ALAKERTA | 31.1.–17.2.2026
Sami Ala valmistui taidemaalariksi 2002. Viimeiset vuodet hän on tehnyt mediataidetta. Usein hänen työskentelynsä lähtökohta on kirjallinen teksti, joko oma tai jonkun toisen. Alan teoksia on ollut esillä Suomessa, Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa.
Galleria Rajatilan alakerrassa esillä oleva teos on valokuvaa, valoa, ääntä ja tarinallista puhetta hyödyntävä installaatio. Sen aihe on muinainen Lappi.
Pohjoinen tuottaa mielikuvia alkuperäisestä, puhtaasta, aidosta, vilpittömästä, salaperäisestä, villistä, turmeltumattomasta ja alkukantaisesta. Samoja käsitteitä liitetään Etelä-Amerikan ja Afrikan sademetsiin savanneihin, tasankoihin ja aavikoihin ja siellä elävien kansojen ihmisiin. En tiedä ovatko nämä sanat tänä päivänä kelvollisia kuvaamaan niin sanottua globaalia etelää, mutta Lappiin liitettyinä ne eivät ole muuta kuin matkailumainosten kuluneita kliseitä. Em. adjektiiveihin sopiva, ns. ”oikea” Lappi eli ja oli olemassa 1800 luvun lopulla syntyneiden ihmisten tarinoissa ja muisteluissa vielä 1960-70 luvulla. Tämän päivän Lappia ovat paikallisen väestön ylisukupolvinen osattomuus, alkoholismi, keskieurooppalaistyyliset hiihtokeskukset, ylikansallisten kaivosyhtiöiden saastuttamat joet, avohakatut metsät, hitaasti myrkyttyvä pohjavesi, jokiin kuolevat lohet…
Installaatiossa kuultavat tarinat on editoitu Kotimaisten kielten keskuksen 1960 luvun alulla tekemistä äänitteistä, joiden pääasiallinen tarkoitus oli tallentaa Lapin paikallismurteita. Haastateltavat muistelevat ihmisiä, tapauksia ja elämää 1900 alkuvuosina. Monien haastateltavien maailmankuva on meidän silmiin lapsenomainen. Samalla sydämen vilpittömyydellä ihmiset uskovat vanhan testamentin Jahveen ja luonnossa ilmeneviin haltijahenkiin, kummituksiin, noitiin ja tietäjiin. Näkymätön maailma on heille yhtä todellinen kuin näkyväinen. Heidän puhumansa murre on kirjakielen, joukkoviestimien ja koulutuksen koskematonta. Ainoat tarinoissa esiin tulevat kosketukset ”maailmaan” ovat kyliä kiertävät vienankarjalaiset kauppamatkustajat. Haastatteluissa toistuvat teemat ovat: nälkä ja puute, kaikesta on puute, vaatteesta ja ruuasta.
Installaatio on kunnianosoitus, muistomerkki sadan vuoden takaiselle Suomelle ja siellä eläneille, joiden maailma ja elämä oli samaan aikaan sekä kadehdittavan yksinkertaista että pelkää eloonjäämistaistelua.
Tarinoiden äänikulissina soi Jukka Kervisen installaatiota varten säveltämä musiikki.
Aineisto: Kotimaisten kielten keskus & Finna
Äänikulissi: Jukka Kervinen