Yaser Talebi – I Won’t Remain Alone

VIDEOKOPPI | 23.9.–10.10.2023

Synopses:
Seyed Jalal, a blind 86 years old man and his wife Bibi Soraya, 80 years old with chronic nerve disease live in poverty conditions. Their two sons moved to the city. They got devastating news about their son’s brain death. The old fragile blind father has to make a decision whether to donate his son’s healthy parts to help 16 other patients.

Five years later, the crew-team visits the old couple. Jalal is now very old, fragile and a sick man. His mind and soul is ready to leave this world. His last wish before he dies, he asked the camera crew-team to find the person with Hassan’s heart. He wishes to rest his head on the person’s chest and die peacefully.

Joel Sievers – Tattoo it on your forehead

YLÄKERTA | 23.9.–10.10.2023

Totta puhuaksemme näyttelytekstit ovat valitettavan usein täyttä sontaa, eikä tämäkään taida poiketa linjasta. Apurahoja haetaan ja saadaan etevästi paskaa puhumalla ja tekstiä tuottamalla. Nämä rahat voidaan sitten käyttää vaikkapa osakkeiden tai sijoitusasunnon ostoon. Miten minä voisin näiden liberaalien älykköjen joukossa pärjätä?

Olen viime vuodet maalannut kuvia omista kokemuksistani. Nyt esillä olevien töitteni sisältö on kenties muuttunut, enkä osaa tai halua avata asiaa enempää. Olen keski-ikäinen juntti, joka maalaa näitä tauluja.

Laura Lowe – Fleur du mal

ALAKERTA | 23.9.–10.10.2023

Kuva stabiilista ja muuttumattomasta luonnosta tuntuu jopa vaaralliselta todellisuudessa, jota värittävät ympäristönmuutos ja epävarmat ennusteet tulevasta. 

FLEUR DU MAL lähestyy maisemaa muutoksen ja ajan tunteen kautta. Pigmenttien ja materiaalien alkemistiset muodonmuutokset kielivät intuitiivisesti luonnon prosesseista. Teoksia johdattelee ajatus väreistä ympäristössä tapahtuvien näkymättömien muutoksien paljastavana tekijänä. 

LAURA LOWE on Helsingissä työskentelevä taidemaalari, joka viimeistelee maisterintutkintoa Kuvataideakatemiassa (2023). Lowen lopputyö Kuvan Kuvät ’23 -näyttelyssä palkittiin Anita Snellman -apurahalla.

Lowe etsii uutta maalauksen kieltä, joka vastaa aikamme kokemukseen muuttuvasta ympäristöstä. Hän synnyttää katsojan silmien edessä muuttuvia maalauksia, jotka reagoivat esimerkiksi lämpötilaan tai valoon tai nousevat pinnasta paksuna massana. Lowe on Biotaiteen seuran jäsenenä kiinnostunut laboratoriolähtöisestä prosessista, joka yhdistää taiteen tieteeseen ja teknologiaan. 

Lowe on aiemmin työskennellyt apurahojen ja residenssien parissa mm. Suomessa, Saksassa sekä Japanissa – jossa hän tutki ihmisen muokaamaa maisemaa. Hän työstää parhaillaan ensimmäistä julkista komissiostaan “Valon hohde kivessä”. Teoskonsepti voitti Hotel GLO Art -taidekilpailun 1. palkinnon sekä ‘yleisön suosikki’ -palkinnon vuoden alussa.

Näyttelyiden vaihto

Galleria Rajatilalla on tällä hetkellä näyttelyidenvaihto meneillään, emmekä ole auki. Seuraavat näyttelyt aukeavat katsojille lauantaina 23.9.

Joel Sieversin ja Laura Lowen näyttelyiden avajaiset ovat perjantaina 22.9. klo 18-20.

Riikka Kupsala – Kankaan paino

YLÄKERTA | 2.9.-19.9.2023

Aloitin tutustumisen pukeutumisen kestävyyteen vuonna 2018, jolloin tyhjensin vaatekaappini asusteista, jalkineista ja vaatteista, jotka olivat lojuneet siellä käyttämättöminä odottaen hävittämistä tai kierrättämistä. Kirjasin ylös näistä pukineista löytyviä tietoja ja täydensin niitä tiedonmurusilla, joita löysin verkosta ja muistini sopukoista. Punnitsin pukineet, jotka painoivat yhteensä 21,8 kg. 

Tein samaan tapaan laajemman inventaarion koko vaatekaappini sisällöstä vuonna 2020. Tuolloin punnitsin vaihtelevassa käytössä olleiden pukineiden yhteispainoksi 38,9 kg. Tämän inventaarion myötä halusin tietää enemmän pukineistani ja niiden matkasta vaatekaappiini sekä siitä, millaisia vaikutuksia pukineillani ja pukeutumistottumuksillani on ekologiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Samalla etsin keinoja kuluttaa toisin. Hankin vähemmän pukineita ja käytin jo omistamiani pukineita pitempään. Vuosina 2020–22 ostin pukineita 2,2 kg edestä. 

Vuoden 2022 lopussa omistin yhteensä 62,9 kg pukineita.

Kankaan paino -näyttelyn aiheena on pukeutumisen kestävyys. Näyttely on kokonaisuus, joka käsittelee henkilökohtaista dataa pukeutumisesta ja koostuu eri menetelmin toteutetuista osista. Tekstiilityö- ja videopohjaiset osateokset välittävät informaatiota pukineista ja niiden valmistuksesta, hankinnasta, käytöstä ja hävittämisestä. Kokonaisuuteen sisältyy Instagram-julkaisuja, jotka ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään liiketoimintaan. Näyttelyn aikana voi osallistua työpajaan, jossa voi tehdä vaatepaikkoja kirjomalla luontoaiheita tilkkuihin. 

Taiteellista työskentelyäni ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Turun kaupungin kulttuurilautakunta ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK. Olen saanut apua näyttelyn toteuttamiseen myös perheen jäseniltä ja ystäviltä. Sydämellinen kiitos tuesta!

Lämpimästi tervetuloa näyttelyyn!

Oheisohjelma

Tee luontoaiheinen vaatepaikka!

Kirjo yhdessä taiteilijan kanssa luontoaiheita kangastilkkuihin. 

Galleria Rajatila la 9.9.2023 klo 12–16

Nykytaideryhmä Kylkiäinen – Hetkellisiä nautintoja tekstiili-installaatio

ALAKERTA | 2.9.-19.9.2023

Nykytaideryhmä Kylkiäinen tutkii sattumanvaraisuutta, kaoottisuutta, käyttökelvottomuutta, kaikkialle työntyvää materiaa ja kertakäyttöisyyttä. Haluamme valloittaa jätevuoria ja kompastua huomaamattomiin liruihin ja lähtökohtiin. Haluamme ymmärtää enemmän ja poistaa päälleliimattua ekologisuutta ja omatunnon pikapesuohjelmia. Haluamme suurennuslasin ja kaukaa katsomisen työkaluilla mataa kohti tämän hetken tajuamista. Iloittelemme suurilla ja painavilla asioilla.

Hartaus ja haavoittuvuus, teosten inhimillinen koko pyrkivät kääntämään tämän hetken välinpitämättömän ja tarkoituksettoman tuotannon toiveajatteluna arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Näyttelyn teokset ovat ehdotuksia arkkitehtonisiksi kaariksi, keraamisiksi ruukuiksi, fossiileiksi, löydöksiksi ja pyhäinjäännöksiksi. Arkista ryönää on venytetty, tungettu, kääritty, ommeltu, maalattu, purettu, leikattu, löydetty ja estetisoitu.

www.kylkiainen.fi

Jared Katsiane – If There Is No Struggle

VIDEOKOPPI | 2.9.-19.9.2023

Statement
I shot If There Is No Struggle with a 1965 Canon Scoopic 16mm camera in the neighborhood where I grew up and still live. The film title comes from an 1857 Frederick Douglass speech: “if there is no struggle, there is no progress”.

Artist Bio
Jared Katsiane is an award-winning filmmaker born in Boston, U.S. His 16mm films and videos have screened at 575 international festivals, including Clermont-Ferrand, Rotterdam, and FESPACO; in museums and galleries; and broadcast on television.

Karl Kaisel – Kõverdama

VIDEOKOPPI | 12.8.-29.8.2023

Statement
I grew up in Estonia in a peatland forest called Kõverdama. At the moment Kõverdama is being prepared to be cut down by a mining company with the goal of expanding the peat extraction for the production ofgardening soils.

The film consists of broken and incomplete 3D scans of beings from
Kõverdama. They tell stories of the place that used to be, is and will
be. In this work, ghosts of trees float above the destroyed landscapes, flowers growing in punctured spaces, memories creeping in the broken world. It’s clear that a forest cannot be reduced to numbers and pictures, a few species or resources. If the destruction is done the result is this haunting presence.

I use 3D scans of flowers grown on the peat from Kõverdama. I grew
two Cypripedium reginae – a close species to Cypripedium calceolus, an endangered flower whose habitat will be destroyed if the mines are expanded. Cypripedium reginae is a way to show how humans adjust the world according to their needs, in this case, being more decorative and commercially available. This peat from the mines is shipped abroad and used as gardening soil and fertiliser for beings far from Kõverdama with the cost of destruction of a whole ecosystem for the resource. It brings up the question of what is valued in this process? It’s clearly not the existing relationships that are ripped apart.

By contrasting the living, the nonliving and digital I create a web of
connections without an edge or a centre, interconnections that exist
as part of an ecological system. With this web, I bring into question the destruction that is done to this land, to the relationships. The story of Kõverdama is a story of humans, non-humans, living and nonliving.

It’s important to respect and value what we don’t yet understand
and perhaps never will. Humans have a tendency to see everything
as quantifiable and making things somehow understandable for the
system that we live in. It’s time to let go of this view of the world in the face of the ecological crisis. Let’s embrace the unknown and respect it, learn from it, let it tell us the story and through that see the values beyond the monetary and measurable, values that are hidden in the relationships.

Artist Bio
I place myself somewhere between artist and designer with a touch of a filmmaker. As a designer I see value in aesthetics as a tool to access the viewers’ attention and as an artist I am interested in the relationships that humans and nonhumans have; the artificial dichotomy and tension that is dividing the world into natural and unnatural. I grew up in Estonia in a peatland forest called Kõverdama, which is the defining aspect of my creative work. I feel a strong connection to that land and everything that is inhabiting it, living or nonliving. Through that connection I see the world as an intertwined relationship expanding through every aspect of life.

Vastapuhe, nyt!

KOKO TILA | 12.8.-29.8.2023

Vastapuhenäyttely on taiteilijoiden ja tutkijoiden yhteistyön tulos, jonka tarkoituksena on herätellä kävijät pohtimaan keinoja vastustaa vihapuhetta. Näyttelyn aikana galleria Rajatilasta muovautuu interaktiivinen, osallistava ja kokeileva tila, joka toimii rajapintana vuorovaikutukselle vastapuheen ja sen eri muotojen äärellä. Kyseessä on prosessinäyttely, jota fasilitoi taiteilija Jenna Jauhiainen.

Näyttelyn toteuttava tieteilijöistä ja taiteilijoista koostuva työryhmä työskentelee rönsyilevän, affektiivisen ja kehollisen merkitystuotannon parissa installoiden gallerian yläkertaan prosessissa syntyviä jälkiä, kuten runoja, piirroksia, valokuvia, muistiinpanoja ja merkityskyllästettyjä esineitä. Gallerian alakerrassa puolestaan on koko näyttelyn ajan pysyvä installaatio, jossa vastapuheen teemoja tutkaillaan erityisesti kuvataiteen keinoin.

Idea osallistavasta ja kokeilevasta tilasta syntyi Koneen säätiön rahoittamassa Vastapuhe-hankkeessa, jossa tutkitaan erityisesti verkkovihan vastustamisen eri muotoja. Hankkeessa on pohdittu tutkimuksen ja aktivismin yhdistämistä eli tuttavallisemmin ‘tutkivismia’. Kokeilut tutkivismin äärellä ovat kulminoituneet kehollisiin, affektiivisiin ja tilallisiiin keinoihin, joilla tuottaa merkityksiä ja käsitellä erilaisia kokemuksia. Näin ollen hankkeessa on siirrytty reaktiivisesta vastapuheesta aktiiviseen ja uudistavaan kommunikaatioon, jonka pyrkimyksenä on rakentaa turvallisempaa julkista tilaa niin internetissä kuin sen ulkopuolellakin.

Usein tieteellinen ja taiteellinen tieto nähdään toisensa poissulkevina. Vastapuhenäyttelyn aikana galleria Rajatilaan syntyy rönsyilevän tiedon tila, jossa tuotetaan merkityksiä ja luodaan uutta, kehollista ja kokemuksellista tietoa yhdessä. Näyttelyn toteuttajien tavoitteena on muokata sekä taiteellisen että tieteellisen tekemisen konventioita, samalla raivaten tilaa vaikuttavalle ja osallistavalle aktivismille.

Vastapuhe-hankkeesta mukana näyttelyn toteuttamisessa ovat Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri ja Tuija Saresma. Lisäksi mukana on Saara Särmä, joka työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa MEMEPOL -hankkeessa.

Osana vastapuhenäyttelyä järjestetään muun muassa seuraavia tilaisuuksia:

Hämäränmetsä – tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus
HUOM! Alkuperäinen tapahtuma-aika peruttu sairastapauksen vuoksi, uusi aika ilmoitetaan pian.

Hämäränmetsä on Susi Nousiaisen tutkivistinen performanssi ja keskustelutilaisuus, joka pohtii verkkovihaa. Performanssi yhdistää livemaalausta ja runonlausuntaa yhdessä yleisön kanssa tapahtuvaan pohdintaan vihapuheen syistä ja seurauksista. Performanssin jälkeen tuotamme yhdessä ajatuksistamme materiaalia osaksi näyttelyä. Osallistuminen on mahdollista myös perinteisemmässä katsojan asemassa.

Miten peleillä muutetaan maailmaa? Paneelikeskustelu pelien keinoista ja vaikutuksista
Sunnuntaina 13.8. kello 16–18

Pelit kommentoivat maailmaa, opettavat asioita ja saavat pelaajan kohtaamaan uusia puolia itsestään. Pelikulttuuri ei kuitenkaan ole ongelmaton, joten millaisia asioita niiden kautta oikeastaan kohtaa? Aiheesta keskustelevat kirjailija Aleksandr Manzos, pelitutkija Usva Friman ja pelinkehittäjät Ilona Tupula ja Julia Helander. Paneelia vetää pelitutkija Jonne Arjoranta.

Meemikoulu: Saara Särmän ja Jenna Jauhiaisen vetämä työpaja meemilukutaidosta
Torstaina 17.8. kello 16-18

Viraalisti leviävät meemit kantavat mukanaan sekä verkkovihaa että yhteisöllistä resilienssiä, joka toimii osaltaan keinona vastustaa verkkovihaa. Meemilukutaidossa erityisen tärkeää on yhteisöllisyys – meemilukutaito ei ole yksilösuoritus. Työpajassa harjoitellaan meemilukutaitoa huumoria unohtamatta.

Vastapuhepaneeli – keskustelutilaisuus vihapuheen vastaisesta työstä
Torstaina 24.8.2023 klo 16–18

Vastapuheen käsite on kuluneen vuosikymmenen sisällä noussut esiin keinona vastustaa erityisesti internetissä levitettävää vihapuhetta, haastaa mustamaalaavia stereotyyppejä ja korjata disinformaatiota. Millainen on vihapuheen vastaisen työn tilanne nykyisessä polarisoituneessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jota myös alustatalous ja poliittiset suhdanteet määrittävät? Riittääkö vastapuhe ratkaisuksi, kun aihetta lähestytään vastapuhetta harjoittavien, vihapuhetta kohtaavien tai yhdenvertaisuuden asiantuntijoiden näkökulmasta?

Paneelissa vastapuheesta ja vihapuheen vastaisesta työstä ovat keskustelemassa yhdenvertaisuuskoordinaattori Mikko Ala-Kapee (Tampereen kaupunki), sosiaalisen median ja digitaalisen kulttuurin tutkija Laura Savolainen (Helsingin yliopisto), yhdenvertaisuusasiantuntija Javiera Marchant Aedo (Antiracist Forum) sekä tutkijatohtori Saara Särmä (Tampereen yliopisto). Keskustelua moderoi yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri (Tampereen yliopisto).

Tilaisuuden turvallisuuden takaamiseksi keskustelutilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. Ilmoittautumisia pyydetään viimeistään keskiviikkona 23.8.2023 sähköpostiosoitteeseen vastapuhe@jyu.onmicrosoft.com

Lisätietoja Vastapuhe-hankkeesta: https://vastapuhe.fi

///

The counterspeech exhibition is the result of a collaboration between artists and researchers. The purpose of this exhibition is to make visitors imagine different ways to oppose hate speech. During the exhibition, the gallery Rajatila will be transformed into an interactive, participatory and experimental space, which will act as an interface for interaction with counterspeech and its various forms. This is a process exhibition facilitated by the artist Jenna Jauhiainen.

The working group of researchers and artists carrying out the exhibition are working with sprawling, affective and bodily production of meaning, installing the upper floor of the gallery space with various traces born through the process, such as poems, drawings, photographs, notes and meaning-saturated objects. On the basement floor of the gallery, there is a permanent installation throughout the exhibition, where the themes of counterspeech are explored, especially through the means of visual art.

The idea of a participatory and experimental space was born in the counterspeech project funded by the Kone Foundation, which specifically investigates different forms of resistance to online hate. The project has considered combining research and activism, or more familiarly, ‘research-activism’. Experiments with research-activism have culminated in bodily, affective and spatial means to produce meanings and process different experiences. Thus, the project has moved from reactive counterspeech to active and innovative communication, the aim of which is to build a safer public space both on and off the internet.

Often, scientific and artistic knowledge are seen as mutually exclusive. During the counterspeech exhibition, a space of sprawling knowledge is created where meanings are produced and new, bodily and experiential knowledge is created together. The aim of the organizers of the exhibition is to modify the conventions of both artistic and scientific creation, while making space for effective and participatory activism.

Jonne Arjoranta, Jenna Jauhiainen, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Susi Nousiainen, Reeta Pöyhtäri and Tuija Saresma from the Vastapuhe project are involved in the realization of the exhibition. In addition, Saara Särmä, who works in the MEMEPOL project funded by the Academy of Finland, is also involved.

The following events will be organized as part of the counterspeech exhibition:

Hämäränmetsä – research-activist performance and discussion event
NOTE that the performance has been cancelled due to illness. New time will be announced soon.

Hämäränmetsä is a research-activist performance and discussion event which reflects on online hate, organized by Susi Nousiainen. The performance combines live painting and poetry recitation with a discussion with the audience about the causes and consequences of hate speech. After the performance, together we produce material from our thoughts as part of the exhibition. Participation is also possible in a more traditional spectator position.

How do games change the world? Panel discussion on the means and effects of games
Sunday 13.8. from 4 to 6 PM

Games comment on the world, teach things and make the player face new aspects of themselves. However, game culture is not problem-free, so what kind of things do you actually encounter through it? The topic will be discussed by writer Aleksandr Manzos, game researcher Usva Friman and game developers Ilona Tupula and Julia Helander. The panel is chaired by game researcher Jonne Arjoranta.

Meme School: A workshop on meme literacy led by Saara Särmä and Jenna Jauhiainen
Thursday 17.8. from 4 to 6 PM

Memes that spread virally carry with them both online hate and communal resilience, which serves as a means of resisting online hate. Community is especially important in meme literacy – meme literacy is not an individual practice. In the workshop, meme literacy is practiced without forgetting humor.

More information about the Vastapuhe project: https://vastapuhe.fi

Näyttelynvaihto

Galleria Rajatilalla on tällä hetkellä näyttelyidenvaihto meneillään, emmekä ole auki. Seuraava näyttely aukeaat katsojille lauantaina 12.8.

Vastapuhe, nyt!-näyttelyn avajaiset ovat perjantaina 11.8. klo 18-20.

Rajataide ry kesänäyttely – Sofi Häkkinen ja Sanni Saari

GALLERIA MUUNTOTILA | 29.7-20.8.2023

Rajataide ry:n kesänäyttely esittelee kahden yhdistyksen taiteilijan installaatiot Galleria Muuntotilassa. Näyttelyn on kuratoinut Rauha Aaltonen yhteistyössä Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden sekä Rajataide ry:n kanssa.

Sofi Häkkisen (s. 1990 Oulu) teos Things that live in plastic houses shouldn’t throw stones (2023) koostuu kasvihuoneesta, joka suojaa sisäänsä pop-teemoista ammentavia veistoksia. Häkkisen käyttämät arkipäiväiset materiaalit tuovat nyrjähtäneen humoristiset teokset lähelle katsojaa materiaalien tuttuuden kautta. Teoksen nimi on väännelmä englanninkielisestä sanonnasta “people who live in glass houses shouldn’t throw stones”, mikä tarkoittaa, ettei pidä kritisoida muita virheistä tai vioista, joita itsessäkin on. 

Sanni Saaren (s. 1990 Rauma) A Visitor On The Set (2023) mediainstallaatio koostuu valokuvista, videoprojisoinnista, valoteoksesta ja äänestä. Teos on saanut alkunsa residenssissä Bergenissä. Vuonojen keskellä sijaitsevan satamakaupungin öisistä valoista ja äänistä kerätty materiaali muokkaantui teoksessa unenomaiseksi esitykseksi. ”Kamera näyttäytyy minulle maagisena välineenä, joka tekee näkyväksi jotain jo kadonnutta ja näkökyvyn kantamattomissa olevaa. Taiteen kautta voin pyrkiä löytämään enteitä ja ehkä jopa yliluonnollisia kokemuksia, joiden kautta saan lohtua voimattomuuden kokemukseen.” Saari luo tunnelmallisia tilallisia installaatiota valokuvan, videon, tekstin ja äänen keinoin. 

Rauha Aaltonen (s. 1990) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja kuraattori. Aaltonen pyrkii kuraattorina mahdollistamaan taiteellisen työskentelyn kokeellisuutta tilassa. Häkkisen ja Saaren teosten keskustelussa Aaltosta kiinnostaa erityisesti heidän työskentelynsä paikkasidonnaisuus, installaatio taiteellisena ilmaisuna sekä taiteilijoiden kyky muuntautua ja kehittyä.

tampere.fi/galleriamuuntotila

Rajataide ry’s summer exhibition presents installations by two of the association’s artists in Galleria Muuntotila. The exhibition has been curated by Rauha Aaltonen in cooperation with Rajataide ry.

Sofi Häkkinen‘s (b. 1990 Oulu) artwork Things that live in plastic houses shouldn’t throw stones (2023) consists of a greenhouse that shelters sculptures inspired by pop themes. The everyday materials used by Häkkinen, such as cardboard, macaroni and modeling wax, bring the grotesquely humorous works close to the viewer through the familiarity of the material. The title of the work is a twist on the saying “people who live in glass houses shouldn’t throw stones”, which means that you shouldn’t criticize others for mistakes or faults that you also have in yourself. “I want to give space to incompleteness, imperfection, and the fact that one can and should change one’s mind in the light of new information, thoughts and feelings.”

Sanni Saari‘s (b. 1990 Rauma) media installation A Visitor On The Set (2023) consists of photographs, video projections, light art and sound. The installation started in the BEK – Bergen Center for Electronic Arts residency in Norway. The material collected from the nighttime lights and sounds of the harbor town located in the middle of the fjords was transformed into a dreamlike performance in the work. “The camera appears to me as a magical tool that makes visible something that has already disappeared and is out of sight. Through art, I can try to find omens and maybe even supernatural experiences, through which I can find solace when experiencing powerlessness.” Saari creates atmospheric spatial installations using photography, video, text and sound.

Rauha Aaltonen (b. 1990) is a visual artist and curator living in Helsinki. As a curator, Aaltonen aims to enable the experimental nature of artistic work in the space. In the discussion of Häkkinen’s and Saari’s works, Aalto is particularly interested in the site-specificness of their work, the installation as an artistic expression, and the artists’ ability to transform and develop.

Natasha Cantwell – Leave Your Body

VIDEOKOPPI | 22.7.-8.8.2023

Statement
Shot within the constraints of Melbourne’s ongoing COVID-19 lockdowns, ‘Leave Your Body’ features the apartment where the filmmaker spent the better part of 2020 and 2021. However, where she sees a prison, her partner Sean sees a sanctuary. To him these five rooms are a fortress, not only protecting them from the virus, but also from the social pressure to interact with strangers. Portraying a fictitious version of himself (as well as the film’s various intruders) he defends his solitude while quietly losing touch with reality. ‘Leave Your Body’ is a celebration of isolation, but also an acknowledgement that the longer confinement continues; the harder it is to rejoin society.

Artist Bio
Spanning music video, fashion photography and art projects, Natasha Cantwell‘s work openly embraces awkwardness while drawing from the absurdity of human behaviour. Her 16mm experimental films have screened at festivals and exhibitions worldwide, including Experiments In Cinema in the U.S. and the European Media Art Festival and Stuttgart Filmwinter Festival For Expanded Media in Germany. Alongside her art practice, she produces and curates for festivals and galleries, including the Auckland Underground Film Festival, Channels: The Australian Video Art Festival and the Victorian Archives Centre Gallery. She is currently based in Melbourne, Australia.