Rajataiteen jouluikkuna -screening

Ikkuna | 21.12.2016 – 3.1.2017

Joulunajan Rajataide esittää jäsenistönsä videoteoksia jatkuvana esityksenä galleria Rajatilan näyteikkunassa. Screeningissä on esillä kahdeksan teosta seitsemältä eri jäseneltä.

Taiteilijat ja teokset esitysjärjestyksessä ovat:

[ezcol_1half]Anne Järvi
01:00
2014
piirrosanimaatio, 16:9
01:05 min

Anne Järvi
Köysi
2016
piirrosanimaatio, 16:9
00:35 min

Sofi Häkkinen
Kerrostalo_0.2
2016
Stop motion -animaatio
05:00 min

Elsa Trzaska
Herutus
2010
SD-video, väri, 3:4, stereo
02:44 min

[/ezcol_1half] [ezcol_1half_end]Karoliina Huuskonen
Ei voi erehtyä
2014 (versio I)
yksikanavainen videoteos, äänetön
01:16 min (screening-versio)

Hinni Huttunen
Cry Baby
2016
04:06 min

Jukka Silokunnas
400 ml of Red
videoperformanssi
02:58 min

Leena Lehti
Etäisyydestä /Distance
2016
mustavalkoinen, ei ääntä, 16:9
03:00 min[/ezcol_1half_end]

Emmi Kallio – Juhlien jälkeen tulee aina aamu

Yläkerta | 3.-20.12.2016

Juhlat päättyvät aina liian aikaisin. Aurinko nousee ja illan viimeiset tunnit ovatkin yhtäkkiä aamun ensimmäiset. Ajan kulumisen vääjäämättömyys on toisaalta turvallista, toisaalta armotonta. Arjessa on jatkuva kaipaus juhlavalojen ja paljettien loisteeseen, mutta niiden kimallus häviää aina lopulta päivänvalolle.

Maalauksissa juhlat syntyvät ilottelusta materiaalilla, tekemisen nautinnosta ja räiskyvistä väreistä. Taustalla on kuitenkin haikea pohjavire ja tahtomatta tiedostettu ajatus kaiken päättymisestä. Samppanja virtaa, mutta jättää lopulta jälkeensä vain tahmean vanan, johon arjen pöly sitkeästi takertuu.

Emmi Kallio on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksiaan on ollut aikaisemmin esillä muun muassa Taidekeskus Mältinrannassa sekä Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalolla.

emmijkallio(a)gmail.com
www.emmikallio.com

Näyttelyä tukee: Taiteen edistämiskeskus, Pirkanmaan taidetoimikunta

Milla Toukkari – Kuvatekstejä / Captions

Alakerta | 3.-20.12.2016

Lyhyt näyttelykuvaus

Kuvatekstejä / Captions –näyttely tutkii kuvan ja tekstin välistä käsitteellistä rajaa, motiivinaan kyseenalaistaa sen mielekkyys. Kuvan ja tekstin kategorioiden kautta installaatio käsittelee myös taiteilijan työskentelyssään kohtaamia käännösprosesseja ja niiden hallitsemattomuutta. Se piirtää kuvat esiin tekstin kautta.

Englanninkielen caption juontuu latinan capito-sanasta, joka tarkoittaa muun muassa pitämistä, tarttumista, kaappaamista. Kuvateksti pyrkii siis vangitsemaan jotain, johon itse kuva on tarttunut. Se vihjaa, että sekä kuva että sen teksti ovat rinnakkaisia. Ne viittaavat samaan lähteeseen. Ne kutsuvat jotain samaa poissaolevaa, samalla nimelläkin, mutta eri kielillä. Kuvatekstejä kutsuu esiin myös jotain: se tallentaa pyrkimystä rakentaa ihanteellisia kuvia – sopivan järisyttäviä, hiipivän poliittisia, merkityksellisellä tavalla esteettisiä.

Milla Toukkari on taidegraafikko, joka työskentelee kuvan rakennetun luonteen ja sen paljastamisen parissa. Hän on erityisen kiinnostunut siitä, miten kuvat tuottavat ja ohjaavat ajattelua, ja miten erilaisia kuvallisia esitystapoja tutkimalla ja muuntelemalla tähän ajatteluun voi myös vaikuttaa. Toukkari luonnehtii työtään ja teoksiaan laajennetuiksi kollaaseiksi, joiden kautta hän pyrkii tavoittamaan kuvallisen ajattelun reunaehtoja.

www.millatoukkari.com

Stipendiaattinäyttely: J-P Köykkä – Syyskausi 2016

Yläkerta | 12/11/2016-29/11/2016

Kasa erilaisia maalauspohjia, maaleja, kyniä, kannuja, kankaita, ikkunanpokia, kehyksiä, työkaluja, inspiraatiota, epä-inspiraatiota, voimaa, vihaa, rauhaa, tuskaa, iloa, paskaa, likaa, puhtautta, sävyjä, tyhjää, täyttä, turhautumista, voiton tunnetta, häviämistä, epätoivoa, ratkomista, mietiskelyä, nälkää, janoa, kylläisyyttää, tylsistymistä, uuden löytymistä. Kankaat kiinni niittipyssyllä, liimavettä päälle. 3 kuukautta aikaa. Maalit auki. Maalia pohjille. Maalaukset paketteihin ja autoon. Autolla Rajatilan pihaan, maalaukset gallerian sisälle. Pakkaukset pois, pohdintaa. Teokset seinille. Avajaiset. Reilu pari viikkoa, maalaukset pois seiniltä. Pakkaus, maalaukset autoon. Maalaukset varastoon. Sinne jää.

Näyttelyssä on esillä syksyllä 2016 valmistuneita maalauksia. J-P Köykkä (s.1987) on kuvataiteilija joka asuu ja työskentelee Tampereella.

Stipendiaattinäyttely: Anna Pekkala – Kehrääjä

Alakerta | 12/11/2016-29/11/2016

Ole läsnä, pysähdy. Kehrääjä kutsuu viereensä.

Anna Pekkala (s. 1989 Mänttä, asuu ja työskentelee Tampereella) tekee suurehkoja veistos-installaatioita, joissa pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Eläin ja ihminen ja niiden fiktiiviset muodot esiintyvät Pekkalan teoksissa. Hän on alkanut liittää teoksiinsa myös ääntä. Edellisissä teoksissa Pekkala on käsitellyt muun muassa luonnon tuhoutumista ja kuolemaa, hän on mennyt ahdistavaa asiaa kohti. Uusin teos on syntynyt tarpeesta päästä tätä kaikkea karkuun ja koettaa asvattaa jotain positiivisempaa tuskan sijaan.

“Oon aikaisemmin käsitellyt pahuutta, tuskaa ja surua. Viime marraskuussa ahdisti maailman meno ja ajattelin, että nyt teen jotain ihan muuta, että en kestä tätä. Maailmassa velloo niin paljon pahaa ja ihmisen ahneus kyllästyttää. Tuli vahva tarve päästä johonkin turvaan tai retkelle. Tunteet ja tunnelmat sekä niiden tuottama sekavuus on siis lähtökohtana teokselle. Rakastan luontoa, mutta rakastan myös typerää huumoria ja yleistä kikkailua. Niinpä kekkasin Kehrääjän. Sitä saa silittää!”

Kiitos näyttelystipendistä Rajataide ry, Tampereen kulttuuritoimi ja Tamk. Kiitos myös Rauman Jättirätti ja Vormu, rakkaat ihmiset, etenkin Äiti ja Iskä tietty ja rakkaat ääninäyttelijäkissat!

Hanna Oinonen – Obsessions

15/10-1/11/2016

Tila, jossa liikumme, ei olekaan vain kolmi- vaan neliulotteinen: koordinaatistoon kuuluu myös aika-akseli. —
— Kun taloja rakennetaan tai puretaan, metsiä kaadetaan, kallioita leikataan, eivät muutokset koske vain ulkoista ympäristöä vaan myös niiden ihmisten minuutta ja identiteettiä, joille paikat ovat merkityksellisiä.
Jukka Laajarinne. Tiloissa. WSOY 2016.

Täydellinen vappupikniknurmikko kotimme lähellä on muuttunut rakennustyömaaksi, leikkipuiston paikalla on siisti ruohomatto, eikä mikään paljasta mitä sen tilalla aikaisemmin oli.
Tutut paikat ovat minulle museoita. Kulkeminen niissä on kuin kulkisi jonkun kauan sitten kuvatun elokuvan kulisseissa. Ja kun räpäyttää silmiään, vuodenaika on jo vaihtunut.

Taiteilijan on seurattava pakkomielteitään. Näyttelyn teoksissa jatkan ajankulun, hetkellisyyden, muistin ja merkityksellisten paikkojen parissa.
Teosten synnyn taustalla ovat vaikuttaneet myös avuttomuuden tunne hulluksi tulleen maailman tapahtumien edessä, lapsen ensimmäinen itse poimima kielokimppu, spray-maali sekä ukrainalaiselle pellolle pudonnut matkustajakone.

Kiitokset: Taike
Mako & I & i

Hanna Oinonen (s. 1971 Torniossa, kotipaikka Tampere) on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta 2000, ja opiskellut lisäksi mm. Lahden taideinstituutissa ja Varsovan kuvataideakatemiassa. Hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt aktiivisesti yksityisnäyttelyitä vuodesta 2000 lähtien. Oinosen teoksia on mm. Helsingin taidemuseon, Suomen valtion, Aineen taidemuseon sekä Hämeenlinnan taidemuseon Vexi Salmi -kokoelmassa. Oinonen on Suomen Taidegraafikoiden sekä Tampereen ja Helsingin taiteilijaseurojen jäsen.

Anu Haapanen – Invasion

Yläkerta | 24/9/2016-11/10/2016

Näyttelyn maalaukset ovat maisemallisia pohdintoja, myyttisiä tiloja tai utopioita ja välähdyksiä jonkin kuvitteellisen paikan tai sivilisaation tarinasta. Maalauksiin rakentuvat tilat ja maisemat toimivat merkityksillä ladattuina elementteinä, jonkin symbolisen tapahtuman tai määrittelemättömän kokemuksen näyttämönä. Ne ovat paikkoja muutoksen alla tai jälkeen, tulevaisuuden näkymiä tai näkymiä joita ei enää ole olemassa. Maalausten maisemiin hahmottuu kuvitteellisia luonnonmullistuksia tai murroksia, uusia maailmoja ja todellisuuksia luovia tapahtumia sekä niiden jälkikuvia. Maalauksen pinnalla todellisuus leikkaantuu ja sumentuu, esiin nousee aineen ja elementtien liike, luoden purkautumisia ja peittymisiä, hiljaisia ja valuvia katastrofeja.

Anu Haapanen (s.1981) on Lahden Taideinstituutista vuonna 2013 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä.

Sanna Nissinen – Nyt ja kuolemamme hetkellä

Alakerta | 24/9/2016-11/10/2016

Galleria Rajatilan alakerrassa on esillä Sanna Nissisen jätevanerille ja -puulle piirtämällä ja kultaamalla tehdyistä kuvista rakentuva ikonostaasi. Teossarja on saanut inspiraationsa kätensä menettäneistä keskiaikaisista pyhimysveistoksista. Ikonimaalaus vaikutti helpoimmalta tavalta tavoittaa jotain keskiaikaisen taiteilijan mielenmaisemasta, jossa työskenneltiin Jumalan, ei omaksi kunniaksi. Prosessin aikana se muodostui kuitenkin tärkeäksi osaksi lopputulosta. Taiteilijan aiemmin käsittelemät keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden teemat kohtaavat ortodoksisiin ikoneihin liittyvän teologian herättämät ajatukset pyhyydestä ja ihmisyydestä
.
Sanna Nissinen (s. 1984) on kuopiolainen kuvataiteilija, joka hyödyntää usein installaatiomaisiksi, sarjallisiksi kokonaisuuksiksi muodostuvissa teoksissaan piirustusta ja kuvanveiston perinteisiä tekniikoita.

sannanissinen.blogspot.fi

Pilar Mata Dupont – Purgatory was itself a mountain

Yläkerta | 3/9/2016-20/9/2016

“In her solo practice, Mata Dupont has taken a turn toward intellectual history, and how the values and iniquities of European modernism express themselves in landscape… Purgatory was itself a mountain, says Dante, the third layer between a netherworld and who knows where.”
Jason Farago in the summer 2016 issue of Even (evenmagazine.com)

In Purgatory was itself a mountain, Pilar Mata Dupont (AUS/NL) shows three recent, award-winning or nominated video works made in Australia, Germany, and Switzerland. The films presented look at the mountain as a metaphor for alienation and inequity, and how history makes itself known in the present. Using allegorical adaptations of texts by Sigmund Freud, Dante Alighieri, and Thomas Mann, the works investigate group psychology and tyranny, the bureaucratese and politicisation of asylum seeker policy, and the glorification of historical wars.

Pilar Mata Dupont is an interdisciplinary artist based between Australia and the Netherlands working in video, performance, and photography. Using theatrical and cinematic methods, she investigates ideas of nationalism, identity, and mythology through the use of allegory and narrative.

In 2015, she won the Plymouth Contemporary Open in the United Kingdom, and the Wexner Center residency prize at the 19th Contemporary Art Festival Sesc_Videobrasil in São Paulo, Brazil. Her most recent solo screening, Kaiho, opened in the Rappu space at the Pori Art Museum, Finland in 2014. Other recent exhibition highlights include group shows at the Seoul Museum of Art in Seoul, Secession museum in Vienna, and with collective Hold Your Horses at the Akademie der Künste in Berlin. In collaboration with Tarryn Gill, she participated in the Sydney Biennale in 2010.

This exhibition has been assisted by the Western Australian Government through the Department of Culture and the Arts.

Exhibition design by Jammie Nicholas (www.jammienicholas.com)
www.pilarmatadupont.com

Exhibition trailer: vimeo.com/178028867

Jessica Koivistoinen – Kiitos ruoasta!

Alakerta | 3/9/2016-20/9/2016

Selaillessani vanhoja keittokirjoja, huomasin katsovani yhä uudestaan ja uudestaan samaa kuvaa. Huolimatta siitä, että käänsin sivuja eteenpäin. Vihreää, ruskeaa, harmaata. Jotain survottuna jonkun sisälle, tai ainakin osittain peitossa. Kiiltäviä lihapintoja, sakeita sooseja ja ruoan valmistuksen aikana tunnistamattomaksi muuttuneita aineksia. Eri nimiset ruoat, ja ohjeiltaan eri ainesyhdistelmät – silti annos pysyy ulkonäöltään lähes samana.

Kiitos ruoasta! -installaationäyttely palaa ajassa taaksepäin ja nostaa esiin vanhojen kirjojen sivuille unohtuneet annoskuvat kollaasien ja animaation keinoin uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Teokset käsittelevät 70- ja 80-luvun keittokirjojen kuvamateriaalin samankaltaisuuksia, värejä sekä outoa estetiikkaa.

Jessica Koivistoinen (s. 1979) asuu ja työskentelee Turussa. Hänen aiemmissa näyttelyissä on ollut esillä paperiveistoksia, kuva- ja esinekollaaseja sekä animaatioita. Teokset ovat tutkineet erilaisten tekstuurien muotokieltä ja staattisten elementtien elävöittämistä.

METALLINAISIA – TYTTÖSOTILAIDEN ELÄMÄNTARINOITA

13/8/2016-30/8/2016

Metallinaisia on tieteen ja taiteen yhteistyöhanke, jossa kerrotaan Liberian sisällissotiin osallistuneiden tyttösotilaiden elämäntarinoita kuvataidenäyttelyn avulla. Näyttely sisältää kaksiulotteisia metalliteoksia sekä monikanavaisen ääniteoksen.

Liberian kahdessa sisällissodassa vuosina 1989–1997 ja 2000–2003 taisteli kymmeniätuhansia lapsisotilaita, joista 35–45 prosenttia oli tyttöjä. Tytöt toimivat niin tukitehtävissä, eturintaman taistelijoina kuin komentajinakin. Metallinaisia-näyttelyn teokset pohjautuvat Leena Vastapuun tutkimusaineistoon Liberian entisten tyttösotilaiden, nykyisten naisveteraanien parissa.

Mirja Kurrin metalliteokset käsittelevät veteraanien sodanaikaisten kokemusten arpeuttamaa arkea tänään, yli kymmenen vuotta viimeisen sisällissodan jälkeen. Kurri on valmistanut teokset kehittämällään metallisekatekniikalla, jossa hän maalaa teräslevylle erilaisilla metallintyöstötekniikoilla kuten hitsaamalla ja liekillä polttamalla.

Metalliteosten lisäksi näyttelyssä tilaa hallitsee tarinoiden ympärille kietoutuva Jaakko Vastapuun toteuttama 16-kanavainen ääniteos Metalliviidakko. Teoksen runko rakentuu kolmen naisveteraanin kertomuksille heidän tyttösotilasvuosistaan, nykytodellisuudestaan ja tulevaisuuden haaveistaan. Metalliviidakko levittäytyy gallerian molempiin kerroksiin.

Metallinaisia-näyttelyn teokset toimivat yhtenäisenä kokonaisuutena, jossa yli 130 haastattelusta ja tuhansista valokuvista tulkitut teokset kytkeytyvät kertomaan samaa, moniäänistä tarinaa. Tyttösotiluus on Liberiassa suuri stigma ja kaikki teokset on toteutettu veteraanien identiteetit piilottaen.

Vaikka hankkeen tausta on sodassa, näyttelyn kantavana teemana on toivo.

Näyttelyä tukee Suomen Kulttuurirahasto.

Lisätietoa: facebook.com/metallinaisia

Okko Pöyliö – Novelleja

Yläkerta | 23/7/2016-9/8/2016 

Okko Pöyliö (s.1989) on turkulainen kuvataiteilija, jonka teoksia on viimeisen vuoden aikana ollut esillä mm. Lahden ja Rovaniemen Taidemuseoissa. Galleria Rajatilaan hän tuo viime vuosina syntyneitä piirrossarjoja. Näyttely koostuu noin neljästäkymmenestä piirroksesta, joista muodotuu kolme erillistä tarinaa. Tarinat käsittelevät kukin tavallaan toisen ihmisen kohtaamista, ja paikoin haastavat myös katsojan ottamaan osaa. Pöyliön seuraava yksityisnäyttely on Aboa Vetus & Ars Nova- museon Takkahuoneeseessa Turussa joulukuussa 2016.

“On kunnioitettavaa että taiteilija ei kaiha raskaita aiheita, ja että kykenee käsittelemään niitä tavalla, joka ei mässäile niiden rumuudella. Suoralla katsekontaktilla sekä yhdistelemällä piirrustuksiinsa katsojaa suoraan puhuttelevaa tekstiä vaikeat aiheet tulevat kiertelemättä lähelle.”
Silja Lehtonen, kuraattori, Aboa Vetus & Ars Nova, Turku, 2014

okkoart.com
Maria, 2014: okkoart.com/paintings/novels/maria