Timo Bredenberg

YLÄKERTA |28.6.–3.7.2019

Timo Bredenberg (s. 1984) on tamperelainen kuvataiteilija, joka työskentelee erityisesti digitaalisten medioiden parissa. Hänen viimeisimmät teoksensa ovat käsitelleet työn ja talouden murrosta spekulatiivisen fiktion keinoin.

Mia Saharla

ALAKERTA |28.6.–3.7.2019

Mia Saharla (s.1983) tutkii töissään maalauksen laajentunutta olemusta. Hänen työskentelynsä on vahvasti prosessilähtöistä. Saharla on laskostanut ja taitellut kangasta osana työskentelyprosessia ja teoksiin muodostuu erilaisia tiloja: sisään- ja ulospäin sekä pinnassa maalauseleiden väliin.

Verna Joki – Kolumbuksen silmä

YLÄKERTA |1.6.–18.6.2019

[T]his two-room apartment with kitchen and bath launched into orbit
– Jean Baudrillard

Ilman ihmistä suoritettavat avaruuslennot olisivat huomattavasti halvempia ja tehokkaampia tapoja kerätä tietoa. Avaruusohjelmissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä tiedon kerryttämisestä, vaan aina myös avaruuden valloittamisesta ja sellaisena niissä voi nähdä paljon kolonialistisia kaikuja. Ihmiskeholla avaruudessa on erityinen merkityksensä. Kehon liikkuminen tilassa on tilan ottamista haltuun. Astronautin keho avaruudessa rinnastuu valloittajan kehoon kartoittamattomassa erämaassa. Avaruudessa muovautuu käsitys siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Avaruuden valloittavista kehoista tulee ihmisyyden mitta.

Kansainvälinen avaruusasema ISS kiertää Maata. Se kiertää Maan usean kerran Maan vuorokauden aikana. Se on pysyvästi miehitetty. Parhaillaan siellä on 59. retkikunta. Kansainvälisellä avaruusasemalla on kamerat, jotka kuvaavat jatkuvasti maapalloa. Kuvaa Maahan lähettävät kamerat sijaitsevat aseman Columbus-nimisessä osassa. Tämän lähetyksen ympärille kietoutuva koululaisille suunnattu ohjelma on nimeltään Columbus Eye, Kolumbuksen silmä.

Näyttely koostuu hiili-, öljypastelli- ja mustepiirroksista sekä audioesseestä. Joki on piirtänyt Helsingin Torkkelinmäen Pengerpuistossa ollessaan Lenni-koiran kanssa tähyilemässä ISS-asemaa. Toinen sarja piirroksia on moduulimaisia sisätiloja: viemme Maata mukailevan elinympäristön mukanamme avaruuteen sen sijaan, että muokkaisimme ihmiskehoa paremmin sopimaan avaruuden olosuhteisiin. Audioessee pohdiskelee postkolonialistisista lähtökohdista ihmiskehon ja avaruuden teemaa.

ISS-aseman voi löytää taivaalta myös näyttelyn aikana. Näkyvyystiedot päivittyvät Yhdysvaltain avaruushallinon sivulle https://spotthestation.nasa.gov/home.cfm.

Suoraa lähetystä ISS-asemalta voi seurata internetistä: https://eol.jsc.nasa.gov/ESRS/HDEV/

Verna Joki (s. 1988) on Tampereella syntynyt kuvataiteilija. Hän viimeistelee opintojaan Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisteriohjelmassa. Joen edelliset yksityisnäyttelyt olivat Helsingissä Galleria Lapinlahdessa (2018) ja Hippolyte Studiossa (2019). Hänen seuraava näyttelynsä on Lahdessa Galleria Uudessa Kipinässä yhdessä runoilija Henrik Pathiranen kanssa. Joen teoksia löytyy Valtion taidekokoelmista.

Henna Tyrvänen – After Everything is Gone

ALAKERTA |1.6.–18.6.2019

”Aikalisä.” -näyttely tuo esille kokonaisuuden piirustuksia sekä keraamisia veistoksia, jossa keskeisenä ihmisyys, olemassaolo sekä ajan suhteellisuus. Näyttely on myös eräänlainen symbolinen välipysäkki taiteilijalle – pysähdys kiireestä ja suorituksista.

Annina Kettunen on valmistunut Kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta keväällä 2017 pääaineenaan kuvanveisto, mutta piirtäminen etenkin suuressa skaalassa on ollut myös iso osa taiteellista työskentelyä. Kettunen on kotoisin Nurmeksesta,
tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Imatralla.



finalFINALversion1.jpg


YLÄ- & ALAKERTA |10.5.–28.5.2019

Tampereella avautuu 18.5.2019 SAMK, Kuvataide Kankaanpään lopputyönäyttely finalFINALversion1.jpg. Näyttelyt pidetään kolmessa näyttelytilassa: Galleria Rajatilassa, Galleria Saskiassa ja Taidekeskus Mältinrannassa.

Lopputyönäyttelyyn tulee teoksia 25:ltä valmistuvalta kuvataiteilijalta, joista Galleria Rajatilaan saapuu seuraavat:
Arttu Isotalo, Emili Hellman, Jenni Välikangas, Marika Minkkinen ja Reetta Kallio. Taiteilijat on valikoitu kolmeen Tampereen keskustassa sijaitsevaan näyttelytilaan. Perinteisten menetelmien lisäksi näyttelyn taiteilijat ovat hyödyntäneet sekatekniikkaa, installaatioita ja videotaidetta.

Jokainen tekijä on keskittynyt omaan aiheeseensa ja siitä muodostuvaan teossarjaansa. Toistuvia ajankohtaisia teemoja ovat ympäristökysymykset, kuolemaa ja yleistä epävarmuutta toistava dystopinen tulevaisuus, henkilökohtaisten ongelmien käsittelyä, toksisen maskuliinisuuden pohdintaa ja digitalisaation murroksessa havainnollistettua yhteiskuntaa. Synkkiä aiheita käsitellään useissa tapauksissa huumorin kautta tai jopa maanisesti, kuitenkin usein ironiaa vältellen.

Kaikkien murheellisien aiheiden vastapainoksi näyttelyistä löytyy myös paljon voimaannuttavaa, värikästä ja tulevaisuuden uskoa pursuavaa taidetta, sekä vahvaa naiseutta käsitteleviä teoksia.

Valmistuvia taiteilijoita ovat ohjanneet taiteilijat:
Paula Ollikainen – Taidemaalaus
Laura Könönen – Kuvanveisto
Pilvi Ojala – Taidegrafiikka ja piirustus
Leena Kela – Performanssitaide

Näyttelyiden yhteinen avajaiskierros vietetään perjantaina 17.5.2019.
Klo 16 Galleria Saskia
Klo 17 Galleria Rajatila
Klo 18-20 Taidekeskus Mältinranta
Avajaiskierroksen lisäksi Galleria Rajatilassa vietetään omat avajaiset 10.5. klo 18:00–20:00.

Annina Kettunen — Aikalisä

ALAKERTA |20.4.–7.5.2019

”Aikalisä.” -näyttely tuo esille kokonaisuuden piirustuksia sekä keraamisia veistoksia, jossa keskeisenä ihmisyys, olemassaolo sekä ajan suhteellisuus. Näyttely on myös eräänlainen symbolinen välipysäkki taiteilijalle – pysähdys kiireestä ja suorituksista.

Annina Kettunen on valmistunut Kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta keväällä 2017 pääaineenaan kuvanveisto, mutta piirtäminen etenkin suuressa skaalassa on ollut myös iso osa taiteellista työskentelyä. Kettunen on kotoisin Nurmeksesta,
tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Imatralla.

Eira ja Vera Enkvist — Utu

ALAKERTA |20.4.–7.5.2019

Utu on siskojen Vera ja Eira Enkvistin yhteisnäyttely. Utu käsittelee valoa ja sumua, ja kykyämme nähdä asioita selkeästi. Utu kaunistaa maailmaa, mutta rajoittaa myös näkökenttäämme ja hämärtää näkyvyyttä. Ehkä myös hämärtää meidän todellisuuden tajua.

Sarjassa Till the Sun Goes Down (2018) Vera Enkvist käsittelee sumuisen auringonlaskun valoa ja värejä. Kolmen sarjan teoksissa näkyy auringonlaskun eri vaiheet ja vivahteet. Kyse on mieleen painuneista hetkistä. Ihailemme auringonlaskun värejä, mutta kuinka suuri osa väreistä syntyykin ihmiskunnan aiheuttamista saasteista? Sarjaan kuuluu Timidity, Flare Up ja Glowing.

Blurry (Vera Enkvist 2019) on sumuinen metsä. Siinä yhdistyy luonnon kauneus ja katoavuuden tunne. Luonnossa ei ole rajana kuin mielikuvitus. Ei ole seiniä tai rajoitteita. Siellä voimme tuntea olomme pieniksi, mutta teoillamme on kuitenkin sille suuri vaikutus.

In the Morning (2018) on Eira Enkvistin ensimmäinen video teemana vuodenajat. Videon vuodenaika on kesä. Suomalainen luonto on tunnettu siitä että se on erittäin kaunis. Suomen luonnossa vastakohtia ovat pimeät talvet ja valoisat kesät. Mielelle voi olla yhtä raskasta että on koko ajan valoisaa kun että on koko ajan pimeää. Yötön yö tuntuu erilaiselta, melkein luonnottomalta, se herättää ajatuksia ja valvottaa.

Jatkaen teemalla vuodenajat Ground Clouds (2018) käsittelee syksyä. Syksy vaikuttaa monella eri tapaa mielialaamme. Se on sateen, kirkkaiden värien, maatumisen, usvan ja myrskyjen aikaa. Viime vuosina myrskyjen voimakkuus on yltynyt. Sää ylipäänsä on ollut enemmän arvaamatonta. Me tunnemme itsemme pieniksi ja voimattomiksi, mutta yhdessä voisimme tehdä jotakin tulevaisuuden hyväksi. Ihmiskunta on hieman eksyksissä, ja on vaikeaa erottaa mikä on oikein ja mikä on väärin. Helpointa on pysyä omassa kuplassaan. Molemmassa videossa esiintyy Vera Enkvist.

Vera Enkvist (1994) on Kankaanpäästä kuvataiteilijaksi valmistunut taidemaalari. Hänen pääsääntöiset tekniikkansa ovat akvarelli- ja akryylimaalaus. Vera Enkvistin inspiraation lähteet ovat luonto, väri ja valo, sekä esittävässä muodossa että abstraktissa muodossa. Myös ihmisiä hän maalaa ja piirtää mielellään painottaen silloin ilmeitä ja eleitä.

Eira Enkvist (1986) on Belgiassa maisteriksi opiskellut video- ja installaatiotaiteilija. Hänen työnsä ovat maalauksellisia lyhytelokuvia ja Expanded Documentary- tyyppisiä videoita. Dokumenttielokuvat pohjautuvat laadullisiin haastatteluihin ja haastateltujen ihmisten tarinoihin. Maalaukselliset lyhytelokuvat ovat luonto-teemaisia luontoon, ja ne ovat mykkiä, ilman selkeää tarinaa. Tarinaa tärkeämpi on tunne. Teokset esitetään installaatioina, mutta yksinkertaisesti. Nyt työn alla ovat vuodenaikoihin pohjautuvat teokset, joista valmiina on In the Morning ja Ground Clouds.

Topi Juntunen – Kuilu

YLÄKERTA | 30.3.–16.4.2019

Näyttelyn teokset liittyvät kokonaisuuteen, jossa olen pyrkinyt purkamaan ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen liittyviä kysymyksiä maalauksen keinoin. Maalausteni taustalla ovat erilaiset mahdottomuudet joita ihmisen ja luonnon kohtaamisiin liittyy, sekä tietty etäisyys ja välitteisyys jonka päästä olemme pakotettuja tarkastelemaan ympäröivää maailmaa.

Olen kuvannut metsänreunoissa ja polkujen varsilla, jonkinlaisessa välitilassa kasvavia puita ja pensaita yöllä salamavalon avulla. Kasviaiheet rinnastuvat ihmisfiguuria esittäviin maalauksiin, joissa fyysinen läsnäolo yhdistyy kontekstin ja identiteetin puuttumiseen. Kasvit ottavat ihmiskehon paikan maalauksen keskustassa, samalla kun ihmiskeho pakenee kasvottomuuteen ja lähestyy mykkää kasvien maailmaa. Luonto näyttäytyy paikkana jossa yksilöyden paine helpottaa, mutta jossa ihminen samalla menettää jotain itsestään suhteessa muihin.

Viimeisimmissä maalauksissani kuvaamani maisema alkaa hajota. Kuvan pinta aktivoituu ja alkuperäisyyden illuusio murenee maalauksen paljastaessa todellisuuden tuottamiseen osallistuvat lähtökohtansa.

Topi Juntunen (s. 1986 Suomussalmi) on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2011. Tämän jälkeen hän on työskennellyt sekä itsenäisenä taiteilijana että osana taiteilijaryhmä Hydraa. Tällä hetkellä hän suorittaa maisteriopintojaan Kuvataideakatemiassa Helsingissä.

Mirja Kurri – Exhibitionist

ALAKERTA | 30.3.–16.4.2019

Elävä keho on alati muuttuva, mutta pysyvä. Jokainen sana ja kosketus voi jättää siihen jälkensä. Paha saa kehon kasvattamaan panssarin, hyvä kuorii sen pois. Näyttelyssä avaan kehoni muiden nähtäville.

Näyttely koostuu metalliteoksista sekä yhdestä videoteoksesta. Metalliteokset olen valmistanut kehittämälläni tekniikalla, jossa maalaan tulella teräslevylle. Hitsaamalla piirrän ääriviivaa, hiomalla luon valoa ja liekillä kuumentamalla nostan esiin raudan omat sävyt, joilla maalaan teoksiin lopulliset muodot ja varjot.

Videoteoksessa Dermograph kirjoitan ihooni tylpällä metallitikulla raapien. Raapiminen ei riko ihoa, mutta aiheuttaa kehossa kivuttoman, dermografisen reaktion, kun keho vapauttaa poikkeuksellisen paljon histamiinia. Dermografismia eli piirtoärtymystä esiintyy noin 5-10 % väestöstä.

Kehollisuudestaan huolimatta Exhibitionist on pohjimmiltaan tutkielma valosta ja varjosta, ja leikittelyä kovan ja pehmeän välillä.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan rahasto.

Mirja Kurri (s.1983) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2014. Aikaisemmalta koulutukseltaan Kurri on muotoilija. Kurri työskentelee hitaasti mietiskellen, tarkkaan suunnitellen ja lopulta hektisesti toteuttaen viime hetken hallitussa kaaoksessa. Kurrin teoksia on nähty aikaisemmin Galleria Rajatilassa Metallinaisia-työryhmän näyttelyssä vuonna 2016.

Salla Myllylä – On location

YLÄ- & ALAKERTA | 9.3.–26.3.2019

Työskentelen liikkuvan kuvan parissa paikkasidonnaisesti. Havainnoin asuinympäristöäni tai paikkaa, jossa minulla on tilaisuus työskennellä. Aikasarjakuvaus on keskeinen välineeni. Sattumalla on tärkeä osuus työskentelyssäni, aloittaessani kuvausprojektin en tiedä mikä sen aiheeksi tulee muodostumaan.

On location -näyttelyssä esitän kolme panoraamariistakameralla vuosina 2017-2019 kuvaamaani videotyötä. Yksi niistä on kuvattu Tampereella Haiharan kartanon pihapiirissä, toinen Joutsassa Taidelaitos Haihatuksen takapihalla ja kolmas kesämökilläni Sauvossa.

Haihara-videotyö seuraa vuodenaikojen ja säiden vaihtelua Haiharan kartanon terassilta avautuvassa näkymässä. Maisema on aikanaan sommiteltu katseen kohteeksi, nyt se on Kaukajärven ulkoilijoiden ahkerassa käytössä. Satunnaiset kävelijät, hiihtäjät, pyöräilijät, pilkkijät ja päiväkotiryhmät vilahtavat ohi. Videon aihe tai tarina voisi olla ”mitä tapahtuu kun mitään ei tapahdu”.

Yo-cha -videotyössä kuvasin peltomaisemaa Joutsassa vanhasta urheiluselostamosta käsin. Lämmittämättömässä rakennuksessa sääolosuhteet näkyvät myös kameran ja kohteen välissä olevassa ikkunalasissa: sen pintaan tulee jäätä tai siihen tiivistyy kosteutta, joka voi sulaa tai kuivua auringon lämmössä päivän aikana. Tuloksena syntyy arkipäivän spektaakkeli.

Maisemaomakuva -videotyössä istun liikkumattomana riistakameran vieressä eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Kasvoni ovat profiilikuvassa kuva-alan reunassa ja niissä näkyvät samat valaistuksen ja sään vaihtelut kuin maisemassakin. Kamera ottaa kuvia kymmenen sekunnin välein; kahdenkymmenen sekunnin videonpätkää varten istun kaksikymmentä minuuttia paikallani. Järjestely muistuttaa valokuvan alkuaikojen pitkiä valotusaikoja.

Riistakamera on robusti kuvauslaite, joka on suunniteltu toimimaan monenlaisissa olosuhteissa. Huipputerävien 3D-elokuvien aikakaudella sen kotikutoinen kuvanlaatu viehättää. Kamerassa ei ole säätöjä eikä edes etsinkuvaa, vaan sen joutuu asemoimaan sokkona ja tarkistamaan kuvaustuloksen. Olen parin viime vuoden ajan tutkinut laitteen taiteellisia mahdollisuuksia, tämä näyttely vetää yhteen näiden kokeilujen tuloksia.

Trailer näyttelyn videotöistä löytyy osoitteesta: https://vimeo.com/sallamyllyla/rajatila2019

Taiteen edistämiskeskus on tukenut työskentelyäni.

Salla Myllylä on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2014. Hänen teoksiaan on esitetty näyttelyissä mm. Galleria Huudossa (2015, 2013), Kunsthal Charlottenborgissa (2017, 2012) ja Frankfurter Kunstvereinissä (2014) sekä festivaaleilla kuten Tampereen elokuvajuhlilla (2016) ja Japan Media Arts –festivaalilla (2016).

Johanna Juvonen & Biagio Rosa – I N C U B O

YLÄKERTA | 16.2.–5.3.2019

Aloitimme näyttelymme työstämisen sen nimestä käsin: in cubo – kuutiossa tai incubo – painajainen. Jollain tapaa nämä sanat ja niiden merkitys olivat itsestään selvä lähtökohta näyttelyllemme. Kuution kuvittelimme turvapaikkana, suojana jonka rauhan painajainen rikkoo.

Näyttelyn teoksia tehdessä mielessä pyöri tasapaino, särkyminen, turva, tuki, painajaiset ja kahtia jakautuneisuus – maanjäristykset ja maailman levottomuudet.

Tutkimme teoksissa tasapainon vääristymistä, halusimme kuvata painajaisten tunteita värin tärinällä ja sortumisen tunteella.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet maanjäristyksen aiheuttamista tunnetiloista ja tasapainottelevat vastakohtien välillä.
Monissa teoksissa onkin käytetty rakennusmateriaalia betonista raudoitukseen, koottu tukirakenteita sekä käytetty värimaailmana italialaisten rakennusten ulkorappauksen ja katutaiteen värejä sekä raunioita.

***

Juvonen & Rosa on suomalais-italialainen taiteilijapari. Taiteilijoiden yhteistyö alkoi opiskeluvuosina Italiassa, Urbinon Kuvataideakatemiassa vuonna 2005. He asuvat ja työskentelevät Jyväskylässä.

Juvosen ja Rosan teosten lähtökohtana ovat usein ajankohtaiset, mieltä askarruttavat ja vaikeasti lähestyttävät asiat. He tutkivat teoksissaan kodittomuuden ja juurettomuuden suuria tunteita. Viime vuosina Rosan kotiseudulla Italian Abruzzossa sattuneet maanjäristykset ovat vaikuttaneet suuresti taiteilijoiden teoksiin; luonnonmullistukset ja niiden aiheuttavat ilmiöt toimivat usein inspiraationa taiteelle.

Särkyminen ja säröjen estetiikka kiehtoo kovasti. Näistä lähtökohdista syntyvät taiteilijaparin maalaukset, veistokset ja installaatiot. Ihmisen hylkäämä kiehtoo heitä niin taiteessa, kuin materiaalivalinnoissakin. Taiteen materiaaleiksi valikoituukin usein luonnon- tai rakennusmateriaalit.