Author: Tiedotus

ALAKERTA | 2.12.-19.12.2023

“Ei ole luonnollista tapaa voittaa tätä peliä.”

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste
on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein
ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.

Elokuva paljastaa kauneudenhoidon raadolliset ja kätketyt puolet, jotka yleensä jäävät piiloon kiillotetuissa somepostauksissa tai pysyvät salaisuuksina kauneudenhoitoalan ammattilaisten ja
asiakkaiden välillä. Teos näyttää, mitä täydellisyyden tavoittelu vaatii – aikaa, kipua ja verta.

Rosaliina Paavilainen (s. 1993) on kuvataiteilija ja elokuvaohjaaja, jonka työskentelyn painopiste on dokumentaarisessa ja kokeellisessa elokuvassa. Teoksissaan hän on käsitellyt haastavia
perhesiteitä, addiktiota, uskottomuutta ja kuolemanpelkoa. Lähtökohtana Paavilaisella on usein ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen, sekä niiden kriittinen tarkasteleminen.
Paavilainen valmistui vuonna 2022 kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta tila-ajan osastolta.

Hänen liikkuvan kuvan teoksiaan on ollut viime vuosina esillä niin näyttelyissä sekä elokuvafestivaaleilla: Docpoint, Helsinki (2021), Mäntän kuvataideviikot, Mänttä (2021), reGeneration4, Musée de l’Elysée, Lausanne (2020) ja Nuoret 2019, Taidehalli, Helsinki (2019). Kesällä 2023 Paavilainen osallistui kansainväliseen mentorointiohjelmaan Saaren Kartanossa, jonka yhteistuottivat The Wapping Project ja Koneen Säätiö.

Ohjaus, käsikirjoitus, tuotanto: Rosaliina Paavilainen
Kuvaus: Aake Kivalo
Leikkaus: Heli Kota ja Rosaliina Paavilainen
Äänisuunnittelu: Janne Masalin
Graafinen suunnittelu ja tekstin toimitus: Kalle Järvenpää

Teosta ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.

www.rosaliinapaavilainen.com
Instagram: @rosaliinapaavilainen

24.11.- 26.11.2023

Rajataidekoulussa tehtiin tänä vuonna leluveistoksia pienryhmissä Laura Anderssonin ja Mia Huun ohjauksessa 16.-17.11. Tesoman Montessorieskarissa. Näitä teoksia pääsee katsomaan Galleria Rajatilalle 24.-26.11., kun Leluversumi-mininäyttely on auki yleisölle. Rajataidekouluun osallistui 13 lasta, joista jokainen rakensi oman lelumaailmansa.

YLÄKERTA | 4.11.-21.11.2023

Galleria Rajatilan yläkerrassa nähdään jälleen kerran Rajataiteen jäsenten teoksista koostuva myyntinäyttely. Tule ihastelemaan monipuolista taidekattausta, sekä tekemään löytöjä kotiisi, ystäville ja sukulaisille.

Myyntinäyttelyn taiteilijat ovat: Mia Huu, Veera Jokitalo, Sini Kallio, Katariina Kirves, Kristiina Lähteenmäki-Hein, Emilia Mäkelä, Pauliina Parjanen, Alma Peltola, Gabriella Presnal, Toni-Petri Ruotsalainen, Sanna Saastamoinen, Sanna Saarreharju, Aramis September, Senni Uusikartano ja Mariliina Valkama

ALAKERTA | 4.11.-21.11.2023

Kun uhkaava varjo lähestyy Apis dorsata -hunajamehiläisten pesää, mehiläiset alkavat kierähdellä aaltona ympäri vuorotellen, vierustoveriaan seuraten, vatsansa hetkeksi paljastaen. Syntyvä aaltokuvio virtailee kuin hämmentämään tarkoitetut musteläiskät. Väreily on elävä muisto menneisyydestä. Se on muotoutuma, kuin valos, menneiden lähestyjien tuntemuksesta: tuollaista kohti on koettu liian kummalliseksi kurottaa. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä shimmering.

Noora Kauniston piirrosinstallaatio Shimmer on levittäytyvä, orgaaninen, muotoutuva ”systeemi”, jonka ytimessä ovat niveltymät ja vuorovaikutukset, muotoutumiset ja rytmit sekä katkokset ja häiriöt. Keskiöön nousee jokin muu kuin eritelty, määritelty, hahmotettu objekti tai toimija. Piirrosinstallaatio sallii piirretyille viivoille ja massoille virtailevan olemassaolon, jossa oliot ja logiikat voivat täristä useamman muodon välillä, vuotaa toisiinsa ja kaikua levottomasti.

”Systeemissä” lähinnä grafiitista tai hiilestä koostuva viiva pyyhkiytyy ja uudelleenpiirtyy, ja jää välillä uusien papereiden alle. Myös piirtäjä kuuluu tuohon systeemiin. Kun teokseen lisätään jokin elementti, ”olio”, se alkaa vaikuttaa ympäröiviin viivoihin ja muotoihin. Samalla olio itse alkaa muotoutua ympäröivien asioiden vaikutuksesta. Kun teos jatkossa muotoutuu edelleen, se hahmottuu virraksi tapahtumia, josta ei voi erottaa yksittäisiä elementtejä tuhoamatta systeemiä. Tapahtumat ja ilmiöt kokonaisuuden sisällä eivät ole vain kitkattomia ja symbioottisia, mutta ne joka tapauksessa vaikuttavat toisiinsa.

Noora Kaunisto on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hän viimeistelee juuri maisteriopintojaan Kuvataideakatemiassa ja on valmistunut Vapaasta taidekoulusta taidemaalariksi. Aiemmalta koulutukseltaan hän on ekologi ja evoluutiobiologi, ja kiinnostunut kummallisista tunnelmista, vieraista läsnäoloista ja oudoista vuorovaikutuksista. Kaunisto työskentelee lähinnä maalaamisen ja piirtämisen parissa, mutta on yltyvästi kiinnostunut myös muista menetelmistä. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä sekä kolmessa yksityisnäyttelyssä.

YLÄKERTA | 14.10.-31.10.2023

Tuuli Saarekkaan (s.1988) yksityisnäyttely Joutokasvit galleria Rajatilan yläkerrassa 14.10.- 31.10. 2023 koostuu pääosin kymmenen vuoden sisällä syntyneistä veistoksista, Joutokasveista. Joutokasvit on vuonna 2013 alkanut, mutta koko ajan prosessissa oleva teos.

Joutokasvit muodostavat galleriaan maisemallisen kokonaisuuden, joka on surrealistinen, värikäs ja materiaalisesti runsas. Saarekas on käyttänyt veistoksissaan muun muassa pesukoneessa kutistuneita villasukkia, lokasuojaa, vanhaa koripalloa, karkkipapereita, CD- levyjä, siimaa, sumppua ja taulunkehystä, joilla kaikilla on omanlaisensa värit ja materiaalintunnut. Joutokasvin tekeminen alkaa yleensä jostakin roskasta tai löytömateriaalista, mutta saattaa jatkaa kasvuaan jollakin ostomateriaalilla, kuten ompelulangoilla tai paljeteilla. Veistokset on tehty käsityönä, melko hitaasti, mikä luo moneen suuntaan haarovaan kokonaisuuteen rauhallisen tunnelman. 

Yhdistämällä roskat ja muut löytömateriaalit veistosten kasviaiheeseen Saarekas heittää ilmoille kysymyksen millaisia mielikuvituksellisia mutaatioita voi kasvaa luonnon saastumisen seurauksena. Korvaavatko muovit tai muut roskat jonain päivänä kasvien omat materiaalit?

Teoksen runsaalla ja yksityiskohtia pursuavalla ulkomuodolla hän ilmentää pirstaleista ja muotoaan hakevaa nykyaikaa, josta on aina välillä hankala saada otetta. Kuvanveistäjänä hän yrittää tarttua veistoksillaan ristiriitaisiin ajatuksiin ja tunteisiin, joita oma elinpiiri ja olemassaolo hänessä  herättävät. Jo pelkkä valittavissa olevien materiaalien paljous  hämmentää.

Saarekas työskentelee intuitiivisesti niin, että antaa materiaalin ja  assosiaatioiden ohjata työskentelyä. Uppoutumalla käsillä tekemiseen jokaisesta kasvista tulee erilainen, omanlaisensa yksilö.   

Pitkällä aikavälillä työskentely näkyy ainakin veistosten koon suurenemisena ja lehtien, varsien ja kukintojen voimistumisena, mutta miten muuten ajan kuluminen heijastuu teoksessa? 

Tuuli Saarekas on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee enimmäkseen veistosten ja installaatioiden parissa, joihin hän saa inspiraatiota kaupunkielämästä ja urbaanista estetiikasta. Välillä Saarekas keskittyy taiteellisessa työssään vain Joutokasvien tekemiseen, jolloin niitä syntyy useampi kerrallaan, tai sitten hän ei tee niitä pitkiin aikoihin ollenkaan tai Joutokasveja valmistuu muiden teosten ohella yksi tai kaksi vuodessa. 

Tuuli Saarekas valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017. Hänen teoksia on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla. Edellinen yksityisnäyttely oli galleria Huudossa Helsingissä (Huuto II) vuonna 2022.   www.instagram.com/saarekastuuli.

ALAKERTA | 14.10.-31.10.2023

Mukavuuden peittoon kääriytymistä ja silmien sulkemista hetkeksi kaikelta. Opittua unohtamista.

ALWAYS REMEMBER SILKINESS AND WATER BODIES -kokonaisuudessa kehon muodot ja lihallisuus rinnastuvat luonnon samaistuttaviin muotoihin ja pintoihin rakentaen ajatuksellisia siltoja kuvien välille. Luontoa kosketetaan ja se koskettaa. Näyttelyssä eri tekniikoin, eri materiaaleille toteutettujen valokuvien riisuttu kuvakieli muistuttaa kompleksisen luontosuhteemme problematiikasta. Häpeän ja rakkauden tuntemukset sulautuvat yhteen suhteessa meitä ympäröivään todellisuuteen. Luonto koetaan feminiinisenä ja haavoittuvana tilana.

SUSANNA SELIN on Helsingissä työskentelevä valokuvaaja ja kuvataiteilija. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä yhtymäkohtia. Erityisinä kiinnostuksen kohteina hänellä on arjen absurdius ja asetelmat ekokriisin myötä vaikeutuneessa luontosuhteessa. Selinin teoksia on ollut aiemmin esillä ryhmänäyttelyissä, sekä yksityisnäyttelyissä Suomessa. Näyttelyä ja taiteilijan työtä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Finnfoto.

YLÄKERTA | 23.9.–10.10.2023

Totta puhuaksemme näyttelytekstit ovat valitettavan usein täyttä sontaa, eikä tämäkään taida poiketa linjasta. Apurahoja haetaan ja saadaan etevästi paskaa puhumalla ja tekstiä tuottamalla. Nämä rahat voidaan sitten käyttää vaikkapa osakkeiden tai sijoitusasunnon ostoon. Miten minä voisin näiden liberaalien älykköjen joukossa pärjätä?

Olen viime vuodet maalannut kuvia omista kokemuksistani. Nyt esillä olevien töitteni sisältö on kenties muuttunut, enkä osaa tai halua avata asiaa enempää. Olen keski-ikäinen juntti, joka maalaa näitä tauluja.

ALAKERTA | 23.9.–10.10.2023

Kuva stabiilista ja muuttumattomasta luonnosta tuntuu jopa vaaralliselta todellisuudessa, jota värittävät ympäristönmuutos ja epävarmat ennusteet tulevasta. 

FLEUR DU MAL lähestyy maisemaa muutoksen ja ajan tunteen kautta. Pigmenttien ja materiaalien alkemistiset muodonmuutokset kielivät intuitiivisesti luonnon prosesseista. Teoksia johdattelee ajatus väreistä ympäristössä tapahtuvien näkymättömien muutoksien paljastavana tekijänä. 

LAURA LOWE on Helsingissä työskentelevä taidemaalari, joka viimeistelee maisterintutkintoa Kuvataideakatemiassa (2023). Lowen lopputyö Kuvan Kuvät ’23 -näyttelyssä palkittiin Anita Snellman -apurahalla.

Lowe etsii uutta maalauksen kieltä, joka vastaa aikamme kokemukseen muuttuvasta ympäristöstä. Hän synnyttää katsojan silmien edessä muuttuvia maalauksia, jotka reagoivat esimerkiksi lämpötilaan tai valoon tai nousevat pinnasta paksuna massana. Lowe on Biotaiteen seuran jäsenenä kiinnostunut laboratoriolähtöisestä prosessista, joka yhdistää taiteen tieteeseen ja teknologiaan. 

Lowe on aiemmin työskennellyt apurahojen ja residenssien parissa mm. Suomessa, Saksassa sekä Japanissa – jossa hän tutki ihmisen muokaamaa maisemaa. Hän työstää parhaillaan ensimmäistä julkista komissiostaan “Valon hohde kivessä”. Teoskonsepti voitti Hotel GLO Art -taidekilpailun 1. palkinnon sekä ‘yleisön suosikki’ -palkinnon vuoden alussa.

Galleria Rajatilalla on tällä hetkellä näyttelyidenvaihto meneillään, emmekä ole auki. Seuraavat näyttelyt aukeavat katsojille lauantaina 23.9.

Joel Sieversin ja Laura Lowen näyttelyiden avajaiset ovat perjantaina 22.9. klo 18-20.

YLÄKERTA | 2.9.-19.9.2023

Aloitin tutustumisen pukeutumisen kestävyyteen vuonna 2018, jolloin tyhjensin vaatekaappini asusteista, jalkineista ja vaatteista, jotka olivat lojuneet siellä käyttämättöminä odottaen hävittämistä tai kierrättämistä. Kirjasin ylös näistä pukineista löytyviä tietoja ja täydensin niitä tiedonmurusilla, joita löysin verkosta ja muistini sopukoista. Punnitsin pukineet, jotka painoivat yhteensä 21,8 kg. 

Tein samaan tapaan laajemman inventaarion koko vaatekaappini sisällöstä vuonna 2020. Tuolloin punnitsin vaihtelevassa käytössä olleiden pukineiden yhteispainoksi 38,9 kg. Tämän inventaarion myötä halusin tietää enemmän pukineistani ja niiden matkasta vaatekaappiini sekä siitä, millaisia vaikutuksia pukineillani ja pukeutumistottumuksillani on ekologiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Samalla etsin keinoja kuluttaa toisin. Hankin vähemmän pukineita ja käytin jo omistamiani pukineita pitempään. Vuosina 2020–22 ostin pukineita 2,2 kg edestä. 

Vuoden 2022 lopussa omistin yhteensä 62,9 kg pukineita.

Kankaan paino -näyttelyn aiheena on pukeutumisen kestävyys. Näyttely on kokonaisuus, joka käsittelee henkilökohtaista dataa pukeutumisesta ja koostuu eri menetelmin toteutetuista osista. Tekstiilityö- ja videopohjaiset osateokset välittävät informaatiota pukineista ja niiden valmistuksesta, hankinnasta, käytöstä ja hävittämisestä. Kokonaisuuteen sisältyy Instagram-julkaisuja, jotka ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään liiketoimintaan. Näyttelyn aikana voi osallistua työpajaan, jossa voi tehdä vaatepaikkoja kirjomalla luontoaiheita tilkkuihin. 

Taiteellista työskentelyäni ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Turun kaupungin kulttuurilautakunta ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK. Olen saanut apua näyttelyn toteuttamiseen myös perheen jäseniltä ja ystäviltä. Sydämellinen kiitos tuesta!

Lämpimästi tervetuloa näyttelyyn!

Oheisohjelma

Tee luontoaiheinen vaatepaikka!

Kirjo yhdessä taiteilijan kanssa luontoaiheita kangastilkkuihin. 

Galleria Rajatila la 9.9.2023 klo 12–16