ALAKERTA | 25.4.–12.5.2026
Luolanainen on näyttely, jossa käsitellään synnytyksen jälkeistä aikaa maalausten sekä linopainoteosten kautta. Teoksissa nostetaan esille taiteilijan henkilökohtaisia kokemuksia postpartum-ajasta. Ajasta, joka on täynnä ristiriitoja, loputonta univelkaa ja äidin roolin omaksumista. Kuka pitää huolen hänestä, joka pitää huolta pienestä?
Primitiivinen Luolanainen on riisuttu versio modernista äitihahmosta. Hän on vaistojen kautta esiin noussut versio naisesta, jonka tärkein tehtävä on suojella sekä hoivata. Pieni lapsi saa hänessä heräämään rakkauden, joka ei ole ikinä tuntunut vahvemmalta. Hoivaus pyyhkii alleen edellisen, yksinkertaisen elämän ja arvomaailma muuttuu hetkessä. Luolanainen joka on syntynyt jo aikojen alussa, joutuu kuitenkin kohtaamaan modernin maailman odotukset äitiydestä. Hän elää myytissä, joka on painettu syvään yhteiskunnan sekä kansan mieliin. Havahtuessaan äitiyden vaatimusten kovuuteen ja arvostuksen vähyyteen hänessä kypsyy aggressio josta ei voi ääneen puhua. Hän kohtaa itsessään puolia joita kukaan ei ole hänelle opettanut, mutta jotka vaativat tulla nähdyiksi. Ylisukupolvinen trauma kantaa myös kortensa kekoon. Pää tuntuu raskaalta kaikesta ja samaan aikaan jotenkin kevyeltä, univelan keventämältä hötöltä. Luolanainen elää hetkeä jossa omien tarpeiden sanoittaminen on mahdotonta. Ja silti, seisovat ihmiset hiljaa vieressä odottaen hänen pystyvän kertomaan mitä juuri nyt tarvitsee, jotta voisivat rientää tarjoamaan apuaan. Hän kuitenkin kaipaa eniten heitä, jotka tietävät miltä muutos tuntuu mielessä ja miltä se näyttää kehossa. Kaltaisiaan, joiden edessä hän saa olla heikko sekä tarvitseva.
Teoksia työstäessäni prosessi muuttui vähitellen pelkistetymmäksi. Riisuin kerroksia, oletuksia, ajatuksia, kunnes jäljelle jäi kaikista raain, tikku-ukkoja ja symboleita. Muutamia viivoja jotka olivat kaiken ydin. Ne olivat kuin pilareita, minuuden rakenteita joiden avulla lähdin muodostamaan uutta käsitystä itsestäni, minusta äitinä.
Jasmi Ritola on Helsinkiläinen taiteilija sekä Emmy-ehdokkuuden saanut animaatio-ohjaaja joka käsittelee teoksissaan omakohtaisia kokemuksia naiseudesta sekä identiteetistä. ”Luolanainen” on jatkoa viime vuonna esillä olleelle näyttelylle, jossa Jasmi toi esiin raskauden herättämiä henkilökohtaisia ajatuksia muutoksesta mielessä ja kehossa. Jasmi työskentelee pääasiassa öljymaalausten ja -pastelliliitujen kanssa kotonaan Helsingissä tai työhuoneellaan Málagassa, Espanjassa.
————
“Cavewoman” is an exhibition that explores the postpartum period through paintings and linocut prints. The works bring forward the artist’s personal experiences of life after childbirth – Postpartum: a time filled with contradictions, endless sleep deprivation, and the adaptation of the role of a mother. Who takes care of the one that takes care of the little one?
The primitive Cavewoman is a raw version of the modern mother figure. She is a version of a woman strongly driven by instinct, whose most important task is to protect and nurture. But the Cavewoman, who was born in the beginning of time, must confront the expectations of motherhood in the modern world. She lives in a myth deeply embedded in society and in the collective mind. As she awakens to the harsh demands of motherhood and the lack of appreciation, an unspoken aggression matures within her. She encounters parts of herself that no one has taught her about, yet which demand to be seen. Intergenerational trauma also adds its weight to it all. Her head feels heavy with everything, and at the same time strangely light, soft and hazy from the lack of rest. The Cavewoman is living through a period where articulating her own needs feels impossible. And yet, people stand quietly beside her, waiting for her to be able to say what she needs so they can rush to help. What she longs the most, are those who know what this transformation feels like in the mind and how it looks like in the body. She needs others like her, in whose presence she can be weak and in need.
While working on these pieces, the process gradually became more minimal. I stripped away layers, assumptions, and thoughts, until what remained was the rawest form: stick figures and symbols. A few lines that held the essence of everything. They became like pillars, structures of identity, through which I began to form a new understanding of myself, of me as a mother.
Jasmi Ritola is a Helsinki-based artist and Emmy-nominated animation director whose work explores personal experiences of womanhood and identity. “Cavewoman” is continuity from last year’s exhibition, in which Jasmi brought forward personal reflections on the changes in mind and body brought on by her pregnancy. Jasmi works primarily with oil paint and oil pastels, either at home in Helsinki or in her studio in Málaga, Spain.