Yläkerta | 2/7/2016-19/7/2016
Muistelmia maailmasta, jota ei enää halunnut katsoa. Minkälaisia muistikuvia jäi olemassaolosta, jonka muodot ja käsitteistökin vähitellen unohtuu. Jos aktiivisesti on katsomatta ulkoista todellisuutta ja sen valmiiksi annettua selitystä, alkaa nähdä paremmin sisäisiä tapahtumia. Muistot oudoista yksityiskohdista yhdistyvät ja luovat kokonaisuuden olemisesta, siitä miltä elämä oikeasti näyttää. Maailmasta on poistunut kaikki ulkoiseen todellisuuteen viittaavat ihmisten luomat infrastruktuurit ja kulttuurin mukanaan tuomat esineet, jopa kasvojen ilmeet tuntuvat merkityksettömiltä. Kuin olisi ollut poissa maailmasta vuosia ja yrittäisi muistella, miltä maailma ja ihmiset näyttävät. Kaikki turha unohtuu ja jäljelle jäävät vain taivas ja maa, tuntoaistiin perustuva muistikuva ihmisyydestä. Valotapahtumatkin ovat kuin epätäydellisesti rakennettu häilyvä muisto valosta.
Maalaukseni ovat eräänlaisia tyhjiä näyttämöitä, joissa tapahtuu jotain paikalleen seisahtanutta, epämääräistä ja hämmentävää. Esiin nousee ihmisten välisiä psykologisia tiloja, välähdyksiä hetkistä, joissa käsitteet eivät vielä ole muodostuneet. Maalauksissa tutut asiat näyttäytyvät vieraina ja outoina, jotta ne voisi kokea ehkä syvemmin.