Anni Saijonkivi – Epipremnum pinnatum

YLÄKERTA | 11.8.–28.8.2018

Haluamme usein ajatella, että suomalaisilla on erityisen hyvä ja kaunis luontosuhde, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Tämä ei välttämättä ole totta. Kaltaisillamme metsän keskellä asuneilla kansoilla on historiallisesti ollut paremminkin käytännöllinen, pragmaattinen luontosuhde. Sellainen, jossa omaa luontosuhdetta ei ajatella, vaan metsä on. Luonto on ollut vastustaja, vastoinkäyminen, asia jota hyödynnetään oman selviytymisen materiaalina. Nyt monelta suunnalta samanaikaisesti tuntuu nousevan esiin puhe luontosuhteesta. Luonto on etääntynyt meistä niin kauas, että voimme tarkastella omaa suhdettamme siihen.

Tämä tuttuus ja vieraantuminen ovat vastapari, joka on toiminut polttoaineena luovalle työlleni.

Videoitani voisi kuvailla surrealistisiksi installaatioiksi.

Anni Saijonkivi on Turun Taideakatemiasta vuonna 2015 valmistunut kuvataiteilija, jonka teoksia on aiemmin nähty mm. Turussa, Porissa, Lahdessa ja osana suurempia näyttelykokonaisuuksia. Tämä on hänen ensimmäinen näyttelynsä Tampereella.

Leena Lehti & Kristiina Wallin – kynnys. rajapinta.

ALAKERTA | 11.8.–28.8.2018

 

Leena Lehden ja Kristiina Wallinin videoteos tutkii aikaa ja identiteettiä

Suljen silmät. Hengitän joutomaata, asfalttia, asemakaavaa. Kuusikoita minä hengitän, vuosia. Olen lapsi, joka hengittää, vanhus, olen fragmentti ja hajoava liike.

Videotaiteilija Leena Lehden ja runoilija Kristiina Wallinin teos kynnys. rajapinta. perustuu runon ja kuvan vuoropuheluun. Teos käsittelee identiteettiä, ajan kerrostumien kokemuksellista rinnakkaisuutta ja eri ikäkausien lomittaista läsnäoloa ihmisessä, muistoja ja muistamista.

Teos on syntynyt orgaanisesti, kun runoa ja kuvaa on työstetty samanaikaisesti niin, ettei kumpikaan ole alisteinen toiselle. Teokselle ei ole tehty perinteistä käsikirjoitusta eikä se myöskään ole runovideo, joka kuvallistaisi valmista tekstiä.

Teos on kuvattu super 8mm kaitafilmille ja siirretty omalla projektorilla digitaaliseen muotoon. Kaitafilmille kuvaaminen heijastaa osaltaan niitä ajan temaattisia ulottuvuuksia, joita teos käsittelee. Runoteksti on teoksessa puheena, mutta hetkittäin myös kirjoitusfragmentteina, jotka on kirjoitettu käsin suoraan filmin pintaan. Toisinaan kuvan kanssa kerroksellistuu abstrakteja muste- ja leväelementtejä, jotka niin ikään on työstetty käsin suoraan filmin pintaan.

Runoteksti: Kristiina Wallin

Kuva (kuvaus, ohjaus ja leikkaus): Leena Lehti

Äänisuunnittelu: Petteri Rajanti

Kertojanääni: Marja Skaffari

Näyttelijät: Marja Skaffari, Kaisa Hakala, Otava & Sisu

Leena Lehti on Tampereella työskentelevä elokuvantekijä ja taidekasvattaja. Hän on valmistunut medianomiksi Tampereen AMK:sta 2005 ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta 2013. Hänen teoksissaan toistuvia teemoja ovat naiset, talvi, eteenpäin kulkeminen ja sisäisen maailman sekoittuminen ulkoiseen. Hän käyttää usein teoksissaan kuvausformaattina 8mm kaitafilmiä, sen oman estetiikan ja fyysisen materiaalisuuden vuoksi. Lehden teoksia on esitetty screeningeissä, taidenäyttelyissä ja elokuvafestivaaleilla Suomessa ja ulkomailla.

Kristiina Wallin on runoilija, jolta on julkaistu viisi runokokoelmaa (Tammi). Wallin on tarkastellut runoissaan mm. kommunikaatiota, olemassaolon murtumakohtia ja surun tematiikkaa sekä liikkeen ja jähmettymisen välistä jännitettä. Uusimmalla kokoelmallaan Valon paino (2016) hän oli Einari Vuorela –runopalkintoehdokkaana ja sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Wallinin aiemmista kokoelmista esikoiskokoelma Kengitetyn eläimen jäljet (2005) oli Tanssiva Karhu –ehdokkaana ja kokoelma Murtuneista luista (2007) Runeberg-ehdokkaana ja Einari Vuorela -runopalkintoehdokkaana. Wallinin uusin teos on esseistinen kirjeenvaihto Puutarhakirjeitä yhdessä runoilija Hannimari Heinon kanssa (Atena, 2018). Wallin kirjoittaa myös radiodraamaa.

Teoksen valmistamista ovat tukeneet:

AVEK Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus

TAIKE Taiteen edistämiskeskus

 

Jussi Pirttioja – Uusia maalauksia

YLÄKERTA | 30.6.–17.7.2018

Näyttelyni sukeltaa äärimmäisen subjektiiviseen kuvamaailmaan. Materiaali on kaapattu sattumanvaraisesti esteettisten mieltymysten ja oikkujen ohjaamana. Mukana on hahmoja ja kohtauksia mm. elokuvista, mainoksista ja muistoista. Tavoitteena on luoda itsenäisiä pienoismaailmoja, joissa taiteilija voi olla kuin kotonaan, mutta joiden esittämiin tapahtumiin ja tilanteisiin voi ulkopuolinen katsojakin samaistua. Lopulta työni pohjaavat todellisiin tunteisiin ja elämään. Sidon maalimassan avulla yhtenäiseksi näennäisen hajanaisista lähteistä kaavitut sirpaleet, ja tavoittelen merkitystä kaaoksen keskellä.

Haluan työssäni korostaa maalauksen itsenäisyyttä ilmaisumuotona ja omana kielenään, joka ei ikinä sataprosenttisesti avaudu helppojen kielellisten ja yksinkertaistavien tulkintojen edessä. Siksi se on minulle tärkeää.