ALAKERTA | 23.9.-10.10.2017
Laura Laukkanen esittää Galleria Rajatilassa videoinstallaation Abbedissan kerjuukuppi. Teos jatkaa Laukkasen kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä kartoittavaa näyttelysarjaa. Näyttelysarjan kolmas osa tarkastelee teemaa pöytätapojen avulla.
Teoksen taustalla vaikuttaa vahvasti kahden sosiaalipsykologin: Erving Goffmanin ja Norbert Eliaksen kirjoitukset. He käyttävät usein teksteissä ruokailuun liittyviä esimerkkejä ja liittävät ne käyttäytymisen ja tunteiden kehittymiseen. Siinä missä Goffman tutki mielisairaalan käytänteitä paneutui Elias 1500-luvun hovielämään.
Norbert Elias näkee käytöstapojen muutoksessa laajan kehityskulun. Mitä vahvemmin tarkastelemme itseä ja toisia yksilöinä, sitä enemmän välttelemme kehojen kontakteja toisiinsa. Pelkkä ajatus toisten syljen, käsien ja suun sekoittumisesta ravintoomme herättää häpeää. Eliaksen mukaan käytöstavat ovat rakentuneet näkymättömäksi suojamuuriksi. Ne estävät kehojen sekoittumisen.
Kathryn Hulme kirjoitti 1900-luvun alussa osittain tositarinaan perustuvan kertomuksen ”The Nun’s Story”, ”Nunnan tarina”. Sosiaalipsykologi Erwing Goffman viittaa romaaniin klassikkokirjassaan ”Minuuden menetys”.
Luostarin rangaistuskäytäntöihin kuului ”kerjuukuppi”. Rangaistusta kärsivä nunna kerjäsi muilta luostarin asukkailta keittoa lusikallinen kerrallaan. Oleellista rangaistuksessa oli, että nunnat jakoivat annoksestaan vasta silloin, kun he olivat aloittaneet ruokailun. Kerjuutyö jatkui kunnes luostarin nuorin oli jakanut omasta annoksesta ja kuppi oli täyttynyt. Nunnan tuli kestää rangaistus ja olla näyttämättä tunteitaan.
Goffman ja Elias eivät kumpikaan tutki ensisijaisesti ystävällisyyttä. Reitti kohteliaisuudesta ystävällisyyteen ei siitä huolimatta ole pitkä. Videoinstallaatio Abbedissan kerjuukuppi esittää sarjan kohteliaita pöytätapoja ja sen, miten niiden tulkinta muuttuu ystävien kesken.
Laura Laukkanen (s.1984) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2013. Laukkanen työskentelee pääasiallisesti installaation keinoin. Hän käsittelee teoksissa arkisia itsestäänselvyyksiä ja käyttää materiaaleina tavanomaisuudessaan näkymättömiksi muuttuneita esineitä, ilmiöitä ja eleitä. Laukkanen on jäsen Tehonrakentajat-kollektiivissa ja Tampereen Taidehalli -työhuoneyhteisössä.