Author: Tiedotus

YLÄKERTA | 3.12.-20.12.2022

Moido fossiiliutopia!– tekstiiliteossarjassa asiat, oliot ja ihmisen sidonnaisuus ekokriisin ilmenemismuotoihin ja asemaan ekosysteemin osana sekoittuvat estottomasti toisiinsa.

Yltäkylläisyydestä ja rajattomien resurssien illuusiosta on siirrytty rajallisen, kuumenevan ja elinkelpoisuudeltaan uhanalaisen maapallon todellisuuteen. Silti Suomessa ja muissa länsimaissa arki edelleen sujuu omituisen ristiriitaisesti niinkuin ennenkin nopeassa tehokkaassa ja yltiökuluttavassa todellisuudessa.
Raanuissa heijastuu tämän hetkinen epäjohdonmukainen mielenmaisema, jossa monenlaiset suojausmekanismit auttavat kestämään rankkoja uutisia katoavista lajeista ja eri puolilla jylläävistä ekokatastrofeista. Länsimaisen ihmisen syyllisyyttä maapallon valtaamisesta ja tuhoamisesta on vaikeaa sietää. Samalla maapallon säilyttäminen elinkelpoisena on riippuvainen homo sapiensin kyvystä myöntää olevansa pieni ja verrattain hyödytön osa monimutkaista luonnonjärjestelmää.
Lohdullista tilanteessa on se, että yhä useampi on huolissaan ja yrittää tehdä edes jotain. Ehkä kaikkea ei vielä ole menetetty.

Raanujen kuvakieli pyrkii kurkottamaan tämän hetken normaalin ohi parempaan tulevaisuuteen.
Teokset on toteutettu kirjonta- ja huovutustekniikalla vanhoihin raanuihin, jotka todennäköisesti on tehty 70-80-luvulla. Raanuissa näkyy Salomäen oman elinajan ihmiskeskeinen maailma, johon arkitodellisuudesta poiketen muut eläimet ovat ilmaantuneet mukaan.
Raanujen päivitys taideteoksiksi tuulettaa mielikuvaa raanuista tunkkaisina ja mummoisina tekstiileinä. Mielikuvia ja todellisuutta on mahdollista muuttaa.

Lähivuodet näyttävät millaisia ketjureaktioita, tuhoisia taantumia tai kurotuksia kohti kestävämpää tulevaisuutta lokoisaan fossiiliutopiaan tottunut ihmislaji tuottaa meneillään olevan energiakriisin myötä. Päästäänkö fossiiliutopialle sanomaan hyvästit?

Taiteen keinoin asioiden välille voi luoda uusia yllättäviä järjestyksiä. Sekavuuden poistaminen yhdessä toimintapiirissä kuten taideteoksessa, voi vaikuttaa osaltaan sen poistamiseen toisaalla (Vuorinen, 1997)

Salomäen työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus

ALAKERTA | 3.12.-20.12.2022

Flesh Forest on kuvataiteilija Laura Nevanperän kolmas galleriasoolonäyttely, joka pohtii kuvanveiston, maalauksen ja piirroksen keinoin sukupuolta ja ihmisen roolia luonnossa. Nevanperä on luonut Galleria Rajatilan alakertaan luolamaisen tilan, jossa erilaiset ruumiit saavat kukoistaa ja toteuttaa itseään. Varjoissa elävät ruumiit, joihin ei ulotu yhteiskunnan normit ja kontrolli.

Klassisessa ajattelussa miehen on ajateltu edustavan järkeä ja kulttuuria, kun taas naisen aistia ja luontoa. Tätä dikotomiaa on käytetty naisten, feminiinisten, ja muiden ideaaliin sopimattomien kehojen – myös eläinten – toiseuttamiseen. Samalla kun luonto ja “luonnollisuus” mystifioidaan, erilaisuus ja variaatiot kitketään kategorisoimalla, rajaamalla ja kontrollilla. Vain tietynlainen luonto ja luonnollisuus hyväksytään.

Luonto heteroutetaan puhumalla esimerkiksi kasvien yhteydessä naaraista ja koiraista, vaikka kasvien sukupuolielämä on monimutkaisempaa ja vaikeasti sovitettavissa binääriseen ajatteluun. Feministinen ajattelu kautta historian on kommentoinut ja pyrkinyt purkamaan sukupuolten dikotomiaa, ja josta queer-ekologia ottaa seuraavan askeleen kyseenalaistamalla koko luonnon ja sen olentojen binäärisyyden.

Näyttely kommentoi queer-ekologisella tavalla kehollisuutta ja sitä, miten toiseutettujen
kehoihin tai ruumiillisuuteen suhtaudutaan, ja nostaa esiin ihmisen kieron luontosuhteen. Ihminen ei ole luonnosta irrallinen osa, vaan eläin ja ruumiillinen olento itsekin. Tätä yhteyttä ei hyväksytä päivänvalossa vaan ihminen ylirationalisoidaan ja idealisoidaan.
Ruumiillisuus paljastuu vasta auringon laskettua.

Laura Nevanperä (s. 1993 Oulussa) on Turussa työskentelevä kuvataiteilija. Hän työskentelee monimediallisesti maalauksen, piirroksen, kuvanveiston sekä musiikin välimaastossa. Nevanperän taiteessa toistuvat kehollisuuden, seksuaalisuuden ja populäärikulttuurin teemat. Kuvataiteen lisäksi hän tekee elektronista kokeellista rap-musiikkia artistinimellä LAUA RIP. Nevanperä on opiskellut Turun Yliopistossa sukupuolentutkimusta, josta hän ammentaa taiteensa ajatuksellisen pohjan.

Sisältöilmoitus: Näyttelyn teokset sisältävät alastomuutta ja seksuaalisia teemoja.

NÄYTÖKSIÄ | 28.- 30.11.2022

Tervetuloa katsomaan, kuulemaan ja tuntemaan lyhytelokuva Hornan taistelu! Tapahtuma haastaa elokuvan perinteet, ja ehdottaa uudenlaista tapaa kokea yhdenvertainen elokuva.  

27.11.-1.12.2022 Hornan taistelu levittäytyy Tampereella kolmeen eri esityspaikkaan. Jokaisessa näytöksessä elokuvaa voi istua katsomaan, mutta lisäksi sen voi kokea myös pelkästään kuulemalla. Kokemusta rikastavat elokuvan lavasteiden pienoismallit ja tapahtumapaikkojen kohokartat, joihin pääsee tutustumaan elokuvan aikana.  

TIETOA HORNAN TAISTELU -LYHYTELOKUVASTA
Hornan taistelu on unenomainen fantasiaseikkailu. Elokuva perustuu näkövammaisen nuoren Laurin sanelemaan tarinaan. Elokuvan on tuottanut Taideyhdistys Kollektiivi Triangeli.
Elokuvassa on integroitu kuvailutulkkaus, joka yhdistää perinteisen elokuvan ja kuunnelman.
Suositusikäraja: yli 12-vuotiaille
Elokuvan kesto: 33 minuuttia  

RAJATILAN ESITYSAJAT  

28.11.2022
Näytökset klo 18.00, 19.00, 20.00

29.11.2022
Näytökset klo 18.00, 19.00, 20.00

30.11.2022
Näytökset klo 18.00, 19.00, 20.00  

MUUT ESITYSAJAT ja -PAIKAT  

27.11.2022 Kulttuuritalo Laikku
Näytökset klo 14.00, 15.00, 16.00
Saapumisohjeet: Keskustori 4 Tila on esteetön  

1.12.2022 Tampereen Ylioppilasteatteri
Ovet klo 18.30, näytös klo 19.00
Saapumisohjeet: Itsenäisyydenkatu 12-14
K18 (anniskelu)  

LIPUT
Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy walk-in periaatteella. Tulethan siis ajoissa paikalle! Tapahtumaa on tukenut: Näkövammaisten liitto

https://kollektiivitriangeli.com

YLÄKERTA | 5.11.-22.11.2022

Emma Sarpaniemen yksityisnäyttely When the Sun goes down We see Lemons on esillä Galleria Rajatilan yläkerran galleriassa 5.11-22.11.2022. Teossarjassa valokuvaaja tutkii yhdessäoloa, intimiteettiä ja naisrooleja omakuvien kautta. Teoksissa kuvaajan ja kuvattavien välinen raja on hämärtynyt: Sarpaniemi on astunut kameran toiselle puolelle, asettautunut kuvaan yhdessä ystävien kanssa. Kuinka tallentaa ystävyyden intiimit hetket, tavat olla yhdessä?

Toisen kohtaaminen nousee esiin, niin myös monet välittämisen keinot. Erilaisia (nais)rooleja kokeillaan ja dekonstruoidaan kuitenkin huumorin kautta: kuvattavista tulee anonyymejä siskoja ja serkuksia, kuvitteellisia henkilöhahmoja, joiden välinen koreografia ja estetiikka on tarkkaan harkittua. Kuvista välittyvä kehonkieli, rytmi ja värit ovat ajoittain sekä ylikorostetun naisellisia että leikkisän androgyynejä, ja tarkkaan harkittu koreografia ja herkullinen estetiikka on samanaikaisesti koskettavaa ja outoa, mutta myös epämukavaa.

Minän teatralisoituessa sekä jaetun naiseuden kokemuksen kautta When the Sun goes down We se Lemons kyseenalaistaa länsimaisen kulttuurin asetettuja sääntöjä naiseudelle: tapoja olla ja tapoja tulla nähdyksi.

Emma Sarpaniemi (s.1993) on valokuvataiteilija. Töissään Sarpaniemi tutkii naiseuden määritelmiä ja naisrooleja omakuvien kautta. Performatiivisuus ja yhteistyö kuvattavien kanssa on tärkeässä roolissa taiteilijan työskentelyä. Sarpaniemi valmistui valokuvataiteen kandidaatiksi Haagin Royal Academy of Art korkeakoulusta vuonna 2019. Hänen teoksia on ollut esillä Suomen valokuvataiteen museossa, Wäinö Aaltosen museossa, Suomen Tukholman-instituutin galleriassa Tukholmassa ja Melkweg kultturitalossa Amsterdamissa. Sarpaniemi asuu ja työskentelee Helsingissä.

ALAKERTA | 5.11.-22.11.2022

Sitaatteja on Galleria Rajatilan alakertaan rakennettu ympäristökriittinen installaatio. Näyttely Galleria Rajatilan mustassa tilassa on unenomainen paikka, jossa todellisuus hämärtyy utopiaksi jostain saavuttamattomasta. Näyttely on saanut alkunsa rakennustyömaiden reunoilla olevien mainoslauseiden ärsyynnyttämänä. Teos kritisoi rakentamisen sieluttomuutta ja pohtii kuluttajille suunnattujen mainoslauseiden lupauksia suhteessa todellisuuteen. Toiveet elinympäristön ajallisista kerrostumista,intiimeistä katutiloista ja vehreistä puistoista eivät useinkaan toteudu.

Talonen rakentaa pääasiassa veistoksellisia ja tilallisia teoksia. Teosten taustalla on taiteilijan kiinnostus tiloihin, arkkitehtuuriin ja ympäristötutkimukseen. Talosen tekemät kenttätutkimukset ja erilaisissa ympäristöissä liikkuminen kumpuaa kaipuusta saavuttaa tuttuus ja osallisuus maailmassa. Rakentamisen seuraaminen kiehtovuudessaan on myös pelkoa sielukkuuden ja monimuotoisuuden katoamisesta.

Usein teokset kutsuvat kokijaa aktiivisuuteen ja osalliseksi teoksen johdattamaan tapahtumaan, sillä Talonen ajattelee ruumiillisen kokemisen olevan ensisijaisena maailman ymmärtämisen ja kokemisen prosesseissa. Hän pohtii teoksissa tilallisuuden kokemusta ja sitä, miten tilojen ja paikkojen merkitykset muodostuvat. Kiinnostuksen kohteena on ihmisen keho tilassa ja alttiina tilan tiedostamattomille vaikutuksille.

Talonen työskentelen mielellään paikkalähtöisesti ja pyrkii huomioimaan näyttelytilan luonteen näyttelyä suunnitellessaan. Paikkasidonnaisuus näkyy teosten aiheissa, materiaaleissa ja niiden suhteina näyttelytilan rakenteiden välillä.  Hän kutsuu teosten valmistamista rakentamiseksi. Isompien teosten rungot on valmistettu pääasiassa puusta. Hän käyttää teoksissa keräilemiään löytömateriaaleja, esineitä ja valitsee niihin kierrätysmateriaaleja, tai muokkaa vanhojen teosten osia uusiksi kokonaisuuksiksi. 

Sitaatteja-teoksessa tarjotaan teetä. Teehetki voi toimia välineenä pysähtymiseen, kutsuna keskusteluun, kotoisuuteen ja unelmointiin. 

Teokseen tuotu runolause on moniulotteisuudessaan vastine mainoslauseiden lupauksille, ympäristön kiivaalle muutokselle, kaupallisille ympäristöarvoille ja luontokadolle. Filosofi Gaston Bachelardin kirja Tilan poetiikka on teos, joka antaa taiteilijan työskentelylle pohjaa runotulkinnoilla ja vapauttaa kohtaamaan todellisuuden utopioista ja unelmoinnista käsin. Kankaalle siteerattu lause on yksi Bachelardin tulkitsema runokuva.

Sini Talonen on turkulainen kuvataitelija. Hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta ja Turun Taideakatemiasta. Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä.

ALAKERTA | 15.10.-1.11.2022

Näyttelyn yhteydessä kutsutaan koolle Rajataide ry:n historiatyöryhmä: Rajataide ry:n historiatyöryhmän perustamiskokous 17.10.2022 kello 18:00. Rajataide ry:n historiatyöryhmän toinen kokous 24.10.2022 kello 18:00.

”hirveetä paskaa” on korkeasti koulutettujen kuvataiteen ammattilaisten vankkumaton kritiikin muoto, jonka perustelut löytyvät niissä kolmessa sekunnissa, jotka – joidenkin tutkimusten mukaan – yksittäisten taideteosten edessä keskimäärin vietetään.

”hirveetä paskaa” irtoaa myös vastapestyistä ja käsidesissä huljutelluista käsistä, jotka noita taideteoksia malttamattomina koskettelevat. Museoesineiden suurimpia vihollisia valon, kosteuden, lämpötilan, ajan ja tuhohyönteisten lisäksi on yleisö.

”hirveetä paskaa – myös puhtaat kädet voivat aiheuttaa vahinkoa” on Krister Gråhnin 20-vuotistaiteilijajuhlanäyttely. Gråhn esiintyy Rajatilassa nyt kolmatta kertaa – aiemmin vuosina 2012 ja 2002.

2002 ja 2012 välisen ajan Gråhnin aika kului taiteen vapaaehtoistyöläisenä ja yhdistysaktiivina. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Gråhn on puolestaan ansainnut leipänsä museo-organisaation näyttelymestarina ennaltaehkäisevän konservoinnin ja säilyttävän kokoelmatoiminnan parissa. Oma taiteellinen tuotanto on tehty näiden toimien ohessa.

Noin vuoden 2013 tienoilla Gråhn alkoi tuntea väsymystä. ”Olen kokenut elämäni aikana ainakin viisi burnouttia. Ensimmäinen niistä oli toverini, jonka ajoi loppuun draama avioliitossa. Toinen niistä oli ystäväni, joka ei yksityisyrittäjän paineiden alla enää jaksanut olla ystävä. Kolmannen kohteeksi jouduin minä. Minusta tuli uupumuksen aiheuttamien tunteiden kohde, syytetty. Neljännessä tapauksessa yritin suojella uupunutta häneltä itseltään tajuamatta, että näin pahensin tilannetta ja ajoin samalla itseni loppuun. Pisimmän ja salakavalimman väsymyksen koin siis itse.”

Väsymyksestä puhutaan henkilökohtaisena ongelmana, mutta se ei sitä ole. Väsymys on laajempaa – se on sosiaalista, yhteiskunnallista ja kulttuurista.

”hirveetä paskaa” on kumarrus tunteille ja voimavaroille, mutta myös kunnianosoitus kaikille näkymättömissä työnsä tekeville – heille, jotka hoitavat, huolehtivat ja parantavat.

Gråhn on opintovapaalla näyttelymestarin työstään ja opiskelee Taideyliopiston Kuvataideakatemian Praxis -master’s programme in exhibition studies ohjelmassa kuratointia. Kuraattorin tehtävien ydin tulee latinankielisestä sanasta curare, joka niin ikään tarkoittaa hoitamista, huolehtimista ja parantamista.

YLÄKERTA | 15.10.-1.11.2022

Rajataiteen Myyntinäyttely pidetään jälleen, ja esillä on 18 Rajataide ry:n jäsenen teoksia.

Näyttelyssä nähdään muun muassa maalauksia, piirustuksia, grafiikkaa, veistoksia, valokuvia sekä tekstiilitaidetta. Kaikki teokset ovat myytävänä, ja toivottavaa onkin että mahdollisimman moni näyttelyn teos löytäisi uuden kodin. Oiva mahdollisuus siis hankkia ajoissa joululahjat tai vaikka vain itselle jotain kaunista!

Näyttely on auki ma-pe 13-18 ja la-su 12-16.

Näyttelyn taiteilijat ovat: Senni Aleksandra, Krister Gråhn & Hannamari Matikainen, Timo Höyssä, Tanja Karjalainen, Leena Lehti, Maria Leskinen, Kristiina Lähteenmäki-Hein, Mirva Niskanen, Sanna Maria Paananen & Tero Ulvila, Pauliina Parjanen, Elina Priha, Sanna Saarreharju, Katja Saksanen, Aramis September, Sami Sänpäkkilä, Mariliina Valkama.

Galleria Rajatila | Galleriaviikko
5.10.2022 Klo 17
Vapaa pääsy

AnnaKristiina on ambient poppia, new agea, neoklassista musiikkia ja spoken wordia yhdistelevä lauluntekijä. AnnaKristiinan musiikissa suomenkieliset puhutut ja osittain lauletut lyriikat yhdistyvät rauhoittaviin ambient- ja pianotaustoihin. Kuulijat kutsuvat musiikkia meditatiiviseksi ja kauniiksi ja AnnaKristiinan esiintymisiä hetkiksi rauhoittua ja pysähtyä. AnnaKristiina on julkaissut tähän mennessä kaksi singleä ja työstää parhaillaan EP:tä.

Galleria Rajatilaan AnnaKristiina saapuu yhdessä poikkihuilisti, musiikintekijä Liisa Hytin kanssa. Lauluntekijät ovat yhdessä sovittaneet keikalla kuultavat AnnaKristiinan kappaleet laulu&piano&huilu – duolle. 

Spotify:

https://open.spotify.com/artist/1OZeALp2sdPVhE9oTmGPaY?si=gWKOm4x-Rbe-xKIPlkoz_w&utm_source=copy-link
Somelinkit:

https://www.facebook.com/annakristiinasounds

https://www.instagram.com/annakristiinasounds/