Joanna Lamberg — Sairaalloinen Välinpitämättömyys: Morbid Indifference

ALAKERTA | 4.11.–21.11.2017

Lisää ydin­voi­maa, lisää myr­ky­tet­ty­jä jär­viä, kitu­via kalo­ja.
Pentti Linkolan pai­na­jai­nen, ainai­nen…

Oi kuol­lei­ta kuk­kia. Oi rak­kaut­ta.
Eivät näe seu­raa­vaa päi­vää.

Puu itkee ver­ta.
Minä itken
sinä itket
hän itkee.
Tuo ei itke.
Miksei se itke?

Ehkä Se ei käsi­tä, mikä mei­tä itket­tää.

On pal­jon rak­kaut­ta, joka ei näe seu­raa­vaa päi­vää.

Ja lisää pää­tök­siä tekee ihmi­nen,
joka tekee mitä sen huvit­taa

Ei kuka tahan­sa ihmi­nen,
vaan ute­lias ihmi­nen
kokei­le­vaa sort­tia
uudis­tu­mie­li­nen

Mitähän tapah­tuu jos pai­nan tuos­ta?

Ja pää­tök­set tekee
mui­den­kin puo­les­ta
täl­lä­kin ker­taa

yksi kaik­kien puo­les­ta

täl­lä­kin ker­taa
ahke­rin päät­tä­jä
omis­ta­ja

saa­ta­na.

Joanna Lamberg (s.1992, Lemi) on Tampereella asu­va kuva­tai­tei­li­ja. Lamberg on val­mis­tu­nut kuva­tai­tei­li­jak­si Tampereen ammat­ti­kor­kea­kou­lus­ta vuon­na 2016. Näyttelyn teok­sis­sa Lamberg rin­nas­taa luon­non ja yksi­lön pahoin­voin­nin. Luontoa ei voi pes­tä puh­taak­si kun se on ker­ran huo­lel­li­ses­ti tuhot­tu. Mieli on maas­sa, ja maa radio­ak­tii­vi­sen jät­teen pei­tos­sa. Miljardeja ton­ne­ja kai­vos­jä­tet­tä valuu vesis­töön, ja tuho on ikuis­ta. Onko enää mitään teh­tä­vis­sä, kun mie­li ja luon­to ovat saas­tu­neet? Painajaisesta voi herä­tä, mut­ta todel­li­suus tun­tuu ole­van tuo­mit­tu. Lambergin teok­sia on ollut esil­lä mm. Ars Auttoisissa, Pispalan nyky­tai­teen kes­kus Hirvitalolla ja Asbestos Art Space -gal­le­rias­sa Helsingissä.