YLÄKERTA | 12.10.-29.10.2019
Sidon ja ripustan kiviä puoliksi tietoisena kunnes havahdun ja huomaan, että olen kantanut kiviä kotiin ja työhuoneelle jo vuosien ajan. Muut ihmiset ovat tuoneet matkoiltaan kiviä minulle. Kivet ovat jo aikoja sitten alkaneet kokoontua meille. Ne ovat käyttäneet minua ja lähipiiriäni. Sormet sotkeutuvat lankaan, olen häkeltynyt – ja ihastuksissani. Kivet ovat manipuloineet minua.
Olen iloinen voidessani toimia kivien kätyrinä ja ilmoitan: kivet kokoontuvat neuvottelemaan Rajatila Galleriassa Tampereella. Aiheena on ihmis-eläin khimairojen kuten ihmissian syntymiseen liittyvät hyödyt ja haitat. Voisiko ihmissika* olla tulevaisuuden elämänmuoto, jolla olisi ihmisen toiminnan edellytykset, luonteva suhde omaan eläimellisyyteensä ja voimakkaampi yhteys muuhun luomakuntaan? Voisiko ihmissika olla ihmisen tekemä parempi versio itsestään?
Conference-näyttely koostuu sidotuista kivistä ja lasisista soluviljelmistä.
Leena Kangaskoski (s. 1982) on tehnyt kineettisiä installaatioita, filmejä ja performansseja. Viime aikoina hän on kiinnostunut ei-ilmeisistä vuorovaikutussuhteista. Ihminen pitää itseään ainoana kiistattomana toimijana, mutta onko se totta? Leena on valmistunut Royal College of Artista Lontoossa ja Helsingissä Taideteollisesta korkeakoulusta. Hän on pitänyt useita näyttelyitä ja performansseja Helsingissä, Lontoossa, Berliinissä, Norjassa ja Vancouverissa. Kangaskoski on A Few Pointers -duon jäsen ja Muu ry taiteilijajärjestön jäsen.
* Tutkimuslaboratorioissa sian alkioon liitetään ihmisen DNA:ta ja solut alkavat kasvaa ja jakaantua yhdessä. Tutkimuksen tavoitteena on kasvattaa ihmisen sisäelimiä sikojen sisällä. Nykyisen lainsäädännön mukaan ihmissika-khimairat saavat elää 28 päivää. Kaikkialla ei olla lainkuuliaisia ja alkion kasvaessa täysi-ikäiseksi kaikenlaista odottamatonta tapahtuu.
Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.