Niina Kiiveri — Colors slipped away from me

ALAKERTA | 10.3.–27.3.2018

Näyttelyn poh­jal­la on kak­si toi­siin­sa liit­ty­vää muis­tia käsit­te­le­vää havain­toa. Kesällä 2016 isälläni todet­tiin pahan­laa­tui­nen aivo­kas­vain. Näin, miten sai­raus vai­kut­ti isäni muis­tiin aiko­jen ja tapah­tu­mien sekoit­tu­mi­se­na sekä havain­non ja muistijälkien pääl­lek­käi­syyk­si­nä. Toisaalta itse huo­ma­sin tilan­teen vai­kut­ta­van kon­kreet­ti­ses­ti myös omiin havain­toi­hi­ni maa­il­mas­ta. Muistan näh­nee­ni kai­ken haa­lis­tu­nein värein enkä jäl­ki­kä­teen muis­ta tapah­tu­mia väreis­sä. Muistiyritykset vuo­teen 2016 akti­voi­vat minus­sa ensi­si­jai­ses­ti kehol­li­sen tun­to­muis­ti ja vas­ta tois­si­jai­ses­ti sen, mil­tä asiat näyt­ti­vät.

Kun koke­mus on fyy­si­nen ja kaik­kiin ais­tei­hin liit­ty­vä, ei sen sanal­lis­ta­mi­nen ole mah­dol­lis­ta. Kuvalliset muis­tiin­pa­not avaa­vat por­tin muis­tiin parem­min. En muis­ta väreis­sä, mut­ta havait­sen ne voi­mak­kaas­ti. Ajatus on vai­kea. Vaikka näen nyt värit vivah­teik­kai­na, ne jopa hal­lit­se­vat näke­mää­ni yli muo­to­jen ja yksi­tyis­koh­tien, En muis­ta, miten koin ne, vaik­ka sil­loin tun­tui sil­tä, etten voi­si unoh­taa.

Näyttelyssä esil­lä ole­vis­sa teok­sis­sa tut­kin muis­tia ja muis­ti­ra­ken­tei­ta omiin havain­toi­hin poh­ja­ten. Näyttelyni on myös muis­ta­mi­sen pai­kan­ta­mi­sen ja ajal­lis­ta­mi­sen yri­tys. Muistille ei ole osoi­tet­tu eri­tyis­tä paik­kaa ihmi­sen aivois­sa vaan sen ker­ro­taan toi­mi­van her­mo­so­lu­jen yhteyk­sien kaut­ta. Miksi sat­tu­man­va­rai­sil­ta tun­tu­vat asiat säi­ly­vät muis­tis­sa kirk­kai­na vuo­sia, mut­ta jos­kus mer­ki­tyk­sel­li­sil­tä tun­tu­vat tapah­tu­mat sekoit­tu­vat kes­ke­nään.

Työskentelyäni näyt­te­lyn paris­sa on tuke­nut Taiteen edis­tä­mis­kes­kuk­sen Pirkanmaan rahas­to.