Veera Inkeri & Heidi Katajamäki — Jää erillä

Yläkerta | 28.1. -14.2.2017

Veera Inkerin ja Heidi Katajamäen yhteis­näyt­te­ly Jää eril­lä on tilal­li­nen näyt­te­ly, joka syn­tyy pro­ses­sin kaut­ta Galleria Rajatilan ylä­ker­taan. Teokset ovat suun­ni­tel­tu suo­raan Rajatilaan, ja lopul­li­seen muo­ton­sa ne tule­vat saa­maan kun Katajamäki ja Inkeri ins­tal­loi­vat teok­sen­sa näyt­te­ly­ri­pus­tuk­ses­sa suo­raan tilaan. Jää erillä näyt­te­lyn läh­tö­koh­ta­na on ollut tila. Inkeri ja Katajamäki poh­dis­ke­le­vat töis­sään yksi­lön sisäi­siä tilo­ja, ryh­mien sosi­aa­li­sia tilo­ja sekä mei­tä ympä­röi­viä fyy­si­siä tilo­ja ja nii­den muu­tok­sia. Installaatiot otta­vat kan­taa tilaan­sa ja toi­siin­sa.

Veera Inkeri tuo Galleria Rajatilaan veis­to­sins­tal­laa­tion, joka sul­kee kat­so­jan ulko­puo­lel­leen. Yksi veis­tos on hah­mo kuten ihmi­nen­kin, mut­ta sitä ei voi tavoit­taa samal­la taval­la kuin ihmi­sen. Ulkopuolisuus onkin ollut hänen läh­tö­koh­tai­nen tee­man­sa tätä työ­tä aloit­taes­saan. Inkeri on val­mis­tu­nut kuva­tai­tei­li­jak­si tou­ko­kuus­sa 2016 ja on työs­ken­nel­lyt sii­tä asti vapaa­na tai­tei­li­ja­na, yksin työ­huo­neel­laan — eril­lään kol­le­goi­den­sa yhtei­söl­li­syy­des­tä. Opiskeluaikoina Lahdessa vii­mei­set opis­ke­li­jat tii­vis­ti­vät ryh­mä­hen­ke­ään poru­kan hil­jal­leen kutis­tues­sa kun kou­lua oltiin lopet­ta­mas­sa. Tästä eril­leen jou­tu­mi­nen ja pää­se­mi­nen, sekä itsen­sä irroit­ta­mi­nen, jot­ta voi­si taas löy­tää oman äänen­sä on välil­lä ollut myös syy­nä ulko­puo­li­suu­den tun­tei­siin, jot­ka ovat lopul­ta koh­dis­tu­neet hänen omiin vie­lä syn­ty­mäs­sä ole­viin teok­siin­sa.

Heidi Katajamäen teos Pimeä valo on paik­ka­si­don­nai­nen ins­tal­laa­tio, joka koos­tuu eri­ko­koi­sis­ta kan­kais­ta, joi­hin Katajamäki on maa­lan­nut vii­vaa. Materiaaleina on käy­tet­ty hiil­tä ja ges­soa. Viiva, joka on Katajamäen teos­ten kie­li on ole­mas­sao­lon het­kiä, ja tun­net­ta. Jokainen yksit­täi­nen kan­gas on oma teok­sen­sa, joka on teh­ty Pimeä valo ins­tal­laa­tioon. Yhdessä yksit­täi­set kan­kaat muo­dos­ta­vat uuden muo­don, erään­lai­sen kan­gas­röyk­kiön, ja ne saa­vat uuden mer­ki­tyk­sen. Pimeä valo ins­tal­laa­tios­sa Katajamäki tut­kii valon vähe­ne­mi­sen muu­tok­sia tilois­sa. Niin fyy­si­sis­sä kuin sisäi­sis­sä. Henkilökohtaisten havain­to­jen ja ole­mas­sao­lon muu­tok­sien myö­tä Katajamäki tuo sisäi­sen maa­il­man­sa näky­väk­si. Kun valo vähe­nee, ihmi­set saman­ai­kai­ses­ti pak­kau­tu­vat ker­rok­siin ja rypis­ty­vät sisäl­le päin. Valo ja kyl­myys saar­ta­vat ulko­päin ja muut­ta­vat tilo­ja.

Katajamäki ja Inkeri ovat val­mis­tu­neet Lahden Taideinstituutista samal­ta vuo­si­kurs­sil­ta kevääl­lä 2016. Katajamäki ja Inkeri ovat toi­mi­neet yhteis­työs­sä opis­ke­li­ja-aikoi­na ja tämä näyt­te­ly on hei­dän toi­nen yhtei­nen tilal­li­nen näyt­te­ly­pro­jek­tin­sa.