Riitta Forsman — IHMISIÄ JA METALLIA

Ylä- ja ala­ker­ta | 27.1. -13.2.2018

Ihmisiä-sar­ja sai alkun­sa muu­ta­ma vuo­si sit­ten, kun olin ollut pari viik­koa saa­ris­tos­sa. Palasin kau­pun­kiin ja ihmis­vi­li­nä Helsingin kes­kus­tas­sa tun­tui loput­to­mal­ta. Ero saa­ris­to­nyk­si­näi­syy­teen oli suu­ri. Meteli ja ihmis­mas­sa tun­tui­vat vyöryvän päälle.

Uutisissa puhu­taan ihmis­tul­vas­ta ja pako­lais­vyörys­tä. Ne koe­taan arvo­la­tau­tu­nei­na käsit­tei­nä. Vaaditaan huo­maa­maan jokai­nen ihmi­nen arvok­kaa­na yksilönä.

Työsken­te­ly­ni tee­moi­na ovat vii­me vuo­si­na olleet ihmis­ten väli­nen yhteys, introverttius,pelko, tur­val­li­suus sekä tois­ten ihmis­ten ja itsen­sä hyväk­sy­mi­nen. Globaali muut­to­lii­ke vel­voit­taa mei­tä ole­maan jous­ta­vam­pia ja tie­dos­ta­vam­pia.

Käytän työssä­ni usein kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja. Opettelen innok­kaas­ti uusia tek­nii­koi­ta. Tekniikka ei ole kui­ten­kaan itsei­sar­vo vaan väli­ne saa­vut­taa toi­vot­tu lop­pu­tu­los. Työkalu­pak­ki­ni on minul­le rakas.

Käytän usein hidas­ta tek­niik­kaa. Tuntuu hyväl­tä teh­dä mah­dot­to­mas­ta mahdollista.Tekemisen fyy­si­syys on olen­nais­ta ja nau­tit­ta­vaa.

Yhteiskunnallisuus, ympä­ristön tila, hei­kom­man puo­lel­la ole­mi­nen ja huu­mo­ri ovat­mi­nul­le tärkeitä asioi­ta ja syy teh­dä tätä työtä.

Kiitokset Kansan Sivistysrahastolle sekä Greta ja William Lehtisen sää­tiölle.