Author: Tiedotus

ALAKERTA | 14.10.-31.10.2017

Katson tyhjää maisemaa ja oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaikki toimii kuten ennenkin, paitsi sujuvammin, jos asiasta jotain pitää sanoa. Kun yksi päättyy, jo toinen korvaa sen, ja näin se jatkuu. Kehitys on kehittynyt, olemme parempia kuin koskaan, vaikka tiedämmekin jokaisen juhlan päättyvän aikanaan.

When in Bloom on balladi viimeisen 150 vuoden länsimaisen kehityskulun seurauksista, joista nautimme nyt. Tai ehkä vasta huomenna. Se on laulu suloiselle talouskasvulle at all cost baby ja päätöksille joita on vain tehtävä sillä on tuottavampaa tehdä kuin olla tekemättä, se on omistettu Sigmund Freudille ja kumppaneille, joiden uurastus on tuonut meille Ymmärryksen Itsestämme, uudelle imperialismille, sekä kaikelle kikyttelylle ja tsemppikulttuurille, oh yes we can, yes we certainly can! Kiedon villatakin harteilleni sillä kesäilta on hieman vilakka, järjeltä käy tuulen vire. Kaikki on vaan kaunista eikä mikään tee kipeää.

Videoiden musiikista vastaa Miro Mantere.

Videoiden valmistamiseen ovat lisäksi osallistuneet Ida Backer, Juha Forss, Aki Hämäläinen, Hanna Iitti, Sanne Katainen, Esa Kirkkopelto, Jonna Lehto, Jemina Mantere, Minja Mertanen, Are Nikkinen, Sanni Priha, Aino Päivinen, Teemu Päivinen, Eija Ranta, Juha Sääski ja Paula Tella.

Videoteoksen toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

YLÄKERTA | 14.10.-31.10.2017

All the cool shit is happening while I try to entertain myself to death. I’m just sitting here vegging out in front of images, demonically possessed by boredom; experiencing the martyrdom of indifference. Knowing no better way to lose myself in immanence. Always seeking new transgressions, always waiting for metamorphosis.

MEANWHILE IN FINLAND the right wing revolution is introducing the most brutal, unjust and unrestrained form of neoliberalism – rebranding Thatcherism to new extremes. It has been chosen to guide us into the scene of post-democracy, to the end of the scene of the political and social. We have lost our last fetish – democracy, it is deprived of its substance, it survives as an empty form. This illusory political and ideological vacuum has been filled by the identity politics. The so-called tolerant and progressive liberals, from the left and right, and their identity politics (politics of the self, politics of conduct) dictates the cultural and social discource, it defines which are the legitimate “political” issues and dominates the media ecosystem. This fucked up combination and confusion of liberalism, neoconcervatism, neoliberal free-market orthodoxy, leftist moral panic, populism and the gender and sexual orientation “politics”, is fragmenting the collective subversive potentiality. It is preventing new radical political imagination to emerge, and making impossible all fundamental critique and confrontations with the real ruling political and economic elite. The depoliticized and de-ideologized identity politics is designed to institutionalize social and economic inequality; to legitimise neoliberalism, to naturalise it as hegemonic ‘common sense’. It is providing an ideal smoke-screen to annihilate the last remains of the welfare state, and to freely capitalize, commercialize and privatize everything, without any restraints. NOBODY CARES. WHY? BECAUSE FUCK YOU THATS WHY. Not a hint of resistance, struggle or refusal, only their obedience, conservatism, political correctness, double standards, essentialism, tribalism, moralism, self-righteous indignation, complacent solipsism, self-absorbed naivety, deluded narcissism… We are transfixed at a stage of apparent destruction that doesn’t take place. It is kind of a threshold of inertia, transporting us to the ecstatic indifference. THAT’S THE CODE, AND WE ALL LIVE BY IT. DILL WITH IT!

SOMETIMES I POST POLITICAL SHIT JUST TO PISS PEOPLE OFF, THEN I’M LIKE BUT WAIT! THERE’S MORE! Politics of Indifference – exhibition is playing with the fragments of the aesthetic and linguistic production of reality. It is a re-creation of the original copypasta, to be used as a illustration of the domain of capitalist reality and its ideological space. It is a description of the society and culture in a state of indifference, implosion and entropy.

Teoksen toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

YLÄKERTA | 23.9.-10.10.2017

He Wdet Welinet

Waltaosa taiteiliojsta ciriota hacemvxia, lveteloi ansioitan, pite neytelyite, cvwa ja cvwaile teoxien. Heile iotca eiwet ceyte neite tööwaiheita taitesan, he ouat vlcotaitelista toiminta: tööskentely apvrahan samisexi mahdolista oicean tööskentelyn; galeria on tyhie tila ione itze teos panan neytile; navhvri taltioi hilja warsinaista esityste.

Ehcä neme tele hetcele taiteiliojden jajetumat welinet ouat wdenlaisen, tese aiasa meite paremin puhutelevan taiten welineite. Miten iocin sirtyme welineste tai menetelmeste toisen mulista cokemusta voi tuntea vain hene tapahtuesa. Cexintö halcaise aian cahtia: aican ennen ia aican iälcen. Cun sirtyme on ohi, wsi weline on lesne caikes.

Mesopotamialaiset neciwet nelie tuhata woota siten miten ciwenhacatu laci muti heide elemense, Gutenberg pooli woosituhata siten miten cirianpainanta muti cirjalisuta ja Agricola himan mööhemin mite somen kieliste iej pois hene mahdutaesan heite latinalaise akoston. Mite somen ciriakieli oli Agricolale, on meile esimercixi internet ja tecoely. Muistan aian ennen internetie, muten osa cuwitela tulewaisuta ilman hente. Eleme viele aica ennen tecoely muta io hene odotuxensa on mutanut caiken.

Cunelcam sijs tarqemin heite – nimme iol esiteydyme, ceytetyimpie hymiöitäme, apvrahahakemuxisame wilisewie awainsanoia – iotca tietevet enite paitzi itzesten möös meiste, coska loome heide cansan oma itzeheme.

Hem Newe Media

Moste artistae writen applicaciouns, listen achevementes, putten on showes, taken pyctures and videoes of thyne peces. Thes aren extra-artistic activités to thes artistae hwo doth ne enclude nat hem in thyne werkes: the werke thats putten into getting a grante maketh possible the reale artistic werke; the galerie is an emty space wher oan displayeth thyne art werkes; the recordour scilente captureth the actuel performaunce.

Thes media hwo aren moste wydly schered by artistes today may be the media of a newe kynde of art hwo betre speaketh to us in thes tymes. Hwu a schift from one medium to the other rocketh oans entere experience can onlych be felt as they are happening. Enventions splitteth tyme in twa: to the tyme before and the tyme after. Whan the schift to a newe medium hath happened, the newe medium informeth everything elles to.

The mesopotamians sawn sum fower millennia ago hwu the lawe, inscribede in stan, chaungede their lyfs, Gutenberg 600 yeers ago observede hwu mechanical reproduction changede literatuer and a litel latere Agricola saw what was left oute from the Finnish languages when he hem transcribeth in Latin scripte. What the written Finnish language was to Agricola, the internet and artificial intelligence aren to us. I remembrst the tyme before the internet but can ne imaginst nat a future withouten hem. We are stille living the tyme before artificial intelligence but hir waiting hath alredi changede everything.

Laet us listen more carefully to hem – the nomes we usen to introducen oureselves, oure moste frequently usede emoji, the buzzwordes in oure applicaciouns – hwo know moste nat onely aboute hemselves but alswa aboute us, as its with hem that we schape oure identities and thus oureselves.

www.instagram.com/nikotiinurmisipilainen

ALAKERTA | 23.9.-10.10.2017

Laura Laukkanen esittää Galleria Rajatilassa videoinstallaation Abbedissan kerjuukuppi. Teos jatkaa Laukkasen kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä kartoittavaa näyttelysarjaa. Näyttelysarjan kolmas osa tarkastelee teemaa pöytätapojen avulla.

Teoksen taustalla vaikuttaa vahvasti kahden sosiaalipsykologin: Erving Goffmanin ja Norbert Eliaksen kirjoitukset. He käyttävät usein teksteissä ruokailuun liittyviä esimerkkejä ja liittävät ne käyttäytymisen ja tunteiden kehittymiseen. Siinä missä Goffman tutki mielisairaalan käytänteitä paneutui Elias 1500-luvun hovielämään.

Norbert Elias näkee käytöstapojen muutoksessa laajan kehityskulun. Mitä vahvemmin tarkastelemme itseä ja toisia yksilöinä, sitä enemmän välttelemme kehojen kontakteja toisiinsa. Pelkkä ajatus toisten syljen, käsien ja suun sekoittumisesta ravintoomme herättää häpeää. Eliaksen mukaan käytöstavat ovat rakentuneet näkymättömäksi suojamuuriksi. Ne estävät kehojen sekoittumisen.

Kathryn Hulme kirjoitti 1900-luvun alussa osittain tositarinaan perustuvan kertomuksen ”The Nun’s Story”, ”Nunnan tarina”. Sosiaalipsykologi Erwing Goffman viittaa romaaniin klassikkokirjassaan ”Minuuden menetys”.

Luostarin rangaistuskäytäntöihin kuului ”kerjuukuppi”. Rangaistusta kärsivä nunna kerjäsi muilta luostarin asukkailta keittoa lusikallinen kerrallaan. Oleellista rangaistuksessa oli, että nunnat jakoivat annoksestaan vasta silloin, kun he olivat aloittaneet ruokailun. Kerjuutyö jatkui kunnes luostarin nuorin oli jakanut omasta annoksesta ja kuppi oli täyttynyt. Nunnan tuli kestää rangaistus ja olla näyttämättä tunteitaan.

Goffman ja Elias eivät kumpikaan tutki ensisijaisesti ystävällisyyttä. Reitti kohteliaisuudesta ystävällisyyteen ei siitä huolimatta ole pitkä. Videoinstallaatio Abbedissan kerjuukuppi esittää sarjan kohteliaita pöytätapoja ja sen, miten niiden tulkinta muuttuu ystävien kesken.

Laura Laukkanen (s.1984) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2013. Laukkanen työskentelee pääasiallisesti installaation keinoin. Hän käsittelee teoksissa arkisia itsestäänselvyyksiä ja käyttää materiaaleina tavanomaisuudessaan näkymättömiksi muuttuneita esineitä, ilmiöitä ja eleitä. Laukkanen on jäsen Tehonrakentajat-kollektiivissa ja Tampereen Taidehalli -työhuoneyhteisössä.

www.lauralaukkanen.com

Ylä- ja alakerta | 2.9. -19.9.2017

Rajataide ry ja galleria Rajatila juhlivat 20-vuotisjuhlavuottaan!

Juhlavuosi huipentuu Galleria Rajatilan 20-vuotisjuhlanäyttelyyn, johon on pyydetty teoksia Rajatilassa vuonna 1997 näyttelyn pitäneiltä taiteilijoilta: Vesa-Pekka Rannikko, Janne Laine, Marko Lampisuo ja Pink Twins.

http://www.vesapekkarannikko.net/
http://jannelaine.com/
http://www.lampisuo.fi/
http://pinktwins.com/

YLÄKERTA | 12.-29.8.2017

Näyttely on sarja maalauksia, joiden lähtökohtana on kuvitelma keskeneräisestä, vielä muovautuvasta maailmasta. Sokka tutki prekambrin ajan tiedekuvituksia meteoriitteineen ja laavavuorineen, ja ajatteli hetkeä, jolloin Theia törmää maahan ja kuu syntyy. Keskeneräisessä maailmassa kaikki meille tuttu on vielä muodostumassa. Samaa maalari käy läpi maalausprosessin aikana. Muodostuu tuntemattomia alkumeriä ja mantereita, jotka hakevat paikkaansa ja merkitystään maalauksessa.

Ida Sokan (s.1988) maalaukset ovat abstraktin ja esittävän välillä liikkuvia maalauksia, joissa on joko figuratiivisia tai maisemallisia elementtejä. Sokka valmistui Tampereen Ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta keväällä 2016. Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

ALAKERTA | 12.-29.8.2017

Teos on kuvaus suomalaisesta rantamaisemasta. Joen rantaviiva elää jatkuvasti, vesi nousee ja laskee. Teoksessa joella kuljetaan ja sama meditatiivinen, hitaasti liikkuva videokuva maisemasta kertautuu peilikuvana sekä moninkertaisina veden heijastuksina. Peilikuvina toistuvien heijastuksien symmetrian vuoksi ihmismieli alkaa etsiä kuvasta musteläiskätestien ja pilvien katselun tapaan hahmoja, ja kuva lähestyy näin esittävästä lähtokohdastaan huolimatta abstraktia.

YLÄKERTA | 22.7.- 8.8.2017

Pyöriäinen on delfiinimäinen pikkuvalas ja Itämeressä ainoa vakituisesti esiintyvä valaslaji. Itämeren pyöriäispopulaatio romahti noin sata vuotta sitten ja aiemmasta jopa 25 000 yksilön suuruisesta kannasta on jäljellä noin 450 yksilöä. Pyöriäinen on monilla muilla merialueilla elinvoimainen, mutta Itämeressä sen status on äärimmäisen uhanalainen. Norpan alalajia, saimaannorppaa, tavataan vain Suomen Saimaa-järvessä. Saimaannorppapopulaation koon arvioidaan olevan noin 360 yksilöä.

Causes of Death on valokuvasarja ruumiinavauksista, joissa selvitetään pyöriäisten ja saimaannorppien kuolinsyitä.

Ruumiinavausten perusteella on selvää, että Itämeressä erilaiset ongelmat kumuloituvat ja mm. heikentävät pyöriäisten immuunipuolustusta – kuolema johtuu siis usein monien ihmisperäisten syiden yhteisvaikutuksesta. Sekä Itämeressä että muilla merialueilla tärkein ihmisperäinen kuolisyy on kuitenkin kalastuksen oheissaaliiksi joutuminen. Esimerkiksi Pohjanmeressä kalaverkkoihin kuolee vuosittain tuhansia pyöriäisiä. Kalaverkkoihin hukkuminen uhkaa rajoituksista huolimatta myös saimaannorppaa. Ilmastonmuutos vaikeuttaa norppien lisääntymistä, sillä lumipesien rakentaminen vähälumisina ja lauhoina talvina on vaikeaa.

Sarjan kuvissa kuolinsyyt jäävät avoimiksi. Osa eläimistä on kuollut esimerkiksi kalaverkkoihin, osa kohdannut luonnollisen kuoleman. Ruumiinavauksista saadaan paljon suojelutyötä helpottavaa tietoa, mutta toisaalta perusteellinen tutkimus muistuttaa ihmistoiminnan puutteista: toimitaan ensin ja vasta jälkikäteen selvitetään, aiheutettiinko ympäristölle haittaa.

 

ALAKERTA | 22.7. – 8.8.2017

Pimeä kevät -näyttelyssä on
maalauksia,
grafiikkaa,
keramiikkaa,
aikaa,
hilseilevää maalia,
rikkoutuneita posliinikuppeja,
vesivahinko,
tilanteita,
paikkoja,
akvarelleja,
mustetta,
satoja pieniä keramiikkaveistoksia,
viivoja,
paperia,
kananmunankuoria,
taloja,
keppejä,
spagettijäätä,
viimeisiä, hohtavia lumen rippeitä mustaa maata vasten.

Laura Hetemäki on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2012. Hän maalaa ja tekee grafiikkaa. Viimeisen vuoden aikana tekniikoiden rinnalle on tullut myös keramiikka, jota hän esittelee Pimeä kevät -näyttelyssä ensimmäistä kertaa. Hetemäki muutti pari vuotta sitten kaupungista Karstulaan, pieneen keskisuomalaiseen maaseutukuntaan asumaan. Elämä maaseudulla, luonnon ja hiljaisuuden ympäröiminä on vaikuttanut hänen teostensa aiheisiin.

Feast On Art 2017 – Rytmi

YLÄ- & ALAKERTA | 30.6.- 18.7.2017

Planeetan värähtely, sydämen lyönnit, valo, ääni, tanssi, liike, taide, aika, hiukkaset.

Rytmi on tänä vuonna Feast On Art-kollektiivin taidefestivaalien teema.

FOA tarjoilee tänä vuonna ääntä, valoa, veistoksia, installaatioita, maalauksia, piirustuksia, tanssia, performanssia, grafiikkaa, videoita, graffiteja, valokuvaa ja runoutta.

Festivaalit jakautuvat kolmeen tapahtumaan joista ensimmäinen on äänitaiteelle, ääniperformanssille ja musiikille omistettu “Terraario”-tapahtuma. Taiteilijoille luodaan studiotasoinen työskentelytila gallerian yläkertaan niin, että yleisö pääsee tarkkailemaan taiteilijaa työssään. Yleisöä ei päästetä galleriaan sisään vaan he voivat seurata ääniteoksen syntymistä ikkunalasin läpi. Tapahtuma striimataan internetissä reaaliaikaisesti ja yleisö voi kuunnella teoksia (ja seurata työskentelyä) omilla tietokoneillaan ja mobiililaitteillaan. Terraarioon tulee myös Einari Leskisen valoteos.

Terraario, ohjelma:

Pe 30.6.
16.30 – 17.15: Sebastian Boulter
17.45 – 18.45: CND FLP
19.00 – 21.00: Tomutonttu

La 1.7.
15.00 – 16.00: Drei Dunkel jungen plays synthesizers
16.15 – 17.15: Elonkehä
17.30 – 19.30: Grateful Däd
19.30 – 20.00: Leena Pukki

Su 2.7.
15.00 – 15.45: JoyVaa + 1
16.00 – 17.00: Ai-ai
17.00 – 18.00: Oak Ikin Run

Seuraava tapahtuma sisältää päivittäin vaihtuvia taidenäyttelyitä.
Avajaispäivän ke 5.7. ohjelma ilmoitetaan myöhemmin, info: https://www.facebook.com/feastonart

To 6.7.
yläkerta: Matti Lankinen, graffiti
alakerta: Jyri Sinkkonen, piirustuksia

Pe 7.7.
yläkerta: Veera Salmio ja Liisa Ahola, interaktiivinen installaatio
alakerta: Moe Mustafa, piirustuksia

La 8.7.
yläkerta: Joanna Lamberg, maalausinstallaatio
alakerta: Heini Hiltunen, veistoksia
klo 17.00 konsertti: Joonatan Elokuu & Aura Shining Green

Su 9.7.
yläkerta: Miska Koivumäki, videoteos
alakerta: Magnus Hofslagare, grafiikkaa

Ma 10.7.
yläkerta: Ismo Torvinen, digitaalinen installaatio
alakerta: Claudia di Francesco, kollaaseja

Ti 11.7.
yläkerta: Karoliina Paappa, installaatio
alakerta: Ilai Lehto, veistosinstallaatio

Ke 12.7.
yläkerta: Tina Jokitalo, valokuvia ja ääniveistos
alakerta: Minna Salonen, luuinstallaatio

To 13.7.
yläkerta: Mika Pettissalo, performatiivinen installaatio
alakerta: Francesca Cerfeda, maalauksia

Pe 14.7.
yläkerta: Linn Byrkjeland, maalauksia
alakerta: Otso Höglund, video

Näyttelyt gallerian normaaleina aukioloaikoina, ma-pe 13-18, la-su 12-16.

Festivaalien viimeinen osio koostuu esittävistä taiteista.

La 15.7. Runon päivä

klo 12.15: Jukka Ylisuvanto
klo 13.00: Sampo Ilmari Lyymä
klo 14.15: Linn Byrkjeland
klo 15.00: runo-oke

Su 16.7. Tanssin päivä

klo 12.15: Ida Lassila
klo 13.00: Katriina Korhonen
klo 14.00: MO teatterin butoh-laboratorio 2017
klo 15.15: Niina Rajaniemi

Ma 17.7. Performanssin päivä

koko päivä: Mazu Syrjälä, maalausperformanssi
muu ohjelma ilmoitetaan myöhemmin

Ti 18.7. Festivaalien päätösjuhla, musiikkia:

Petra Poutanen-Hurme
Pultergeist
Hervanta Trauma
ym esiintyjiä sekä interaktiivinen some-performanssi
tarkka ohjelma ilmoitetaan myöhemmin.

Festivaalien ohjelma päivittyy osoitteessa https://www.facebook.com/feastonart ,josta löytyvät myös FOA:n muut sosiaalisen median linkit.

Feast On Art on vuonna 2015 perustettu taidetapahtumia järjestävä vapaa kollektiivi.

YLÄKERTA | 3.- 20.6.2017

Aloittaessani työskentelyn tänä vuonna en olisi uskonut olevani niin vihainen itseelleni ja ympäristölleni. Pyrin kaikin tavoin tuomaan työskentelyssäni esille konkretian ja kylmäjärkisenajattelun tehden taidetta taiteen vuoksi. Epäonnistuin, mutta toisaalta epäonnistumiseni oli myöskin eräänlainen oppimiskokemus. Pitääkö kuvan olla poliittisesti korrekti? Miksi taide pitää mykistää kommenteistaan yhteiskuntaa ja vallitsevaa estetiikkaa kohtaan? Ennen vanhaan sanomalehtien pilakuvissa diktaattorit olivat sarvipäisiä paholaisia, maapallo tuhkakasa ja aatteet mytologisia petoja. Se oli viiltävää visuaalista pahanolon ryöppyä ja osoitus siitä, että me ja maailma emme voi hyvin. Hyvinvointimme on painava ja invalidi keho. Aatteemme anonyymeja maskeja, jotka piilottelevat vihapostin takana.

Teokseni ovat groteskeja ja patologisia metaforia kyvyttömyydestä vaikuttaa. Tuntemuksia voimattomuudesta ja tulessa makaamisesta. Mutta todellinen helvetti on silmänsä sulkeminen niiltä.

Jerker Ramberg (s.1989) on TAMKista 2016 valmistunut kuvataiteilija, joka työskentelee ja asuu Turussa. Ramberg työskentelee valokuvauksen, performanssin, maalauksen ja veiston parissa. Vade Retro Perkele on hänen toinen yksityisnäyttely, joka koostuu maalauksista ja veistosinstallaatiosta.

ALAKERTA | 3. – 20.6.2017

Tässä näyttelyssä on esillä ainakin kaksi teosta. Niissä on varmasti seuraavia viimeaikoina minua kiehtoneita asioita: pahvilaatikoita, liimaa, teippiä, pyörimistä ja tutkailua. Näyttelyyn tulevat teokset ottivat veistoksen muodon kun aloin kasaamaan tätä materiaalia. Siihen väliin kertyy hiljalleen se muu jokin, joka tekee möhkäleestä tai röykkiöstä lopulta teoksen. Saattaahan tässä vielä jotain uuttakin mieleen juolahtaa, mutta kyllä ne (ainakin) kaksi teosta kestävät yksinäisyyttäänkin.

Sofi 18.5.2017 klo 22.29

Kannattaa käydä katsomassa tää näyttely on Häkkisen toinen yksityisnäyttely kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen. Hän tekee tällä hetkellä taiteen maisterin opintoja Helsingissä Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art–maisteriohjelmassa.