Sanna Saarenpää – 50.000 vuotta

YLÄKERTA | 13.- 30.5.2017

Minkälaisten ytimien ympärille tuntemamme ihmisyys ammoin syntyi? Mikä aines piiloutuu kokemaamme ihmisyyteen meissä jokaisessa? Taidemaalari Sanni Saarenpään näyttely 50000 vuotta Galleria Rajatilan yläkerrassa 13.–30.5.2017 kertoo tulkintoja universaaleista kyvyistä ja yksilöt yhteen liittävistä tavoista jäsentää maailmaa yhteisten maailmanmallien kautta.

Esillä oleva pienoismaalaussarjan Human Universal Pattern aiheita ovat tiedolle ja sen kertomiselle ammoin annetut aineelliset muodot kuten kulttiesineet, maalaukset ja haudat. Saarenpään kuvissa maailmamme on solmujen, karttojen, merkkien ja rituaalien maailma – ja todellisuus näyttäytyy jäsenneltynä ja merkityksille perustuvana. Onko kokemustemme muoto jotain jota itse kieli kantaa mukanaan kenties viidenkymmenen tuhannen vuoden takaa tai kauempaakin?

Taiteilijaa on kiehtonut tapa, jolla liki kaikki ihmiskätten muovaama herättää tunteen kerran jätetyn viestin tavoittamisesta. Vaikka muinainen sokkeloksi sommiteltu kivitarha ei kerro enää tarkoitustaan, on siinä näyttäytyvä järjestys meidän reittimme tuon labyrintin rakentajan mieleen. Ei ole mitään uutta, joka olisi todella tullut meidän ja esi-isäin väliin.

Saarenpään heleiden guassitöiden pienuuden ja täsmällisyyden yhdistelmä on poikkeuksellinen. Taiteilijalle mittakaava on suora keino luoda katsomiseen yksityisyyttä. ”Pienten teosten kanssa ihminen on kahdenkeskisessä suhteessa aivan fyysisestä välttämättömyydestä johtuen”, Saarenpää toteaa. Hänelle kyllin suurta tilaa suurelle ja eheälle tuntemiselle ei aina löydy kouriintuntuvasta maailmasta mutta mielestä kylläkin. ”Työskentelyni lähtökohta on, että vaatimaton maalaus ei eroa mitoiltaan suuremmista teoksista siinä mielikuvan eheydessä ja pysyvyydessä, jonka teos saavuttaa katsojan mielen sisällä.”

Näyttely on opintonsa Kuvataideakatemiassa viime keväänä päättäneen Sanni Saarenpään (s.1990, Helsinki) ensimmäinen yksityisnäyttely valmistuneena taiteilijana. Hän asuu ja työskentelee parhaillaan Tampereella.

David Muth – On C.D. Friedrich

ALAKERTA | 13. – 30.5.2017

In a series of videos entitled “On C.D. Friedrich”, David Muth engages with the famous German painter and his particular approach to the depiction of landscape. In one video we are presented with a drummer sitting behind his kit who is working the drums. The scene is taking place in the Finnish woods. The framing of the shot has been chosen carefully according to the principles of pictorial compositions that were the landmark of German Romantic painting. Most importantly, the subject is entirely subsumed by the landscape, the drummer is staged in the back of the open volume and therefore becomes a compositional element that is part of the wider ensemble generated by Muth’s visual selection.

In Casper David Friedrich’s universe, nature was posited as a mirror of the soul of
individuals aiming to withdraw from the looming catastrophes of industrial alienation.
But in a state of “transcendental homelessness”, as Georg Lukacs so adamantly put it, individuals increasingly seem to lack the capacity to experience the difference between subjects and environments as aesthetically pleasing. The protagonists in Muth’s video series don’t have the experience of the “sublime”that was so important for Romanticism, and they don’t admire the landscape – instead they appear to be caught up in their own universes, circulating around the suns of their own activities.

Axel Stockburger, 2014