YLÄKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyssä I like you, I think Luoma esittää kokonaisuuden taideteoksia, mukaan lukien kaksi videoteosta, tekstiteoksia ja performanssin yhdessä kollegansa Veera Wahlroosin kanssa. Näiden medioiden kautta hän tutkii yksityisen ja julkisen maailmojen rajoja sekä intiimiyksiä.

Näyttelyssä hän esittää kaksi videoteosta: Staged Image ja Is it okay if. Staged Image kyseenalaistaa maskuliinisuuden käsityksiä ja luonnonvarojen liiallista kulutusta. Teos käsittelee katsetta, intiimiyttä, elokuvan narratiivisuutta, seksuaalisuuden performatiivisuutta sekä liikkuvan kuvan materiaalisuutta. Leikkaamalla ja purkamalla elokuvan perinteisen juonellisen rakenteen, Luoma luo uuden ulottuvuuden, jossa elokuvan eri osat on vapautettu aiemmista tehtävistään.

Is it okay if tunkeutuu eri paikkoihin ja kysyy ihmisten oikeudesta yksityisyyteen. Videoteoksessa Luoma yhdistää liikkeentunnistusteknologian valvontakamerakuvaan. Kuvamateriaali leikkautuu näyttelytilassa interaktiivisesti yleisön liikkeiden mukaan, perustuen infrapunaliiketunnistimiin sekä RaspberryPi Pico -piirilevyllä ja tietokoneella TouchDesigner-ohjelmassa toistuviin komentoihin. Luoman teokseen keräämät internetiin julkaistut live-kamerat sijoittuvat maantieteellisesti satunnaisiin yksityisiin ja julkisiin tiloihin. Näiden kameroiden IP-osoitteet haetaan TouchDesigner-ohjelmaan, joka toistaa niiden kuvan reaaliajassa. Kamerat sijoittuvat muun muassa teollisuuden tiloihin, kotien pihoille, myymälöihin ja satamiin.

Luoman tekstiteokset Efter Festen ja Story esittelevät intiimiyttä, joka tapahtuu virtuaalisilla alustoilla ilman suoraa fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen. Hän kuvaa intiimiyttä ihanteellisena kuvana toisesta ihmisestä, jossa kiintymyksen tunteet syntyvät toisesta ihmisestä irrallisena fantasiana.

Näyttelyn avajaisissa 31.1 klo 18–20 Veera Wahlroos ja Jani Luoma esittävät performanssiteoksensa Touch 2 osana näyttelyä. Performanssi tutkii fyysistä haptista kosketusta ystävyyssuhteissa.

Näyttelyä ovat tukeneet Eugène, Elisabeth ja Birgit Nygréns stiftelse sekä Konstsamfundet.

ALAKERTA | 1.2.-18.2.2025

Näyttelyn teoksissa Hyvösen maalaukset kietoutuvat kodin, turvan ja lapsuuden tunnemuistojen kerroksiin avaten kokemuksia haavoittuneisuuden ja lämmön kohtaamisrajapinalla. Öljyväri- ja tempera maalauksissa Hyvönen kuvaa ulkopuolisuuden tunteen kautta suhdetta kotiin sekä koti-paikkaan. Musta joutsen toimii vertauskuvana tunnemaisemalle, jota Hyvönen ammentaa taiteelli-sessa työskentelyssään.

Teoskokonaisuus koostuu Hyvösen viimeaikaisista öljyväri- sekä temperamaalauksista, joissa muistot ja tunneilmastot kerrostuvat. Teokset koskettavat pinnan alle jäävää surua, kaipuuta yh-teenkuuluvuuteen. Hyvönen käsittelee maalaustaiteen keinoin teoksissaan tunnelmaa, jossa per-hedynamiikan keskellä leijuu mustia joutsenia.

Musta lammas tunnetaan puhe- ja kirjakielessä nimityksenä ryhmän jäsenestä, joka poikkeaa muusta ryhmästä silmiinpistävästi. Ryhmädynamiikan kannalta mustalla lampaalla on merkittävä rooli ryhmän ulkopuolisena jäsenenä, toimien syntipukkina. Joutseneen liitetään paljon symboliik-kaa ja uskomuksia. Joutsen edustaa kultturissamme esimerkiksi puhdasta rakkautta, viattomuutta sekä kauneutta. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenen tappaja tuhoutuu itsekin pian, sillä lintua ei saa vahingoittaa millään tavalla. Musta joutsen on metafora laaja-alaisesti vaikuttavaan tapahtumaan, joka on yllättävä ja jota ei uskota mahdolliseksi.

Hyvönen yhdistää teoksissaan herkän ja kauniin syviin tapahtumiin ja elementteihin, lapsuuden tuttuus sekoittuu ylisukupolvisiin tummiin kokemuksiin. Mustia joutsenia jatkaa kodin tematiikan tutkiskelua, syventyen Hyvösen henkilökohtaisiin tunnemaailmoihin.

Avajaisia vietetään perjantaina 31.1.2025 klo. 18-20, tervetuloa!

Olga Hyvönen (s.1999) on Saimaan rannoilta kotoisin oleva, nykyään Helsingissä asuva kuvatai-teilija (AMK). Hyvönen työskentelee öljyvärimaalaustaiteen parissa, hyödyntäen myös temperaa. Maalauksien sisällöt käsittelevät yksinäisyyttä ja osattomuutta, joissa ihminen on aina jollain tapaa keskiössä. Hyvösen maalauksissa näkyy ihmisen ja tilan vuoropuhelu.

YLÄKERTA | 11.-28.1.2025

Kertakäyttökulttuuri lyö tahtia ja värittää iloisen pinnallisesti ajan ympäristöä. Näyttelyssä arkinen jokapäiväinen muovi kietoutuu mielen muovaamiksi teoksiksi. Niiden toteuttamisessa on käytetty erilaisia tekstiilitekniikoita kuten neulontaa, ryijytekniikkaa ja vapaapunontaa. Lisäksi näyttelyssä on esillä kokeellinen montaasi Solumuovi.

Käsillämme on muovin aikakausi. Maailmassa tuotetaan vuodessa yli 430 miljardia kiloa muovia. On arvioitu, että meriin päätyy vuosittain 9–14 miljardia kiloa muovia. Maailman merissä on jo nyt yli 150 miljardia kiloa muovijätettä, josta valtaosa on vajonnut pohjaan ja osasta muodostuu valtavia jätepyörteitä. Muovien hajoaminen luonnossa kestää kauan, ja niistä syntyy mikromuoveja. Vesistöihin päätyessään muovit leviävät kaikkialle. Jopa sadevedestä on löydetty mikromuoveja. Lopulta veden ja ravinnon mukana niitä päätyy myös ihmisiin yhä tutkimattomin
seurauksin.

Olen nykytaiteilija, tekstiilitaiteilija ja taiteen maisteri. Taiteeni keskeisimmät teemat ovat ympäristö ekologisesta näkökulmasta ja ihmisyys. Teokset ovat käsitteellisiä yhteiskunnallisia
pohdintoja, joihin nivoutuu oma elämä, näkemykset ja kokemukset. Muovia olen työstänyt teoksissani vuodesta 2011.

ALAKERTA | 11.-28.1.2025

Arjen estetiikassa paikka voi tarkoittaa merkityksellistä tilaa, joka muodostuu tuttuuden, rituaalin ja toiston kautta. Se rakentuu tavallisista, näennäisen triviaaleista tapahtumista tietyllä merkityksellä latautuneessa tilassa. Paikka on sidottu emotionaaliseen merkityksellisyyteen arkisten toimintojen, ajatusten ja mielleyhtymien kautta. Paikka on myös se, missä nyt olen. Punainen piste. Sijainti elämässä, yhteisössä ja perheessä. Paikka, jossa olen itseni kanssa. Paikka kotona. Koti on paikka minussa, joka säteilee asettamaani tilaan. Se valuu sormenpäistäni koskettamiini esineisiin ja pintoihin.

Asetelmat minulle ovat esteettisiä tutkielmia arjen valinnoista, pyhyydestä ja sattumanvaraisuudesta. Ne ovat fragmentteja jokapäiväisestä elämästäni ja henkilökohtaisesta tilastani tietyssä paikassa. Työskentelen musteella ammentaen valon, muodon ja sommittelun havainnosta. Muste materiaalina on yksinkertaisuudessaan miellyttävä. Yksiväriset ja toistuvat kuvat antavat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Työ on eräänlaisen rukouksen tai meditaation rituaali. Asetelman äärelle palaaminen merkitsee havainnoimista, dokumentoimista, reflektoimista ja toistoa.

Perinteisestä vanitas-maalauksesta asetelmissa on nähtävissä muun muassa ajoittaiset pääkallot ja luut, kirjat, kasvit, kellot sekä kynttilät. Myös modernit käsitykset ruuasta kuuluvat osaksi toistuvia teemoja.

Ano Kurki (s.1990) on valmistunut Vapaasta taidekoulusta. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä ja opiskelee estetiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän työstää mustetta japaninpaperille sekä kierrätetylle puuvillalle, joka on värjätty käsin kotoa löytyvillä materiaaleilla. Asetelmatutkielmat heijastelevat Kurjen jokapäiväistä elämää ja identiteettiä queerinä muunsukupuolisena taiteilijana.