YLÄKERTA | 22.2.-11.3.2025

Näyttelyn nimi Snow Ultra kuvaa kokonaisuuden keskeistä teemaa lunta ja tulkintaa jotain sen tuolla
puolen tai takana olevasta. Lumi kuvaa kaihoisat tunteet tyhjyydestä, tilasta, rajattomuudesta ja
leikkisyydestä.

Teoskokonaisuuden maalaukset ovat näennäisen esittäviä, pysähtyneitä narratiiveja lumen keskeltä.
Työskennellessään teoskokonaisuuden parissa Mikkonen on ajatellut lumen väriä ja sen lukuisia
mahdollisuuksia maalauksessa. Lumi sisältää Mikkoselle tunnelatauksen sekä symbolisen merkityksen
tilasta. Se toimii porttina ajatukseen ja tunteeseen arjesta lumen keskellä, lumen olomuotoihin ja miten se
vaikuttaa ympäristöön.

Teossarja on saanut alkunsa vuonna 2023 kun Mikkonen palasi Suomeen asuttuaan ulkomailla ja
huomio kiinnittyi pimeyteen, lumeen, ympäristön pastellisiin sävyihin ja erikoisiin varjoihin. Edellä
mainittuja hän on tutkinut abstraktin ja esittävän taiteen jäsentelynä muodon, värin ja ‘hahmon-kaltaisen’
kautta.

Anni Mikkonen (s.1995) on kuvataiteilija ja työskentelee ensisijaisesti maalaten. Aihepiirit joista hän
kiinnostuu ovat yksinkertaisia, tunnepohjaisia kokemuksia konkreettisesta todellisuudesta ja
mielikuvituksen tuotoksesta. Järjestetyt näyttelyt ovat usein rakentuneet tilallisiksi kokonaisuuksiksi,
joissa yhdistyy piirroksia, tekstejä, tee-se-itse-objekteja ja löydettyjä materiaaleja.

ALAKERTA | 22.2.-11.3.2025

Astumalla portaita alas olet jo aloittanut siirtymäriitin. Pimeään luolaan meneminen on astumista tuntemattomaan ja näkymättömään. Maailma muuttuu ympärilläsi. Anna silmiesi hitaasti tottua valon puutteeseen. Kun sallit itsesi laskeutua syvemmälle, kenet tapaat? Mitä näet pimeydessä? Laskeudu tuntemattomaan ja toivota tervetulleeksi kaikki ja kuka tahansa, joka ilmestyy.

Näyttelykokonaisuus on valmistettu kudotuista ja huovutetuista töistä, joissa materiaali on värjätty luonnollisilla pigmenteillä – kasveilla, kukilla ja sienillä.

Tutkin sienten ja kasvien muotoja, ekologiaa ja antamia värejä. Tavoitteena on edistää kestävää käsityötaidetta ja muotoilua missä ei käytetä ihmiselle tai luonnolle haitallisia materiaaleja tai väriaineita. Kasvivärjäys on kulttuuriperinnön ja käsityön lisäksi myös ihana tapa tutustua kasvien ominaisuuksiin ja ekologiaan. Luonnonvärjäys voi taiteen keinoin tuoda kulttuurinen näkökulma kestävyysajatteluun, planeettamme joukkokuolemisen sukupuuttoon ja jälleenrakentamiseen.

Olen Fiskarsissa asuva tekstiilitaiteilija ja olen vahvasti inspiroitunut mytologiasta, kansanuskonnosta ja luonnosta. Pro-Graduni kirjoitin aiemmin tarinankerronnasta. Kutomalla kangaspuilla olen huomannut olevani hyvin sekaantunut elämän lankoihin. Moderni ihminen on kadottanut tiensä ja yhteyden luontoon, rituaaleihin, esi-isäihin, unelmiin ja perinteisiin jotka solmivat kaikki yhteen. Kutomiseen liittyy myyttejä ja magiaa, elämänkierron palveleminen (syntymän, kuoleman ja uudelleensyntymisen). Perinteet sekä vuodenkiertoon, luontoon ja elämänkaareen liittyviä rituaaleja voivat luoda yhteys menneisyyteen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Menettäessään yhteyden omaan itseen ihmiseltä katoaa helposti myös yhteys toisiin ihmisiin, ympäristöön ja muihin lajeihin. Olemme osana tämän planeetan elämää, mutta emme halua ottaa kosmista vastuuta toimintamme vaikutuksista maapallolle.

Näyttelyä on tukenut Svenska kulturfonden sekä Suomen Kulttuurirahasto

YLÄKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyssä I like you, I think Luoma esittää kokonaisuuden taideteoksia, mukaan lukien kaksi videoteosta, tekstiteoksia ja performanssin yhdessä kollegansa Veera Wahlroosin kanssa. Näiden medioiden kautta hän tutkii yksityisen ja julkisen maailmojen rajoja sekä intiimiyksiä.

Näyttelyssä hän esittää kaksi videoteosta: Staged Image ja Is it okay if. Staged Image kyseenalaistaa maskuliinisuuden käsityksiä ja luonnonvarojen liiallista kulutusta. Teos käsittelee katsetta, intiimiyttä, elokuvan narratiivisuutta, seksuaalisuuden performatiivisuutta sekä liikkuvan kuvan materiaalisuutta. Leikkaamalla ja purkamalla elokuvan perinteisen juonellisen rakenteen, Luoma luo uuden ulottuvuuden, jossa elokuvan eri osat on vapautettu aiemmista tehtävistään.

Is it okay if tunkeutuu eri paikkoihin ja kysyy ihmisten oikeudesta yksityisyyteen. Videoteoksessa Luoma yhdistää liikkeentunnistusteknologian valvontakamerakuvaan. Kuvamateriaali leikkautuu näyttelytilassa interaktiivisesti yleisön liikkeiden mukaan, perustuen infrapunaliiketunnistimiin sekä RaspberryPi Pico -piirilevyllä ja tietokoneella TouchDesigner-ohjelmassa toistuviin komentoihin. Luoman teokseen keräämät internetiin julkaistut live-kamerat sijoittuvat maantieteellisesti satunnaisiin yksityisiin ja julkisiin tiloihin. Näiden kameroiden IP-osoitteet haetaan TouchDesigner-ohjelmaan, joka toistaa niiden kuvan reaaliajassa. Kamerat sijoittuvat muun muassa teollisuuden tiloihin, kotien pihoille, myymälöihin ja satamiin.

Luoman tekstiteokset Efter Festen ja Story esittelevät intiimiyttä, joka tapahtuu virtuaalisilla alustoilla ilman suoraa fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen. Hän kuvaa intiimiyttä ihanteellisena kuvana toisesta ihmisestä, jossa kiintymyksen tunteet syntyvät toisesta ihmisestä irrallisena fantasiana.

Näyttelyn avajaisissa 31.1 klo 18–20 Veera Wahlroos ja Jani Luoma esittävät performanssiteoksensa Touch 2 osana näyttelyä. Performanssi tutkii fyysistä haptista kosketusta ystävyyssuhteissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Eugène, Elisabeth ja Birgit Nygréns stiftelse sekä Konstsamfundet.

YLÄKERTA | 11.-28.1.2025

Kertakäyttökulttuuri lyö tahtia ja värittää iloisen pinnallisesti ajan ympäristöä. Näyttelyssä arkinen jokapäiväinen muovi kietoutuu mielen muovaamiksi teoksiksi. Niiden toteuttamisessa on käytetty erilaisia tekstiilitekniikoita kuten neulontaa, ryijytekniikkaa ja vapaapunontaa. Lisäksi näyttelyssä on esillä kokeellinen montaasi Solumuovi.

Käsillämme on muovin aikakausi. Maailmassa tuotetaan vuodessa yli 430 miljardia kiloa muovia. On arvioitu, että meriin päätyy vuosittain 9–14 miljardia kiloa muovia. Maailman merissä on jo nyt yli 150 miljardia kiloa muovijätettä, josta valtaosa on vajonnut pohjaan ja osasta muodostuu valtavia jätepyörteitä. Muovien hajoaminen luonnossa kestää kauan, ja niistä syntyy mikromuoveja. Vesistöihin päätyessään muovit leviävät kaikkialle. Jopa sadevedestä on löydetty mikromuoveja. Lopulta veden ja ravinnon mukana niitä päätyy myös ihmisiin yhä tutkimattomin
seurauksin.

Olen nykytaiteilija, tekstiilitaiteilija ja taiteen maisteri. Taiteeni keskeisimmät teemat ovat ympäristö ekologisesta näkökulmasta ja ihmisyys. Teokset ovat käsitteellisiä yhteiskunnallisia
pohdintoja, joihin nivoutuu oma elämä, näkemykset ja kokemukset. Muovia olen työstänyt teoksissani vuodesta 2011.

ALAKERTA | 11.-28.1.2025

Arjen estetiikassa paikka voi tarkoittaa merkityksellistä tilaa, joka muodostuu tuttuuden, rituaalin ja toiston kautta. Se rakentuu tavallisista, näennäisen triviaaleista tapahtumista tietyllä merkityksellä latautuneessa tilassa. Paikka on sidottu emotionaaliseen merkityksellisyyteen arkisten toimintojen, ajatusten ja mielleyhtymien kautta. Paikka on myös se, missä nyt olen. Punainen piste. Sijainti elämässä, yhteisössä ja perheessä. Paikka, jossa olen itseni kanssa. Paikka kotona. Koti on paikka minussa, joka säteilee asettamaani tilaan. Se valuu sormenpäistäni koskettamiini esineisiin ja pintoihin.

Asetelmat minulle ovat esteettisiä tutkielmia arjen valinnoista, pyhyydestä ja sattumanvaraisuudesta. Ne ovat fragmentteja jokapäiväisestä elämästäni ja henkilökohtaisesta tilastani tietyssä paikassa. Työskentelen musteella ammentaen valon, muodon ja sommittelun havainnosta. Muste materiaalina on yksinkertaisuudessaan miellyttävä. Yksiväriset ja toistuvat kuvat antavat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Työ on eräänlaisen rukouksen tai meditaation rituaali. Asetelman äärelle palaaminen merkitsee havainnoimista, dokumentoimista, reflektoimista ja toistoa.

Perinteisestä vanitas-maalauksesta asetelmissa on nähtävissä muun muassa ajoittaiset pääkallot ja luut, kirjat, kasvit, kellot sekä kynttilät. Myös modernit käsitykset ruuasta kuuluvat osaksi toistuvia teemoja.

Ano Kurki (s.1990) on valmistunut Vapaasta taidekoulusta. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä ja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän työstää mustetta japaninpaperille sekä kierrätetylle puuvillalle, joka on värjätty käsin kotoa löytyvillä materiaaleilla. Asetelmatutkielmat heijastelevat Kurjen jokapäiväistä elämää ja identiteettiä queerinä muunsukupuolisena taiteilijana.