Chrysalis – kuvataiteen opinnäytetyönäyttely

KOKO TILA | 1.4.-18.4.2023

Tampereella avautuu maalis- huhtikuun vaihteessa SAMKin Kankaanpään Taidekoulusta valmistuvien kuvataiteilijoiden perinteinen opinnäytetyönäyttely.

Chrysalis-näyttelyssä on esillä kahdenkymmenenkuuden valmistuvan kuvataiteilijan teoksia. Perhosen koteloa tarkoittava sana kuvastaa opiskelijoiden kasvuprosessia taiteilijoiksi.

Teoksia on toteutettu monin eri menetelmin. Maalaus- ja veistotaiteen lisäksi näyttelystä löytyy installaatioita, pienoisveistoksia ja piirustustaidetta. Tänä vuonna videoteoksia on runsaasti, niitä löytyy jokaisesta galleriasta vähintään yksi. Avajaisissa nähdään myös liveperformanssi.

Teemoiltaan näyttely on yhtä moninainen kuin tekijänsäkin. Teoksissa käsitellään muun muassa kasvua ja transformaatiota, modernia henkisyyttä ja kommunikaatiota, seksuaalisuutta ja mytologiaa sekä esineen ja tilan merkitystä.

Teokset ovat jaettu kolmeen galleriatilaan; Mältinrantaan, Saskiaan ja Rajatilaan. Näyttelytilat toimivat kuin perhosen kotelot, joihin ammattikorkeakouluprosessi päättyy, ja joista kuoriutuu 26 uutta taiteilijaa ideoineen ja kykyineen kuvataiteen kentälle.

Tonya Björkbom, Plantplay, video, 2023

Valmistuvia taiteilijoita ovat ohjanneet taiteilijat:
Ari Pelkonen
Essi Korva
Viljami Heinonen
Essi Kausalainen

Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10.
01.04 -18.04.2023
Taiteilijat: Alho Noora, Björkbom Tonya, Hietaharju N ja
Kallio Anna.

Galleria Saskia, Pirkankatu 6.
31.03 – 19.04.2023
Taiteilijat: Alkio Jenni, Asikainen Emma, Haapanen Janina, Julku Kirsi, Minkkinen Elli, Seppänen Tommi, Stefanescu Camelia, Strengell Elisabet ja Teriaho Senja.

Taidekeskus Mältinranta, Kuninkaankatu 2.
01.04 – 18.04.2023
Taiteilijat: Amaral Alexandra, Hyriäinen Crista, Joenperä Johannes, Lyhty Kalle, Lyyra Noora, Netanvalo, Pihlajamäki Laura, Pirttisalo Susa, Salmi Pinja, Sietiö Pinja, Sipponen Miia, Topra Milo ja Virtanen Teemu.

Nettisivu: https://fineartists.samk.fi/
Instagram: https://www.instagram.com/samk.kuvataide.valmistuvat/

N Hietaharju, yksityiskohtia maalauksista, 2022-2023

Pauliina Waris – Maanantai tai tiistai

YLÄKERTA | 11.3.-28.3.2023

”Minulla oli lapsuudessani yksinkertainen keino huvittaa itseäni pitkillä automatkoilla. Tapanani oli litistää kasvoni hetkeksi vasten auton ikkunalasia, sitten irrottautua ja seurata hengityksestäni höyrystyneen, kasvojeni piirteitä mukailleen kostean jäljen katoamista. Joskus piirsin ikkunaan sormella erilaisia kuvioita. Kuviot katosivat jäljen mukana, mutta ilmestyivät jälleen lasin pintaan, kun siihen henkäisi uudestaan. Joskus kuiskailin nyt jo unohtuneita viestejä lähellä ikkunalasia ja kuuntelin ääneni voimistunutta sointia sen saadessa ikkunasta kaikukopan. Ikkunan takana maisema osallistui leikkiini.”

Galleria Rajatilan yläkertaan avautuu 10.3. Pauliina Wariksen yksityisnäyttely näyttely Maanantai tai tiistai. Näyttelyssä on esillä kankaalle ja lasilevyille toteutettuja maalauksia.
Näyttely perustuu Wariksen mietteisiin muiston, havainnon ja kehon keskinäisistä suhteista. Teokset ovat leikkiä maiseman kanssa. Niissä astutaan sisään ja ulos, yritetään päästä käsiksi, pohditaan, onko olennaisella ja epäolennaisella mitään eroa ja järjestellään uudestaan.

Pauliina Waris maalaa eri tekniikoin ja työskentelee myös kolmiulotteisen esittämisen parissa. Waris on valmistunut taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 2018 ja viimeistelee parhaillaan kuvataiteen maisterin opintoja Kuvataideakatemiassa. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Mika Kiviniemi – Vapautuminen

ALAKERTA | 11.3.-28.3.2023

Näyttely pitää sisällään video- ja esineinstallaatioita, sekä kineettisiä ääniveistoksia. Teokset ovat leikillisiä pyrkimyksiä ikään kuin vapauttaa haltuuni päätyneet, käytöstä poistetut ja turhaksi koetut esineet ahtaista ja rajallisista käyttötarkoituksistaan. Tämän vapautumisen tuloksena esineistä on muotoutunut eräänlaisia materiaalisuuttaan ja ympäristöään pohdiskelevia apparaatteja.

Monien jokapäiväisten esineiden ja laitteiden käyttötarkoitus on todella tarkasti rajattu, ja ne soveltuvat lähes yksinomaan vain yhden asian suorittamiseen. Lähestyn näitä esineitä objekteina, jotka rajatulla käyttötarkoituksellaan ohjaavat myös meitä, niitä käyttäviä ihmisiä toteuttamaan hyvin rajattuja toimenpiteitä. Minuun on vaikuttanut Martin Heideggerin ajatus silleen jättämisestä, sekä laskevan ja mietiskelevän ajattelun eroista. Heidegger varoitteli teknologian alkavan hallita meitä ja ehdotti että teknologiaan tulisikin suhtautua ikään kuin jättämällä se silleen. Monet teknologiset välineet, laitteet ja tavarat ovat Heideggerin mainitseman laskevan ajattelutavan tuotoksia. Ne pyrkivät vastaamaan johonkin konkreettiseen ja välittömään, mitattavissa olevaan tarpeeseen tai ongelmaan. Päämääräni onkin ollut muuttaa laitteiden ja tavaroiden olemusta, tekemällä niistä eräänlaisia mietiskelevän ajattelun objekteja; asioita, jotka avautuvat ympäristöönsä ilman ennalta suunniteltua tarkoitusta.

Bio:
Mika Kiviniemi on Oulussa asuva esitys- ja mediataiteilija. Hänen taustansa on esittävän taiteen alalla, mutta viime vuosina Kiviniemi on toteuttanut monitaiteellisia installaatio- ja esitystaideteoksia sekä yksin että osana työryhmää. Kiviniemi tarkastelee taiteellisessa työskentelyssään uusia tapoja ja näkökulmia ilmiöiden takaa ja sisältä: hän purkaa, kokoaa, erottelee ja yhdistelee asioita yllättäviä yhteyksiä etsien. Teosten luonne löytyy usein eri medioiden, tekniikoiden ja lähtökohtien yhdistelmistä sekä uusien asioiden äärellä tapahtuvista oivalluksista. Kiviniemi on valmistunut vuonna 2022 Aalto Yliopiston Visual Cultures Curating and Contemporary Art -maisteriohjelmasta. Hänen ensimmäiset yksityisnäyttelynsä nähtiin vuonna 2022.

HAE TÖIHIN GALLERIA RAJATILAAN 15.3.2023 MENNESSÄ!

Rajataide ry on pirkanmaalainen nuorten taiteilijoiden ja kulttuurin ammattilaisten yhdistys, jonka tärkein toimintamuoto on ylläpitää Galleria Rajatilaa Hämeenpuistossa. Gallerian yhteydessä toimii oma–ja pienkustanteisiin erikoistunut kirjakauppa Laitapuoti.

Etsimme uutta galleriatyöntekijää huhtikuusta 2023 alkaen. Työsuhde alkaa mahdollisuuksien mukaan huhtikuun puolesta välistä ja päättyy syyskuussa. Tämän jälkeen on mahdollista jatkaa vielä toinen puoli vuotta, jos työ tuntuu omalta ja hommat sujuvat hyvin. Työ on osa-aikatyötä, keskimäärin 21 tuntia viikossa, kahdeksan viikon tasoittumisjaksolla. Tuntipalkka on 12 €/h. Työsuhde solmitaan korkeintaan vuoden ajaksi, kahdessa puolen vuoden osassa.

Tehtävään valittavalla henkilöllä tulee olla oikeus 100 %:n palkkatukeen (hakijan on tarkistettava tämä itse työvoimatoimistosta).

Vapaamuotoiset hakemukset ja tiedustelut voi lähettää 15.3.2023 mennessä otsikolla “Galleriatyöntekijä” yhdistyksen hallinnolliselle esipersoonalle, Mia Kyllöselle, osoitteeseen esipersoonat.rajatila [a] gmail.com. Hakemuksia käydään läpi yhdessä lähiesipersoona Laura Anderssonin kanssa.

Pyrimme täyttämään paikan heti sopivan tyypin löydyttyä, joten haastattelemme hakijoita nopealla aikataululla!

TYÖTEHTÄVÄT

Työntekijän tehtäviin kuuluu gallerian päivittäinen valvonta, asiakaspalvelu sekä siisteydestä huolehtiminen. Lisäksi tehtäviin kuuluu avustaminen näyttelyiden purussa, ripustamisessa sekä avajaisissa ja näyttelyjulisteiden jakaminen. Työtä tehdään pääsääntöisesti Galleria Rajatilan aukioloaikoina arkisin 13–18 ja viikonloppuisin 12–16. Poikkeuksena ripustus- ja purkupäivät.

Gallerialla työskentelee kaksi galleriatyöntekijää, vaikkakin samaan aikaan työpaikalla ollaan harvoin. Työvuorot rakentaa lähiesipersoona, joka pyrkii ottamaan huomioon molempien toiveet vapaapäivistä ja työvuoroista. Ripustus- ja purkupäivien työajat riippuvat osittain näytteilleasettajien aikatauluista, joten noin yhtenä viikkona kuukaudessa tarvitaan mahdollisuutta joustaa säännöllisistä työajoista.

Työhön kuuluu Laitapuoti–kirjakaupasta huolehtiminen, kauppa–ja postiasiointia, tiedotuksen tekemistä sekä erilaisia yhdistyksen toiminnassa avustavia töitä, kuten toimistotöitä, pieniä kunnostustöitä, paikkojen järjestämistä yms.

Lisäksi työntekijä voi kiinnostuksensa ja osaamisensa mukaan osallistua Laitapuodin toimintaan, AV-laitteiston huolenpitoon tai muihin tehtäviin, joista voi saada erikoistuneempaa työkokemusta. AV-alan, rakennusteknisestä, valaistus-osaamisesta tai muusta erityisosaamisesta tai kiinnostuksesta on hyvä kertoa hakemuksessa.

Työssä tarvitaan kykyä työskennellä yksin ja olla itseohjautuva työtehtävien hoitamisessa, yhteistyökykyä, oma-aloitteisuutta ja luotettavuutta. Purku–ja ripustustöihin kuuluu poraamista, tavaroiden kantamista, seinien paikkailua ja maalausta ym. jossain määrin fyysistä työtä, joten asiakaspalveluhenkisyyden lisäksi tarvitaan myös kykyä ja halua tarttua fyysiseen toimeen. Luova ongelmanratkaisukyky on myös tarpeen. Adobe InDesign-taitto-ohjelman, WordPress–julkaisualustan sekä somemarkkinoinnin tuntemus katsotaan eduksi.

Tehtävään on hyvä perehdytys ja tuki.

Parhain terveisin, Rajataide ry hallitus ja esipersoonat

Mariliina Valkama – Kasvitarha

YLÄKERTA | 18.2.-7.3.2023

Kasvitarha on ihmisen ja kasvien pitkäaikaisen yhteiselämän näyttämö, jossa luonto ja kulttuuri ja lajien erilaiset riippuvuussuhteet toisistaan esiintyvät rajallisella alueella. Se esittää ihmisen suhteen kasveihin – ja joidenkin kasvilajien suhteen ihmiseen – näkyvänä konkreettisella tavalla.

Jokainen kasvitarha on erilainen, muotoutunut sijaintiinsa ja olosuhteisiinsa sopivista kasveista ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta juuri sellaiseksi kuin on. Samalla kaikissa kasvitarhoissa on yhdistäviä tekijöitä, joiden perusteella niistä jokainen on mahdollista nimetä kasvitarhaksi.

Mariliina Valkama tarkastelee ihmisen suhdetta kasveihin valokuvalähtöisissä teoksissaan, joiden materiaalinen tekniikka on kuvansiirto vanerille. Hänen teoksensa ovat useammasta valokuvasta kuvankäsittelyohjelmalla muodostettuja komposiittikuvia, jotka hän siirtää käsin puumateriaalille, mm. vaneriliikkeen ylijäämäpaloille. Tällä tekniikalla digitaalisesta, toistettavasta kuvasta tulee jokaisen repeämän myötä ainutlaatuinen, uniikki teos.

Joissakin teoksissa sama kuva-aihe toistuu kaksi kertaa lähes samana rinnakkain. Kyseessä on stereokuva, jonka voi pienellä harjoittelulla nähdä ilman apuvälineitä kolmiulotteisena. Stereokuvien välityksellä Mariliina Valkama pohtii näkemistä ja aistien välityksellä saatavan tiedon paikkansapitävyyttä. Millainen kuva todellisuudesta voi olla ihmisellä, joka näkee sen vain yhdestä suunnasta kerrallaan?

”Katson kasveja ja ihmisen suhdetta kasveihin toivon näkökulmasta.” Mariliina Valkama toteaa ja jatkaa ”Mielestäni juuri nyt on hyvä aika etsiä ja kuvitella utopiaa, toivontäyteistä tulevaisuutta. Kuvat heijastavat todellisuutta, mutta myös luovat sitä. Haluan luoda hyvää, utopian sisältävää todellisuutta teosteni välityksellä.”

Mariliina Valkama syntyi Kangasalla, opiskeli kuvasta ammatin Ikaalisissa (Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, kuva-artesaani) ja Torniossa (Lapin
ammattikorkeakoulu, kuvataiteilija). Hän asuu ja työskentelee kasvien kanssa
Tampereella.

Kaisa Koljonen – Hypnagogia

ALAKERTA | 18.2.-7.3.2023

Kaisa Koljosen (s.1992) yksityisnäyttely Hypnagogia avautuu Galleria Rajatilan alakertaan. Näyttelyssä on esillä Koljosen taidegrafiikkaa vuosilta 2017-2022. Teokset ovat mustavalkoisia ja yhdistelevät taidegrafiikan syväpainotekniikoita omalaatuisella tavalla.

Näyttelyn teemana on ihmisen psyyken ja luonnon orgaanisen maailman prosessien yhteys. Teoksissa luonnon orgaanisen maailman lait ja muotokieli yhdistyvät psyyken toimintaan ja arkkityyppiseen ja pseudo-okkultistiseen kuvastoon. Kuvakieli ammentaa ihmisen anatomiasta ja luonnon orgaanisesta maailmasta. Sisäelinten estetiikasta muodostuu mielen sisällä eläviä itsenäisiä entiteettejä, joilla on omat motiivinsa ja sisäinen logiikkansa. Koljonen käsittelee olemassaolon kokemukseen liittyvää eksistentialistista ristiriitaa, joka syntyy siitä, että ihminen on näennäisesti dualistinen: sekä lihallinen, että psyykkinen olento, aineellinen, että aineeton. Hän ilmaisee visuaalisessa muodossa vaikeasti sanoitettavia mielen sisäisiä latauksia. Teokset avaavat katsojalle väylän psyyken näkymättömään maailmaan, ja tarjoavat samalla mahdollisuuden itsetutkiskeluun.

Osa teoksista lähentyy abstraktia tulkintaa, kun taas osassa painottuu symboliikka. Teoksia yhdistää pikkutarkka orgaanisen viivan käyttö. Tämä viiva on Koljosen tunnistettavaa uniikkia käsialaa, joka sitoo hänen tuotantonsa tyylillisesti yhteen. Koljosen työskentelyyn kuuluu runsas ajankäyttö. Työskentely on meditatiivisella tavalla intensiivistä: intensiteetti ei synny nopeudesta vaan siitä, että mieli luo katseensa syvemmälle itseensä lukuisien yksityiskohtien luomisprosessissa. Koljosen taide tavoittaa henkilökohtaisen ja yksityisen kautta yleisinhimillisen. Syvällä mielessä odottaa arkkityyppinen todellisuus, jonka symbolit ovat yhteisiä kaikelle ihmisyyteen liittyvälle. Näyttelyn nimi Hypnagogia viittaa unen ja valveen rajatilaan, jossa voi kuulla ääniä ja nähdä näkyjä.

Koljonen on Jyväskylässä asuva nuorehko taidegraafikko. Hän valmistui vuonna 2015 Kuvataiteilija AMK-tutkintoon Saimaan Ammattikorkeakoulusta (nykyinen LAB-Ammattikorkeakoulu). Hän toimii päätoimisena kuvataiteilijana työskennellen Jyväskylässä sijaitsevan Grafiikka- ja valokuvakeskus Ratamon tiloista käsin.

10.2. Alkemi4 & Rune Caster esitykset

KAHDEN ÄÄNITEOKSEN KONSERTTI GALLERIA RAJATILASSA

Alkemi4 on äänitaiteilija/tuottaja Harri Sippolan (Magyar Posse, Kuusumun Profeetta) elektroninen soolohanke, joka valmistelee ensimmäistä pitkäsoittoaan. Nyt kuultava “Lasitemppeli” on galleriaympäristöön sovitettu sävellys.

https://alkemi4.bandcamp.com/

Rune Caster on porilaisen alakulttuuritoimija Lauri Suvannon abstrakti äänikokonaisuus, joka yhdistelee psykedeelistä maisemaa murrettuihin rytmeihin.

“Sudra: Työläisen Kyyneleet” on kunnianosoitus tavallisille ihmisille.

https://runecaster.bandcamp.com/

Konsertti pidetään perjantaina 10.2. Galleria Rajatilassa Tampereella klo 19-21.

Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Sonya Mantere – (She Wanted To Be Named) Rebecca

YLÄKERTA | 28.1.-14.2.2023

Äitini on aina kutsunut itseään Rebeccaksi, vaikka hänen oikea nimensä on Lubov – se tarkoittaa rakkautta venäjäksi.

Hän nimesi minut Sonya Rebeccaksi, jotta minusta tulisi osa häntä. Olen hänen tyttärensä, ja samalla toinen versio hänestä.

Halusin kääntää äidin ja tyttären välisen dynamiikan ja rakentaa omia rekonstruktioita hänestä; äitinäni, mutta myös sellaisina henkilöinä, joita hän ei ole koskaan edustanut.

Yhdessä äitini kanssa, tutkin näitä henkilöhahmoja – aitoja ja fiktiivisiä.Väistämättä, dokumentoin myös meidän välistä suhdetta.

(She wanted to be named) Rebecca laajentaa vanhemman naisen representaation visuaalisia arkkityyppejä naiseuden ja identiteetin näkökulmasta, irrallisena sosiaalisista ja kulttuurisista normeista.

Sonya Mantere (s.1987) toimii valokuvataiteilijana. Mantere opiskelee valokuvataiteen maisteriohjelmassa Aalto-yliopistossa ja on valmistunut Royal Academy of The Art akatemiasta Hollannista v. 2019.

Teoksissaan Mantere tarkastelee tuttua ja läheistä, hänen äitiään, identiteetin rekonstruktiolla.
Valokuvissaan hän keskittyy löytämään uusia kerrostumia heidän välisestä suhteestaan.

Mantereen töitä on ollut esillä UNSEEN Amsterdam festivaaleilla (NL), The Grey Space in the Middle-galleriassa (NL) sekä Melkweg Expo Galleriassa (NL).

Kaisa Syrjänen – Tutkimus kauneuden politiikasta (osa III)

ALAKERTA | 28.1.-14.2.2023

Tutkimus kauneuden politiikasta (osa III) on ote Kaisa Syrjäsen laaja-alaisesta teoskokonaisuudesta, jonka ytimessä ovat ulkonäkötyö ja kauneus sosiaalisina ilmiöinä. Galleria Rajatilassa esillä oleva visuaalinen tutkielma käsittelee ulkonäön roolia ja merkitystä länsimaisessa kulutuskulttuurissa eritoten feminiinisyyteen ja naisoletettuihin kohdistuvien odotusten näkökulmasta. Historiallisista sekä nykypäivän dokumenteista koostuva Tutkimus kauneuden politiikasta (osa III) esittelee huomioita, tarkasteluja ja väittämiä erilaisissa ajanjaksoissa raottaen yhteiskuntamme valtasuhteita sekä vaadetta olla tietyn näköinen tietyssä paikassa.

Ulkonäkö on moniulotteinen ja ristiriitainen kokonaisuus. Se on samanaikaisesti sekä henkilökohtaista että kulttuurisesti muotoutunutta. Se on kaikessa arkisuudessaan jotain, josta ei voi paeta. Jotain, jolla sidomme itsemme aina osaksi yhteiskuntaa ja erilaisia ryhmiä sen sisällä.

Teoskokonaisuus lähestyy ulkonäköä ulkomaailmaa varten rakennettuna olemuksena. Syrjäsen visuaalinen tutkimus pohjautuu valokuvaan sekä erilaisten dokumenttien ja aineistojen läpikäyntiin. Saattamalla omia valokuvia ja muita aineistoja uusiin asiayhteyksiin teoskokonaisuuden rakentaman kontekstin sisällä Syrjänen pyrkii paitsi luomaan uusia narratiiveja myös hahmottamaan tiedonrakentumisen monisäikeisyyttä.

Tutkimus kauneuden politiikasta -teoskokonaisuuden ensimmäiset osat esitettiin Lahdessa keväällä 2022. Teoksen alkuvaiheita ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö.

Kaisa Syrjänen (s. 1997) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja valokuvaaja, joka on kiinnostunut tutkimuslähtöisesta taiteesta sekä arkistoista. Erilaisia dokumentteja ja valokuvallisia materiaaleja usein töissään yhdistävää taiteilijaa kiehtoo valokuvien esittämisen muoto- ja kontekstisidonnaisuus sekä niiden aiheuttama jatkuva epävarmuus. Syrjänen käyttää valokuvaa ja tekstiä tiiviissä yhteistyössä, ja on kiinnostunut taiteen ja tieteen yhtymäkohdista. Hän toimii poikkitaiteellisesti ja häntä inspiroivat taiteen saavutettavuus sekä mahdollisuudet laajojen yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyssä.

Syrjänen valmistui valokuvan pääaineelta Lahden Muotoiluinstituutista (Medianomi AMK) vuonna 2022. Henkilökohtaisen työskentelyn lisäksi hän on perustajajäsenenä poikkitaiteellisessa TYYPPINEN -kollektiivissa.

Laura Kopio — Dressed Silence

YLÄKERTA | 7.1.-24.1.2023

Laura Kopio — Dressed Silence

Laura Kopio tarkastelee töissään väkivaltaa ja kärsimystä filosofisina kysymyksinä, taiteen keinoin.

Näyttelyn kantava teema pohjautuu saksalaisen ajattelijan Theodor Adornon ajatteluun ja sen voi kiteyttää lauseeseen “Kaiken totuuden ehto on tarpeessa antaa kärsimykselle ääni.” Hänen työnsä pyrkimyksenä on nostaa esiin näkymättömiin jäävää kärsimystä, joka on yhteydessä väkivallan aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Teosten ihmishahmoja yhdistää kasvojen naamiointi. Kuvitteelliset ja todelliset tapahtumat rakentuvat uudelleen teosten hahmojen kautta. Kopio pohtii olemassaoloon, historiaan ja muistoihin liittyviä kysymyksiä vallan näkökulmasta. Kenen menneisyyttä ja mitä historian tapahtumia pidetään arvokkaina, kertomisen arvoisina? Teossarjassa läsnä ovat nykyhetki ja historia, yhteen kietoutuneina, niiden samankaltaisuuden osoittavana, ajan kerroksellisuuden ja levottomuuden näyttäytyessä teoksissa vahvana.

Kun naamio riisutaan, totuus paljastuu, sanotaan. Se mikä on ollut naamion takana ja tullut nyt esiin on totuus. Vai onko? Paljastumisen ja totuuden suhde ei ole aivan yksinkertainen. Oscar Wilden sanoin: ”Ihminen on vähiten itseään, kun hän puhuu omassa persoonassaan. Anna hänelle naamio, niin hän kertoo sinulle totuuden.”

Renessanssin aikana naamioilla ja karnevaalilla oli myös yhteiskunnallinen näkökulma. Naamioituneina yhteiskuntaluokat näyttäytyvät hetken samanarvoisina. Naamio antaa luvan tehdä asioita, joita omalle säädylle tai moraalille ei muuten olisi soveliasta tehdä. Karnevaali on poikkeustila, jossa Oscar Wilden lause toteutuu: Naamion suojissa ihminen tekee, mitä todella haluaa. Toisaalta luokkaerojen häivyttäminen näkymättömäksi on myös yhteiskunnan tapa piilottaa heikommassa asemassa olevien ongelmat.

Esillä oleva teoskokonaisuus käsittelee peittämisen ja paljastamisen tematiikan kautta valtarakenteita sekä sitä, miten valtaan liittyvät käytännöt ja väkivalta ovat yhteydessä arkipäiväiseen elämäämme, usein tavoilla joiden seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Ihmiskunnan historia näyttäytyy väkivallan, alistamisen ja ehdollistamisen eri muodoista syntyvänä ja monikerroksisena traumana.

Teoksissani hän ei kuvaa vain fyysisen väkivallan aiheuttamia näkyviä muutoksia, vaan myös ja ennen kaikkea väkivallan jälkeistä kokemusta, uhrin minäkuvan hajoamista. Maskit ja kasvojen vääristymät toimivat tämän muutoksen metaforana. Töiden maalausjälki vaihtelee hitaasta ja tarkasta yksityiskohtien työstämisestä nopeaan ja hetkelliseen. Tarkan, viimeistellyn ja harkitun ja toisaalta nopean ja hetkellisen muodostama ristiriidan on tarkoitus tukea teosten sisältöä.

Viime vuosina olemme olleet pakotettuja käyttämään naamiota, jonka tarkoitus on suojata terveyttämme. Poikkeukselliset olosuhteet voivat toisaalta myös riisua naamiot kaikkien kasvoilta. Keitä olemme nyt, kun maailmanjärjestys murtuu, rauha rikkoutuu ja väkivallan seuraukset tulevat näkyviksi myös lähellämme?

[BIO]
Laura Kopio on Turun taideakatemiasta kuvataiteilijaksi valmistunut ja taidehistorian opintoja Jyväskylän yliopistossa viimeistelevä helsinkiläinen kuvataiteilija. Hänen työnsä käsittelevät pääasiassa valtaan, väkivaltaan ja auktoriteettiin liittyviä kysymyksiä. Taidehistorian ja filosofian opintojen myötä keskeisiksi kiinnostuksen kohteeksi ovat nousseet kärsimyksen tematiikka ja sitä ajattelussaan käsitelleet Theodor Adorno, Hannah Arendt ja John Dewey. Kopiolle taide on ensisijaisesti ajattelua ja hän toivoo, että teoksissa näkyy historian ja nykyhetken vuoropuhelu, etäisyys ja läsnäolo ja näihin liittyvät avoimet kysymykset.

Viime vuosina Kopio on pitänyt näyttelyitä mm. Sipoon kulttuuritalossa, Turun B- Galleriassa, Helsingissä Galleria Topeliuksessa, Hämeenlinnan Taidehalli Hämeessä ja Joensuun Taidekeskus Ahjossa.

Työskentelyä ja näyttelyn valmistumista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Henri Airo – Yritys laskea välinpitämättömyyttä

ALAKERTA | 7.1.-24.1.2023

Henri Airo – Yritys laskea välinpitämättömyyttä

Valokuvataiteilija Henri Airon installaatioteos Yritys laskea välinpitämättömyyttä käsittelee erilaisia tapoja muodostaa siteitä menneeseen ja antaa merkityksiä tapahtumille. Teoskokonaisuuden keskiössä on taiteilijan läheisen kuolema rattijuopumusyliajossa vuonna 2012.

“En ole koskaan ollut kiinnostunut yliajon fyysistä yksityiskohdista. Siteeni tapahtumaan on aina ollut syvästi henkilökohtainen ja liittynyt vaikeasti jaettaviin kokemuksiin, kuten suruun ja menetykseen.

Vuonna 2018 luin ensimmäisen kerran läpi poliisin tapahtumasta laatiman esitutkintapöytäkirjan. Lukiessani hämmennyin siitä, kuinka kuinka poliisi pyrki kokemaan ja merkityksellistämään tapahtumaa matematiikan avulla. Tietokoneohjelmaan syötetyillä mittauksilla tutkijat olivat luoneet kolmiuloitteisen rekonstruktion törmäyksestä. Törmysnopeuksista, lentoradoista ja vaikutusmallinnuksista tuotettiin objektiivinen videomalli, jonka jokainen esitys toimii juurruttaakseen oman kuvansa kiistattomammin osaksi todellisuutta.”

Yksitoista vuotta sitten tapahtuneella törmäyksellä ei ole silminnäkijöitä ja kuljettaja itse oli liian humalassa muistaakseen mitään. Näin on siis täysin mahdotonta koskaan todella tietää, miten törmäys on tapahtunut. Merkitysjärjestelmänä matematiikka kuvaa objektien välisiä yhteyksiä, ei näitä objekteja itsessään tai niiden ominaisuuksia. Photogrammetriaa, valokuvia ja tekstiä yhdistävä installaatioteos esittää kysymyksiä henkilökohtaisen ja julkisen, matemaattisen ja kokemuksellisen tiedon luonteista. Millaista tietoa ja merkityksiä matemaattiset mallinnukset voivat lopulta meille tarjota?

Näyttelyt jatkuu 7.1.2023

Galleria Rajatila lähtee toivottavasti ansaitulle joulutauolle ja avaa ovensa taas ensi vuonna!

Rajatilalla on kerinnyt sattuun ja tapahtuun kaikenlaista vuonna 2022: näyttelyitä, live-musiikkia, elokuvaesityksiä ja kaikkien rakastama julkisivuremontti 😅

Kiitos kaikille kävijöille, taiteilijoille ja muutenkin toimintaamme osallistuneille kärsivällisyydestänne ja ymmärryksestänne hektisten järjestelyidemme kanssa 🙏

Vuoden ensimmäiset näyttelyt tulevat Laura Kopiolta ja Henri Airolta 7.1.-24.1.2023 ja avajaiset ovat 6.1. Tervetuloa!

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta! 🎅🎆