Sidoksia II on Leena Hyttisen toinen yksityisnäyttely, jossa hän esittelee keramiikkaa, räsymaton kuteita, villaa sekä erilaisia nyörejä yhdistelevän veistoskokonaisuuden. Näyttelyn teemana ovat olleet kysymykset sosiaalisista ja kulttuurisista sidoksista kytkettynä vanhan kotiseudun herättämiin juurevuuden ja juurettomuuden tunteisiin.
Galleriatilaan asettuvat veistokset kurottelevat, pullistelevat ja mutkittelevat sinne ja tänne sekä toisaalta seisovat tukevilla jaloilla ja luovat toisiaan kannattelevan verkoston. Teoksissa vuorottelevat kotiseuturakkaus sekä kotiseutuvieraus, lapsuuskodista kauan sitten poistuneen estetisoiva katse sekä humoristinen lämpö eri viiteryhmien herättämiä ristiriitaisia tunteita kohtaan.
Keramiikkaveistokset on rakennettu erilaisin käsinrakennusmenetelmin korkeapolttoisesta kivitavarasavesta. Osassa töistä on käytetty myös pohjoissuomalaista villisavea joko massassa tai osana pintakoristelua. Materiaalilähtöisyys ja leikkisät muotokokeilut ovat tärkeä osa työskentelyä lasi- ja keramiikka-artenomin koulutuksen saaneelle Hyttiselle.
Leena Hyttinen on kotoisin Taivalkosken vaaraseuduilta, asuu Tampereella kahden järven välisellä harjulla ja työskentelee Nokian Nansotalolla junaradan vieressä. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli syksyllä 2022 Oulun Taiteilijaseuran galleriassa, ja hänen töitään on ollut esillä useissa ryhmä- ja yhteisnäyttelyissä kotimaassa.
Teppo Jäntti, Matti Kokkonen, Janne Laine, Marko Lampisuo, Tero Litmanen, Tuuli Penttinen- Lampisuo, Pasi Pohjanperä, Tiina Poutanen, Sanni Sorma, Suvi Vesalainen
Meitä oli kymmenen eri puolilta Suomea Tampereelle kerääntynyttä kuvataiteen ja viestinnän opiskelijaa ja taiteen rakastajaa.
1990-luvun laman loppumainingeissa teimme yhteisen havainnon, että Tampereelta puuttuu nuorten taiteilijoiden töitä esittelevä näyttelytila.
Siksipä päätimme perustaa sellaisen itse. Niin sai alkunsa myös Rajataide ry.
Ensimmäinen yhdistyksen galleriatila vuokrattiin Satakunnankadulta. Galleria Rajatilan toiminnan käynnisti yhdistyksen jäsenen, kuvataiteilija Tiina Poutasen näyttely heinäkuussa 1997.
Ensimmäisenä näyttelysyksynä Galleria Rajatilassa nähtiin videotaidetta, installaatiota ja grafiikkaa. Lisäksi yhdistys järjesti klubi- sekä liveroolipelitapahtumat.
Rajataide jäi elämään. Galleria Rajatila toimii edelleen, uusien pyörittäjien voimin nuorten taiteilijoiden töiden näyttelytilana, kahdessa kerroksessa Tampereen Hämeenpuistossa.
Rajataide ry palkittiin vuonna 2012, kuudentoista toimintavuotensa jälkeen Kuvataiteen valtionpalkinnolla!
Näyttely kokoaa meidät perustajat pitkästä aikaa yhteen esitellen töitämme ja sitä, missä menemme tällä hetkellä elämässämme sekä urallamme.
Sirja Mobergin The Underlying -näyttelyn teokset levittäytyvät Galleria Rajatilaan rituaalinomaisissa muodostelmissa ja ne käsittelevät maaperää, elämänkiertoa, kasvielämää ja luonnon syvää aikaa. Näyttely koostuu videoteoksista, maaperäkromatografioista, pigmentinsiirtotauluista sekä esine- ja veistosinstallaatioista. Esillä on myös analogisia valokuvia, joita Moberg työsti ollessaan CYAN Darkroom -residenssissä, Oslossa, keväällä 2023.
Maaperä on yhdistävä tekijä Mobergin työskentelyssä, johon kuuluu olennaisesti työskentelymatkat luonnonsuojelualueiden metsiin, meteoriittikraattereille ja Saamenmaan tunturiin. The Underlying -yksityisnäyttely kokoaa nämä projektit yhteen kokonaisuuteen tarjoten näkökulmia maaperän merkityksellisyyden sekä luontosuhteen pohtimiseen valokuvallisten esitystapojen kautta. Näyttely Rajatilassa on jatkoa maaperä-aiheiselle Soil Experiments -näyttelylle, joka oli esillä Valokuvakeskus Nykyajassa talvella 2023.
“Luontoyhteys ja luonnon mysteerit ovat taiteeni ytimessä. Erityisesti minua askarruttaa valokuvan toimijuus näiden asioiden sekä todellisuuden paljastajana, piilottajana ja rajaajana. Kokeelliset valokuvalliset prosessit ja niiden yhdistely muihin taiteen tekniikoihin on minulle ainaisesti kiehtovaa sekä työskentelyäni eteenpäin ajava voima”, Moberg kertoo.
Rajatilan näyttelyssä Moberg on kiinnostunut planeettamme kosmisen vuorovaikutuksen tilasta, minkä viestijänä hän kokee maahan iskeytyvät meteoriitit. Hän tarkastelee meteoriitteihin sejä kilpisjärveläisiin jälkifossiilikiviin kiteytyvää syvää aikaa. Sen lisäksi että Moberg asettaa kyseisiä maan elementtejä kameransa kohteeksi, kuten Kuonjarjohka-teoksessa ja mikroskoopilla tehdyssä videossa nimeltä A Childhood dream – Meteorites, hän käyttää hiekkaa, kiviä ja kasveja kuvan valmistumisen materiaalina analogisissa valokuvissa. Näyttelyssä nähdään myös vaihtoehtoinen tapa käyttää maanviljelyyn kehitettyä maaperäkromatografiaa valokuvataiteen kontekstissa. Maa- ja metsäaineksia sekä valokuvakemiaa hyödyntävät kromatografiat antavat katsojalle mahdollisuuden ‘nähdä’ maan sisään sekä pohtia sieltä kumpuavaa elämänvoimaa
Mobergin työskentelyä inspiroivat filosofi Emanuele Coccian Kasvien elämä: Sekoittumisen metafysiikkaa (2020) -kirjan ajatukset, joiden mukaan maaperä on planetaariset aivomme ja planeetan kiviliha, jonka kanssa kasvit kommunikoivat maanalaisten juurten sekä mineraalien välityksellä. Vaikutteita teoksilleen Moberg ammentaa myös suomalaisten muinaisuskosta, jonka mukaan maanalainen oli kaiken olevaisen yöpuoli, Alinen maailma.
Sirja Moberg (s.1989) on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Moberg työskentelee kokeellisen valokuvan, videon, valon, installaation ja biotaiteen parissa pitkäaikaisten projektien muodossa. Yksityisnäyttelyitä Moberg on pitänyt gallerioissa ja luonnossa Suomessa sekä ulkomailla. Hän on osallistunut lukuisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin suomalaisissa gallerioissa ja museoissa. Moberg on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun valokuvataiteen maisteriohjelmasta vuonna 2020.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus (Taike). Kiitos Suomen Biotaiteen Seura ja Kumpulan Geologiset Kokoelmat (Luomus).
Tästä ei tule sellaista kevättä. Ei sellaista kuin kuvittelin. Sisällä palaa, ei roihu vaan palaa poroksi.
Tästä ei tule sellaista kevättä, mitä niin kiihkeästi omakseni haluan. Miksi niin. En halua nähdä kukkien nousevan maasta ja ensimmäinen perhonen: musta.
Tästä ei tule sellaista kevättä. Iloton aurinko ja pölyinen tuuli, joka litistää minut itseäni vasten ja pakottaa sisälle siihen synkkyyteen, mutta paniikki saapuu ennen pohjaa ja pientareelle kasvavat valkoiset kukat.
Elina Hämäläinen työskentelee monin eri tekniikoin; tällä hetkellä keskeisimmät ilmaisun muodot ovat piirustus, teksti ja installaatio. Mustat kukat esittelee omaelämänkerrallisen teoskokonaisuuden, jossa tunteet saavat vallan.
Jälkiä on prosessi, jossa tutkin ja jätän jälkiä ruumiillisesta kuulumisesta ja kuulumattomuudesta performatiivisten metsäkuvausten, toisteisen omakuvien, muistin sekä sanojen -omien ja toisten- avulla.
Mietin toisteisuutta, jota rakastan E.L Karhun dramaturgioissa ja toisaalta Susanna Hastin ajatusta ruumiista, joka jankuttaa ja toistaa kunnes saa oikeutusta. Ajattelen Hélène Cixous´n sanoja salaa ääneti monistuvasta ja laajenevasta minuudesta ja lopulta Anu Silfverbergin kysymystä ”mikä ihme oma katse sitten on (…) mitä tarkoittaa tulla eläväksi?” Ja kun mietin näitä kaikkia ja useita toisiakin uskallan kirjoittaa, uskallan rakentaa häilyvän minuuteni esityksiä.
Olen Helsingissä kasvanut ja myöhemmin fiskarsilaistunut (valo)kuvataiteilija. Kuvausprosessini ovat aina analogisia ja usein performatiivisia. Vedostuksessa käytän vaihtoehtoisia ja grafiikan menetelmiä, joiden avulla liitän valokuvaa erilaisiin fyysisiin, tilallisiin ja narratiivisiin materiaaleihin. Teoksissani käsittelen ihmisyyteen liittyviä teemoja kuten häpeää, toiseutta, valtaa ja kohtaamista.
Muotoilen näkyväksi erilaisia asioita. Annan uuden hahmon ilmiölle, tunteelle ja vaikka poliittiselle mielipiteelle. Yritän kuvitella miltä näyttää huoli tai se ohikiitävä onnenhetki, kun kaikki on hyvin. Miten hahmottaa ilmastokatastrofi, entä pandemia? Luon kolmiulotteisia metaforia monille tutuista teemoista kurottaakseni kohti yhteyttä, jota ei kielen kautta voi saavuttaa.
Kun saan idean, siirryn tietokoneelle 3D-ohjelmaan leikkimään ja etsimään oikeanlaista muotoa. Piirrän ja muovailen, joskus päiviä, joskus viikkoja. Lopuksi viipaloin mallin. Sitten tulostan, leikkaan ja teippaan paperia, jolla jäljennän sapluunan puulevylle. Sen jälkeen sahaan, poraan, hion ja maalaan. Laitan kiinnitykset, ripustan teoksen seinälle, otan valokuvan ja siirryn seuraavaan. Moni asia odottaa vielä kuvittelua, muodontamista.
Laura Lehenkari on opiskellut kuvanveistoa Kankaanpään taidekoulussa (2001-05) ja taidehistoriaa Turun yliopistossa (2016-18).
Lumi Tuomen näyttely Unveil esittää henkilökohtaisen näkökulman hiustenlähdön maailmaan. Teoksissa hiukset ja hiuksettomuus kietoutuvat toisiinsa, valokuvien, lyhytelokuvan ja hiusteoksen vuoropuhelussa.
Piiloutuminen ja häpeä ovat hiustenlähdön mukana kulkevia kokemuksia. Autoimmuunisairaus alopecia on kehon tila, jossa elimistö erehtyy hyökkäämään kehon karvoitusta ja hiuksia vastaan. Teoskokonaisuus tutkii naisten hiuksiin liittyviä merkityksiä ja suhteita, piilotettuna ja negatiivisena asiana pidetyn hiustenlähdön kautta.
Lähtökohtaisesti naisten hiuksettomuus yhdistetään sairauteen ja eri medioissa hiustenlähtöä edustavat stereotyyppiset kuvitukset kaljuudesta outoutena ja pahuuden ilmentymänä. Näyttelyn teokset pyrkivät rikkomaan näitä toiseuttavia näkökulmia, luoden uusia kuvia hiusten, hiustenlähdön ja naiseuden moninaisuudesta.
Teoksista välittyvä epämukavuus omassa kehossa ja näkyvänä olemisen haavoittuvaisuus, nousevat esille kuvattujen henkilöiden tasapainoillessa paljastumisen pelon kanssa ja halusta tulla nähdyksi. Tuomen pois kääntyneiden ja melankolisten omakuvien vierelle heijastuu yhteisön ja luonnon empaattinen katse. Samanaikaisesti valokuvien rinnalle ripustetussa hiusteoksessa taiteilijan äidin hiukset toimivat tarinankertojina ja materiaalina.
Teokset esittävät hienovaraisia kysymyksiä naiseuden ja hiusten suhteesta, sairauden ja hiustenlähdön representaatioista sekä siitä, kenen näkökulmasta representaatiot tuotetaan. Ne ovat samanaikaisesti dokumentteja todellisista hetkistä ja rakennelmia paremmasta tulevaisuudesta.
Tuomen ensimmäinen yksityisnäyttely nostaa esiin teoksia kuuden vuoden ajalta, jotka kutsuvat kyseenalaistamaan, miten sidonnaisia olemme omiin hiuksiimme ja niihin yhdistettyihin odotuksiin. Miten hiukset ja hiustenlähtö yhdistävät sekä erottavat meitä?
Lumi Tuomi (s.1997) on suomalais-karjalainen kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, videon ja hiusteosten parissa. Töissään hän käsittelee hiuksia ja hiustenlähdön representaatioita, ihmisen suhdetta luontoon ja kulttuuriperintöä, piilotetun ja näkymättömän esiin tuomisen kautta. Tuomi valmistui valokuvataiteen kandidaatiksi Haagin Royal Academy of Art korkeakoulusta vuonna 2021. Hänen teoksia on ollut esillä Amos Rexin Generation 2017 ja Generation 2020 näyttelyissä, Tampereen elokuvajuhlilla, sekä The Grey Space In The Middle galleriassa Haagissa.
Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus ja näyttelyä Finnfoto ry.
Ehkä me kaikki löydetään joku rahiseva äänite, aloittelevan taiteilijan piirustus DeviantArtista tai suhruinen YouTube-video, jonka luokse haluaa palata. Jos sen uskaltaa ladata koneelleen, se on kansiossa ”älä avaa”, joka on kansiossa toisen kansion sisällä. Tai sitten se on kansiossa, jonka nimi on tyyliin ”yttrium”, ettei se herätä erityistä kiinnostusta.
Näyttely koostuu valokuvista ja veistoksista.
Sylvester Kivelä (s. 1997) on kuvataiteilija, joka pitää elektroniikasta mustana ja läpinäkyvänä.
Kuvailutulkattuna: SAMK opinnäytetyönäyttely Chrysalis levittäytyy Tampereen gallerioihin!
Luvassa on taiteentekemisen iloa ja monipuolisesti eri tekniikoita esittelevä uusien kuvataiteilijoiden näyttely.
Kuvailutulkatut kierrokset:
13.4. Galleria Saskia klo 14:30-15:30 ja 17:00-18:00
14.4. Taidekeskus Mältinranta klo 14:30-15:30, Galleria Rajatila klo 17:00-17:30
17.4. Galleria Rajatila klo 14:30-15:00, Taidekeskus Mältinranta klo 17:00-18:00
Chrysalis kokoaa yhteen SAMK Kankaanpään taidekoulun keväällä 2023 valmistuvien 26 kuvataiteilijan opinnäytetyöt. Näyttelyissä on esillä veistoksia, maalauksia, installaatio-, video- ja performanssitaidetta.
Sana Chrysalis tarkoittaa perhosen koteloa ja kuvastaa opiskelijoiden kasvuprosessia taiteilijoiksi.
Kierrokset ovat kaikille ilmaisia.
Näyttelyn nettisivujen ilmeen kuvailu:
Nettisivun tausta on hohtavan sinivioletti, sen vasemmalla puoliskolla on valkoisin suurin kirjaimin kolme tavua päällekkäin CHR-YSA-LIS.
Kirjainten vasemmalla puolella on kasvikuvio, jossa on kirkkaan keväiset värit. Se on tietokoneella pelkistäen piirretty. Kasvi on saman korkuinen kuin kirjaimet. Kasvin toisen kukan viisi terälehteä osoittavat ylöspäin ja toisen oikealle. Kukat ovat vaaleanpunaisia. Jokaisessa terälehden välissä on valkoinen hede. Vasemmalla kahden lehtivarren välissä on kolme keltaista tasaisesti kiemurtavaa viivaa, joiden päissä on pienet pallot. Myös oikealla on kolme keltaista kiemuraista viivaa sekä yksi lehti, suippo ja vihreä.
Sivujen sinivioletin palkin oikeassa reunassa on toinen samantyyppinen kasvikuvio. Alaspäin rullatessa sivu muuttuu valkoiseksi, sinivioletti teksti: Tervetuloa näyttelyyn! Alempana on 26 taiteilijasta kuvat, joista voi klikata esittelyihin.
Rajataide ry toteuttaa kuvailutulkkauksia Pirkanmaalla Suomen kulttuurirahaston Taidetta kaikille -apurahalla.
Osoitteet:
Galleria Saskia: Pirkankatu 6
Taidekeskus Mältinranta: Kuninkaankatu 2
Galleria Rajatila: Hämeenpuisto 10
Saapumis- ja esteettömyysohje:
Galleria Saskia sijaitsee Aleksanterin kirkkoa vastapäätä pääkirjasto Metsolta hiukan Pispalaan päin. Galleria ei ole esteetön. Ovi on syvennyksessä kadulta noin 12 askeleen päässä, oikealla. Portaissa on 5 askelmaa, kaide on vain toisella puolella portaikkoa. Ovi aukeaa vetämällä. Eteisen jälkeen on kolmeaskelmainen portaikko. Ovet galleriaan ovat edessä oikealla. Naulakot ovat oikealla oven jälkeen.
Taidekeskus Mältinranta sijaitsee Tallipihan takana Kuninkaankadulla. Se ei ole täysin esteetön. Mikäli kuljet pyörätuolilla, ota etukäteen yhteyttä, p. 050 5502695. Ovi avataan kun painaa ovikelloa. Ovikello on ovesta vasemmalla noin rinnan korkeudella eri seinällä, joka tulee sisäänkulkijaa kohti. Ovi aukeaa vetämällä. Edessä on leveä käytävä. Käytävällä on kolmen askelman portaikko jossa on pyörätuoliluiska. Sen jälkeen on pystynaulakot molemmin puolin galleriatilan oviaukkoa. Galleriatilojen välissä on 7 matalan askelman portaikko, jonka molemmin puolin on kaide.
Galleria Rajatila sijaitsee Hämeenpuiston ja Puuvillatehtaankadun kulmauksessa. Galleria ei ole esteetön. Gallerian edessä olevalle parkkipaikalle pystyy ajamaan sisäpihan kautta. Soita 041 5232992 niin galleriavalvoja opastaa sinua. Gallerian ympärillä on laakea kivitasanne, 6 matalaa askelmaa katutason yläpuolella. Ovi on lähellä Puuvillatehtaankatua, siinä on kaksi korkeaa askelmaa. Ovi aukeaa vetämällä. Sen vieressä vasemmalla on naulakko. Yläkerran valoisan tilan ja alakerran mustaseinäisen tilan välissä kulkee 15 porrasta. Seitsemän askeleen jälkeen portaikko kääntyy vasemmalle. Portaiden vasenta reunaa kulkee kaide.
Tampereella avautuu maalis- huhtikuun vaihteessa SAMKin Kankaanpään Taidekoulusta valmistuvien kuvataiteilijoiden perinteinen opinnäytetyönäyttely.
Chrysalis-näyttelyssä on esillä kahdenkymmenenkuuden valmistuvan kuvataiteilijan teoksia. Perhosen koteloa tarkoittava sana kuvastaa opiskelijoiden kasvuprosessia taiteilijoiksi.
Teoksia on toteutettu monin eri menetelmin. Maalaus- ja veistotaiteen lisäksi näyttelystä löytyy installaatioita, pienoisveistoksia ja piirustustaidetta. Tänä vuonna videoteoksia on runsaasti, niitä löytyy jokaisesta galleriasta vähintään yksi. Avajaisissa nähdään myös liveperformanssi.
Teemoiltaan näyttely on yhtä moninainen kuin tekijänsäkin. Teoksissa käsitellään muun muassa kasvua ja transformaatiota, modernia henkisyyttä ja kommunikaatiota, seksuaalisuutta ja mytologiaa sekä esineen ja tilan merkitystä.
Teokset ovat jaettu kolmeen galleriatilaan; Mältinrantaan, Saskiaan ja Rajatilaan. Näyttelytilat toimivat kuin perhosen kotelot, joihin ammattikorkeakouluprosessi päättyy, ja joista kuoriutuu 26 uutta taiteilijaa ideoineen ja kykyineen kuvataiteen kentälle.
Tonya Björkbom, Plantplay, video, 2023
Valmistuvia taiteilijoita ovat ohjanneet taiteilijat: Ari Pelkonen Essi Korva Viljami Heinonen Essi Kausalainen
Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10. 01.04 -18.04.2023 Taiteilijat: Alho Noora, Björkbom Tonya, Hietaharju N ja Kallio Anna.
Näyttely pitää sisällään video- ja esineinstallaatioita, sekä kineettisiä ääniveistoksia. Teokset ovat leikillisiä pyrkimyksiä ikään kuin vapauttaa haltuuni päätyneet, käytöstä poistetut ja turhaksi koetut esineet ahtaista ja rajallisista käyttötarkoituksistaan. Tämän vapautumisen tuloksena esineistä on muotoutunut eräänlaisia materiaalisuuttaan ja ympäristöään pohdiskelevia apparaatteja.
Monien jokapäiväisten esineiden ja laitteiden käyttötarkoitus on todella tarkasti rajattu, ja ne soveltuvat lähes yksinomaan vain yhden asian suorittamiseen. Lähestyn näitä esineitä objekteina, jotka rajatulla käyttötarkoituksellaan ohjaavat myös meitä, niitä käyttäviä ihmisiä toteuttamaan hyvin rajattuja toimenpiteitä. Minuun on vaikuttanut Martin Heideggerin ajatus silleen jättämisestä, sekä laskevan ja mietiskelevän ajattelun eroista. Heidegger varoitteli teknologian alkavan hallita meitä ja ehdotti että teknologiaan tulisikin suhtautua ikään kuin jättämällä se silleen. Monet teknologiset välineet, laitteet ja tavarat ovat Heideggerin mainitseman laskevan ajattelutavan tuotoksia. Ne pyrkivät vastaamaan johonkin konkreettiseen ja välittömään, mitattavissa olevaan tarpeeseen tai ongelmaan. Päämääräni onkin ollut muuttaa laitteiden ja tavaroiden olemusta, tekemällä niistä eräänlaisia mietiskelevän ajattelun objekteja; asioita, jotka avautuvat ympäristöönsä ilman ennalta suunniteltua tarkoitusta.
Bio: Mika Kiviniemi on Oulussa asuva esitys- ja mediataiteilija. Hänen taustansa on esittävän taiteen alalla, mutta viime vuosina Kiviniemi on toteuttanut monitaiteellisia installaatio- ja esitystaideteoksia sekä yksin että osana työryhmää. Kiviniemi tarkastelee taiteellisessa työskentelyssään uusia tapoja ja näkökulmia ilmiöiden takaa ja sisältä: hän purkaa, kokoaa, erottelee ja yhdistelee asioita yllättäviä yhteyksiä etsien. Teosten luonne löytyy usein eri medioiden, tekniikoiden ja lähtökohtien yhdistelmistä sekä uusien asioiden äärellä tapahtuvista oivalluksista. Kiviniemi on valmistunut vuonna 2022 Aalto Yliopiston Visual Cultures Curating and Contemporary Art -maisteriohjelmasta. Hänen ensimmäiset yksityisnäyttelynsä nähtiin vuonna 2022.
”Minulla oli lapsuudessani yksinkertainen keino huvittaa itseäni pitkillä automatkoilla. Tapanani oli litistää kasvoni hetkeksi vasten auton ikkunalasia, sitten irrottautua ja seurata hengityksestäni höyrystyneen, kasvojeni piirteitä mukailleen kostean jäljen katoamista. Joskus piirsin ikkunaan sormella erilaisia kuvioita. Kuviot katosivat jäljen mukana, mutta ilmestyivät jälleen lasin pintaan, kun siihen henkäisi uudestaan. Joskus kuiskailin nyt jo unohtuneita viestejä lähellä ikkunalasia ja kuuntelin ääneni voimistunutta sointia sen saadessa ikkunasta kaikukopan. Ikkunan takana maisema osallistui leikkiini.”
Galleria Rajatilan yläkertaan avautuu 10.3. Pauliina Wariksen yksityisnäyttely näyttely Maanantai tai tiistai. Näyttelyssä on esillä kankaalle ja lasilevyille toteutettuja maalauksia. Näyttely perustuu Wariksen mietteisiin muiston, havainnon ja kehon keskinäisistä suhteista. Teokset ovat leikkiä maiseman kanssa. Niissä astutaan sisään ja ulos, yritetään päästä käsiksi, pohditaan, onko olennaisella ja epäolennaisella mitään eroa ja järjestellään uudestaan.
Pauliina Waris maalaa eri tekniikoin ja työskentelee myös kolmiulotteisen esittämisen parissa. Waris on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 2018 ja viimeistelee parhaillaan kuvataiteen maisterin opintoja Kuvataideakatemiassa. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.
