Alakerta | 22.4. – 9.5.2017

Tietämättömyys ja välinpitämättömyys pitävät muovin täyttämää kulttuuriamme vahvasti hengissä. Ymmärtääkö ihminen millaisen maailman keskellä hän elää? Makaammeko päivä päivältä syvemmällä muovimassassa?

Galleria Rajatilan kellarikerrokseen rakentuu kuvataiteilija Einari Leskisen uusin teos, ”Märehtijä”, joka käsittelee ihmisten kulutuskeskeisyyttä muoviin painottuvan kulttuurin sisällä. Leskinen on valmistunut kuvataiteilijaksi Imatralta Saimaan ammattikorkeakoulusta 2015 ja työskentelee valotaiteen, kuvanveiston sekä installaation rajapinnoilla. Rajatilan näyttely on Leskisen ensimmäinen yksityisnäyttely.

Yläkerta | 1.-18.4.2017

”Kerran vuodessa timantteja / Diamonds Once a Year” on teoskokonaisuus, joka leikittelee arkisilla aineksilla, luo niihin uusia yhteyksiä ja vahvaa symboliikkaa, mikä toimii samalla teosten oman
todellisuuden ja lainalaisuuksien luojana. Teosten hiljainen ja painava läsnäolo kutsuu katsojaa.

Valokuvien luoman illusinäärisen maailman avulla mahdollisen ja mahdottoman raja hämärtyy. Arkinen mystiikka ohjaa lukemaan teosten symboliikkaa ja pohtii mm. luonnon ja käyttöesineiden rajoja.

Teokset ovat asetelmallisia ja performatiivisia. Hapon tyyli tuottaa maalauksellista jälkeä on värinkäytön, tasaisen valoorin ja symboliikan yhteissumma.

Laura Happo (s.1987) on Kajaanista kotoisin oleva valokuvaaja, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Tampereella. Hän tekee työtä valokuvan parissa monipuolisesti, niin taiteen kuin journalistisemmankin kuvan puolella. Hapon tekemistä määrittää kiinnostus todellisuuden, ihmisen ja luonnon rajoihin sekä hienovaraiseen mystiikkaan.

Alakerta | 1.-18.4.2017

drift (ajautua/ajaantua/hortoilla/kinostua/ohjautua/sorto/sortuma/kasautuma/ajopuu)

Näyttelykokonaisuudessa on kaksi sarjaa, tapettirullille kollaasilla ja akryylillä tehty ”Kuokkavieraat”-installaatio asunnottomista sekä piirtämällä ja akvarellilla toteutettu sarja ”Aina nälkä” leipäjonon asiakkaista.

Eriarvoistavan ajattelutavan lisääntyminen jakaa ihmisiä meihin ja muihin. Vain omaa joukkuetta kannatetaan. Vieraaksi koettuihin on vaikeampi samaistua tai tuntea empatiaa. Nimby-ajattelu kukoistaa, vaikka matto voi kadota jalkojen alta yllättäen keneltä vain. Näyttelyn teosten hahmojen abstrahointi korostaa yksilöllisyyden ja inhimillisyyden sekä stereotypioiden ja ennakkoluulojen ristiriitaa – hahmot ovat yhtä aikaa häilyväisiä ja toisiinsa sulautuvaisia muodoiltaan mutta yksityiskohdat nostavat esiin persoonaa.

”Kuokkavieraat”-installaatio

Syrjäiset tilat keräävät paikalle heitä, ketkä eivät ole tervetulleita muualle. Köyhät, kodittomat tai kerjäläiset koetaan häiritseviksi, möröiksi, joita halutaan vältellä ja jotka halutaan piilottaa. Kuokkavieraat-installaatio kuvaa näitä ihmisiä keitä kohdellaan kuin haamuja.

”Aina nälkä” -sarja

Kuva-aiheina ovat leipäjonoissa seisovat ihmiset. Näinä aikoina yhä useampi putoaa köyhyysrajan alapuolelle joutuessaan muun muassa irtisanotuksi tai pätkätyöläiseksi. Eriarvoisuus on kasvanut räikeästi; samaan aikaan kun syömäkelpoista ruokaa heitetään kaikkialla roskiin, leipäjonot pitenevät ympäri Suomea. Jonot muodostuvat tavallisista ihmisistä, joilla jokaisella on oma tarinansa jonoon päätymisestä.

Karkki Mäkelä (s.1982) on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Mäkelä työskentelee pääasiallisesti akryylillä, kollaasilla ja monotypialla, yhdessä ja erikseen. Häntä kiinnostavat ristiriitojen esiintuominen ja tarkoituksellisuus sekä tarkoituksettomuus sekä ilmaisussa että kanssakäymisessä.

Ylä- ja alakerta | 11.3. -28.3.2017

Tämä on kaiken ihanan kaunein ja rumin ultimaattinen kliimaksi, jota kaikki ovat varpaat hikoillen odottaneet. Tämä on fiktionaalisen juonen lopetus, jossa melkein kaikki kääntyy hyväksi päähenkilöille, heidän apulaisilleen ja kaikille muillekin pahiksia lukuun ottamatta. Hyvään lopetukseen liittyy aina opetus.

Happy Ending on Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen suomenkielisen koulutusohjelman viimeisten opiskelijoiden lopputyönäyttely vuonna 2017. Näyttelyssä on mukana 19 valmistuvaa kuvataiteilijaa, joiden teokset ovat esillä Taidekeskus Mältinrannassa, Valokuvakeskus Nykyajassa sekä Galleria
Rajatilassa.

_________________________

Happy Ending-näyttelyn taiteilijat ja teokset Galleria Rajatilassa

Juho Järvi
Kivettynyt Limbo / Petrified Limbo
Videoteos, stereo ääni
Pituus: 10min
Näyttelijät: Anni Waris, Arsi Keva ja Laura Kuusa

Ville Nieminen
KAIKUKAMMIO / ECHOCHAMBER
Interaktiivinen ääni-installaatio

Mikko Silvennoinen
Tiettömän tien pää / The End of the Non-Existent Road
Kaksi kanavainen videoinstallaatio
16:9, 25’00’’, stereo

Ville-Matti Tenovirta
Ultrasosiaalinen nisäkäs / Ultrasocial mammal
videoteos
Pituus: 9min

_________________________

Näyttelypaikat ja ajat:

Mältinranta 4.3. – 20.3.
Nykyaika 4.3. – 27.3.
Rajatila 11.3. – 28.3.

Yläkerta | 18.2. – 7.3.2017

Prosessissa oleminen poistamattomana osana oman itsen ja ympäristön käsittelyä. Konkreettinen, fyysinen teko. Yksilön kokemuksen projektio itseensä, Noema.

Maalaus tekona muodostuu näyttelyn rungoksi, jonka ympärille koko tilaan laajeneva teos, installaatio, muodostuu. Kahden tekijän työt kommunikoivat, muodostavat uutta. Osansa kokonaisuudessa ottaa myös ääni eräänlaisena kommenttina. Prosessi itsessään yksilön kehityksessä on ollut molemmille tekijöille oleellinen kuvataiteessa. Miten teko ja ilmiö muodostavat kuvan, joka kertoo kokemuksesta ja yhtälailla yksilön paikasta kokonaisuudessa. Tekeminen ennen kaikkea, lopputulosta tärkeämpänä.

Joutsi ja Meuronen ovat valmistuneet Taidekoulu Maasta samalta vuosikurssilta 2010 ja ovat siitä asti toimineet osana RIVO-kollektiivia. Meuronen valmistui keväällä 2016 kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Molemmat asuvat ja työskentelevät Helsingissä.

Näyttelyn avajaisissa kuullaan Tamperelaisen Ailigaš -yhtyeen improvisoitu ääniteos, jonka tallenne jää näyttelyn ajaksi kuultavaksi galleriaan.

 

Alakerta | 18.2. – 7.3.2017

Naapuri ja etäisyys -näyttelyyn kuuluu kolme videoteosta vuosilta 2014-2016. Teoksia yhdistää videopäiväkirjamainen tyyli sekä pohdinta ajasta ja tarkkailemisesta.

Tarkkailija on kuvattu syksyllä 2014 Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Teos sai alkunsa, kun taiteilija kutsuttiin sinne elokuvafestivaaleille sähköpostiviestillä. Maata pidetään Euroopan viimeisenä diktatuurina ja teoksessa kuvataan sitä, seurataanko taiteilijaa vierailun aikana. Etäisyys 2160 km on Tarkkailijan tavoin matkakertomus. Sen lähtökohtana on ollut turhasta lentämisestä luopuminen ympäristösyistä, ja siksi teoksessa siirrytään Helsingistä Venetsiaan maapallon pintaa pitkin. Siinä missä lentomatka olisi kestänyt alle kolme tuntia, matkaa tehdään nyt kolme vuorokautta. Etäisyys 2160 km noudattaa aikaskaalaa; jokainen matkan tunti vastaa 5 sekuntia videolla. Naapuri-teoksessa ollaan Helsinginkadulla, joka 1900-luvun alussa kaavoitettiin pariisilaistyyliseksi bulevardiksi. Ikkunasta näkyy vilkas katuelämä ja vastapäinen talo, jossa kertojan isotäti on asunut. Hän on nähnyt saman kadun ja näkymän, mutta eri maailman.

Mari Ljokkoi on kuvataiteilija, joka työskentelee etupäässä videotaiteen ja dokumentaarisen elokuvan välimaastossa. Hän on opiskellut nykytaiteen ja visuaalisen kulttuurin lisäksi maantiedettä, mikä näkyy teosten aiheissa. Useissa hänen teoksissaan yhteiskunnalliset aiheet yhdistyvät henkilökohtaisiin kokemuksiin ja ilmiöitä tarkastellaan suhteessa aikaan. Näiden teosten lähtökohtana ovat suuremmat teemat, mutta tulokulma ja kerronta liikkuvat arkielämän tasolla.

Näyttelyä on tukenut Visek.

Yläkerta | 28.1. -14.2.2017

Veera Inkerin ja Heidi Katajamäen yhteisnäyttely Jää erillä on tilallinen näyttely, joka syntyy prosessin kautta Galleria Rajatilan yläkertaan. Teokset ovat suunniteltu suoraan Rajatilaan, ja lopulliseen muotonsa ne tulevat saamaan kun Katajamäki ja Inkeri installoivat teoksensa näyttelyripustuksessa suoraan tilaan. Jää erillä näyttelyn lähtökohtana on ollut tila. Inkeri ja Katajamäki pohdiskelevat töissään yksilön sisäisiä tiloja, ryhmien sosiaalisia tiloja sekä meitä ympäröiviä fyysisiä tiloja ja niiden muutoksia. Installaatiot ottavat kantaa tilaansa ja toisiinsa.

Veera Inkeri tuo Galleria Rajatilaan veistosinstallaation, joka sulkee katsojan ulkopuolelleen. Yksi veistos on hahmo kuten ihminenkin, mutta sitä ei voi tavoittaa samalla tavalla kuin ihmisen. Ulkopuolisuus onkin ollut hänen lähtökohtainen teemansa tätä työtä aloittaessaan. Inkeri on valmistunut kuvataiteilijaksi toukokuussa 2016 ja on työskennellyt siitä asti vapaana taiteilijana, yksin työhuoneellaan – erillään kollegoidensa yhteisöllisyydestä. Opiskeluaikoina Lahdessa viimeiset opiskelijat tiivistivät ryhmähenkeään porukan hiljalleen kutistuessa kun koulua oltiin lopettamassa. Tästä erilleen joutuminen ja pääseminen, sekä itsensä irroittaminen, jotta voisi taas löytää oman äänensä on välillä ollut myös syynä ulkopuolisuuden tunteisiin, jotka ovat lopulta kohdistuneet hänen omiin vielä syntymässä oleviin teoksiinsa.

Heidi Katajamäen teos Pimeä valo on paikkasidonnainen installaatio, joka koostuu erikokoisista kankaista, joihin Katajamäki on maalannut viivaa. Materiaaleina on käytetty hiiltä ja gessoa. Viiva, joka on Katajamäen teosten kieli on olemassaolon hetkiä, ja tunnetta. Jokainen yksittäinen kangas on oma teoksensa, joka on tehty Pimeä valo installaatioon. Yhdessä yksittäiset kankaat muodostavat uuden muodon, eräänlaisen kangasröykkiön, ja ne saavat uuden merkityksen. Pimeä valo installaatiossa Katajamäki tutkii valon vähenemisen muutoksia tiloissa. Niin fyysisissä kuin sisäisissä. Henkilökohtaisten havaintojen ja olemassaolon muutoksien myötä Katajamäki tuo sisäisen maailmansa näkyväksi. Kun valo vähenee, ihmiset samanaikaisesti pakkautuvat kerroksiin ja rypistyvät sisälle päin. Valo ja kylmyys saartavat ulkopäin ja muuttavat tiloja.

Katajamäki ja Inkeri ovat valmistuneet Lahden Taideinstituutista samalta vuosikurssilta keväällä 2016. Katajamäki ja Inkeri ovat toimineet yhteistyössä opiskelija-aikoina ja tämä näyttely on heidän toinen yhteinen tilallinen näyttelyprojektinsa.

Alakerta | 28.1. -14.2.2017

”We say ignorance is bliss. And you want to ask – to whom”

Ennen uskottiin, että vasenkätisyys altisti lapsen rikollisuudelle, tyhmyydelle, moraalittomuudelle. Siksi vasenkätisyyttä pyrittiin kitkemään pois lapsista.
Väärää kättä käyttäviä rangaistiin. Käsien käyttöä estettiin erilaisin viritelmin.

History Bleeds Under Your Fingernails on videoteos vasemman käden koulimisen historiasta, ja ryhmään sopimattomien kehojen koulimisen kulttuurista.

Kiitos tuesta: AVEK, Taiteen edistämiskeskus/mediataide, Helsingin kaupunki, Nordic-Baltic Mobility Programme for Culture

Ylä- ja alakerta | 7.-24.1.2017

Urkonzert on kokoelma teoksia, jotka ylistävät ihmiskunnan toivottomalta tuntuvaa yritystä luoda kauneutta ja tarkoitusta geometriasta ja luonnon näennäisestä kaaoksesta maailmassa, joka on täynnä epävarmuutta ja väkivaltaa. Samalla näyttely on henkilökohtainen mietiskely suhteestani omaan isääni, merikapteeniin, ja omasta roolistani esikuvana omalle pojalleni. Mitä olen saanut ja mitä annan eteenpäin?

Kolmiosainen ääniveistos Urkonzert, joka on antanut nimensä näyttelylle, on yhteistyö äänitaiteilijan ja Chicago Art Instituutin professorin Shawn Deckerin kanssa. Olemme tehneet yhteistyöprojekteja jo vuodesta 1996 lähtien, muun muassa Berliinissä, Helsingissä, Chicagossa, Wakefieldissa (UK), Malmössa, Turussa ja Brysselissä. Viimeisin teos Apple Concert on esillä parhaillaan Fin_Between näyttelyssä Arena 1 Galleriassa Los Angelesissa.

Deckerin Urkonzert:lle luomat äänet ja musiikki hyödyntävät ja herättelevät meren rytmejä sekä niitä rytmejä, joita jokapäiväinen työskentely laivojen sisällä ja ympärillä tuottaa. Äänimaailma on saanut vaikutteita postminimalistisesta musiikista, luonnon omista rytmeistä sekä Deckerin kenttä-äänityksistä. Äänet tulevat betonisista kaiuttimista, jotka on valettu maassa. Kaiuttimia ympäröivät ja kannattelevat metalliset, veistokselliset rakenteet, jotka perustuvat kultaiseen leikkaukseen, viisikulmioihin sekä okta- ja ikosa-edriin. Äänimaailma on luotu varta vasten näille kolmelle veistokselle ja muodostaa akustisen tilan niiden ympärillä. Matalimmat äänet tulevat lapionmuotoisesta penkistä, jonka päällä yleisö voi istua.

Näyttelyn muut teokset käsittelevät isän ja pojan suhdetta sekä sitä pinnan alla olevaa jännitettä, joka on olemassa sukupolvien välissä. Isoissa digitaalisissa kollaaseissa olen käyttänyt sota-aiheisia lapsuuden piirustuksiani. Teoksessa Meritaistelu aalloilla 103 – 309 Hz, olen antanut niiden taistella isäni rahtilaivoja vastaan. Isäni oli koko elämänsä ajan töissä merillä ja eteni matruusista kapteeniksi. Toisessa kollaasisarjassa lapsena piirtämäni joukot kohtaavat poikani Adrianin sotajoukot, jotka hän piirsi ollessaan 5–7-vuotias.

Jan-Erik Andersson

 

Jan-Erik Andersson (s.1954) on taiteilija, joka käyttää laajaa ilmaisumuotojen kirjoa; arkkitehtuurista ja mediataiteesta performanssiin ja ympäristötaiteeseen. 1990-luvun puolivälistä lähtien hän on käyttänyt digitaalista teknologiaa ilmaisemaan ja antamaan muotoja ajatuksilleen. Andersson on esittäytynyt kansainvälisesti mm. Tate Gallery Liverpoolin ja Henry Moore Instituutin järjestämissä näyttelyissä sekä Venetsian biennaalissa 2013.

Andersson on myös tehnyt useita ympäristötaideteoksia, mm. Tampereen keskustatunnelin ilmastointipiippujen taideteoksen Tuli ja Sade. Viime vuonna valmistui Lahden Alatorin taiteellinen suunnittelu Toinen herääminen. Andersson voitti kilpailun Mikkelin uuden asuntomessualueen taideteoksesta. Gordilainen solmu valmistuu kesällä 2017.

Hänen tunnetuin teoksensa on kokonaistaideteos Life on a Leaf -talo Turussa (yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa). Talo on esitelty mm. George H. Marcuksen kirjassa Total
Design – Architecture and Interiors of Iconic Modern Houses yhdessä Wrightin, Macintoshin, Saarisen, Aallon, Mies van der Rohen, Utzonin ja Libeskindin talojen kanssa.

Osana Kuvataiteen tohtorintutkintoa Kuvataideakatemiaan julkaisemansa kirja Life on a Leaf -talosta on ilmestynyt myös englanniksi hollantilaisen MER Paperkunsthallen julkaisemana. Näitä molempia kirjoja sekä muita Anderssonin taiteen ja arkkitehtuurin suhteesta kirjoittamia teoksia voi ostaa näyttelystä.(www.anderssonart.com)

Shawn Decker (s. 1957) on säveltäjä, taiteilija ja opettaja, joka tekee ääni- ja sähköisen median installaatioita sekä säveltää musiikkia live-tapahtumille, filmeille ja videoille. Hänen teoksensa sijoittuvat säveltaiteen, visuaalisten taiteiden ja performanssin välimaastoon ja käyttävät sekä traditionaalisia että elektronisia medioita tutkimaan, simuloimaan ja ylistämään luonnollisia (ja luonnottomia) maailmoja. Deckerin luomat äänimaisemat ovat esitetty mm. Chicago Cultural Centerissa, Art Basel Miami, Biennial of Electronic Art in Perth Australia, the Klangstrum in Austria, the Victoria Albert Museum London ja Museum of Art and Design in NYC.
(www.shawndecker.com)

Jan-Erik Andersson
040 5013960
jan-erik.andersson@anderssonart.com