Karkki Mäkelä: Drift

Alakerta | 1.-18.4.2017

drift (ajautua/ajaantua/hortoilla/kinostua/ohjautua/sorto/sortuma/kasautuma/ajopuu)

Näyttelykokonaisuudessa on kaksi sarjaa, tapettirullille kollaasilla ja akryylillä tehty ”Kuokkavieraat”-installaatio asunnottomista sekä piirtämällä ja akvarellilla toteutettu sarja ”Aina nälkä” leipäjonon asiakkaista.

Eriarvoistavan ajattelutavan lisääntyminen jakaa ihmisiä meihin ja muihin. Vain omaa joukkuetta kannatetaan. Vieraaksi koettuihin on vaikeampi samaistua tai tuntea empatiaa. Nimby-ajattelu kukoistaa, vaikka matto voi kadota jalkojen alta yllättäen keneltä vain. Näyttelyn teosten hahmojen abstrahointi korostaa yksilöllisyyden ja inhimillisyyden sekä stereotypioiden ja ennakkoluulojen ristiriitaa – hahmot ovat yhtä aikaa häilyväisiä ja toisiinsa sulautuvaisia muodoiltaan mutta yksityiskohdat nostavat esiin persoonaa.

”Kuokkavieraat”-installaatio

Syrjäiset tilat keräävät paikalle heitä, ketkä eivät ole tervetulleita muualle. Köyhät, kodittomat tai kerjäläiset koetaan häiritseviksi, möröiksi, joita halutaan vältellä ja jotka halutaan piilottaa. Kuokkavieraat-installaatio kuvaa näitä ihmisiä keitä kohdellaan kuin haamuja.

”Aina nälkä” -sarja

Kuva-aiheina ovat leipäjonoissa seisovat ihmiset. Näinä aikoina yhä useampi putoaa köyhyysrajan alapuolelle joutuessaan muun muassa irtisanotuksi tai pätkätyöläiseksi. Eriarvoisuus on kasvanut räikeästi; samaan aikaan kun syömäkelpoista ruokaa heitetään kaikkialla roskiin, leipäjonot pitenevät ympäri Suomea. Jonot muodostuvat tavallisista ihmisistä, joilla jokaisella on oma tarinansa jonoon päätymisestä.

Karkki Mäkelä (s.1982) on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Mäkelä työskentelee pääasiallisesti akryylillä, kollaasilla ja monotypialla, yhdessä ja erikseen. Häntä kiinnostavat ristiriitojen esiintuominen ja tarkoituksellisuus sekä tarkoituksettomuus sekä ilmaisussa että kanssakäymisessä.

Happy Ending – lopputyönäyttely

Ylä- ja alakerta | 11.3. -28.3.2017

Tämä on kaiken ihanan kaunein ja rumin ultimaattinen kliimaksi, jota kaikki ovat varpaat hikoillen odottaneet. Tämä on fiktionaalisen juonen lopetus, jossa melkein kaikki kääntyy hyväksi päähenkilöille, heidän apulaisilleen ja kaikille muillekin pahiksia lukuun ottamatta. Hyvään lopetukseen liittyy aina opetus.

Happy Ending on Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen suomenkielisen koulutusohjelman viimeisten opiskelijoiden lopputyönäyttely vuonna 2017. Näyttelyssä on mukana 19 valmistuvaa kuvataiteilijaa, joiden teokset ovat esillä Taidekeskus Mältinrannassa, Valokuvakeskus Nykyajassa sekä Galleria
Rajatilassa.

_________________________

Happy Ending-näyttelyn taiteilijat ja teokset Galleria Rajatilassa

Juho Järvi
Kivettynyt Limbo / Petrified Limbo
Videoteos, stereo ääni
Pituus: 10min
Näyttelijät: Anni Waris, Arsi Keva ja Laura Kuusa

Ville Nieminen
KAIKUKAMMIO / ECHOCHAMBER
Interaktiivinen ääni-installaatio

Mikko Silvennoinen
Tiettömän tien pää / The End of the Non-Existent Road
Kaksi kanavainen videoinstallaatio
16:9, 25’00’’, stereo

Ville-Matti Tenovirta
Ultrasosiaalinen nisäkäs / Ultrasocial mammal
videoteos
Pituus: 9min

_________________________

Näyttelypaikat ja ajat:

Mältinranta 4.3. – 20.3.
Nykyaika 4.3. – 27.3.
Rajatila 11.3. – 28.3.

Mari Ljokkoi: Naapuri ja etäisyys

Alakerta | 18.2. – 7.3.2017

Naapuri ja etäisyys -näyttelyyn kuuluu kolme videoteosta vuosilta 2014-2016. Teoksia yhdistää videopäiväkirjamainen tyyli sekä pohdinta ajasta ja tarkkailemisesta.

Tarkkailija on kuvattu syksyllä 2014 Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Teos sai alkunsa, kun taiteilija kutsuttiin sinne elokuvafestivaaleille sähköpostiviestillä. Maata pidetään Euroopan viimeisenä diktatuurina ja teoksessa kuvataan sitä, seurataanko taiteilijaa vierailun aikana. Etäisyys 2160 km on Tarkkailijan tavoin matkakertomus. Sen lähtökohtana on ollut turhasta lentämisestä luopuminen ympäristösyistä, ja siksi teoksessa siirrytään Helsingistä Venetsiaan maapallon pintaa pitkin. Siinä missä lentomatka olisi kestänyt alle kolme tuntia, matkaa tehdään nyt kolme vuorokautta. Etäisyys 2160 km noudattaa aikaskaalaa; jokainen matkan tunti vastaa 5 sekuntia videolla. Naapuri-teoksessa ollaan Helsinginkadulla, joka 1900-luvun alussa kaavoitettiin pariisilaistyyliseksi bulevardiksi. Ikkunasta näkyy vilkas katuelämä ja vastapäinen talo, jossa kertojan isotäti on asunut. Hän on nähnyt saman kadun ja näkymän, mutta eri maailman.

Mari Ljokkoi on kuvataiteilija, joka työskentelee etupäässä videotaiteen ja dokumentaarisen elokuvan välimaastossa. Hän on opiskellut nykytaiteen ja visuaalisen kulttuurin lisäksi maantiedettä, mikä näkyy teosten aiheissa. Useissa hänen teoksissaan yhteiskunnalliset aiheet yhdistyvät henkilökohtaisiin kokemuksiin ja ilmiöitä tarkastellaan suhteessa aikaan. Näiden teosten lähtökohtana ovat suuremmat teemat, mutta tulokulma ja kerronta liikkuvat arkielämän tasolla.

Näyttelyä on tukenut Visek.