YLÄKERTA | 9.–26.8.2025

Näyttely Kasvan kilpikaarnaa Galleria Rajatilassa tutkii aikaa ja sen rajallisuutta

Viivi Osmosen (s.2000) näyttely Kasvan kilpikaarnaa koostuu ekspressiivisistä ulkoilmamaalauksista ja tekstiiliveistoksista. Teokset tutkivat aikaa, elinkaarta ja kaiken katoavaisuutta. Näyttelyssä käsitellään elämän vääjäämätöntä rajallisuutta ja sen mukana tulevaa merkityksellisyyden tunnetta luonnon kautta. Näyttely on esillä Galleria Rajatilan yläkerrassa 9.8.-26.8.2025.

Näyttelyn ulkoilmamaalausten kerroksissa yhdistyvät sekä maalaushetken olosuhteet että luontomuistot arkipäiväisestä elämästä. Osmonen poimii muistiin vuodenaikojen mukana muuttuvia maisemia, puita, pensaita ja lampia arkipäiväisestä elämästä. Maalauksissa paikkojen tunnelmat ovat maisemien yhdennäköisyyttä tärkeämpiä.

Tekstiiliveistoksissa Osmonen pohtii suorituskeskeisen yhteiskunnan kiireettä, jossa ajatus hetkien ainutkertaisuudesta sumentuu. Ompelun hitaus ja toisteisuus toimivat vastapainona nopeatahtiselle maailmalle. Veistoksissa luonnon orgaaniset muodot luovat pala kerrallaan runkoja, juurakoita ja lehtimattoja. 

Viivi Osmonen (s.2000, Rauma) asuu ja työskentelee Kaarinassa. Hän käsittelee ulkoilmamaalauksissaan ja tekstiiliveistoksissaan luontoikävää, elinkaarta ja joutilaisuutta. Osmonen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta keväällä 2024. Hänen teoksiaan on ollut esillä Turussa B-galleriassa, Taidehallissa ja Taiteen talossa sekä Lahdessa Galleria Uusi-Kipinässä.

ALAKERTA | 9.–26.8.2025

Pehmeässä hämärässä sekoittuvat kulkijat – Lau Rämön animaatioinstallaatio johdattaa ihmetyksen ja monilajisen elon äärelle

Ulos jääneeseen puhelimeen ilmestyy kuvia taivaasta. Limaiset jäljet hohtavat hämärtyvässä illassa.

Puhelinkeskustelun tahdissa etenevä animaatio Kontakti (2025) kertoo polkujen risteämisestä, matkasta kohti tuntematonta ja sille herkistymistä.

Yksikanavaisen videoteoksen tarinan lähtökohtana on ollut kiinnostus monilajiseen kommunikaatioon ja havaitsemiseen. Sattuma, erilaiset aistihavainnot ja elollisen ympäristön huomiot johdattavat kertojaa odottamattomille sivupoluille. Animaatio leikittelee saman tarinan kahdella mahdollisella eri perspektiivillä, joiden ero on hämärtynyt. Toinen niistä on ihminen, mutta kumpikaan näkökulma ei ole enemmän oikea.

Kontakti on ollut tekeillä vuosien 2023–2025 aikana. Se on toteutettu stop motion -animaatiotekniikalla ulkolokaatioissa ja studiossa kuvaten. Materiaaleina on käytetty mm. villaa, roskaa ja pölyä. Suurin osa teoksen äänimaailmasta on myös nauhoitettu itse. Musiikin on säveltänyt teoksessa myös äänisuunnittelijana toiminut Martin Jäger. Työskentelyä videoteoksen parissa on tukenut Koneen säätiö ja SKR.

Videoteoksen puhekieli on suomi ja se on tekstitetty englanniksi. 

Installaatio Galleria Rajatilan alakerrassa pitää sisällään yksikanavaisen videoteoksen (kesto: 07:30) ja hämärässä hohtavia jälkiä. 

Lau Kauri Rämö (s. 1989) on helsinkiläinen mediataiteilija. Hänen videotaiteessaan yhdistyvät usein uusiokäytetyt, pehmeät materiaalit ja jaettuun olentouden kokemukseen liittyvät teemat. Teosten työstö lähtee tyypillisesti liikkeelle omakohtaisista havainnoista, post-antroposentrisen olemassaolon uudelleenajattelusta ja leikistä osana monimuotoista ja -lajista maailmaa.

Rämö valmistui taiteen maisteriksi valokuvataiteen linjalta Aalto-yliopistosta vuonna 2020. Hän on työskennellyt mm. taiteilijana, valokuvaajana ja elokuvantekijänä. Rämön valokuva- video- esine- ja installaatiomuotoista tuotantoaan on esitetty yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja Euroopassa vuodesta 2012 alkaen.

YLÄKERTA | 19.7.-5.8.2025

‘By the Water’s Edge’ is a new photographic exhibition by British-born, Finland-based visual artist Daniel James Court.

The series explores the culture of swimming in Finland, where abundant lakes and vast stretches of archipelagic coastline make water part of everyday life. Through quiet, observational photographs, Court examines swimming outdoors as both a cultural norm and a personal act of reconnection — a way to slow down, breathe deeply, and re-engage with the physical world.

“In a time when digital distractions dominate our lives, swimming allows you to feel present,” says Court. “It clears the mind and shifts your attention to what’s immediate, cold water, movement, breath.”

The work responds to the increasing challenges brought on by constant connectivity. Rather than focus on spectacle, the images dwell in the ordinary, often overlooked moments — a swimmer entering the water, standing alone on a dock, or resting at the edge of a lake.

Photographed over the last few summers, the exhibition ‘By the Water’s Edge’ speaks to the need for stillness, presence, and contact with the natural world, not as escape, but as an essential part of living.

Daniel James Court (b.1990) is a British-born, Finland-based visual artist working primarily with photography. Focusing on quiet encounters between landscape and everyday life, his work examines the relationship between people and their environments, and how landscape can shape individuals, communities, and cultures. He completed his BA at Bath Spa University, UK, and his MA at Aalto University, Finland. His work has been exhibited internationally and featured in a range of publications.

ALAKERTA | 19.7.-5.8.2025

Lappeenrantalaisen kuvataiteilija Noora Ahosen näyttely Proxime avautuu Galleria Rajatilassa 19.7.2025. Ahonen työskentelee sekatekniikalla käyttäen materiaaleinaan keramiikkaa, videota sekä roskia. 

Alkuaineet ja yhdisteet muutetaan ensin ihmisen näkökulmasta staattisiksi materiaaleiksi nopeissa teollisissa prosesseissa. Aluksi esineellä on nimetty tarkoitus, joka väistyy nopeasti. Seuraavissa vaiheissa esine muuttuu näkymättömäksi, vaikka sen olemassaolo on vasta alkutaipaleella. Kun hyvin hitaasti haurastuvat materiaalit asetetaan katseen alle, aika saa uusia kiinnekohtia käsityskykymme laitamilla. Voimme tutkia olemassaoloa ja aineellisuutta ilman, että katseemme on sidoksissa omaan aikaamme historiassa.

Hajoavat esineet kuljettavat ajatusta myös ulkopuolisuuden ja kuulumisen, hylätyn ja omistetun, sekä hajoamisen ja eheyden välillä. Roskiksia kaivavien ajatellaan olevan ulkopuolella ja alempiarvoisia verrattuna heihin, jotka heittävät tavaroita pois. Silti kokemukset

YLÄKERTA | 28.6.–15.7.2025

Fender of Ornament is an exhibition featuring textile pieces and installations by Jenni Österlund. The work challenges the dominance of function and minimalism by embracing ornament as a feminist act of resistance. The act of existing without purpose becomes rebellious — or perhaps the purpose itself was erased by the oppression of the feminine. Featuring a three-meter quilted textile centerpiece, 300 small ornaments and interactive pieces, the works celebrate functionlessness as freedom and softness as rebellion.

Jenni Österlund is an artist and cultural producer with a bachelor’s degree in art from Novia University of Applied Sciences. In her work she explores questions of coexistence, hierarchies surrounding materials and gender.

ALAKERTA | 28.6.–15.7.2025

Kerään rannoilta aaltojen maalle kuljettamia hauraita merisiilien kuoria, veden pyöristämiä kiviä ja auringon harmaiksi haalistamia ajopuun paloja. Valon, veden ja ajan muokkaamat pienet aarteet jäävät muistoiksi saarella viettämästäni ajasta. Ne ovat myös päätyneet keramiikkateoksiin, Polaroideihin sekä hiilipiirrosanimaatioihin.

Teoksissa käsittelen menetystä ja hidasta irti päästämisen prosessia, oli se sitten luopumista läheisestä ihmisestä, läheisestä paikasta, muistoista tai materiasta, kuten teoksesta. Häilyväistä-näyttelyn teoksiin liittyy myös ajatus luopumisen prosessin läpikäymisen väistämättömyydestä.

Animaatioissani kuvaan veden liikettä ja ikuistan ohikiitävää hetkeä. Piirrän hiilellä ja pyyhin pois yhä uudestaan. Hiilen jälki pyyhkiytyy herkästi pois – kuin muisto. Polaroidit on kuvattu viimeisen kymmenen vuoden aikana Utön majakkasaarella sekä muilla lähellä olevilla saarilla. Ne ovat hiljalleen katoavia muistoja itselle merkityksellisistä paikoista. Kuvia yhdistää niissä paikoin esiintyvä karu luonto, saarien eristyneisyys muusta maailmasta sekä yksinäisyyden kokemus.

Mustavalkoisissa Polaroideissa kuva-aihe häilyy, ja niiden tapahtumia on välillä vaikea hahmottaa. Heti kuvaamishetken jälkeen kuva aloittaa hitaan haihtumisen prosessinsa, jossa kaikki harmaan sävyt kellastuvat ja haalistuvat vuosien mittaan. Polaroid tuo mieleeni sen, miten muisto tallentuu ja sitten ajan myötä haalistuu. Valokuvat toimivat pohjimmiltaan vastalauseena menetykselle. Valokuvien avulla meidän on mahdollista pitää hiukan kauemmin kiinni siitä, mitä ajan myötä väistämättä menetämme.

Laura Pakarinen (s.1983) on Helsinkiläinen kuvataiteilija, joka valmistui Kuvataideakatemiasta talvella 2022 Kuvataiteen Maisteriksi. Pakarinen työskentelee mm. maalauksen, animaation, Polaroidien ja vanhojen analogisten medioiden, kuten 35mm filmin parissa. Vaihtelevat tekniikat käsittelevät samoja teemoja: ajan kulumista, muistojen rakentumista sekä pysyvyyden ja katoavaisuuden keskinäistä suhdetta.

ALAKERTA | 17.5.–3.6.2025

Rajataide ry:n kesän jäsennäyttelyssä juhlistetaan väriä keltainen.
Keltainen on toiminut Rajataiteen virallisena värinä jo alusta saakka. Toukokuun taittuessa kesäkuuhun, koimme olevan oiva aika ihastella väriä, joka on iso osa Rajataiteen julkista kuvaa, mutta myös tuo mieleen lämmön, valon ja siitepölyä täynnä olevan ilman.

Näyttelyssä keltainen on mukana muistoissa, taioissa, sanoissa ja olennoissa.Tule näkemään missä muissa muodoissa keltainen voi olla ja voidaan nähdä.

Näyttelyn avajaiset järjestetään perjantaina 6.6. klo 18-20, tervetuloa!

Näyttelyssä mukana olevat taiteilijat:

Mia Huu
Timo Höyssä
Katariina Kirves
Karoliina Waajoensuu
Maria Leskinen
Hannamari Matikainen
Sanni Saari
Sanna Saarreharju
Mia Saharla
Saara Sillanpää
Mariliina Valkama
Liisa Tarleena Öhman

In english:

The summer member exhibition of Rajataide Association celebrates the color yellow.
Yellow has been the official color of Rajataide since the beginning. As May turns into June, we felt it was a great time to admire the color, which is a big part of the public image of Rajataide, but also brings to mind warmth, light and air full of pollen.

In the exhibition, yellow is involved in memories, magic, words and beings.Come and see in what other forms yellow can be and can be seen.

The opening of the exhibition will be held on Friday, June 6th from 6-8 pm, welcome!

Artists participating in the exhibition:

Mia Huu
Timo Höyssä
Katariina Kirves
Karoliina Waajoensuu
Maria Leskinen
Hannamari Matikainen
Sanni Saari
Sanna Saarreharju
Mia Saharla
Saara Sillanpää
Mariliina Valkama
Liisa Tarleena Öhman

YLÄKERTA | 17.5.–3.6.2025

Maa aikojen lopussa -näyttely käsittelee muutosta, vielä tapahtumatonta kaukaisen tulevaisuuden evoluutiota. Teoksissa kuvatut eläimet ovat ehdotus yhdenlaiselle mahdolliselle evoluution polulle, toisin sanoen ne esittävät tulevaisuuden spekulatiivisia eläinlajeja. Teoskokonaisuus on saanut vaikutteita luonnontieteellisen eläinkuvituksen historiasta, esimerkiksi paleotaiteesta. Näyttelyssä esillä on kaksi keraamista veistosta sekä öljyvärimaalausten sarja.

”Aika on muokannut maalaamistani eläimistä omanlaisiaan, ne ovat vapautuneet nykyisyydessä niin ahdistavastakin ihmiskeskeisestä vaihtoehdottomuudesta ja omaavat ominaisuuksia mistä voimme vain unelmoida. Eläin säilyy ja säilyttää ihmisestä riippumattoman verrattomuutensa ja maagisen kauneutensa myös vuosituhansien jälkeen. Uudenlaisen todellisuuden tai jonkinlaisen oman universumin luominen sisältää pyrkimyksen irtautua nykyhetken kyynisyydestä ja toivottomuudesta. Samalla se on rakkaudenosoitus kanssaeläjillemme tällä planeetalla.”

Meri Hallenberg on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee maalauksen, kuvanveiston ja liikkuvan kuvan parissa. Teosten teemat käsittelevät muutosta ja ajan kulkua, aikaskaalan venyessä geologisiin mittoihin. Parhaillaan hän työstää pidempiaikaista eläimiin ja niiden esittämiseen liittyvää projektia, jossa eläin, eläimyys ja eläintutkimus toimivat taiteellisen työskentelyn lähtökohtina.

Hallenberg valmistui joulukuussa 2024 kuvataiteen taiteen maisteriksi (KuM) Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Ennen maisteriopintojaan hän valmistuin kuvataiteen kandidaatiksi Kuvataideakatemiasta (2022) ja suoritti Vapaassa taidekoulussa neljän vuoden mittaiset taidemaalarin opinnot (2015–2019).

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Taideyhdistys ja Paulon Säätiö.

Näyttelyn teemoihin liittyvä, väitöskirjatutkija ja päätoimittaja Alonzo Heinon teksti “Pigmenttipölyä maailman reunamilta” luettavissa alla olevasta linkistä:

ALAKERTA | 17.5.–3.6.2025

Aaveet-näyttely koostuu ekspressiivisistä öljyvärimaalauksista ja piirustuksista. Onni Takkisen teokset käsittelevät ihmissuhteiden vaikeutta ja menneitä asioita, jotka vaikutttavat meihin tässä hetkessä; kuten esimerkiksi lapsuuden kokemukset. Viime aikoina Takkinen on halunnut katsoa menneeseen ja pohtia kaikkea tehtyä ja koettua, lapsuutta ja lähimenneisyyttä. Teoksissa yhdistyy omat kokemukset ja kuvitellut tilanteet; jonkinlaista autofiktiota, ehkä jopa tarina henkisestä kasvusta. Yhdistelmä arkipäiväistä melankoliaa ja unta.

Takkista kiinnostaa kasvien kasvaminen ja kuihtuminen, kypsyminen ja mätäneminen, hän tutkii luontoa ja ihmisiä, ja tämä tutkimus päätyy taiteeseen. Taiteessaan hän käsittelen monia eri aiheita, kuten kuoleman vääjäämättömyyttä, vihaa ja rakkautta. Visuaalisesti teokset ovat ekspressiivisiä ja abstrakteja; toisinaan esittäviä, ei-esittäviä ja jotain siltä väliltä. Takkisen tavoite on paremmin ymmärtää itseään ja kuinka hän vaikutaa ympäristöönsä; luontoon ja muihin ihmisiin.

Takkisen työskentely jakautuu tällä hetkellä maalaus-, piirustus- ja performanssitaiteeseen, mutta hän on tehnyt myös ääni-, video- ja veistotaidetta. Takkinen on valmistunut kuvataiteilijaksi vuonna 2018 Saimaan ammattikorkeakoulusta, ja tällä hetkellä asuu ja työskentelee Tampereella.

ALAKERTA | 26.4.-13.5.2025

Näyttelyn ja sen pääteoksen Engobes teemoina ovat kohtauspinnat, unenkaltaiset tilat, media-arkeologia ja siirtyminen tilasta toiseen. Teoksissa on esillä eri ympäristöissä syntyviä rituaaleja, arkisia kokemuksia laitteiden kanssa ja kuviteltuja yhteiselon muotoja. Työtä on ohjannut kysymys miten löydämme yhteyden ja jäsennämme ympärillämme olevaa erityisesti silloin, kun orgaaniset ja virtuaaliset pinnat limittyvät toistensa kerroksiin. Näyttely koostuu video- ja esineinstallaatioista sekä kuva- ja tekstitulosteista. Alkuperäisenä materiaalina on video- ja valokuvaa, savea, kiviä ja käsinkirjoitettua tekstiä.

Teosten orgaaniset materiaalit ja perinteiset työskentelymenetelmät ovat kulkeneet digitaalisten prosessien kautta. Viimeisimpien tutkimusten mukaan aivomme prosessoi digitaalista sisältöä kuin unia, eli hieman kuin kontekstitonta dataa, joka leijuu irrallaan fyysisestä todellisuudesta. Näyttelyn taiteellisessa prosessissa on tutkittu tätä häilyvää välitilaa, miten eri oliot siirtyvät orgaanisesta virtuaaliseen, miten digitaalinen kuva kaarnasta siirtyy laitteen välityksellä takaisin fyysiseen maailmaan, miten esineet ja niiden tarinat kulkevat ajasta toiseen. Materiaali menettää aina jotakin digitointiprosessissa: joskus palan savea, värinsä tai kirjoitetun tekstin tyypillisen lukusuunnan. Jokainen siirtymässä tapahtunut horjahdus luo tilaa toisenlaisille tietoisille poluille.

Videoteoksessa esiintyy lyijykynäpiirroksia ja kuvitteellisia käyttöastioita, jotka on työstetty ensin savesta ja sen jälkeen 3D-skannattu. Niihin on lisätty suojaava ja koristava digitaalinen videopinnoite, eli digitaalinen engobe. Esineiden käyttötarkoitukset ovat kuvitteellisia ja niille on mahdollista keksiä useita tarinoita. Muodot ovat saaneet inspiraationsa todellisista  käyttöastioista geologisissa ja arkeologisissa museoissa Lissabonissa, Turussa ja Ateenassa. Osaa museoon päätyneiden esineiden käyttötarkoituksista ei tiedetä tarkkaan tai merkitykset on luotu ja tulkittu nykyisen kulttuurin ja arvojen mukaan. Osa teokseen liittyvistä saviesineistä on esillä myös fyysisinä veistoksina.

Kierrätetyistä mobiililaitteista koostuva installaatio on videodokumentaatio todellisista ja kuvitteellisista rituaaleista elektroniikan värittämissä ympäristöissä. Tulostimen viimeisillä musteilla syntyneet kuvat jäljittelevät orgaanisia pintoja, joita ei voi tällaisenaan toistaa täysin samalla tavalla uudestaan, vaikka yleensä digitaaliseen tulostamiseen liittyy juuri loputtoman toistettavuuden ajatus. Koneella lohkotut, löydetyt kivet on sidottu perinteisellä solmintatekniikalla. Näyttely on jatkumoa virtuaalisen poetiikan taiteelliselle tutkimukselle, jossa työtä ohjaa epälineaarisuus, kerroksellisuus, virhetilat ja kehollisuus.

Tiio Suorsa on valmistunut Linzin taideyliopistosta Interface Cultures -maisteriohjelmasta, jossa opiskellaan mediataidetta kohtauspintojen kautta. Hän on opiskellut myös Turun yliopistossa digitaalista kulttuuria ja kulttuuriperintöä. Näyttelyä ja työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. Osa näyttelyn töistä sai alkunsa residenssissä Zaratan Art Centre Lissabonissa vuonna 2023.

YLÄKERTA | 5.4.–22.4.2025

Kuvataiteilija-pikkuserkukset Alila Syrjä (s. Tampere, 1995) ja Iiris Syrjä (s. Tampere, 1996) maalaavat sekatekniikoin: suuria, hidastekoisia maalauksia tai pieniä mietteliäitä kuvituksia. Kaikkia näitä he kutsuvat omakuviksi. Omakuvia on Syrjien ensimmäinen yhteisnäyttely.

Iiris Syrjän maalaussarja sai alkunsa hylätystä petroolinsinisestä maalipurkista, hänen työhuonettaan ennen asuttaneen edesmenneen kuvataiteilijan käyttämättä jääneistä kankaista ja omasta syvällä virtaavasta surun pohjavirrasta. Teosten illustratiiviset hirvieläimiä muistuttavat olennot ovat saaneet muotonsa alitajunnassa, kuvana tai äänenä juuri ennen nukahtamista. Ne ovat voimakkaita ja jänteviä tai ihan vieraantuneita ruumiistaan.

Alila Syrjän teosten hahmot on maalattu sekatekniikoin, joita ovat esimerkiksi pigmentinsiirto, vesiväri ja öljyväri kankaalle tai MDF-levylle. Teokset ovat olleet Alilalle keino tutkia olemassaolon kysymysten sitkeää ainesta – sitä mikä pakenee arkipäiväistä elämää niin helposti ja luiskahtaa ulottumattomiin. Otollisin aika kuvien nousemiselle, on hetki juuri ennen nukkumista, silloin kun maailma tuntuu pysähtyvän ja pitää itsekin pysähtyä. Silloin on mahdollista kuulla ja nähdä jotain merkityksellistä.

ALAKERTA | 5.4.–22.4.2025

Kummitustarina on vuonna 2022 aloitettu pitkäaikainen valokuvataideprojekti, jonka on luonut kuvataiteilija Jasmin Lier. “Projekti syntyi halusta ymmärtää ja kertoa teini-iässä kehitysvammadiagnoosin saaneen nuoren kokemuksia, ajatuksia ja tunteita. Projekti keskittyy näkymättömään kehitysvammaan ja siihen, millaista on elää sen kanssa teini-iässä – vaiheessa, jossa ulkopuolisuuden tunteet sekä identiteetin ja seksuaalisuuden rakentaminen ovat keskeisiä. Se kertoo myös siitä, miltä tuntuu, kun ei aina tule nähdyksi, kuulluksi tai ymmärretyksi.”

Vuonna 2023 projekti oli Lierin opinnäytetyö, ja sen jälkeen teoksia on ollut esillä eri ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä vuosina 2023 ja 2024.

Projektin keskiössä ovat valokuvat, joissa nuori esiintyy vaaleaan kankaaseen pukeutuneena. Kangas säilyttää hänen yksityisyytensä ja erottaa hänet ympäristöstään, mutta luo myös kuvan päähenkilöstä kummitushahmona, joka korostaa aiheen näkymättömyyttä sekä kehitysvammaisuuteen liittyvää stigmaa ja ennakkokäsityksiä.

“Kohtaan projektin myötä myös omat tunteeni siitä, millaista on seurata kehitysvammaisen nuoren elämää ja sen haasteita. Projekti on yhteistä vuoropuhelua aiheesta – kerromme kuvilla oikean elämän kummitustarinaa. Projekti on pitkäkestoinen ja päättyy, kun nuori haluaa sen loppuvan.”