Anatominen Ahtaus -taidekollektiivi — Kiima-aika

Alakerta | 20/2/2016–8/3/2016

Munasolu odot­taa irtoa­mis­taan pimeäs­sä, salai­ses­sa kel­la­ri­dis­kos­sa. Siittiöt ovat val­miu­des­sa. Kuka on oikeas­sa pai­kas­sa illan vii­mei­sen hitaan aikaan? Munasoluun hei­jas­tuu kuvia men­neis­tä, tule­vis­ta ja mah­dol­li­sis­ta tapah­tu­mis­ta. Kellaridiskon osa­not­ta­jat voi­vat vain arvail­la, mitä dis­kon ulko­puo­lel­la tapah­tuu.

Anatominen Ahtaus on tai­de­kol­lek­tii­vi, jon­ka on perus­ta­nut kol­me eri­lais­ta teki­jää. Vappu Tuomisto on elo­ku­van­te­ki­jä, omim­pi­na aloi­naan käsi­kir­joi­tus ja ani­maa­tio­elo­ku­va. Suvi Maaranen tekee kuva­tai­tei­li­jan ammat­tiin val­mis­ta­via opin­to­ja. Elisa Honkanen opis­ke­lee Lähi-idän tut­ki­mus­ta ja suku­puo­len­tut­ki­mus­ta. Tämän lisäk­si Suvi Maaranen ja Elisa Honkanen ovat käti­löi­tä, ja Vappu Tuomisto opis­ke­lee eläin­ten­hoi­ta­jak­si.

Kiima-aika on kol­lek­tii­vin kol­mas yksi­tyis­näyt­te­ly, jos­sa on esil­lä näyt­te­ly­ti­laan suun­ni­tel­tu ins­tal­laa­tio.

anatominenahtaus(at)gmail.com

Riina Palmqvist — Morbid Squirrel

30/1/2016–16/2/2016

– That squir­rel is so fuc­kin mor­bid.
– Cool maaan!

Näyttelyn läh­tö­koh­ta­na toi­mii ihmi­sen itsek­kyys ja itse­kes­kei­syys, välin­pi­tä­mät­tö­myys omaa eli­nym­pä­ris­töään koh­taan sekä kyvyt­tö­myys muu­tok­seen. Hyvinvoinnin ja mah­dol­li­suuk­sien kes­kel­lä ihmi­nen kokee ahdis­tus­ta, tur­hau­tu­mis­ta ja sisäis­tä tyh­jyyt­tä. Negatiivisista tun­te­muk­sis­ta pyri­tään pää­se­mään eroon het­kel­lis­tä mie­li­hy­vää tuo­van mate­ria­lis­min avul­la. Oman edun tavoit­te­le­mi­nen ja elin­ta­son kohot­ta­mi­nen moti­voi ihmis­tä eni­ten, huo­li­mat­ta sii­tä, ovat­ko hänen kei­non­sa eet­ti­siä ja/tai moraa­li­sia. Ihminen tois­taa samaa pak­ko­miel­teis­tä ja epä­toi­vois­ta toi­min­taa, joka joh­taa vie­raan­tu­mi­seen todel­li­suu­des­ta sekä ympä­ril­läm­me ole­van maa­il­man tuhou­tu­mi­seen.

Morbid Squirrel koos­tuu tilaan raken­ne­tuis­ta video- , ääni- ja esi­neins­tal­laa­tiois­ta.

Riina Palmqvist (s. 1985) asuu ja työs­ken­te­lee Turussa. Hän on val­mis­tu­nut kuva­tai­tei­li­jak­si Turun AMK:n Taideakatemiasta vuon­na 2013. Palmqvist työs­ken­te­lee pää­asias­sa video- ja ins­tal­laa­tio­tai­teen kei­noin. Teoksissaan Palmqvist käsit­te­lee ihmi­sen psyy­ket­tä, käyt­täy­ty­mis­tä ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta mui­hin ihmi­siin sekä ympä­röi­vään maa­il­maan.

www.riinapalmqvist.com

Heini Vanhanen — If there is a treasure

Yläkerta | 9/1/2016–26/1/2016

If the­re is a trea­su­re on Heini Vanhasen Galleria Rajatilassa 9.1.–26.1. esil­lä ole­va yksi­tyis­näyt­te­ly.

Aloin poh­ti­maan rahan ole­mus­ta aktii­vi­ses­ti pari vuot­ta sit­ten luet­tua­ni Joseph Murphyn teok­sen ali­ta­jun­nan voi­mas­ta. Murphy heit­ti ilmoil­le hur­jal­ta kuu­los­ta­van väit­teen, että köy­hyys on vain
mie­len sai­raut­ta. Raha ei viih­dy sel­lai­sen hen­ki­lön luo­na, joka suh­tau­tuu sii­hen vält­tä­mät­tö­mä­nä paha­na. Raha pitää rahas­ta ja se naut­tii myös liik­keel­lä olos­ta. Sitä on käy­tet­tä­vä, jot­ta se haluai­si pala­ta takai­sin suu­rem­pa­na jouk­ko­na. Ollakseen rikas tuli­si kye­tä muun­ta­maan omia aja­tus­mal­le­jaan ja ymmär­tää, mitä raha halu­aa.

Rahasta on muo­dos­tu­nut minul­le vai­keas­ti hah­mo­tet­ta­va abstrak­tio, ja näyt­te­lys­sä­ni se muun­tuu entis­tä sym­bo­li­sem­mak­si. Rahasta tulee aar­re, jotain mitä ei kos­kaan tavoi­te­ta. Se on jotain mihin pyri­tään, tun­te­mat­ta vält­tä­mät­tä syi­tä, saa­ti sitä, mitä tavoit­teen saa­vu­tet­tua tuli­si teh­dä.

Minua kiin­nos­taa kuin­ka raha saa ihmi­sen liik­keel­le. Miten se saa ihmi­sen tavoit­te­le­maan menes­tys­tä ja jotain kuvi­tel­tua parem­paa. Etsintä ja halua­mi­nen näyt­täy­ty­vät minul­le välil­lä
epä­toi­voi­se­na, välil­lä koo­mi­se­na, mut­ta aina vält­tä­mät­tö­mi­nä. Mikään ei tule kos­kaan ole­maan tar­peek­si.

Näyttely on gal­le­ria­ti­laan raken­tu­va teos. Esillä on liik­ku­vaa kuvaa, valo­ku­vaa sekä esi­ne­koos­te. Osana teos­ta jaan näyt­te­lyn kävi­jöil­le sata dol­la­ria. Seteleitä tulen pii­lot­ta­maan gal­le­ria­ti­laan koko näyt­te­lyn esil­lä­oloa­jan. Löytäjä saa pitää.

Heini Vanhanen (s.1983) on Turun Taideakatemiasta kevääl­lä 2013 val­mis­tu­nut kuva­tai­tei­li­ja jon­ka pää­asial­li­nen työ­vä­li­ne on kame­ra. Työskentelyssään hän luot­taa havain­noin­tiin ja intui­tioon luo­dak­seen jotain koke­muk­sel­lis­ta. Hänen töi­tään on ollut esil­lä lukui­sis­sa yksi­tyis- ja ryh­mä­näyt­te­lyis­sä.

www.heinivanhanen.com

Hinni Huttunen & Jemina Lindholm — Got buns, hun?

Alakerta | 9/1/2016–26/1/2016

Got Buns, Hun? -teos­ko­ko­nai­suus on mani­fes­ti keho­jen esi­neel­lis­tä­mis­tä vas­taan. Vaahtokarkeilla kuor­ru­tet­tu­jen kom­man­do­pi­po­jen alle jää­vät kas­vot eivät pal­jas­tu kat­so­jal­le. Anonyymit ruu­miin­osat vää­ris­ty­vät ja aal­toi­le­vat hidas­te­tus­sa kuvas­sa. Fitspiration -hash­ta­gil­la löy­tyy Instagramista 3 294 705 jul­kai­sua ja Googlen kuva­haun tulok­set tul­vi­vat genee­ris­tä kau­neus­ku­vas­toa: beau­ty ja sexy -hakusa­noil­la löy­ty­väs­tä mate­ri­aa­lis­ta lähes jokai­nen kuva esit­tää vähä­pu­keis­ta nais­var­ta­loa. Projisoinnin alla kytee hil­jai­nen anar­kia.

Huttunen ja Lindholm ovat val­mis­tu­neet kuva­tai­tei­li­joik­si Tampereen Ammattikorkeakoulusta kevääl­lä 2014. Got buns, Hun? on hei­dän kol­mas yhtei­nen yksi­tyis­näyt­te­lyn­sä.

Näyttelyä on tuke­nut Visuaalisen tai­teen edis­tä­mis­kes­kus VISEK.

www.hinnihuttunen.com
hinni.huttunen@gmail.com

www.jeminalindholm.com
lindholm.jemina@gmail.com