ALAKERTA | 23.9.-10.10.2017

Laura Laukkanen esittää Galleria Rajatilassa videoinstallaation Abbedissan kerjuukuppi. Teos jatkaa Laukkasen kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä kartoittavaa näyttelysarjaa. Näyttelysarjan kolmas osa tarkastelee teemaa pöytätapojen avulla.

Teoksen taustalla vaikuttaa vahvasti kahden sosiaalipsykologin: Erving Goffmanin ja Norbert Eliaksen kirjoitukset. He käyttävät usein teksteissä ruokailuun liittyviä esimerkkejä ja liittävät ne käyttäytymisen ja tunteiden kehittymiseen. Siinä missä Goffman tutki mielisairaalan käytänteitä paneutui Elias 1500-luvun hovielämään.

Norbert Elias näkee käytöstapojen muutoksessa laajan kehityskulun. Mitä vahvemmin tarkastelemme itseä ja toisia yksilöinä, sitä enemmän välttelemme kehojen kontakteja toisiinsa. Pelkkä ajatus toisten syljen, käsien ja suun sekoittumisesta ravintoomme herättää häpeää. Eliaksen mukaan käytöstavat ovat rakentuneet näkymättömäksi suojamuuriksi. Ne estävät kehojen sekoittumisen.

Kathryn Hulme kirjoitti 1900-luvun alussa osittain tositarinaan perustuvan kertomuksen ”The Nun’s Story”, ”Nunnan tarina”. Sosiaalipsykologi Erwing Goffman viittaa romaaniin klassikkokirjassaan ”Minuuden menetys”.

Luostarin rangaistuskäytäntöihin kuului ”kerjuukuppi”. Rangaistusta kärsivä nunna kerjäsi muilta luostarin asukkailta keittoa lusikallinen kerrallaan. Oleellista rangaistuksessa oli, että nunnat jakoivat annoksestaan vasta silloin, kun he olivat aloittaneet ruokailun. Kerjuutyö jatkui kunnes luostarin nuorin oli jakanut omasta annoksesta ja kuppi oli täyttynyt. Nunnan tuli kestää rangaistus ja olla näyttämättä tunteitaan.

Goffman ja Elias eivät kumpikaan tutki ensisijaisesti ystävällisyyttä. Reitti kohteliaisuudesta ystävällisyyteen ei siitä huolimatta ole pitkä. Videoinstallaatio Abbedissan kerjuukuppi esittää sarjan kohteliaita pöytätapoja ja sen, miten niiden tulkinta muuttuu ystävien kesken.

Laura Laukkanen (s.1984) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2013. Laukkanen työskentelee pääasiallisesti installaation keinoin. Hän käsittelee teoksissa arkisia itsestäänselvyyksiä ja käyttää materiaaleina tavanomaisuudessaan näkymättömiksi muuttuneita esineitä, ilmiöitä ja eleitä. Laukkanen on jäsen Tehonrakentajat-kollektiivissa ja Tampereen Taidehalli -työhuoneyhteisössä.

www.lauralaukkanen.com

Ylä- ja alakerta | 2.9. -19.9.2017

Rajataide ry ja galleria Rajatila juhlivat 20-vuotisjuhlavuottaan!

Juhlavuosi huipentuu Galleria Rajatilan 20-vuotisjuhlanäyttelyyn, johon on pyydetty teoksia Rajatilassa vuonna 1997 näyttelyn pitäneiltä taiteilijoilta: Vesa-Pekka Rannikko, Janne Laine, Marko Lampisuo ja Pink Twins.

http://www.vesapekkarannikko.net/
http://jannelaine.com/
http://www.lampisuo.fi/
http://pinktwins.com/

YLÄKERTA | 12.-29.8.2017

Näyttely on sarja maalauksia, joiden lähtökohtana on kuvitelma keskeneräisestä, vielä muovautuvasta maailmasta. Sokka tutki prekambrin ajan tiedekuvituksia meteoriitteineen ja laavavuorineen, ja ajatteli hetkeä, jolloin Theia törmää maahan ja kuu syntyy. Keskeneräisessä maailmassa kaikki meille tuttu on vielä muodostumassa. Samaa maalari käy läpi maalausprosessin aikana. Muodostuu tuntemattomia alkumeriä ja mantereita, jotka hakevat paikkaansa ja merkitystään maalauksessa.

Ida Sokan (s.1988) maalaukset ovat abstraktin ja esittävän välillä liikkuvia maalauksia, joissa on joko figuratiivisia tai maisemallisia elementtejä. Sokka valmistui Tampereen Ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta keväällä 2016. Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

ALAKERTA | 12.-29.8.2017

Teos on kuvaus suomalaisesta rantamaisemasta. Joen rantaviiva elää jatkuvasti, vesi nousee ja laskee. Teoksessa joella kuljetaan ja sama meditatiivinen, hitaasti liikkuva videokuva maisemasta kertautuu peilikuvana sekä moninkertaisina veden heijastuksina. Peilikuvina toistuvien heijastuksien symmetrian vuoksi ihmismieli alkaa etsiä kuvasta musteläiskätestien ja pilvien katselun tapaan hahmoja, ja kuva lähestyy näin esittävästä lähtokohdastaan huolimatta abstraktia.

YLÄKERTA | 22.7.- 8.8.2017

Pyöriäinen on delfiinimäinen pikkuvalas ja Itämeressä ainoa vakituisesti esiintyvä valaslaji. Itämeren pyöriäispopulaatio romahti noin sata vuotta sitten ja aiemmasta jopa 25 000 yksilön suuruisesta kannasta on jäljellä noin 450 yksilöä. Pyöriäinen on monilla muilla merialueilla elinvoimainen, mutta Itämeressä sen status on äärimmäisen uhanalainen. Norpan alalajia, saimaannorppaa, tavataan vain Suomen Saimaa-järvessä. Saimaannorppapopulaation koon arvioidaan olevan noin 360 yksilöä.

Causes of Death on valokuvasarja ruumiinavauksista, joissa selvitetään pyöriäisten ja saimaannorppien kuolinsyitä.

Ruumiinavausten perusteella on selvää, että Itämeressä erilaiset ongelmat kumuloituvat ja mm. heikentävät pyöriäisten immuunipuolustusta – kuolema johtuu siis usein monien ihmisperäisten syiden yhteisvaikutuksesta. Sekä Itämeressä että muilla merialueilla tärkein ihmisperäinen kuolisyy on kuitenkin kalastuksen oheissaaliiksi joutuminen. Esimerkiksi Pohjanmeressä kalaverkkoihin kuolee vuosittain tuhansia pyöriäisiä. Kalaverkkoihin hukkuminen uhkaa rajoituksista huolimatta myös saimaannorppaa. Ilmastonmuutos vaikeuttaa norppien lisääntymistä, sillä lumipesien rakentaminen vähälumisina ja lauhoina talvina on vaikeaa.

Sarjan kuvissa kuolinsyyt jäävät avoimiksi. Osa eläimistä on kuollut esimerkiksi kalaverkkoihin, osa kohdannut luonnollisen kuoleman. Ruumiinavauksista saadaan paljon suojelutyötä helpottavaa tietoa, mutta toisaalta perusteellinen tutkimus muistuttaa ihmistoiminnan puutteista: toimitaan ensin ja vasta jälkikäteen selvitetään, aiheutettiinko ympäristölle haittaa.

 

ALAKERTA | 22.7. – 8.8.2017

Pimeä kevät -näyttelyssä on
maalauksia,
grafiikkaa,
keramiikkaa,
aikaa,
hilseilevää maalia,
rikkoutuneita posliinikuppeja,
vesivahinko,
tilanteita,
paikkoja,
akvarelleja,
mustetta,
satoja pieniä keramiikkaveistoksia,
viivoja,
paperia,
kananmunankuoria,
taloja,
keppejä,
spagettijäätä,
viimeisiä, hohtavia lumen rippeitä mustaa maata vasten.

Laura Hetemäki on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2012. Hän maalaa ja tekee grafiikkaa. Viimeisen vuoden aikana tekniikoiden rinnalle on tullut myös keramiikka, jota hän esittelee Pimeä kevät -näyttelyssä ensimmäistä kertaa. Hetemäki muutti pari vuotta sitten kaupungista Karstulaan, pieneen keskisuomalaiseen maaseutukuntaan asumaan. Elämä maaseudulla, luonnon ja hiljaisuuden ympäröiminä on vaikuttanut hänen teostensa aiheisiin.

Feast On Art 2017 – Rytmi

YLÄ- & ALAKERTA | 30.6.- 18.7.2017

Planeetan värähtely, sydämen lyönnit, valo, ääni, tanssi, liike, taide, aika, hiukkaset.

Rytmi on tänä vuonna Feast On Art-kollektiivin taidefestivaalien teema.

FOA tarjoilee tänä vuonna ääntä, valoa, veistoksia, installaatioita, maalauksia, piirustuksia, tanssia, performanssia, grafiikkaa, videoita, graffiteja, valokuvaa ja runoutta.

Festivaalit jakautuvat kolmeen tapahtumaan joista ensimmäinen on äänitaiteelle, ääniperformanssille ja musiikille omistettu “Terraario”-tapahtuma. Taiteilijoille luodaan studiotasoinen työskentelytila gallerian yläkertaan niin, että yleisö pääsee tarkkailemaan taiteilijaa työssään. Yleisöä ei päästetä galleriaan sisään vaan he voivat seurata ääniteoksen syntymistä ikkunalasin läpi. Tapahtuma striimataan internetissä reaaliaikaisesti ja yleisö voi kuunnella teoksia (ja seurata työskentelyä) omilla tietokoneillaan ja mobiililaitteillaan. Terraarioon tulee myös Einari Leskisen valoteos.

Terraario, ohjelma:

Pe 30.6.
16.30 – 17.15: Sebastian Boulter
17.45 – 18.45: CND FLP
19.00 – 21.00: Tomutonttu

La 1.7.
15.00 – 16.00: Drei Dunkel jungen plays synthesizers
16.15 – 17.15: Elonkehä
17.30 – 19.30: Grateful Däd
19.30 – 20.00: Leena Pukki

Su 2.7.
15.00 – 15.45: JoyVaa + 1
16.00 – 17.00: Ai-ai
17.00 – 18.00: Oak Ikin Run

Seuraava tapahtuma sisältää päivittäin vaihtuvia taidenäyttelyitä.
Avajaispäivän ke 5.7. ohjelma ilmoitetaan myöhemmin, info: https://www.facebook.com/feastonart

To 6.7.
yläkerta: Matti Lankinen, graffiti
alakerta: Jyri Sinkkonen, piirustuksia

Pe 7.7.
yläkerta: Veera Salmio ja Liisa Ahola, interaktiivinen installaatio
alakerta: Moe Mustafa, piirustuksia

La 8.7.
yläkerta: Joanna Lamberg, maalausinstallaatio
alakerta: Heini Hiltunen, veistoksia
klo 17.00 konsertti: Joonatan Elokuu & Aura Shining Green

Su 9.7.
yläkerta: Miska Koivumäki, videoteos
alakerta: Magnus Hofslagare, grafiikkaa

Ma 10.7.
yläkerta: Ismo Torvinen, digitaalinen installaatio
alakerta: Claudia di Francesco, kollaaseja

Ti 11.7.
yläkerta: Karoliina Paappa, installaatio
alakerta: Ilai Lehto, veistosinstallaatio

Ke 12.7.
yläkerta: Tina Jokitalo, valokuvia ja ääniveistos
alakerta: Minna Salonen, luuinstallaatio

To 13.7.
yläkerta: Mika Pettissalo, performatiivinen installaatio
alakerta: Francesca Cerfeda, maalauksia

Pe 14.7.
yläkerta: Linn Byrkjeland, maalauksia
alakerta: Otso Höglund, video

Näyttelyt gallerian normaaleina aukioloaikoina, ma-pe 13-18, la-su 12-16.

Festivaalien viimeinen osio koostuu esittävistä taiteista.

La 15.7. Runon päivä

klo 12.15: Jukka Ylisuvanto
klo 13.00: Sampo Ilmari Lyymä
klo 14.15: Linn Byrkjeland
klo 15.00: runo-oke

Su 16.7. Tanssin päivä

klo 12.15: Ida Lassila
klo 13.00: Katriina Korhonen
klo 14.00: MO teatterin butoh-laboratorio 2017
klo 15.15: Niina Rajaniemi

Ma 17.7. Performanssin päivä

koko päivä: Mazu Syrjälä, maalausperformanssi
muu ohjelma ilmoitetaan myöhemmin

Ti 18.7. Festivaalien päätösjuhla, musiikkia:

Petra Poutanen-Hurme
Pultergeist
Hervanta Trauma
ym esiintyjiä sekä interaktiivinen some-performanssi
tarkka ohjelma ilmoitetaan myöhemmin.

Festivaalien ohjelma päivittyy osoitteessa https://www.facebook.com/feastonart ,josta löytyvät myös FOA:n muut sosiaalisen median linkit.

Feast On Art on vuonna 2015 perustettu taidetapahtumia järjestävä vapaa kollektiivi.

YLÄKERTA | 3.- 20.6.2017

Aloittaessani työskentelyn tänä vuonna en olisi uskonut olevani niin vihainen itseelleni ja ympäristölleni. Pyrin kaikin tavoin tuomaan työskentelyssäni esille konkretian ja kylmäjärkisenajattelun tehden taidetta taiteen vuoksi. Epäonnistuin, mutta toisaalta epäonnistumiseni oli myöskin eräänlainen oppimiskokemus. Pitääkö kuvan olla poliittisesti korrekti? Miksi taide pitää mykistää kommenteistaan yhteiskuntaa ja vallitsevaa estetiikkaa kohtaan? Ennen vanhaan sanomalehtien pilakuvissa diktaattorit olivat sarvipäisiä paholaisia, maapallo tuhkakasa ja aatteet mytologisia petoja. Se oli viiltävää visuaalista pahanolon ryöppyä ja osoitus siitä, että me ja maailma emme voi hyvin. Hyvinvointimme on painava ja invalidi keho. Aatteemme anonyymeja maskeja, jotka piilottelevat vihapostin takana.

Teokseni ovat groteskeja ja patologisia metaforia kyvyttömyydestä vaikuttaa. Tuntemuksia voimattomuudesta ja tulessa makaamisesta. Mutta todellinen helvetti on silmänsä sulkeminen niiltä.

Jerker Ramberg (s.1989) on TAMKista 2016 valmistunut kuvataiteilija, joka työskentelee ja asuu Turussa. Ramberg työskentelee valokuvauksen, performanssin, maalauksen ja veiston parissa. Vade Retro Perkele on hänen toinen yksityisnäyttely, joka koostuu maalauksista ja veistosinstallaatiosta.

ALAKERTA | 3. – 20.6.2017

Tässä näyttelyssä on esillä ainakin kaksi teosta. Niissä on varmasti seuraavia viimeaikoina minua kiehtoneita asioita: pahvilaatikoita, liimaa, teippiä, pyörimistä ja tutkailua. Näyttelyyn tulevat teokset ottivat veistoksen muodon kun aloin kasaamaan tätä materiaalia. Siihen väliin kertyy hiljalleen se muu jokin, joka tekee möhkäleestä tai röykkiöstä lopulta teoksen. Saattaahan tässä vielä jotain uuttakin mieleen juolahtaa, mutta kyllä ne (ainakin) kaksi teosta kestävät yksinäisyyttäänkin.

Sofi 18.5.2017 klo 22.29

Kannattaa käydä katsomassa tää näyttely on Häkkisen toinen yksityisnäyttely kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen. Hän tekee tällä hetkellä taiteen maisterin opintoja Helsingissä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art–maisteriohjelmassa.

YLÄKERTA | 13.- 30.5.2017

Minkälaisten ytimien ympärille tuntemamme ihmisyys ammoin syntyi? Mikä aines piiloutuu kokemaamme ihmisyyteen meissä jokaisessa? Taidemaalari Sanni Saarenpään näyttely 50000 vuotta Galleria Rajatilan yläkerrassa 13.–30.5.2017 kertoo tulkintoja universaaleista kyvyistä ja yksilöt yhteen liittävistä tavoista jäsentää maailmaa yhteisten maailmanmallien kautta.

Esillä oleva pienoismaalaussarjan Human Universal Pattern aiheita ovat tiedolle ja sen kertomiselle ammoin annetut aineelliset muodot kuten kulttiesineet, maalaukset ja haudat. Saarenpään kuvissa maailmamme on solmujen, karttojen, merkkien ja rituaalien maailma – ja todellisuus näyttäytyy jäsenneltynä ja merkityksille perustuvana. Onko kokemustemme muoto jotain jota itse kieli kantaa mukanaan kenties viidenkymmenen tuhannen vuoden takaa tai kauempaakin?

Taiteilijaa on kiehtonut tapa, jolla liki kaikki ihmiskätten muovaama herättää tunteen kerran jätetyn viestin tavoittamisesta. Vaikka muinainen sokkeloksi sommiteltu kivitarha ei kerro enää tarkoitustaan, on siinä näyttäytyvä järjestys meidän reittimme tuon labyrintin rakentajan mieleen. Ei ole mitään uutta, joka olisi todella tullut meidän ja esi-isäin väliin.

Saarenpään heleiden guassitöiden pienuuden ja täsmällisyyden yhdistelmä on poikkeuksellinen. Taiteilijalle mittakaava on suora keino luoda katsomiseen yksityisyyttä. ”Pienten teosten kanssa ihminen on kahdenkeskisessä suhteessa aivan fyysisestä välttämättömyydestä johtuen”, Saarenpää toteaa. Hänelle kyllin suurta tilaa suurelle ja eheälle tuntemiselle ei aina löydy kouriintuntuvasta maailmasta mutta mielestä kylläkin. ”Työskentelyni lähtökohta on, että vaatimaton maalaus ei eroa mitoiltaan suuremmista teoksista siinä mielikuvan eheydessä ja pysyvyydessä, jonka teos saavuttaa katsojan mielen sisällä.”

Näyttely on opintonsa Kuvataideakatemiassa viime keväänä päättäneen Sanni Saarenpään (s.1990, Helsinki) ensimmäinen yksityisnäyttely valmistuneena taiteilijana. Hän asuu ja työskentelee parhaillaan Tampereella.

ALAKERTA | 13. – 30.5.2017

In a series of videos entitled “On C.D. Friedrich”, David Muth engages with the famous German painter and his particular approach to the depiction of landscape. In one video we are presented with a drummer sitting behind his kit who is working the drums. The scene is taking place in the Finnish woods. The framing of the shot has been chosen carefully according to the principles of pictorial compositions that were the landmark of German Romantic painting. Most importantly, the subject is entirely subsumed by the landscape, the drummer is staged in the back of the open volume and therefore becomes a compositional element that is part of the wider ensemble generated by Muth’s visual selection.

In Casper David Friedrich’s universe, nature was posited as a mirror of the soul of
individuals aiming to withdraw from the looming catastrophes of industrial alienation.
But in a state of “transcendental homelessness”, as Georg Lukacs so adamantly put it, individuals increasingly seem to lack the capacity to experience the difference between subjects and environments as aesthetically pleasing. The protagonists in Muth’s video series don’t have the experience of the “sublime”that was so important for Romanticism, and they don’t admire the landscape – instead they appear to be caught up in their own universes, circulating around the suns of their own activities.

Axel Stockburger, 2014

Yläkerta | 22.4. – 9.5.2017

Galleria Rajatilan yläkerrassa on 22.04.-09.05.2017 esillä taidemaalari Juhani Tuomen (s.1983 Tampere) TAIDENÄYTTELY. Näyttely esittelee sarjan Tuomen öljyvärimaalauksia ja akryylipiirustuksia, jotka ovat huuto pimeyteen taiteen puolesta!

Jostain syystä taiteesta ei puhuta taiteen vaan tieteen kielellä. Taiteilijat on sysätty syrjään, ja keskustelun (ja apurahat) on kaapanneet kuraattorit ja tutkijat. Taideteoksista on tullut propagandan välineitä, taidekouluissa puhutaan paljon ja tehdään vähän. Jokainen 2000-luvulla opiskellut kuvataiteilija tuntee Michel Foucault’n, taiteen historian tuntemuksen ja keskeisten välineiden osaamisen jäädessä reikäiseksi kuin juusto

Esitän sarjan maalauksia, jotka on tehty rakkaudesta maalaamiseen, vain ja ainoastaan maalaamisen itsensä takia. En häpäise teoksiani liimaamalla niihin sisältöjä, vaan luotan katsojan ja teoksen väliseen kohtaamiseen. Maalaus itsessään riittää! Maalarit on kuninkaita!

Juhani Tuomi (KuM) on pispalalainen taidemaalari, joka asuu ja työskentelee Tampereella. Hän on kiinnostunut huonomaalauksesta. Tuomi on valmistunut Kuvataideakatemian Maalauksen osastolta vuonna 2010, sekä TAMK/Kuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2007