Lauri Tiaisen näyttely galleria Rajatilan yläkerrassa 20.4.-7.5.2024 koostuu pääosin öljyväreillä tehdyistä maalauksista. Näyttelyn teoksia kuvaa hyvin sana ”muotoutuminen”. Teoksissa viivat ja väripinnat ovat jatkuvassa muutoksessa. Ajoittain ne järjestäytyvät selkeäksi muodoksi kankaalla ja välillä taas hajoavat muodottomaksi massaksi lävistäen toisiaan, sulautuen yhteen tai kulkien toistensa ali tai päältä. Maalatut viivat ja väripinnat peittävät tai paljastavat, johdattavat katsetta ja luovat tilaa ja liikettä.
Julia Variksen teokset kuvaavat ihmisyyttä ja tunteita ilman ihmisen läsnäoloa. Suonien sekä juurien kaltaiset fraktaalit muodostavat teoksia yhdistävän visuaalisen kielen. Nämä kuviot luovat linkkejä mielen, kehon, tilojen sekä luonnon väliin etsien näiden välisiä yhteyksiä.
Näyttelyn kantavat teemat ovat koti sekä ruoka. Nämä usein lohdullisina pidetyt asiat tuottavat monille kokemuksia yksinäisyydestä sekä riittämättömyydestä. Juuri tätä tunteiden monimutkaisuutta kuvataan näyttelyssä maalausten, videon sekä valokuvan kautta.
Näyttely on Julia Variksen ensimmäinen näyttely Suomessa hänen valmistuttuaan kuvataiteilijaksi Glasgow School of Art koulusta kesällä 2022.
Monimuotoisessa installaatiossa yhdistyvät maaseudun lapsen kokemusmaailma, aikuisen minän syväekologinen maailmankatsomus sekä näiden vapaa jäsentely. Näyttely sisältää otteita metsiin itse rakennetuista mystisistä, antiautoritäärisistä ympäristöistä sekä löydetyistä joutomaista, mielen turvapaikoista ja niiden esineistöstä.
Ensisijaisesti litografioina toteutetut piirrokset yhdistyvät arkistoon metsäkävelyillä spontaanisti otettuja valokuvia. Kuvat ja esineet ovat ikään kuin raportteja arkisista tutkimusretkistä enemmän tai vähemmän luonnonvaraisiin paikkoihin, empiirisiä tutkimustuloksia alueelta. Läsnä niissä on jotakin spekulatiivista tai fantastista, arjen ulkopuolelta tulevaa — ehkä lapsen kuvittelemaa tai unien linssin kautta nähtyä — jota ei joko voi tai ole tarvetta täysin selittää. Alueilla tapahtuva joutilas työskentely ja tarkastelu on mahdollisesti sisäänpäin siirtymistä. Kaikki löydetty tieto ei kuitenkaan ole välittömästi tunnistettavissa tai käytettävissä.
Näyttelyssä on esillä useita aihepiiriin liittyviä artefakteja.
Tekijä on 36-vuotias pääasiassa itseoppinut kuvataiteilija ja Rajataide ry:n jäsen. Lundahl työskentelee tällä hetkellä Skotlannissa ja valmistui vuonna 2023 taiteen maisteriksi Glasgow School of Artista. Näyttely on luonnosmainen osa laajempaa teosprojektia.
Galleria Rajatilan yläkertaan asettuu 9.–26.3.2024 Maria Rannanheimon näyttely Exploring Ways to Exist in these Interlacing Worlds, jossa on esillä valokuvateoksia ja videoteos. Teoskokonaisuus tutkii kokemusta erilaisten todellisuuksien ja olotilojen välillä tasapainottelusta – olemisen mahdollisuuksista. Näyttelyn valokuvat ovat niin sanottuja suoria valokuvia, joiden luomiseen ei ole käytetty tekoälyä tai kuvamanipulaatiota vaan ne ovat eräänlaisia dokumentaarisia tallentumia sattumanvaraisista uppoutumisen hetkistä. Siitä huolimatta ne ovat kuitenkin usein yllättävällä tavalla outoja, ja asettuvat abstraktin ja esittävän kuvan rajamaille. Tutut pinnat ja materiaalit sekä niissä olevat heijastukset avaavat ikään kuin uusia todellisuuden ulottuvuuksia, jossa mieli voi olla ja kulkea uudella tavalla.
Näyttelyssä esillä oleva lyhytelokuva Olet tässä (2022) kertoo puolestaan ihosta ja sen läpäisevästä iättömästä tarpeesta yhteyteen.
Maria Rannanheimo asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen praktiikkansa koostuu ensisijaisesti linssipohjaisten medioiden, valokuvan ja liikkuvan kuvan sekä tekstin parissa työskentelystä. Hän on taustaltaan yhteiskuntatieteilijä, ja kokee sen tuovan hyvää perspektiiviä taiteelliseen työskentelyynsä, joka taas mahdollistaa intuitiivisempia olemisen ja tekemisen tapoja.
”Kokemuksemme itsestämme ja suhteemme häpeään ei muutu vain teoria- ja tutkimustietoon perehtymällä, vaan vaatii kokemuksellista oppimista. Kokemuksellista oppimista ei puolestaan ole olemassa ilman kehoa ja kehollisuuden äärelle pysähtymistä.”
Emilia Kujala kirjassaan Häpeä
Häpeä on vahva, monipuolinen, äärimmäisen kiinnostava ja loputon lähde, josta ammentaa. Nurkka on puolestaan häpeälle runollinen ja luonnollinen pari. Näiden kahden, aiheen ja ympäristön liitto on taiteeni ja tämän näyttelyn ydin.
Nurkka-projektini on saanut nykyisen muotonsa ja tradition vuonna 2019 ja se on siitä asti kantanut erilaisia hedelmiä, teoksia, joilla kaikilla on samankaltainen ympäristö. Nurkka on häpeää varten, nurkassa häpeä karisee ja karistetaan pois. Pidin sitä alkuun hauskana sivuhuomiona projektilleni, kunnes huomasin, että kaikkia nurkassa syntyneitä teoksia yhdistää syvimmältä olemukseltaan häpeä.
Häpeällinen muisto tuntuu fyysisenä epämukavuutena. Se jähmettää tai antaa impulssin ravistella vartaloa, sulkea silmät ja työntää se lempeyden tai järjen avulla taas pois vain, jotta se voisi herätä uudelleen. Häpeä ei synny yksilössä itsekseen. Se tarvitsee toisen ihmisen, normin ja siihen sopimattomuuden.
Teoksissani käsittelen häpeää suhteessa yleisesti hyväksyttyyn mm. muottiin sopimattomuuden, kehon lihavuuden, seksuaalisuuden ja toimeentulon vaikeuden kokemuksista. Tutkin häpeää myös laajemmasta näkökulmasta, kuten yli sukupolvien periytyvästä häpeästä, yhteiskunnan tilasta sekä (yli)kuluttamisen teemoista.
Katriina Varis on tamperelaistunut kuvataiteilija, muunsukupuolinen feministi ja etsijä. Hänen taiteellinen tuotantonsa koostuu omakuvallisista performansseista ja valokuvista. Hän suosii aamuisen vallitsevan valon käyttöä sekä muokkaamattomuutta. Varis toimii luottamustehtävässä Tampereen taiteilijaseurassa.
Anu Perkkiön Landscape (häilyvä ja epäselvä) näyttely tarkastelee maisemaa henkisenä ja fyysisenä tilana, muistojen ja mielikuvien kautta. Värikkäät maalaukset ja piirustukset tuovat esiin sekä yksityiskohtaisempia abstrahoituja hetkiä, sekä kerroksellisia tunnistamattomia alueita. Lyhyet tekstit rytmittävät ja luovat tulkinnan varaa kokonaisuudelle.
”Toivon, että kokonaisuus herättää mielenkiintoa mielikuvitukselliseen tarkkailuun. Lähtökohtana näyttelylle on ollut tarve kokea tai ylläpitää kokemusta ympäristöönsä kuulumisesta. Siitä on syntynyt erilaisia kuvauksia maisemasta. Taiteen tekeminen on yksi väylä tavoittaa kuulumisen tunnetta.”
Anu Perkkiö (s.1993) on Turussa asuva taiteilija, joka työskentelee kuvan parissa eri tekniikoita käyttäen. Hän on kiinnostunut luomaan tarinoita ja yhteyksiä menneen ja nykyhetken, sekä olemattoman ja olemassa olevan välille.
Unheimlich tarkoittaa jotain oudolla tavalla kammottavaa. Jos puhumme esimerkiksi jostakin objektista, tunteen kokija tuntee sen oudolla tavalla tutuksi ja samaan aikaan kammottavaksi tavalla, jonka syytä on vaikea osoittaa sormella. Peruslähtökohta tälle tunteelle on palaamisessa. Se on jotain tuttua, joka palaa tietoisuuteemme uudestaan kauhistuttavana kopiona itsestään. Objekti on sinänsä sama, mutta siihen liittyvä tunnelataus on muuttunut. Kyseinen tunne liittyy usein esimerkiksi traumoihin.
Pyrin havainnollistamaan tätä käyttämällä esittäviä valokuvia, jotka toteutan uudelleen maalauksen keinoin. Luon kopioita joihin tekniikka luo oma häiritsevän tasonsa. Jotkut asiat näyttäytyvät tunnistettavina ja osa abstrakteina. Näin kykenen esittämään arkisen hetken, tapahtuman tai objektin sellaisena kuin se näyttäytyy alitajunnan sekä todellisuuden sekoittuessa. Havainnosta tulee menetelmän kautta unheimlich kopio itsestään.
Käyttämäni kynäruiskutekniikka on teoksissa merkittävässä osassa. Se tukee sisältöä, sillä kynäruisku itsessään on hyvin unheimlich. Siveltimen jäljen puute tuo maalaukseen epäinhimillisen vivahteen. Näin mysteerisyys jatkuu kuva-aiheiden lisäksi myös tekniikan saralla. Kysymys jonka pyrin maalauksilla esittämään on; Miksi selkäpiissä on usein tunne jostain kauheasta vaikka mitään varsinaisesti kamalaa ei edes tapahdu?
Outo Laakso rakentuu Galleria Rajatilan yläkertaan 6.1.-23.1.2024. Ryhmänäyttely koostuu 16 Rajataiteen jäsentaiteilijan teoksista, joissa kuvataan millaista elämää Outo Laakso* pitää sisällään. Olennot ja oliot, eliöt ja ilmiöt tuntuvat sijaitsevan todellisuudessa, joka on kuin omamme, mutta oudon vieras kaikessa tuttuudessaan.
Mia Huu @miahuu Timo Höyssä @timohoyssa.art Nika Kiiskilä @huolihukka Laura Laurila @laura.laurila.artist Johanna Lonka @johannalonka Anna Matveinen @mutalahen.anna Emilia Mäkelä @emiliamakelaart Paananen&Ulvila @paananenulvila Sanni Saari @sannisaariart Sanna Saarreharju @sannasaarreharju Sanna Saastamoinen Mia Saharla @mia_saharla Katja Saksanen @katjasaksanenart Kristiina Turtiainen @kristiina_turtiainen Johanna Vilen @johannavilen_
*”Outo laakso (engl. uncanny valley) on ilmiö, jossa ei-ihmishahmon ihmismäisyyden kasvaessa siihen on jossain vaiheessa yhtäkkiä vaikeampi samaistua. Laakso-nimitys viittaa kuoppaan kaaviossa, joka kuvaa hahmon samaistuttavuutta.” -Wikipedia
Galleria Rajatilan alakerrassa nähdään tammikuussa Venla Kaasisen vuonna 2020 dokumentaarisena valokuvaprojektina alkanut EVERGREEN, jossa hän tarkastelee huonekasveja suomalaisten keinona selviytyä talvesta. Valokuvien lisäksi näyttely koostuu tilaa täyttävästä kasvihuone-installaatiosta, sekä näyttelyä varten luodusta tummanpuhuvasta äänimaisemasta, jolla äänitaiteilija Elossa tuo tilaan ääniä ja tunnelmointia tropiikista, josta monet huonekasvimme ovat peräisin.
Talvella 2020 useilla kävelyillä havaitut pinkkeinä loistavat ikkunat alkoivat kiinnittää Kaasisen huomiota ja hän alkoi dokumentoida niitä. Etelä-Suomen usein lumettoman pimeässä talvessa niiden loiste tuntuu erityisen räikeältä. Itse kasveja ei korkeiden kerrostalojen tai verhottujen ikkunoiden piilosta useinkaan näe, mutta väri paljastaa niiden olinpaikan. Asukkaat ovat luoneet oman vihreän keitaansa talven keskelle. Kodin vehreys voi olla yksi apukeino jaksaa läpi monta kuukautta jatkuvan pimeyden. Talven vähäinen valo ei kuitenkaan riitä trooppisemmilta seuduilta Suomeen tuoduille huonekasveille, ja ne tarvitsevat apua keinovaloista. Vaikka neonloisteen on tarkoitus ylläpitää vihreyttä, se muuttaa värin olemuksen täysin. Kasveihin imeytyvä valo muuttaa ne lähes mustiksi. Tilalla on kuin vieraan planeetan lajeja tumman kiiltävine pintoineen. Vihreä on teoksessa läsnä vain nimessä sekä kaipuun kohteena. Näyttelystä nähtiin pienoisversio ikkunagalleria Jäniksessä Turussa tammikuussa 2023. Nyt esillä oleva laajempi kokonaisuus tarjoaa talven pimeyden keskellä katsojalle oudon kutsuvan pinkin kasvikeitaan.
Venla Kaasinen on Keski-Suomesta kotoisin oleva turkulaistunut valokuvataiteilija, joka valmistui Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta keväällä 2023. Pääasiallisena työvälineenä hän käyttää valokuvaa, mutta usein se taipuu hyvin monenlaisiin muotoihin, aina syanotypiasta ja taidegrafiikasta installaatiomaisiin kokonaisuuksiin. Sattumalla on usein tärkeä rooli Kaasisen töiden syntyprosessissa. Hän rakastaa tekniikoita, joissa ei voi koskaan saada täydellistä hallintaa.
