyys ja sattumanvaraisuus sekä luovan työskentelyn spontaanien assosiaatioiden virta. Suoraan seinään kiinnitettyinä ja kehystämättöminä teokset asettuvat eräänlaiseen rajatilaan: ne ovat samanaikaisesti itsenäisiä teoksia ja näyttelytilan pintoihin sulautuvia kaleidoskooppeja. Ne peilaavat ajatusta niin kaiken monimuotoisuudesta kuin rajallisuudestakin. 

//

Pauliina Tuomikoski on helsinkiläinen valokuvataiteilija, joka opiskelee parhaillaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hän työskentelee digitaalisen ja analogisen valokuvan sekä vaihtoehtoisten valokuvaustekniikoiden parissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.

YLÄKERTA | 12.12.–19.12.2025

Iidesaisti-näyttely esittelee vuoden 2025 Rajataidekoulun satoa. Tämän vuoden Rajataidekoulu järjestettiin ammattiopisto Luovin opiskelijoille. Projektiin osallistui seitsemän opiskelijaa. Ammattiopisto Luovi muutti uusiin tiloihin Iidesrantaan tänä syksynä. Tästä syystä työpajojen teemaksi valikoitui Iidesjärven ympäristön luonto ja lajit. Työpajoissa työskenneltiin paperimassaveistosten ja -reliefien sekä valokuvakollaasin keinoin. Rajataidekoulun ohjaajina toimivat kuvataiteilijat Mia Kyllönen ja Henriikka Hietaniemi.

ALAKERTA | 22.11.–9.12.2025

Jo perinteeksi muodostunut Rajataiteen myyntinäyttely nähdään tällä kertaa Rajatilan alakerrassa 22.11.-9.12.
Näyttelyssä nähdään teoksia 16 taiteilijalta. Mukana on muun muassa tekstiilitaidetta, keramiikkaa, maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja valokuvataidetta.
Nyt on oiva aika hankkia taidetta pukinkonttiin tai miksei omaan kotiin!
Tervetuloa myyntinäyttelyyn!

Näyttelyn taiteilijat:
Senni Aleksandra
Henriikka Hietaniemi
Mia Huu
Timo Höyssä
Marika Lahdenperä
Emilia Mäkelä
Mirva Niskanen
Liinu Nykänen
Paananen & Ulvila
Pauliina Parjanen
Alma Peltola
Sanna Saarreharju
Mia Saharla
Aramis September
Saeedeh Poolad Setoon
Mariliina Valkama

YLÄKERTA | 22.11.–9.12.2025

“Martaat” on kahden taiteilijan Suvi Verna Tervaharju ja Juulia Markko yhteisnäyttely, joka esittää marraskuun ruskeat ryteiköt, kuulaat pastellitaivaat ja äidin Coco Chanelin kaulalla, suojaamassa matkaa kuin halaus. Nähdyt unet kaskisesta maasta ja siihen istutetuista mädistä sipuleista. Lumiset puut, haamut ja jäiset hampaat niiden oksilla. Ajanjaksot, jolloin vanhempien oli aika lähteä ja me lapset jäimme sytyttelemään kynttilötä, sammuttelemaan tulipaloja. Odottamaan milloin he palaavat varpusina, mustarastaina tai sudenkorentoina. Näyttely kertoo äidin jättämästä piirakkapulikasta, isän jättämästä rautakangesta ja kuoleman eriarvoisuudesta luokkayhteiskunnassa. Se kertoo lohduttavista lahottajasienistä, paljaiden puiden pinnoista, lumikelloista, joiden hoivassa voi levätä, kun kaikki perustukset rapisevat.

Suvi Verna Tervaharju on tamperelainen kuvataiteilija, muraalimaalari, kuvittaja ja käsityöläinen. Tervaharjun teoksia on esitetty Tampereella, Helsingissä sekä Berliinissä. Hänen maalamiaan muraaleja voi bongata myös lukuisista eri kaupungeista, joista viimeisin valmistui Kemiönsaarelle kesällä 2025. Tervaharjun taiteessa on läsnä melankolia, arjen kauhu sekä siinä näyttäytyvä kauneus ja ennenkaikkea rakkaus.

Juulia Markko on itseoppinut kuvataiteilija ja mystikko. Juulia sukkuloi okkultismin, symboliikan, luontoteemojen ja meemikulttuurin välimaastossa maalaten ja piirtäen. Juulia on pitänyt ryhmänäyttelyitä ja maalannut muraaleja vuodesta 2010.

YLÄKERTA | 1.11.–18.11.2025

Ihminen-näyttely koostuu kahdesta teoksesta, Juhana Moisanderin Nuorallatanssija-videoinstallaatiosta sekä Kristiina Karstenin Asusteita katoaville olennoille -esine- ja pienoisveistosinstallaatiosta. Ne tutkivat itsenäisesti sekä dialogisesti ihmislajin menneisyyttä, nykyhetkeä sekä tulevaa kohtaloa. 

Juhana Moisander

Nuorallatanssija, 2024 

videoinstallaatio, 3’45” loop

Nuorallatanssija kuvaa ihmisen tilaa lajina ja myös ihmisen henkilökohtaisella tasolla käytävää etsintää. Lajina olemme pyrkineet irtautumaan maasta ja nousemaan ilmaan. Maankamaran jättäminen on ollut ihmisen kestävä haave ja se on myös toteutunut teknologian avulla. Toteuttaessaan itseään ihminen on kuitenkin hämärtänyt ymmärrystään ympäristönsä syy- ja seuraussuhteiden kehästä ja omasta roolistaan tässä laajassa vuorovaikutusten verkostossa. Teos kysyy mihin olemme menossa.

Teoksessa esiintyy sirkustaiteilija Sanja Kosunen.

Kristiina Karsten

Asusteita katoaville olennoille, 2025

pienoisveistoksista, esineistä ja musiikista koostuva installaatio

Työni kumpuaa aikakautemme ja länsimaisen kulttuurimme luonteen, tulevaisuuden pohtimisesta. Ajattelun heijastuspintana on toiminut 1800–1900-lukujen vaihteeseen sijoittunut ajanjakso, Belle Époque, jonka nautintokeskeisessä ilmapiirissä ja rappiossa on yhtymäkohtia omaan aikakauteemme ja nykyisen länsimaisen elämisen tyylin lopun lähestymisen aikoihin. Aikakauteen voimakkaasti liittynyt yhteiskuntien teollistuminen ja tuotannon kasvu ovat ajassamme huipentuneet ja johtaneet ennennäkemättömässä mittakaavassa tapahtuvaan saastuttamiseen ja kuluttamiseen. Emme tarvitse suurinta osaa siitä, mitä hankimme ja himoitsemme.

Teoksen estetiikka on rakentunut yhdistämällä kaunistautumiseen ja ehostautumiseen käytettäviä esineitä lihallisuuteen ja kiertokulkuun, Olen tavoitellut esineitä työstäessäni hajoamisen ja metamorfoosin tuntua: miltä kuolevaisuuden prosessia läpikäyvät esineet näyttäisivät? Materiaalisuuden kautta vastenmielisen ja viehättävän, arvokkaan ja arvottoman sekä orgaanisen ja prosessoidun rajapinnat hämärtyvät, sekoittuen toisiinsa ja muuntuen. 

Maatuvat, lähes ruumiillisiksi muuttuneet esineet rinnastuvat kulttuuriimme, joka itsekin osoittaa maatumisen ja hajoamisen merkkejä. Teos on eräänlainen pehmeä, kollektiivinen memento mori länsimaiselle nykyihmiselle.

Näyttely on osa Kuolevainen-näyttelysarjaa. 

ALAKERTA | 1.11.–18.11.2025

Te olette molemmat minussa, ja minä teissä.

Elämä kulkee kuoleman rinnalla — ei sen varjossa, vaan sen mahdollistamana. Elämän hauraus ja sen juhla kietoutuvat toisiinsa kuin kaksi säveltä samassa laulussa. Kuolema ei ole loppu, vaan lempeä muistutus olemassaolon rajallisuudesta, ja juuri siksi elämän ainutkertaisuudesta. Kuolema ei ole loppu, vaan kehys, joka tekee elämästä näkyvän. 

Aleksi Kolmonen tuo Galleria Rajatilan alakertaan valokuvainstallaation.

Näyttely on osa Kuolevainen-näyttelysarjaa.