YLÄKERTA | 12.12.–19.12.2025

Iidesaisti-näyttely esittelee vuoden 2025 Rajataidekoulun satoa. Tämän vuoden Rajataidekoulu järjestettiin ammattiopisto Luovin opiskelijoille. Projektiin osallistui seitsemän opiskelijaa. Ammattiopisto Luovi muutti uusiin tiloihin Iidesrantaan tänä syksynä. Tästä syystä työpajojen teemaksi valikoitui Iidesjärven ympäristön luonto ja lajit. Työpajoissa työskenneltiin paperimassaveistosten ja -reliefien sekä valokuvakollaasin keinoin. Rajataidekoulun ohjaajina toimivat kuvataiteilijat Mia Kyllönen ja Henriikka Hietaniemi.

ALAKERTA | 22.11.–9.12.2025

Jo perinteeksi muodostunut Rajataiteen myyntinäyttely nähdään tällä kertaa Rajatilan alakerrassa 22.11.-9.12.
Näyttelyssä nähdään teoksia 16 taiteilijalta. Mukana on muun muassa tekstiilitaidetta, keramiikkaa, maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja valokuvataidetta.
Nyt on oiva aika hankkia taidetta pukinkonttiin tai miksei omaan kotiin!
Tervetuloa myyntinäyttelyyn!

Näyttelyn taiteilijat:
Senni Aleksandra
Henriikka Hietaniemi
Mia Huu
Timo Höyssä
Marika Lahdenperä
Emilia Mäkelä
Mirva Niskanen
Liinu Nykänen
Paananen & Ulvila
Pauliina Parjanen
Alma Peltola
Sanna Saarreharju
Mia Saharla
Aramis September
Saeedeh Poolad Setoon
Mariliina Valkama

YLÄKERTA | 22.11.–9.12.2025

“Martaat” on kahden taiteilijan Suvi Verna Tervaharju ja Juulia Markko yhteisnäyttely, joka esittää marraskuun ruskeat ryteiköt, kuulaat pastellitaivaat ja äidin Coco Chanelin kaulalla, suojaamassa matkaa kuin halaus. Nähdyt unet kaskisesta maasta ja siihen istutetuista mädistä sipuleista. Lumiset puut, haamut ja jäiset hampaat niiden oksilla. Ajanjaksot, jolloin vanhempien oli aika lähteä ja me lapset jäimme sytyttelemään kynttilötä, sammuttelemaan tulipaloja. Odottamaan milloin he palaavat varpusina, mustarastaina tai sudenkorentoina. Näyttely kertoo äidin jättämästä piirakkapulikasta, isän jättämästä rautakangesta ja kuoleman eriarvoisuudesta luokkayhteiskunnassa. Se kertoo lohduttavista lahottajasienistä, paljaiden puiden pinnoista, lumikelloista, joiden hoivassa voi levätä, kun kaikki perustukset rapisevat.

Suvi Verna Tervaharju on tamperelainen kuvataiteilija, muraalimaalari, kuvittaja ja käsityöläinen. Tervaharjun teoksia on esitetty Tampereella, Helsingissä sekä Berliinissä. Hänen maalamiaan muraaleja voi bongata myös lukuisista eri kaupungeista, joista viimeisin valmistui Kemiönsaarelle kesällä 2025. Tervaharjun taiteessa on läsnä melankolia, arjen kauhu sekä siinä näyttäytyvä kauneus ja ennenkaikkea rakkaus.

Juulia Markko on itseoppinut kuvataiteilija ja mystikko. Juulia sukkuloi okkultismin, symboliikan, luontoteemojen ja meemikulttuurin välimaastossa maalaten ja piirtäen. Juulia on pitänyt ryhmänäyttelyitä ja maalannut muraaleja vuodesta 2010.

YLÄKERTA | 1.11.–18.11.2025

Ihminen-näyttely koostuu kahdesta teoksesta, Juhana Moisanderin Nuorallatanssija-videoinstallaatiosta sekä Kristiina Karstenin Asusteita katoaville olennoille -esine- ja pienoisveistosinstallaatiosta. Ne tutkivat itsenäisesti sekä dialogisesti ihmislajin menneisyyttä, nykyhetkeä sekä tulevaa kohtaloa. 

Juhana Moisander

Nuorallatanssija, 2024 

videoinstallaatio, 3’45” loop

Nuorallatanssija kuvaa ihmisen tilaa lajina ja myös ihmisen henkilökohtaisella tasolla käytävää etsintää. Lajina olemme pyrkineet irtautumaan maasta ja nousemaan ilmaan. Maankamaran jättäminen on ollut ihmisen kestävä haave ja se on myös toteutunut teknologian avulla. Toteuttaessaan itseään ihminen on kuitenkin hämärtänyt ymmärrystään ympäristönsä syy- ja seuraussuhteiden kehästä ja omasta roolistaan tässä laajassa vuorovaikutusten verkostossa. Teos kysyy mihin olemme menossa.

Teoksessa esiintyy sirkustaiteilija Sanja Kosunen.

Kristiina Karsten

Asusteita katoaville olennoille, 2025

pienoisveistoksista, esineistä ja musiikista koostuva installaatio

Työni kumpuaa aikakautemme ja länsimaisen kulttuurimme luonteen, tulevaisuuden pohtimisesta. Ajattelun heijastuspintana on toiminut 1800–1900-lukujen vaihteeseen sijoittunut ajanjakso, Belle Époque, jonka nautintokeskeisessä ilmapiirissä ja rappiossa on yhtymäkohtia omaan aikakauteemme ja nykyisen länsimaisen elämisen tyylin lopun lähestymisen aikoihin. Aikakauteen voimakkaasti liittynyt yhteiskuntien teollistuminen ja tuotannon kasvu ovat ajassamme huipentuneet ja johtaneet ennennäkemättömässä mittakaavassa tapahtuvaan saastuttamiseen ja kuluttamiseen. Emme tarvitse suurinta osaa siitä, mitä hankimme ja himoitsemme.

Teoksen estetiikka on rakentunut yhdistämällä kaunistautumiseen ja ehostautumiseen käytettäviä esineitä lihallisuuteen ja kiertokulkuun, Olen tavoitellut esineitä työstäessäni hajoamisen ja metamorfoosin tuntua: miltä kuolevaisuuden prosessia läpikäyvät esineet näyttäisivät? Materiaalisuuden kautta vastenmielisen ja viehättävän, arvokkaan ja arvottoman sekä orgaanisen ja prosessoidun rajapinnat hämärtyvät, sekoittuen toisiinsa ja muuntuen. 

Maatuvat, lähes ruumiillisiksi muuttuneet esineet rinnastuvat kulttuuriimme, joka itsekin osoittaa maatumisen ja hajoamisen merkkejä. Teos on eräänlainen pehmeä, kollektiivinen memento mori länsimaiselle nykyihmiselle.

Näyttely on osa Kuolevainen-näyttelysarjaa. 

ALAKERTA | 1.11.–18.11.2025

Te olette molemmat minussa, ja minä teissä.

Elämä kulkee kuoleman rinnalla — ei sen varjossa, vaan sen mahdollistamana. Elämän hauraus ja sen juhla kietoutuvat toisiinsa kuin kaksi säveltä samassa laulussa. Kuolema ei ole loppu, vaan lempeä muistutus olemassaolon rajallisuudesta, ja juuri siksi elämän ainutkertaisuudesta. Kuolema ei ole loppu, vaan kehys, joka tekee elämästä näkyvän. 

Aleksi Kolmonen tuo Galleria Rajatilan alakertaan valokuvainstallaation.

Näyttely on osa Kuolevainen-näyttelysarjaa. 

Kulttuuritapahtuma Tampereella loka-marraskuussa 2025

Rajatilan näyttelyt Ihminen ja III ovat osa Kuolevainen-näyttelysarjaa.

Ympäri kaupunkia levittäytyvä Kuolevainen käsittelee kuolemaa ja surua nykytaiteen, hengellisyyden ja tieteen keinoin sekä käytännön näkökulmista. Lukuisat tapahtumat tarjoavat mahdollisuuden kokoontua jonkin tuntemattoman mutta todellisen äärelle – keskustella kuolemasta, kehittää suhdettamme siihen ja ehkä nähdä kuolevaisuus osana mielekästä elämää.

Kuolevaisen järjestää Tampereen evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä yhteistyökumppaneineen.
www.kuolevainen.fi @kuolevainen2025

YLÄKERTA | 11.10.-28.10.2025

Näyttely käsittelee aikakauttamme, missä sodat ja kansanmurhat, sekä muunlajisten joukkoteurastus on arkipäivää. Sen pääteos Puhdistus koostuu tuhansista lehmien sarvista. Kaikkensa antaneina palvelijoina ne vertautuvat sotilaisiin, jotka taistelevat Herransa puolesta. Molempien kohtalona on tulla jauhetuksi loputtomassa lihamyllyssä. Teos on kuin avoin hauta, piilotettu, mutta nyt löydetty. Totuutta ei voi kätkeä loputtomiin, jonakin päivänä kaikki tulee näkyväksi.

Veera Salmio (1982) on tamperelainen kuvataiteilija, joka työskentelee kuvanveiston ja audiovisuaalisten elementtejen parissa. Salmion kiinnostus Arte povera- liikkeeseen luo pohjan hänen tekemiselleen, missä yksinkertaiset, luonnolliset ja ‘köyhät’ materiaalit ovat hänen itseilmaisunsa välineenä. Puuta hän käyttää päämateriaalinaan ja rakentaa usein teoksensa suoraan tilaan. Myös hylätyt ja löydetyt esineet saavat uuden elinkaaren hänen töidensä osana.

Lauantaina 25.10 klo 13-16 on mahdollista seurata taiteilijan työskentelyä Rajatila gallerian pihassa ja klo 14 tilassa on elävää itämaista musiikkia teosten äärellä. Tapahtuma on osa Tampereen Galleriaviikkoja 2025.

ALAKERTA | 11.10.-26.10.2025

Maria Laakkosen näyttely Jaettu ja jakamaton on mediainstallaatio sisarussuhteista, muistikuvista ja eriytyvistä todellisuuksista. Fragmentaariset tarinat jättävät auki sen, mikä lopulta on totta ja mitä ihmisten välillä todella on tapahtunut. Kertomuksissa on yhtäläisyyksiä ja eroja, ja katsojan tehtäväksi jää tulkita, mikä pitää paikkansa.

Maria Laakkonen (s. 1990) on taiteen maisteri, MUU ry:n ja Oulun taiteilijaseura -63 ry:n jäsen, joka työskentelee installaation ja mediataiteen parissa. Laakkosta kiinnostavat kieli ja kommunikaatio sekä pienet, yksityiset kokemukset. Hän on osallistunut jurytettyihin yhteisnäyttelyihin Vaasan taidehallissa, Hyvinkäällä sekä Oulussa.

HUOM. Maria Laakkosen päättää näyttelynsä jo 26.10.

YLÄKERTA | 20.9.-7.10.2025

Maija Pilvikki Kimasen näyttelyssä Tuokaa rakkaani takaisin kaivaudutaan sairaan mielen sopukoihin. Minkälaista on elää mielisairaana? Näkyykö sairaus ulospäin? Mitä sairaudelle menetetyt vuodet olisivat voineet tarjota? Miksi juuri minä?

Näyttely koostuu kolmesta teoskokonaisuudesta, jotka lähestyvät sairautta erilaisista näkökulmista. Ne käsittelevät muun muassa sairaan ihmisen kokemusmaailmaa, arkea ja taiteilijana työskentelyä. Teokset ovat yhtäältä hyvin henkilökohtaisia, toisaalta monitulkintaisia ja samastuttavia. 

Edelleen kasvava ja kehittyvä teossarja Äiti älä huoli (2005–) kuvaa taiteilijan ja sairauden yhteistä matkaa parinkymmenen vuoden ajalta. Sarja keskittyy taiteilijan ryhtiin, jonka sairaus on painanut kohti lattiaa: “Maalaukseni kertovat siitä, kun kävelen tai teen ihan mitä vain, katson koko ajan alaspäin ja selkä on kyyryssä. Sitten se toinen ääripää, pään ylöspäin veto. Joskus kaaduin, kun pää veti niin paljon ylöspäin. Kukaan ei tullut auttamaan. Luulivat varmaan että olin päihtyneenä. Olen purkanut näitä edellä mainittuja turhaumia maalaamalla itseäni ja muita oudoissa ja epäryhdikkäissä asennoissa.”

Mun timanttiset -teoskokonaisuus (2019) on inspiroitunut vahvojen lääkkeiden ja haastavan taiteilija-arjen yhdistämisestä. Alkusysäyksensä teoskokonaisuus sai Pasilan väliaikaisella juna-asemalla, jolla Kimanen istui ja katseli ihmisten jalkoja likaisissa ja pölyävissä kengissä. Teoskokonaisuuden kimaltavat kengät nostavat hetkeksi turtumuksen ja turhautumisen yläpuolelle! 

Teoskokoinaisuus Kuinkas sitten kävikään (2021) käsittelee sitä, kuinka sairastuminen laittaa koko elämän uusiksi. Sairastamisen kokonaisvaltaisuus näkyy teosten materiaalivalinnoissa: maalauspohjina käytetyt psykiatrisen sairaalan sairaalalakanat, hoitajantakki, sairaalasukat, hiukset ja sairaalayöpuku määrittävät nyt tekemistä.

..

Maija Pilvikki Kimanen on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Teoksissaan Kimanen käsittelee usein ihmisenä olemisen erityispiirteitä, kuten sairautta ja katoavaisuutta. Häntä kiinnostavat myös ihmisen aistien rajallisuus, rajoitteet ja vajavaisuudet. Kimanen ammentaa teoksiinsa paljon omasta elämästään ja sairastamastaan skitsofreniasta. 

Kimasen työskentelylle tyypillistä on pitkäkestoisuus. Teokset ja teoskokonaisuudet täydentyvät, saavat lisää kerroksia ja muuttavat muotoaan vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Toisaalta vain harvat Kimasen omassa säilytyksessä olleet teokset ovat säilyneet tähän päivään: Kimanen kärräsi hetken mielijohteesta lähes koko elämänsä taiteellisen tuotannon kaatopaikalle vuonna 2023. “Jälkeenpäin harmitti vietävästi! Taiteiljuuteeni tuli silloin iso reikä.”

Kimanen on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2006. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa eri kaupunkien taiteilijaseurojen gallerioissa, Nuorten näyttelyssä sekä Outsider Art Festivaalilla.

..

Näyttely on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä kuraattori Silja Pasilan kanssa.

ALAKERTA | 20.9.-7.10.2025

´The Shell Cracked´ esittelee Hasaj-Gelain-taiteilijaduon videotaidetta, tekstiilitaidetta, veistoksellista installaatiota sekä ääni- ja runotaidetta.

Rajatila-näyttelyssä esitetään taideelokuva ´The Peaks´ ja siinä käytetyt tekstiilivaatekokonaisuudet ovat ensimmäistä kertaa esillä.

Lisäksi veistoksellisen installaation ´The Shell Cracked-Protrusion´ osittainen purku tilassa mahdollistaa runon ´The Peaks´ täyttämään näyttelytilan.

Taiteellisen kokonaisuuden keskeiset aiheet ovat ihmisen sisäiset rakenteet ja ilmiöt. Teos pyrkii herättämään katsojan havaintokyvyn ja herkkyyden kuvauksen, tarinankerronnan ja ilmaisun kautta, hyödyn- äen maisemia ja luonnonelementtejä – muistuttaen rinnakkaiselosta ja vastavuoroisuudesta, jonka osa olemme.

Bekim Hasaj (1990) ja Valentina Gelain (1992) ovat Pohjanmaalla asuvia taiteilijoita. He ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Breran taideakatemiasta Milanosta, Italiasta. Tällä hetkellä taiteilijat tutkivat monialaista lähestymistapaa tutkimukseen ja praktiikkaan, mikä on ohjannut heitä työskentelemään muun muassa videon, valokuvan, performanssin, installaation, runouden, maalauksen ja kuvanveiston parissa.

Vuodesta 2018 alkaen Hasaj ja Gelain työskentelivät eri taiteellis-kulttuurisissa suuntauksissa Black Box Genesiksen alla ja vuodesta 2023 alkaen he vahvistivat yhteistyötään myös taiteilijaduona.

Heidän inspiraationsa kumpuaa maaseutu- ja luonnonympäristöstä, syvässä vuorovaikutuksessa sen elementtien kanssa. He tutkivat maan muotoja ja fyysisyyttä tai tunkeutuvat symboliikkaan, joka juontaa juurensa ihmisiin.

Työn tavoitteena on tutkia ja esittää sisäistä sfääriä, käsitellä eksistentiaalisia kysymyksiä itsetutkiskelun ja itsetuntemuksen kautta ja pyrkiä ilmentämään henkistä ja psykologista ulottuvuutta. Tämä ei-näkyvä, josta tulee universaalin yhteyden ja kuulumisen verkosto, löytää (runollisessa) analyysissään kuvauksen, merkityksen ja konkreettisuuden ympäristöstä.

Taiteilijaduon ja Black Box Genesiksen tulevat projektit vievät eteenpäin tutkimusta taiteen, taiteilijan, taiteen tekemisen ja kulttuurisenvuorovaikutuksen välillä, luonnon- ja maaseutualueiden yhteisöjen kanssa.

Lisätietoja osoitteesta www.blackboxgenesis.com

YLÄKERTA | 30.8.–16.9.2025

Se pyrki hipaisten muotonsa lävitse on Kevin Karelin tekstiilitaidenäyttely galleria Rajatilassa Tampereella 30.8–16.9.2025. Näyttely on jatkumoa Karelin aiempiin töihin, joissa turvan tunteen ja kontrollin materialisoituminen hakee Rajatilassa muotoja rosoisuuden ja ristiriitaisuuksien teemoista. Karel tutkii kuinka materiaali voi herättää yhtä aikaa sekä vetovoimaa että epämukavuutta, siten kokonaisuus etsii jännitteitä erilaisten vastakkainasetteluiden väliltä. Tekstiiliteokset rakentuvat kierrätetyistä kankaista, vanusta, metallista ja muista materiaaleista. Karel yhdistelee sekä improvisoituja että tarkkaan suunniteltuja tekstiilisidoksia, jotka leikittelevät systemaattisesti rakennetun ja orgaanisen sommittelun välillä. Kokonaisuus ei pyri antamaan yksiselitteistä tulkintaa, vaan avaa tilan aistilliselle kohtaamiselle. Katsojaa johdatellaan pintojen rikkonaisuuden, materiaalien kontrastien ja teosten fyysisen olemuksen äärelle. Tekstiilit taipuvat, puristuvat ja rönsyävät, antaen vaikutelman niiden elollisuudesta.

ALAKERTA | 30.8.–16.9.2025

Jenni Kirkkomäen Ajatussolmuja ja höyheniä -näyttelyn taustalla ovat illan ja yön hiljaiset hetket, jolloin mieli jatkaa liikettään, vaikka kaikki muu on pysähtynyt. 

Mikä on se ajatus, solmu, tapahtumien virta tai levoton tunne, joka alkaa elää omilla ehdoillaan juuri, kun haluaisi nukahtaa? Se, joka saattaa juuttua paikalleen, painaa mieltä ja muuttaa tyynyn epämukavaksi. 

Näyttelyssä esillä olevat keraamiset tyynyt toimivat öiden muistijälkinä – ne kantavat mukanaan yön ajatuksia, huolia ja unien rippeitä. Tämä teoskokonaisuus kuvaa hetkeä, jolloin etsii parempaa asentoa tyynylleen, vaikka oikeastaan kaipaisi uutta asentoa vain ajatuksilleen. 

Kirkkomäen teosten keskipisteenä on unen ja unettomuuden välinen alue. Se, missä ajatukset alkavat elää omilla ehdoillaan, ja missä hiljaisuus saa muodon.

Galleria Rajatilan alakerrassa olevassa näyttelyssä on esillä eri tekniikoin toteutettuja teoksia, joissa leikitellään arkisuudella, mittakaavalla ja vastakohdilla. Näyttely tutkii ajatuksia, jotka jäävät mieleen viipyilemään yön hiljaisuudessa. Ajatuksia, jotka eivät välttämättä ole raskaita, vaan sitkeitä ja lujatahtoisia. 

— 

Jenni Kirkkomäki on Jyväskylästä kotoisin oleva kuvataiteen opiskelija, joka valmistuu kuvataiteilijaksi LAB Muotoiluinstituutista vuonna 2026. Galleria Rajatilan alakerrassa esillä oleva näyttely on hänen toinen yksityisnäyttelynsä. 

Kirkkomäki on kiinnostunut siitä, miten eri ilmaisumuodot voivat tukea toisiaan. Hän työskentelee tällä hetkellä piirustuksen ja kolmiulotteisen ilmaisun keinoin luoden teoksissaan vuoropuhelua tunnetilojen, muistikuvien, hetkellisyyden ja pienten yksityiskohtien välille.