Sampsa Sarparanta — Ympäröivä todellisuus

1.9.–18.9.2018

Jatkan ihmisyksilön kuvaamista tässä digitalisaation, ikuisten leikkausten, globaalin kapitalismin, sosiaalisen median ja hullujen kuninkaiden ajassa. Tähän kaikkeen meteliin ja loputtomaan piipitykseen häviää ihminen liian helposti. Läheinenkin…

… toisaalta pyrin saamaan töihini myös jotakin tämän kaiken vastakohdasta. vapaudesta (vaikka vaan hetkellisestä tai sen illuusiosta), omanarvontunnosta, uudesta alusta, toisenlaisen olemisen mahdollisuudesta.

-Maailma on äärettömän ruma, mutta myös äärettömän kaunis.

Näyttely on osa Sarparannan viime vuonna alkanutta ”taidekiertuetta”. Vuonna 2017 pidettiin kuusi näyttelyä, kauimmainen Berliinissä. Tänä vuonna luvassa on toiset kuusi näyttelyä ja kiertue jatkuu vielä vuoden 2019 puolella.

Sampsa Sarparanta (s.1973) on pitänynt 20-vuotisen taiteilijauransa aikana kymmeniä yksityisnäyttelyitä ja osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hänen töitään on muun mm. Kiasman, Turun kaupungin ja Salon taidemuseon kokoelmissa.

Sarparannan maalaukset ovat suoria ja usein poliittisesti kantaaottavia ja provokatiivisia. Aiheisiin ovat kuuluneet niin Sudanin nälkää näkevät kuin Turun makeistehtaan irtisanotut työntekijät, mutta yhtälailla henkilökuvat ja arkiset välähdykset taiteilijan lähipiiristä. Helsingin Sanomat kutsuikin Sarparantaa loistavaksi arjen ihanan kauheuden kuvaajaksi (Tammkuu 2011).

”Sarparanta jatkaa kultakauden mestareiden, etenkin Albert Edelfeltin edustamaa realismin perinnettä, mutta lisää siihen roiman annoksen punk-asennetta.”
-Helsingin Sanomat, Toukokuu 2014

Sarparanta on opiskellut kuvataideakatemiassa. Hän asuu ja työskentelee ateljeessaan Perniössä. Hänet valittiin Taidekeskus Salmelan nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2004.

Sarparanta on tunnettu myös 20 vuoden urasta No Shame punk-yhtyeen laulaja- lauluntekijänä. Hän työstää parhaillaan ensimmäistä sooloalbumiaan.

Jussi Pirttioja – Uusia maalauksia

YLÄKERTA | 30.6.–17.7.2018

Näyttelyni sukeltaa äärimmäisen subjektiiviseen kuvamaailmaan. Materiaali on kaapattu sattumanvaraisesti esteettisten mieltymysten ja oikkujen ohjaamana. Mukana on hahmoja ja kohtauksia mm. elokuvista, mainoksista ja muistoista. Tavoitteena on luoda itsenäisiä pienoismaailmoja, joissa taiteilija voi olla kuin kotonaan, mutta joiden esittämiin tapahtumiin ja tilanteisiin voi ulkopuolinen katsojakin samaistua. Lopulta työni pohjaavat todellisiin tunteisiin ja elämään. Sidon maalimassan avulla yhtenäiseksi näennäisen hajanaisista lähteistä kaavitut sirpaleet, ja tavoittelen merkitystä kaaoksen keskellä.

Haluan työssäni korostaa maalauksen itsenäisyyttä ilmaisumuotona ja omana kielenään, joka ei ikinä sataprosenttisesti avaudu helppojen kielellisten ja yksinkertaistavien tulkintojen edessä. Siksi se on minulle tärkeää.

Camille Auer – Kietoutuminen / Entanglement

ALAKERTA | 30.6.–17.7.2018

olet tässä tilassa ja katsot itsesäsi heijastuksena jostakin muusta, kaikesta muusta. kun valot laitetaan päälle, huonekalut liikkuvat hieman. kauanko tuolla aallolla kesti osua minuun ja miten se hajosi osuessaan ja minäkin hajosin hieman. miten minua ei voi erottaa siitä aallosta kun olen samassa tilassa samaan aikaan. miten persoonapronomini vaihtui sinusta minuun ja maskuliinisesta feminiiniseen ja yleiseen. miten näin itseni sinussa ja sinut minussa. miten meidän atomimme väreilevät todennäköisissä sijainneissaan ja sekoittuvat. seinät, lattia, katto ja kaikki mikä niiden väliin jää. kaikki mitä siihen tilaan tulee ja mikä siitä poistuu. minuun on osunut. olin hetken se, joka luulin olevani ennen kuin ymmärsin, etten ole se joka luulin olevani.

näyttelyn toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

yhteistyössä: Vasla Willberg ja Lulu Hauer

//////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

being in this space looking at your reflection from something else, everything else. when the lights are turned on, the furniture moves a little bit. how long did it take for that wave to hit me and how it broke hitting me and I broke a little too. how I’m inseparable from that wave, inhabiting the same space simultaneously. how the pronouns slid from you to me and masc to fem and general. how i saw me in you and you in me. how our atoms vibrate in their likely positions and intermingle. the walls, the floor, the ceiling and everything between them. everything that enters that space and everything the exits. i’ve been hit. for a moment i was who i thought i was before i realised i wasn’t who i thought i was.

the exhibition has been supported by the Arts Promotion Centre Finland.

in collaboration with: Vasla Willberg and Lulu Hauer

Taija Goldblatt — Olemisesta

YLÄKERTA | 2.6.–19.6.2018

Olemisesta on yksikanavainen animaatioteos. Se on pieni tutkielma olemisesta ja elämänmenosta aikana, jolloin vaatimukset tuottoisasta ja tehokkaasta tekemisestä, suorittamisesta ja läsnäolosta väijyvät meitä jatkuvasti ja joka paikassa.

Olemisesta on toteutettu yhdistämällä piirustusta, videokuvaa ja stop-motion -animaatiota useina päällekkäisinä liikkuvina kerroksina. Teoksella ei ole erillistä alkua tai loppua, vaan katselun voi aloittaa missä vaiheessa tahansa. Teos on ensi kertaa esillä Galleria Rajatilan näyttelyssä kesäkuussa 2018.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

METARIA – Wunderkammer

ALAKERTA | 17.2.-6.3.2018

—Kronikka—
<solstice-protocol>
<Kielo>
#tornit; rakentajat-entiset / #tornit; korkeus [<50] / #entiset; katsella [∞]
#nykyiset; tervehdys [rukous]
#yhteys [entiset]
</Kielo>
</solstice-protocol>

Wunder- tai kunstkammerit eli kuriositeettikabinetit olivat renessanssiajalla syntyneitä ensyklopedisia esinekokoelmia, joita pidetään nykyisenkaltaisten museoiden esiasteina. Ne sisälsivät luonnosta löytyneitä erikoisuuksia, taide-esineitä ja insinööritaidon näytteitä.
Wunderkammereihin rakennettujen symbolisten esinekoosteiden avulla pyrittiin hahmottamaan ympäröivää maailmaa paremmin ja saavuttamaan kokonaisvaltaista ymmärrystä todellisuuden luonteesta. Niissä olevat esineet, niiden esillepano ja suhteet toisiinsa muodostivat pienoismallin maailmasta, sellaisena kuin se niihin valittuja esineitä yhdistelemällä oli mahdollista nähdä.
Alkuperäiset wunderkammerit syntyivät aikana, jolloin kirkon ja kuninkaiden ylivalta todellisuuden määrittelemisessä alkoi murtua. Tieteellinen kehitys avasi uusia näkökulmia todellisuuteen ja muokkasi maailmakuvamme uusiksi. Tietämättömyyden hälventyessä myös jumalat, henget, enkelit ja demonit väistyivät kauemmaksi todellisuuden marginaaleihin.

Historian aaltoliike on kuitenkin tuonut yliluonnolliset voimat taas osaksi arkeamme. Elämme keskellä taikuuden ja ihmeiden aikaa. Kannamme mukanamme voimallisia taikakaluja, joiden avulla ylitämme ajan ja paikan rajat. Saamme niitä käyttäen yhteyden toisiin tietoisuuksiin ja todellisuuksiin. Ne piirtävät meille kuvan maailmasta ja ohjaavat meitä, mutta niiden toiminnasta meillä on vain hämärä käsitys. Mistä tiedämme, että ihmiset joihin olemme yhteydessä jakavat saman todellisuuden kanssamme? Tai että he olisivat eläviä, tai edes ihmisiä? Wunderkammer-tilateos on viesti maailmasta, joka tulee meidän jälkeemme. Se on tekno-okkultistinen rituaalitila, jossa mystinen yhteys menneen, nykyhetken ja tulevan kesken on mahdollista avata.

Wunderkammerin teki työryhmä METARIA, johon tällä kertaa kuuluivat Jyrki Pylväs, Yuko Takeda, Tanja Bastamow, Aki Ala-Kokko ja Petteri Mäkinen. Teos hyödyntää lisättyä todellisuutta ja sen kokemiseksi tarvitset Android- tai iOS -älypuhelimen sekä siihen ladatun ilmaisen Arilyn-ohjelman. Wunderkammerin aikaisempi versio nähtiin Orimattilassa Villa Roosan kesänäyttelyssä 2017.

METARIA kiittää seuraavia: Orimattilan teatteriystävät ry., Pietu Pietiäinen, Jukka Pylväs, Eerika Malkki & Jari Granholm / Villa Roosa, Robust North Oy

Riitta Forsman – IHMISIÄ JA METALLIA

Ylä- ja alakerta | 27.1. -13.2.2018

Ihmisiä-sarja sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun olin ollut pari viikkoa saaristossa. Palasin kaupunkiin ja ihmisvilinä Helsingin keskustassa tuntui loputtomalta. Ero saaristonyksinäisyyteen oli suuri. Meteli ja ihmismassa tuntuivat vyöryvän päälle.

Uutisissa puhutaan ihmistulvasta ja pakolaisvyörystä. Ne koetaan arvolatautuneina käsitteinä. Vaaditaan huomaamaan jokainen ihminen arvokkaana yksilönä.

Työskentelyni teemoina ovat viime vuosina olleet ihmisten välinen yhteys, introverttius,pelko, turvallisuus sekä toisten ihmisten ja itsensä hyväksyminen. Globaali muuttoliike velvoittaa meitä olemaan joustavampia ja tiedostavampia.

Käytän työssäni usein kierrätysmateriaaleja. Opettelen innokkaasti uusia tekniikoita. Tekniikka ei ole kuitenkaan itseisarvo vaan väline saavuttaa toivottu lopputulos. Työkalupakkini on minulle rakas.

Käytän usein hidasta tekniikkaa. Tuntuu hyvältä tehdä mahdottomasta mahdollista.Tekemisen fyysisyys on olennaista ja nautittavaa.

Yhteiskunnallisuus, ympäristön tila, heikomman puolella oleminen ja huumori ovatminulle tärkeitä asioita ja syy tehdä tätä työtä.

Kiitokset Kansan Sivistysrahastolle sekä Greta ja William Lehtisen säätiölle.

Anna-Mari Nousiainen & Sami Sänpäkkilä – IHMISEN IKUINEN UNI

Ylä- ja alakerta | 6.1. -23.1.2018

Näyttelyn traileri: https://vimeo.com/247321319

Ihmisen ikuinen uni -näyttely on Anna-Mari Nousiaisen ja Sami Sänpäkkilän kahden viime vuoden aikana toteuttama mittava videoinstallaatio, joka käsittää 15 uutta teosta.

Teokset kuvastavat taikuutta arjen keskellä, urbaanin ympäristömme sydäntä ja sielua. Teosten pinnan alla virtaavat tekijöiden liberaalit näkemykset ja vasemmistopoliittiset ideologiat. Teoksessa #suomineito sinisiin pukeutunut sinitukkainen nainen nostetaan köyden varassa ylösalaisin puuhun. Teoksessa Kulta Nousiainen leikkaa hiuksensa kultaisen glittersateen keskellä. Yhdessä teoksessa mies lukee palavaa kirjaa.

Pääteemana näyttelyssä on kuitenkin puhtaan eskapistinen taide, joka ammentaa Sänpäkkilän ja Nousiaisen hämmästyttävän samankaltaisesta kulttuurin kulutuksesta. Ikäerostaan huolimatta tekijöiden kulttuuri-identiteetti lepääkin pitkälti samojen Hollywood-elokuvien ja underground-taiteen varassa.

Sami Sänpäkkilä (s. 1975) on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, elokuvantekijä ja muusikko. Sänpäkkilän töitä on ollut esillä Pirkanmaan Triennaalissa, Mäntän kuvataideviikoilla, Tokion Espace Louis Vuitton -galleriassa ja New Yorkin MoMa:ssa. Sänpäkkilä toimi kuvaajana kaksi Jussi-ehdokkuutta saaneessa indie-elokuvassa Samurai Rauni Reposaarelainen, jossa myös Nousiainen toimi valaisijana. Sänpäkkilän debyyttiohjaus The Goodiepal Equation -dokumentti sai ensi-iltansa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla syyskuussa 2017. Sänpäkkilä sai 2014 Pirkanmaan taidepalkinnon.

Anna-Mari Nousiainen (s. 1991) on elokuvantekijä ja taiteilija Pusulan metsistä. Hänen osoitteensa on Helsingissä, mutta työskentely tapahtuu pääasiassa kaukana kaupunkien ytimistä, junissa ja busseissa matkalla periferiaan. Nousiaisen teoksia on esitetty lukuisilla festivaaleilla ja gallerioissa. Hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa Glitter Stories voitti parhaan elokuvan palkinnon Artova Film Festivalilla Helsingissä 2015. Hän on ohjannut useita musiikkivideoita kotimaisille artisteille järjestäen vuosittain myös Musavideorama-musiikkivideotapahtumaa Tampereella.

Sekä Sänpäkkilä että Nousiainen ovat valmistuneet Tampereen ammattikorkeakoulusta, Sänpäkkilä vuonna 2005 kuvataiteilijaksi ja Nousiainen 2016 medianomiksi.