Laura Ruotsalainen – Garden of Misfits

ALAKERTA | 7.8.-24.8.2021

Helle jatkuu päivästä toiseen. Yritän kirjoittaa tätä tekstiä asunnossani, jossa ilma ei liiku ja lämpötila on minulle liikaa. Ajatukseni laahustavat kuumuudessa. Kirjoittamisen sijaan vaeltelen sivustolta toiselle.

Netissä törmään solastalgian käsitteeseen. Se tarkoittaa surua, eräänlaista koti-ikävää, jota ihminen tuntee kotiseutunsa tuhoutuessa tai muuttuessa peruuttamattomasti: olla kotonaan, mutta silti vieraassa ympäristössä.

Muutokset luonnossa tapahtuvat vähitellen ja silti liian nopeasti. Tuntuu kuin katselisi hidastettua räjähdystä.

Tähän näyttelyyn olen rakentanut kukkia eräänlaisena surutyönä. Kukkani ovat koneen, eläimen ja kasvin hybridejä, olentoja, joissa luonto ja kulttuuri yhdistyvät. Kukaksi tunnistettavia, mutta silti olemukseltaan vieraita. Samalla olen käynyt läpi niitä ahdistavia tunteita, joita luonnossa tapahtuvat peruuttamattomat muutokset aiheuttavat. Veistokseni edustavat pelkoa, surua, vihaa ja voimattomuutta: demoneita, jotka yritän voittaa säilyttääkseni toimintakykyni.

Benjamin Phillips Nozdrachev – Pitkospuut

YLÄKERTA | 17.7.-3.8.2021

There is a point, somewhat deep in any forest, where the senses become clearer. Sound, smell
and movement become readable, and this is where I’m always trying to visit.
I like to leave the house without telling anyone where I’m going. Then just walk. It can be on the
path or off the path, and into the bush. Without any communication devices, distractions or
disturbances. Finding a place to watch and listen and learn.
I like how it feels to be alone in nature. In the isolation. Outside. Away from the construct of the
contemporary human agenda. It’s wildness feels healthy. I like to find a place where every
footstep has a choice. A place where you can feel blended, into the environment. A place where
at times it can feel like you’re being watched, from all directions, because you are. Not just by
animals, but by plants, dirt, clouds, the weather and everything nature has to offer. I feel especially
watched though by suspicious looking trees and even more so, stumps. An uprooted, cut or fallen
tree, displaying its glorious roots, knots, twists and history can often feel like meeting a strangely
contorted and wondrous creature. Frozen in positions that make me think they are actually
moving around when no one is looking. They are the things that have created and inspired the
stories of mystical forest creatures in the past. I consider them friends, and often revisit the same
stumps to see what they’ve been up to. What’s new? I walk around their neighborhood and sit
with them for a while. I take their portrait.
In Australian indigenous culture, all things in nature have a spirit, everything is important and
respected. From the smallest rock to the biggest mountain range. This belief is a major influence
in my work and in my life.


The work Pitkospuut is a homage to those footsteps and the spirits of those suspicious looking
trees and stumps.
It is the end result of two years walking alone, looking, listening and learning within the forests
throughout Finland and the bush in Australia.

Hanna Oinonen – Ja niin tyttö itki kaikkia niitä pieniä kasveja, jotka eivät päässeet pakoon tulta.

ALAKERTA | 17.7.-3.8.2021

Ja niin tyttö itki kaikkia niitä pieniä kasveja, jotka eivät päässeet pakoon tulta.

So, the girl cried for all those little plants which never escaped the fire.

Et la fille pleurait pour toutes les petites plantes qui ne pouvaient pas échapper au feu.

Mustaan tilaan rakentuu mustista kasveista teos. Mikäli installointi ei ole valmis avajaisiin mennessä, teoksen rakentaminen jatkuu avajaisten jälkeen gallerian aukioloaikoina.

Hanna Oinonen (s. 1971 Tornio) on Tampereella asuva kuvataiteilija. Hän on opiskellut mm. Kankaanpään taidekoulussa ja Varsovan taideakatemiassa, ja pitänyt näyttelyitä vuodesta 2000 lähtien. Oinosen teoksia on mm. Suomen valtion, Aineen taidemuseon, Saastamoisen säätiön sekä Hämeenlinnan taidemuseon Vexi Salmi -kokoelmassa.Oinosen tekotavat vaihtelevat käsityön tekniikoista tilateoksiin. Viimeksi hän on suunnitellut kuoseja Tampereen ratikan sähkökaappeihin.

Kiitokset:
Mako&i&i
Tiina/Pirkon Kukka

Ismo Torvinen – It’s always the small pieces that make the big picture

YLÄKERTA | 26.6.-13.7.2021

Kirjahyllyn reunat pölyttyvät ja kasvit kasvavat samaksi. Uusi kupillinen kahvia taittuu vanhaksi ja sumeaksi. Automaattivalo naksahtaa päälle ja sitten muutaman hetken päästä pois. Ja sitten on yö. Valvon tarpeeksi pitkään jotta varmasti nukahdan.

Aamulla palaset löytyvät laatikosta ja sen viereltä juuri niin kuin ne eilen jätin. Olen jäsennellyt ne kasoittain, kahden ja kolmen sarkaran pinoihin ja toisaalta sellaisiin missä on käsi ja niihin missä on jalka. Jako on järjetön, koska suurin osa palasista kuuluu joka tapauksessa ainakin kahteen eri ryhmään.

Vaikka kuinka muistelen eteen tai taakse, en huomaa mitään eroa eilisellä tai huomisella. Melkein näin yhden reunapalan mutta se on jo jälleen pois.

It’s always the small pieces that make the big picture kertoo eristäytymisestä ja päivistä, jotka eivät eroa toisistaan. Performanssi kestää koko näyttelyn ajan.

Soyoung Chung – Colorful

ALAKERTA | 26.6.-13.7.2021

Ultramarine blue is the central color in this Colorful exhibition. Ultramarine blue is the artist’s favorite color as well as ironically traumatic color evoking the memories from 2010 to 2015 in South Korea.

Colorful exhibition comprises Colorful installation and performance with 14 minutes documentation which has ultramarine blue as the main color. In this exhibition, the artist unravels her intimate yarn through Colorful artwork and tell the story in a therapeutic way.

Trivial Zero: Balance and Mild – God Shaped Hole

YLÄKERTA | 5.6.-22.6.2021

God Shaped Hole on näyttely tekoälystä, taiteen tekemisestä, ja taiteen tekijyydestä.

God Shaped Hole on keskustelua tekoälyn ja taiteilijoiden ja katsojan välillä.

God Shaped Hole on ajatuksen virtaa, kysymyksiä olemassaolosta, taiteesta ja taiteesta ihmisen jälkeen.

God Shaped Hole -näyttelyssä tekoäly on saanut pronssista tehdyn kehon, joka on valettu ja valmistettu väkivalloin, ja väärin.

God Shaped Hole on ihmisen muotoinen reikä.

Trivial Zero on taiteilijaryhmä, joka voi olla / on mitä / milloin tahansa. Galleria Rajatilassa Trivial Zero on turkulainen taiteilijapari Balance and Mild ja tekoäly.

Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus sekä Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto.

haus de pnojekt – Gutter Feeling

ALAKERTA | 5.6.-22.6.2021

haus de pnojekt – Gutter Feeling

haus de pnojekt -kollektiivin (Anni Haunia & Rita Vaali) näyttely Gutter Feeling on tummanpuhuva, mutkittelevasta multapenkistä, kasveista, kuhmuraisista veistoksista ja tekstiiliteoksista koostuva tarinallinen näyttely, jossa mielikuvat ja tunteet turpoavat, sulavat ja elävät omaa elämäänsä vailla kontrollia. Mummulta peritty muotihuivi ei ole enää 100 % pure silk, vaan sekoitus pölyä, multaa, ja vanhaa ja uutta hikeä. Nykyisyys liuottaa menneet, muistot tummuvat, muuttuvat iäksi ja karkaavat. Ajatukset herpaantuvat, valuvat läpi sormien ja solukkojen. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää. Nahka scrollaa tyhjää.

häilyviä väijyviä häijyjä tunteita

läikehtiviä näkyjä

noroina nurkan taakse karkaavia ajatuksia
suupielissä pölypalleroita, kynsien alla hähmäistä töhnää,
nahka scrollaa tyhjää, nahka scrollaa tyhjää

Näyttelyä ovat tukeneet Turun kaupunki ja Nextiili ry

Timo Höyssä – Skulls for days

YLÄKERTA | 15.5.-1.6.2021

Minä pidän kalloista.

Kallot tosin merkitsevät monille kuolemaa. Tämä on täysin ymmärrettävää – yleensä kun näkee luita, on niiden omistaja vaihtanut hiippakuntaa. Mutta ennen kyseisen elämän loppumista, luut ja kallo ovat olleet osa elämää. Kehon tukiranka, joka on kasvanut mukana. Pohja identiteetin kehitykselle.

Tämän näyttelyn teoksiin on käytetty oikeita eläinten kalloja, joita olen saanut tai löytänyt ja itse puhdistanut. Siinä missä pidän kallojen puhdistusta meditatiivisena projektina, jossa kerros kerrokselta poistan lihaa, jänteitä ja likaa löytääkseni puhtaan kallon, niin tämän näyttelyn teokset ovat syntyneet vastakkaisen ajatuksen avulla.

Otan puhtaan kallon täynnä mahdollisuuksia ja peitän sen vikoja, pelkoja ja huolia vanhoilla tekstiileillä, katsoen minkälaisia uusia kokonaisuuksia ja olentoja niistä kerros kerrokselta syntyy.

Mutta totta on myös että minulle on kertynyt vaan niin paljon kalloja että halusin antaa niille muutakin tekemistä kuin hyllyilläni pölyn keräämistä.

Timo Höyssä (s. 1991) on Vesilahdella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija (AMK).

Eläinten kallot ovat olleet hänen pitkäaikainen harrastuksensa sekä kiinnostuksen kohteensa ja viime aikoina hänen työnsä ovat leikitelleet sekä kalloilla niin kuin niiden innoittamalla kuvamaailmalla.

Eeva Hannula – Nämä ovat eleitä pieniä kohtauksia käsillä

ALAKERTA | 15.5.-1.6.2021

Toisen olkapäällä tai reidellä lepäävä käsi ei kuulu enää ainoastaan sille, jolta se on: uusi asia syntyy siitä ja objektista, johon se koskee tai johon se tarttuu, asia, jolla ei ole nimeä ja joka ei kuulu kenellekään, ja tällä uudella asialla on omat erityiset rajansa, joilla on merkitystä siitä hetkestä alkaen.Rainer Maria Rilke

Eeva Hannulan näyttely Nämä ovat eleitä pieniä kohtauksia käsillä koostuu eri materiaaleille tulostetuista kollaaseista ja valokuvista. Teokset rakentuvat internetkuva-arkistoista kerätyistä materiaaleista, itse otetuista kuvista ja piirustuksista. Kaikki näyttelyssä olevat kuvat esittävät eri tavoin käsiä ja niiden suhdetta erilaisiin objekteihin, jälkiin ja materiaaleihin. Käsien koskettamien asioiden välille syntyy kuvissa visuaalisia metaforia ja assosiatiivisia kohtauksia.

Näyttely sisältää myös runoja, jotka ovat ohjeita erilaisten konkreettisten tai abstraktien tekojen toteuttamiseen kuvien kanssa. Runoissa kuvaillaan mahdottomia surrealistisia rituaaleja tai performansseja. Teksteissä ja niiden tilassa elävät aineettomat kohtaukset ja tapahtumat saavat materialisoitua lukijan mielessä.

Kädet hapuilevat kuvissa kohti objekteja ja materiaaleja, jotka painuvat hiljaa, ehkä koskevat katsetta takaisin, alkavat puhua tai mykistyä yhdessä. Kohtaaminen ja vuorosanat toisen kanssa. Raja tulee näkyväksi, vasten oleminen ja hetkeksi paikoilleen pysähtyminen. Jää kohtaus, ele, tarkennus ihon ja jonkun elementin yhteyteen, kokonaisuuden unohdus. Kädet ovat leikkaus, episodi, mennyt ja tuleva. Tarttua, saada kiinni, pitää. Ote. Kuvien käsittely on epävarma ja outo rituaali, pakottautumista toisiin muotoihin. Se on purkaumaa, alan ottoa. Koetan käsittää koskemaani kuvaksi, elehtiä kohti.

Leikkaa kuvasta irti maailmankaikkeus, taustakohina, laajentumisen äkillinen jähmettyminen, koverra irti, nielaise reunat.

Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.

FINEARTISTS – KUVATAITEILIJAT 2021 – KASVU, SAMK Kankaanpään taidekoulun lopputyönäyttely, Laakso Tuisku, Tervakangas Milla & MONA.

YLÄ- & ALAKERTA | 24.4.–11.5.2021

Kuvataiteilijat 2021 – Kasvu on SAMK Kankaanpään taidekoulun keväällä 2021 valmistuvien kuvataiteilijoiden näyttely, joka kokoaa yhteen 22 opiskelijan lopputyöt. Näyttely jakautuu kolmeen galleriaan Tampereella huhti-toukokuussa 2021; Taidekeskus Mältinrantaan, galleria Saskiaan ja Rajatilaan. Näyttelyt pitävät sisällään veistoksia, maalauksia, grafiikkaa, installaatio-, video- ja performanssitaidetta.

Näyttelykokonaisuuden nimeksi ja teemaksi on versonut Kasvu, joka heijastuu teoksista ja luomisprosesseista monisävyisesti. Näyttelyn taiteilijoille jo koulusta valmistumisen siirtymäriitti on merkittävä kynnys ylitettäväksi, joka sopii hyvin kasvun aiheeksi. Teoksissa on tarkasteltu mm. kasvua taiteilijaksi, erityiseksi vanhemmaksi, unien, unelmien ja fantasioiden kumpuamista taiteeksi sekä erilaisten kulttuurien kohtaamisen synnyttämää voimaa. Suurta osaa teoksia yhdistää luontoaiheet, jotka näkyvät kirjavina maisemina maalausten pinnoilla, veistosten mystisissä hengissä, symboliikassa ja materiaaleissa. Useissa teoksissa voima ponnistaa juurista, syvyyksistä ja perinteistä käsin. Toiset taas tuntuvat tipahtaneen taivaallisista pilvilinnoista tajunnan räjäyttävänä pisarana tai kuvitettuna, korkealentoisena avaruuskertomuksena alas maan pinnalle. Herää kysymyksiä ja oivalluksia. Mistä juuremme tulevat ja mitä kohti oma- ja yhteiskunnallinen kasvumme tähtää?


PAIKKA, AIKA JA TAITEILIJAT

Lopputyönäyttely toteutuu kolmessa eri galleriassa Tampereella. Gallerioihin on vapaa pääsy.


Galleria Rajatila / Rajataide ry
24.4.-11.5.2021
Laakso Tuisku, Tervakangas Milla, MONA.


Taidekeskus Mältinranta / Tampereen taiteilijaseura ry
17.4.-4.5.2021
Delgado Santiyago, Kinanen ”Jorma” Johanna, Koshevenko Anna, Laaksonen Monna, Moilala Sari, Mäkelä Katriina, Mäki Linda, Peltoniemi Ria, Raittila Ulla-Maija, Vartia Iina


Galleria Saskia / Tampereen Saskiat
23.4.-12.5.2021
Ahovaara Enni-Maija, Flink Elli, Eskelinen Terhi, Hartikainen Siiri, Kilpinen Jere, Korsi Eelis, Porttila Sari, Takkala Annika, Tourunen Niko


TURVALLISUUSOHJEET
Kaikissa gallerioissa noudatetaan AVI:n ohjeistuksia kokoontumisrajoituksista sekä sisä- että ulkotiloissa, turvavälejä, käsihygieniaa ja kasvomaskien käyttöä suositellaan. Mahdollisista muutoksista tiedotetaan gallerioiden sivustoilla.


https://m.facebook.com/Fine-Artists-SAMK-100113458846829/
https://www.instagram.com/fineartistssamk/…
https://fineartists.samk.fi

Karoliina Paappa & Leena Pukki – Toisen nahoissa

YLÄ- & ALAKERTA | 5.4.–20.4.2021

Näyttelyn teokset käsittelevät erilajisten eläinten erilaisia aistimisen tapoja sekä ihmisen tapaa liittää eläimiin antropomorfisia ominaisuuksia.

Esillä on videoteos, joka käsittelee käärmeen infrapunanäköä, installaatio, joka käsittelee koiran tapaa haistaa aikaa, seinämaalaus, joka käsittelee varpusen ultraviolettinäköä sekä videoteos, joka teemana ovat käärmeaiheiset myytit.

Toisen nahoissa on taidetta ja tutkimusta yhdistelevä taideprojekti, jossa käsitellään eri eläinlajien ympäristön havainnointia näköaistin ja muiden aistien kautta.

Projektin aikana toteutetaan erilaisia immersiivisiä teoksia, jotka pohjautuvat eri eläinlajien aisteihin. Ihmisen ja muiden eläinlajien havaintokyvyt poikkeavat toisistaan ja kiinnitämme huomiota erilaisiin asioihin ympäristössä. Katsoja viedään installaatioihin, joissa media- ja maalaustaiteen keinoin on pyritty välittämään ja kuvittelemaan jokin ihmisen aistikyvyn ulkopuolella oleva toisen eläimen aistimus. Tällaisia ovat esimerkiksi infrapunanäkö, ultraviolettinäkö, kaikuluotainaisti ja tarkka hajuaisti.

Projektin ydin on myötätunnon kokemuksen synnyttäminen ja vahvistaminen. Projektissa ihmistä ajatellaan yhtenä eläinlajina, jonka ominaisuuksia verrataan muiden lajien ominaisuuksiin. Toisen nahoissa pyrkii vahvistamaan mahdollisuuksia kunnioittavampaan rinnakkaiselämiseen eri lajien välillä.

Paappa ja Pukki ovat työskennelleet Toisen nahoissa-projektin parissa vuodesta 2018. He ovat aiemmin työskennelleet yhdessä Route Couture-ryhmässä, joka valmisti veistoksellisia asuja ja asusteita yliajettujen eläinten turkiksista.

Toisen nahoissa-projektia ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Avek – Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus ja Paulon Säätiö.

Heidi Kilpeläinen – Land of Dreams

ALAKERTA | 13.3.-30.3.2021

Land of Dreams (Satumaa) on video Heidi Kilpeläisen vuosina 2017-2018 toteuttamasta Lauluvastaanotto-performanssiprojektista (Tango Therapy), jolla hän kiersi vastaanottokeskuksissa, sekä sotainvalidien ja leskien kodeissa laulamassa yhdelle ihmiselle kerrallaan. Laulun vastaanottaja sai halutessaan laulaa Kilpeläiselle vastavuoroisesti laulun omalla kielellään. 

Performanssi perustuu kahden ihmisen kohtaamiseen, jolloin melodia toimii kielivaikeuksista huolimatta rajoja rikkovana kommunikointikeinona. 

Land of Dreams videoteoksessa kuulemme sotainvalidien ja leskien muistoja sodasta; esimerkiksi Eino Kinnusen kertomista partisaanimurhista ja evakkoon lähdöstä. Vastaanottokeskusten asukit laulavat Kilpeläiselle omilla kielillään ja kertovat samankaltaisista kokemuksista. Kertomukset ja pienieleiset laulut punoutuvat kokonaisuudeksi, jossa ihmisen läsnäolo, sotien aiheuttamat traumat ja tunteet ovat keskipisteessä.

Koronaepidemian seurauksena maailma on muuttunut ja ihmisten henkilökohtainen tapaaminen on kyseenalaistettu. Nyt varsinkin on hyvä muistaa toisen ihmisen kohtaamisen, läsnäolon, sekä myötätunnon tärkeys. Pandemiasta aiheutuneet rajoitukset herättävät kysymyksiä toisen ihmisen kohtaamisen, läsnäolon, sekä myötätunnon tärkeydestä. Kuinka merkityksellistä  näiden taitojen harjoittaminen on ihmiskunnan evoluutiossa?

Rajatila Galleriassa nähtävä video on yksikanavainen versio 3-kanavaisesta videoinstallaatiosta, joka on ollut esillä Kajaanin taidemuseossa, Beaconsfield Galleriassa Lontoossa, sekä Kiasmassa. Kesto 59 minuuttia.

Projektia ovat tukeneet:Koneen Säätiö, Taiteen Edistämiskeskus, Beaconsfield Gallery, The Finnish Institute in London ja AVEK.

Heidi Kilpeläinen valmistui taiteen maisteriksi Lontoon Central St Martins-taidekoulusta 2004 ja on siitä lähtien tutkinut musiikin ja kuvataiteiden risteyskohtia. Viime vuosina hän on työskennellyt Land of Dreams ja Lauluvastaanotto-performanssiprojektin parissa.

Aiemmin hänen teostensa lähtökohtana on ollut muun muassa ihmisen ja koneen välinen suhde, sekä erilaiset yhteiskunnalliset ja globaalit ongelmat kuten epätasa-arvoisuus. Kilpeläinen painottaa toiminnassaan usein myös vuorovaikutuksellisuutta. 

Hänen töitään ovat esittäneet muun muassa Kajaanin taidemuseo (2019), Beaconsfield-galleria (Lontoo 2016, 2019), Camden Arts Centre (Lontoo 2016), Performa 07 (New York 2007), Nykytaiteen Museo Kiasma (Helsinki 2005, 2019) ja New Contemporaries (Liverpool ja Lontoo, 2004). 

Heidi Kilpeläinen on myös säveltänyt, levyttänyt ja esiintynyt nimellä HK119. Hän on julkaissut kolme albumia musiikkia One Little Indian yhtiölle Lontoossa,  ja esiintynyt kansainvalisesti esimerkiksi Madam JoJo klubilla, Tate-galleriassa, Victoria & Albert -Museossa, ICA:ssa, Casa Da Musicassa, Secret Garden ja Body & Soul -festivaaleilla, sekä Provinssirokissa ja Kiasmassa Suomessa. 

Hän on tehnyt useita Tee-Se-Itse videoita (2003-2013)