YLÄKERTA | 7.1.-24.1.2023
Laura Kopio — Dressed Silence
Laura Kopio tarkastelee töissään väkivaltaa ja kärsimystä filosofisina kysymyksinä, taiteen keinoin.
Näyttelyn kantava teema pohjautuu saksalaisen ajattelijan Theodor Adornon ajatteluun ja sen voi kiteyttää lauseeseen “Kaiken totuuden ehto on tarpeessa antaa kärsimykselle ääni.” Hänen työnsä pyrkimyksenä on nostaa esiin näkymättömiin jäävää kärsimystä, joka on yhteydessä väkivallan aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Teosten ihmishahmoja yhdistää kasvojen naamiointi. Kuvitteelliset ja todelliset tapahtumat rakentuvat uudelleen teosten hahmojen kautta. Kopio pohtii olemassaoloon, historiaan ja muistoihin liittyviä kysymyksiä vallan näkökulmasta. Kenen menneisyyttä ja mitä historian tapahtumia pidetään arvokkaina, kertomisen arvoisina? Teossarjassa läsnä ovat nykyhetki ja historia, yhteen kietoutuneina, niiden samankaltaisuuden osoittavana, ajan kerroksellisuuden ja levottomuuden näyttäytyessä teoksissa vahvana.
Kun naamio riisutaan, totuus paljastuu, sanotaan. Se mikä on ollut naamion takana ja tullut nyt esiin on totuus. Vai onko? Paljastumisen ja totuuden suhde ei ole aivan yksinkertainen. Oscar Wilden sanoin: ”Ihminen on vähiten itseään, kun hän puhuu omassa persoonassaan. Anna hänelle naamio, niin hän kertoo sinulle totuuden.”
Renessanssin aikana naamioilla ja karnevaalilla oli myös yhteiskunnallinen näkökulma. Naamioituneina yhteiskuntaluokat näyttäytyvät hetken samanarvoisina. Naamio antaa luvan tehdä asioita, joita omalle säädylle tai moraalille ei muuten olisi soveliasta tehdä. Karnevaali on poikkeustila, jossa Oscar Wilden lause toteutuu: Naamion suojissa ihminen tekee, mitä todella haluaa. Toisaalta luokkaerojen häivyttäminen näkymättömäksi on myös yhteiskunnan tapa piilottaa heikommassa asemassa olevien ongelmat.
Esillä oleva teoskokonaisuus käsittelee peittämisen ja paljastamisen tematiikan kautta valtarakenteita sekä sitä, miten valtaan liittyvät käytännöt ja väkivalta ovat yhteydessä arkipäiväiseen elämäämme, usein tavoilla joiden seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Ihmiskunnan historia näyttäytyy väkivallan, alistamisen ja ehdollistamisen eri muodoista syntyvänä ja monikerroksisena traumana.
Teoksissani hän ei kuvaa vain fyysisen väkivallan aiheuttamia näkyviä muutoksia, vaan myös ja ennen kaikkea väkivallan jälkeistä kokemusta, uhrin minäkuvan hajoamista. Maskit ja kasvojen vääristymät toimivat tämän muutoksen metaforana. Töiden maalausjälki vaihtelee hitaasta ja tarkasta yksityiskohtien työstämisestä nopeaan ja hetkelliseen. Tarkan, viimeistellyn ja harkitun ja toisaalta nopean ja hetkellisen muodostama ristiriidan on tarkoitus tukea teosten sisältöä.
Viime vuosina olemme olleet pakotettuja käyttämään naamiota, jonka tarkoitus on suojata terveyttämme. Poikkeukselliset olosuhteet voivat toisaalta myös riisua naamiot kaikkien kasvoilta. Keitä olemme nyt, kun maailmanjärjestys murtuu, rauha rikkoutuu ja väkivallan seuraukset tulevat näkyviksi myös lähellämme?
[BIO]
Laura Kopio on Turun taideakatemiasta kuvataiteilijaksi valmistunut ja taidehistorian opintoja Jyväskylän yliopistossa viimeistelevä helsinkiläinen kuvataiteilija. Hänen työnsä käsittelevät pääasiassa valtaan, väkivaltaan ja auktoriteettiin liittyviä kysymyksiä. Taidehistorian ja filosofian opintojen myötä keskeisiksi kiinnostuksen kohteeksi ovat nousseet kärsimyksen tematiikka ja sitä ajattelussaan käsitelleet Theodor Adorno, Hannah Arendt ja John Dewey. Kopiolle taide on ensisijaisesti ajattelua ja hän toivoo, että teoksissa näkyy historian ja nykyhetken vuoropuhelu, etäisyys ja läsnäolo ja näihin liittyvät avoimet kysymykset.
Viime vuosina Kopio on pitänyt näyttelyitä mm. Sipoon kulttuuritalossa, Turun B- Galleriassa, Helsingissä Galleria Topeliuksessa, Hämeenlinnan Taidehalli Hämeessä ja Joensuun Taidekeskus Ahjossa.
Työskentelyä ja näyttelyn valmistumista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.