YLÄKERTA | 13.5.-30.5.2023
Jälkiä on prosessi, jossa tutkin ja jätän jälkiä ruumiillisesta kuulumisesta ja
kuulumattomuudesta performatiivisten metsäkuvausten, toisteisen omakuvien, muistin sekä
sanojen -omien ja toisten- avulla.
Mietin toisteisuutta, jota rakastan E.L Karhun dramaturgioissa ja toisaalta Susanna Hastin
ajatusta ruumiista, joka jankuttaa ja toistaa kunnes saa oikeutusta. Ajattelen Hélène Cixous´n
sanoja salaa ääneti monistuvasta ja laajenevasta minuudesta ja lopulta Anu Silfverbergin
kysymystä ”mikä ihme oma katse sitten on (…) mitä tarkoittaa tulla eläväksi?” Ja kun mietin näitä kaikkia ja useita toisiakin uskallan kirjoittaa, uskallan rakentaa häilyvän minuuteni
esityksiä.
Olen Helsingissä kasvanut ja myöhemmin fiskarsilaistunut (valo)kuvataiteilija. Kuvausprosessini ovat aina analogisia ja usein performatiivisia. Vedostuksessa käytän vaihtoehtoisia ja grafiikan menetelmiä, joiden avulla liitän valokuvaa erilaisiin fyysisiin, tilallisiin ja narratiivisiin
materiaaleihin. Teoksissani käsittelen ihmisyyteen liittyviä teemoja kuten häpeää, toiseutta, valtaa ja kohtaamista.