YLÄKERTA | 20.7.-6.8.2024

Teossarja Second Guessing Sentence koostuu valokuvista, jotka paikantuvat arkipäiväiseen elämään ja kotiin. Ronya Hirsma tutkii valokuvissaan tavanomaisen ja epätavallisen välistä ristiriitaa ja yhtäaikaista ilmenemistä kodin viitekehyksessä. Teostensa kautta Hirsma peilaa jokapäiväisten tapahtumien ja kohtaamisten monitulkintaisuutta ja vaikeaselkoisuutta.

Näyttelykokonaisuuden valokuvia määrittää tietynlainen jännitteisyys ja suggestiivisuus. Ne vihjailevat kohti erilaisia tulkintoja määrittelemättä kohdettaan kuitenkaan lopullisesti. Hirsma tarkastelee teoksissaan erilaisia vastakohtia, kuten intimiteettiä ja etäisyyttä, hellyyttä ja aggressiivisuutta sekä puoleensavetävyyttä ja luotaantyöntävyyttä. Taiteilija on kiinnostunut emotionaalisesti virittyneistä ja rationalisointia pakenevista kokemuksista, jotka syntyvät jonkin tunnistettavan ja vieraaksi mielletyn välisessä kohtaamisessa. Teossarja koostuu pääasiassa lavastetuista valokuvista, mutta toisinaan Hirsma hyödyntää myös dokumentaarisia käytänteitä pyrkimyksenään tarkastella todellisen ja kuvitellun rajaa.

Hirsma suuntaa katseensa lähelle. Hän kuvaa tilanteita asiayhteydestään irrotettuina ja pelkistettyinä. Taiteilija pyrkii luomaan kuvan sisäistä logiikkaa noudattavan todellisuuden, jossa alkuperäisen kontekstin lainalaisuudet eivät päde. Näin kuvissa esiintyvät tilanteet jäävät määritelmältään avoimiksi. Lopulta valokuva on jälki pyrkimyksestä nähdä rutiininomaisen ja oletusarvoisen tulkinnan taakse.

Ronya Hirsma (s.1994) on helsinkiläinen valokuvataiteilija, joka on valmistunut valokuvataiteen maisteriksi Göteborgin yliopiston Valand Akatemiasta vuonna 2024. Hirsman ensimmäinen yksityisnäyttely järjestettiin keväällä 2024 Galleri Monitorissa Göteborgissa. Lisäksi Hirsman teoksia on ollut esillä ryhmänäyttelyissä muun muassa Photo Saint-Germain –festivaalilla Pariisissa, Röda Sten Konsthallissa Göteborgissa ja Galleri Formatissa Malmössä. Hirsman teoksia on Hasselblad Centerin kokoelmassa, sekä yksityisissä kokoelmissa Suomessa ja Ruotsissa.

ALAKERTA | 20.7.-6.8.2024

Luvian saaristoalueen reunamilla avomeren äärellä sijaitsee pieni Pirtti-Maskalin saari. Saaren monipuolisen kasvuston suojassa pesii useita lintulajeja ja sen selkäpuolelta avautuu näkymä vapaalle avomerelle. Samalla saarelta näkee selvästi Olkiluodon ydinvoimaloiden kirkkaat valot ja rannoille huuhtoutuu aika ajoin aaltojen mukana merkkejä ihmiselämästä. Tämä pieni vastakohtaisuuksien saari on toiminut Aallot, aallot, aarteet -näyttelyn muusana.

Näyttely koostuu Pirtti-Maskalin saaren rannoilta tehdyistä löydöistä ja niiden herättämien ajatusten jatkokäsittelystä. Muovipussien, narunpätkien ja linnunsulkien keräily on aarteenmetsästystä, jossa saaren rantojen tutkiminen tuntuu leikiltä ja löytäminen ilahduttaa, vaikka löydökset eivät aina olisikaan mieluisia. Saaresta löydettyjä asioita ja niistä heränneitä ajatuksia esitellään näyttelyssä muun muassa piirustusten, installaatioiden ja ääni- ja videoteosten muodossa.

Ida Rusava (s.1994) on tamperelaistunut kuvataidekasvattaja, joka tutkii ympäristöään piirtäen ja aarteita keräillen ja Arttu Littow (s.1994) Tampereella asuva ja työskentelevä uteliaasti maailmaa tarkkaileva medianörtti. Näyttely on heidän yhteinen projektinsa, jossa esillä on kummankin omia teoksia sekä yhdessä toteutettuja kokonaisuuksia.

YLÄKERTA | 29.6.-16.7.2024

Minna Öbergin sarja maalauksia kankaalle

Nenäliina on aina hyvä olla mukana. Äitini kuoli kesäkuussa 2022. Kun kävin läpi ja tyhjensin hänen vaatekaappiaan löysin aina välillä juhlavan takin tai villatakin taskusta nenäliinan tai servietin kauniisti taitettuna mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten.

Äidin hautajaisiin pukeuduin mekkoon ja kun minulta puuttui sopiva takki lainasin äidin mustan pellavatakin. Matkalla kirkkoon huomaan että olen unohtanut nenäliinan, mutta kun pistän käteni takin taskuun tunnen siinä servietin, huolellisesti taitettuna.

En voinut heittää näitä äidin nenäliinoja ja serviettejä pois, joten olen ikuistanut ne maalauksiin. Näyttelyssä on esillä sarja maalauksia ja isoäidin kermanvalkoinen kirjoituslipasto, jossa on roosan erisävyisiä lasipalloja.

YLÄKERTA | 1.6.-18.6.2024

Näyttelyssä on esillä keraamisia veistoksia, keraamisia maalauksia ja akvarelleja. Teosten kuvasto on esoteerista ja osa teoksista perustuu Tarot-kortteihin. 

”Taivaanhalkoja” on kertomus odottamattomasta kohtaamisesta ja mahdottomasta rakkaudesta. Näyttely kuvaa rakastumista ja pohtii moraalin puuttumista. Se kertoo kuinka haastavat olosuhteet ihmissuhteen syntymiselle pakottavat kohtaamisesta rehellistä, avointa ja tulosvastuutonta. Ne mahdollistavat toisen näkemisen ja nähdyksi tulemisen, paljaan kohtaamisen. Halulle tutkia elämää ja todellisuutta tarjoutuu mahdollisuus tutkia sitä toisen kautta, kuin kosmos pienoiskoossa. 

Näyttely kuvaa myös haastavia tunteita liittyen kohtaamisen voimakkuuteen. Toisen pelkkä olemassaolo muuttaa käsitystä siitä, mikä elämässä on mahdollista ja siten ajaa henkilökohtaiseen kriisiin.

”Maata naulattuna maahan, olla pakotettuna katsomaan taivaalle ja seuraamaan kuinka taivas repeää. Sen takaa paljastuu jotain, minkä olemassaolosta minulla ei ollut aavistustakaan. Tämän jälkeen en voi katsoa enää samalla tavalla taivaalle, kun tiedän mitä sen takana on. Eikä mikään kuro umpeen tuota repeämää.”

Aeon Lux (s.1993, Karkkila) on seinäjokelainen kuvataiteilija, jonka pääasiallinen media on keraaminen kuvanveisto.  Lux tutkii taiteellisessa työssään todellisuuden luonnetta. Hän on viimeiset viisi vuotta työstänyt erilaisia tarinallisia teoskokonaisuuksia, jotka leikittelevät mm. vaihtoehtoisilla historian tulkinnoilla ja rinnakkaistodellisuuksilla. ”Taivaanhalkoja” on Luxin aiemmista näyttelyistä poiketen omakohtaisempi, mutta yhtälailla rakentuu metafyysisille pohdinnoille todellisuuden rakenteesta ja miten asiat ilmenevät aineettomista kerroksista aineellisiin. 

Työskentelyä näyttelyn parissa on tukenut Seinäjoen kaupungin hyvinvointilautakunta. Näyttelyn järjestämistä on tukenut Alfred Kordelinin Seinäjoen kaupungin rahasto.

ALAKERTA | 1.6.-18.6.2024

Armi eli kokonaisuudessaan ja arvoiltansa todella erilaisen elämän kuin minä. Ajattelin olevani aivan erilainen ihminen kuin hän. Vaikuttaa siltä, että olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia, että lopulta ihmiselämän ydinkokemukset toistuvat kaikille melko saman muotoisina. Tämä yksilön erityisyyden puute on sekä vaikea että lohdullinen ajatus.

Oma on valokuvaa ja ääntä yhdistävä teoskokonaisuus, joka tutkii näennäisesti erilaisten ihmisten samanlaisuutta. Waris työskentelee projektissa käyttäen samaa 50-luvun Rolleicord-kameraa, jolla hänen isoäitinsä Armi kuvasi 60 vuotta sitten ollessaan saman ikäinen kuin taiteilija nyt. Oma muodostuu sekä Anni että Armi Wariksen valokuvista, yhdistettynä Armin nuorena kirjoittamiin teksteihin. Prosessin voi nähdä ikään kuin postuumina yhteistyönä. Isoäiti oli puoliksi saksalainen; Oma on myös saksankielinen sana isoäidille.

On houkuttelevaa ja helppoa jaotella ihmiset meihin ja heihin, ja olla samaistumatta sellaisiin joiden ratkaisuja ei ymmärrä. Teos keskittyy inhimilliseen samuuteen vastakkainasettelujen ja kriisien keskellä, ja ehdottaa erilaista näkökulmaa tähän hetkeen. 

Anni Waris on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksensa ovat usein kaupunkitilaan sijoittuvia osallistavia prosesseja, jotka pyrkivät himmentämään rajaa tekijän ja kokijan välillä. Wariksen teoksia on ollut esillä Suomessa sekä ulkomailla.

YLÄKERTA | 11.5.-28.5.2024

Taidegraafikko Sara Mannisen näyttely Jäljillä käsittelee nostalgiaa, muistojen rakentumista sekä niiden tavoittamista valokuvapohjaisen taidegrafiikan kautta. Manninen on käyttänyt työskentelynsä pohjana vanhoja perhealbumivalokuvia, jotka sijoittuvat hänen sukukotinsa miljööseen. Näyttelyn teokset heijastelevat ajatusta alkuperäisten tapahtumien tavoittamattomuudesta sekä muistojen sirpaleisesta ja paikoin fiktiivisestä luonteesta. Muisto kodista näyttäytyy nostalgisen hämärän peitossa olevalta, unenkaltaiselta näkymältä.

Galleria Rajatilan yläkerrassa esillä oleva näyttelykokonaisuus kokoaa teoksia parin viimeisen vuoden ajalta Mannisen tuotannosta.

Sara Manninen (s.1996, Kangasniemi) on Turussa toimiva taidegraafikko ja kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvapohjaisen taidegrafiikan menetelmin. Manninen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2022. Viime aikoina hän on työskennellyt nostalgiaan, taltioimiseen ja muistiin liittyvien teemojen parissa. Hän on kiinnostunut käyttämänsä tekniikan kokeellisista menetelmistä ja niiden tuomista uusista kuvallisista mahdollisuuksista.

Kiitos Taiteen edistämiskeskukselle näyttelyn tukemisesta.

ALAKERTA | 11.5.-28.5.2024

Galleria Rajatilan alakerrassa nähdään Pauliina Parjasen keramiikkateoksista koostuva näyttely Takapihoilta. Parjanen ajattelee takapihoja eräänlaisina välitiloina ja kääntöpuolina, joiden varjoista kaikki näyttelykokonaisuuden teokset ovat kotoisin. Näyttelyssä arkiset elementit leikittelevät keramiikkaan, etenkin posliiniin, usein liitettyjen kauneuden, herkkyyden ja puhtauden mielikuvien kanssa.

Pauliina Parjanen (s.1987) on tamperelainen taiteilija, joka työskentelee pääasiassa kuvanveiston ja installaatioiden parissa. Parjanen on kiinnostunut ristiriidoista ja eri materiaaleihin ladatuista merkityksistä ja hänen teoksistaan voi usein löytää viittauksia eri alakulttuureihin. Takapihoilta on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä.

ALAKERTA | 20.4.-7.5.2024

Lauri Mäkimurto (s.1984) on Tampereella asuva taidemaalari ja sarjakuvataiteilija. Näyttelyn aikalaismaalaukset yhdistelevät tarinallisia elementtejä välittömään maalauskieleen.
….
Maalausteni aiheena ovat uutiset ja oma elämäni, tekemäni matkat, ajan kuluminen ja tulevaisuus. Noin kymmenen vuotta sitten kirjoitin näin:

”Nykyaikainen kapitalistinen järjestelmä on kehittynyt spektaakkeliyhteiskunnaksi, jossa ihmisten elämä on ennalta määritelty. Köyhä pysyy köyhänä ja rikas rikastuu. Katsoessamme esimerkiksi uutisia meille annetaan valmiiksi reagointitapa tapahtuviin asioihin. Vieraantuminen omasta itsestämme ja eristäytyminen muista kanssaihmisistä on yksi peruslähtökohta taiteessani. Mitä enemmän ihminen käyttää aikansa katselemiseen, sitä vähemmän hän elää elämäänsä ja toimii. Taideteokset ovat tuon menetetyn mahdollisuuden, elämisen kyvyttömyyden esitystä.”

Aina kai näin on eletty? Ja tullaan elämään?

Teokseni hipaisevat kevyesti nykypäivän perikatoa. Näkökulmani tähän ”kusipäiden armoilla”-
tematiikkaan on, turvallisuushakuisesta ydinperhe-elämäntavasta käsin, keskiluokkaisen
mukavuudenhaluinen.

Kiitos Suomen Kulttuurirahastolle työskentelyni tukemisesta.

YLÄKERTA | 20.4.-7.5.2024

Lauri Tiaisen näyttely galleria Rajatilan yläkerrassa 20.4.-7.5.2024 koostuu pääosin öljyväreillä tehdyistä maalauksista. Näyttelyn teoksia kuvaa hyvin sana ”muotoutuminen”. Teoksissa viivat ja väripinnat ovat jatkuvassa muutoksessa. Ajoittain ne järjestäytyvät selkeäksi muodoksi kankaalla ja välillä taas hajoavat muodottomaksi massaksi lävistäen toisiaan, sulautuen yhteen tai kulkien toistensa ali tai päältä. Maalatut viivat ja väripinnat peittävät tai paljastavat, johdattavat katsetta ja luovat tilaa ja liikettä.

Galleria Rajatila osallistuu Taidesuunnistukseen tulevana viikonloppuna 20-21.04.2024 kohdenumerolla 113!

Poikkeuksellisesti olemme auki klo 11-17 molempina päivinä.

Yläkerrassa Lauri Tiainen
Alakerrassa Lauri Mäkimurto

Lauri Mäkimurto on tavattavissa gallerialla sunnuntaina klo 12-14

Etusivu

YLÄKERTA | 30.3.-16.4.2024

Julia Variksen teokset kuvaavat ihmisyyttä ja tunteita ilman ihmisen läsnäoloa. Suonien sekä juurien kaltaiset fraktaalit muodostavat teoksia yhdistävän visuaalisen kielen. Nämä kuviot luovat linkkejä mielen, kehon, tilojen sekä luonnon väliin etsien näiden välisiä yhteyksiä.

Näyttelyn kantavat teemat ovat koti sekä ruoka. Nämä usein lohdullisina pidetyt asiat tuottavat monille kokemuksia yksinäisyydestä sekä riittämättömyydestä. Juuri tätä tunteiden monimutkaisuutta kuvataan näyttelyssä maalausten, videon sekä valokuvan kautta.

Näyttely on Julia Variksen ensimmäinen näyttely Suomessa hänen valmistuttuaan kuvataiteilijaksi Glasgow School of Art koulusta kesällä 2022.

ALAKERTA | 30.3.-16.4.2024

Monimuotoisessa installaatiossa yhdistyvät maaseudun lapsen kokemusmaailma, aikuisen minän syväekologinen maailmankatsomus sekä näiden vapaa jäsentely. Näyttely sisältää otteita metsiin itse rakennetuista mystisistä, antiautoritäärisistä ympäristöistä sekä löydetyistä joutomaista, mielen turvapaikoista ja niiden esineistöstä.

Ensisijaisesti litografioina toteutetut piirrokset yhdistyvät arkistoon metsäkävelyillä spontaanisti otettuja valokuvia. Kuvat ja esineet ovat ikään kuin raportteja arkisista tutkimusretkistä enemmän tai vähemmän luonnonvaraisiin paikkoihin, empiirisiä tutkimustuloksia alueelta. Läsnä niissä on jotakin spekulatiivista tai fantastista, arjen ulkopuolelta tulevaa — ehkä lapsen kuvittelemaa tai unien linssin kautta nähtyä — jota ei joko voi tai ole tarvetta täysin selittää. Alueilla tapahtuva joutilas työskentely ja tarkastelu on mahdollisesti sisäänpäin siirtymistä. Kaikki löydetty tieto ei kuitenkaan ole välittömästi tunnistettavissa tai käytettävissä.

Näyttelyssä on esillä useita aihepiiriin liittyviä artefakteja.

Tekijä on 36-vuotias pääasiassa itseoppinut kuvataiteilija ja Rajataide ry:n jäsen. Lundahl työskentelee tällä hetkellä Skotlannissa ja valmistui vuonna 2023 taiteen maisteriksi Glasgow School of Artista. Näyttely on luonnosmainen osa laajempaa teosprojektia.