Riitta Forsman – IHMISIÄ JA METALLIA

Ylä- ja alakerta | 27.1. -13.2.2018

Ihmisiä-sarja sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun olin ollut pari viikkoa saaristossa. Palasin kaupunkiin ja ihmisvilinä Helsingin keskustassa tuntui loputtomalta. Ero saaristonyksinäisyyteen oli suuri. Meteli ja ihmismassa tuntuivat vyöryvän päälle.

Uutisissa puhutaan ihmistulvasta ja pakolaisvyörystä. Ne koetaan arvolatautuneina käsitteinä. Vaaditaan huomaamaan jokainen ihminen arvokkaana yksilönä.

Työskentelyni teemoina ovat viime vuosina olleet ihmisten välinen yhteys, introverttius,pelko, turvallisuus sekä toisten ihmisten ja itsensä hyväksyminen. Globaali muuttoliike velvoittaa meitä olemaan joustavampia ja tiedostavampia.

Käytän työssäni usein kierrätysmateriaaleja. Opettelen innokkaasti uusia tekniikoita. Tekniikka ei ole kuitenkaan itseisarvo vaan väline saavuttaa toivottu lopputulos. Työkalupakkini on minulle rakas.

Käytän usein hidasta tekniikkaa. Tuntuu hyvältä tehdä mahdottomasta mahdollista.Tekemisen fyysisyys on olennaista ja nautittavaa.

Yhteiskunnallisuus, ympäristön tila, heikomman puolella oleminen ja huumori ovatminulle tärkeitä asioita ja syy tehdä tätä työtä.

Kiitokset Kansan Sivistysrahastolle sekä Greta ja William Lehtisen säätiölle.