finalFINALversion1.jpg


YLÄ- & ALAKERTA |10.5.–28.5.2019

Tampereella avautuu 18.5.2019 SAMK, Kuvataide Kankaanpään lopputyönäyttely finalFINALversion1.jpg. Näyttelyt pidetään kolmessa näyttelytilassa: Galleria Rajatilassa, Galleria Saskiassa ja Taidekeskus Mältinrannassa.

Lopputyönäyttelyyn tulee teoksia 25:ltä valmistuvalta kuvataiteilijalta, joista Galleria Rajatilaan saapuu seuraavat:
Arttu Isotalo, Emili Hellman, Jenni Välikangas, Marika Minkkinen ja Reetta Kallio. Taiteilijat on valikoitu kolmeen Tampereen keskustassa sijaitsevaan näyttelytilaan. Perinteisten menetelmien lisäksi näyttelyn taiteilijat ovat hyödyntäneet sekatekniikkaa, installaatioita ja videotaidetta.

Jokainen tekijä on keskittynyt omaan aiheeseensa ja siitä muodostuvaan teossarjaansa. Toistuvia ajankohtaisia teemoja ovat ympäristökysymykset, kuolemaa ja yleistä epävarmuutta toistava dystopinen tulevaisuus, henkilökohtaisten ongelmien käsittelyä, toksisen maskuliinisuuden pohdintaa ja digitalisaation murroksessa havainnollistettua yhteiskuntaa. Synkkiä aiheita käsitellään useissa tapauksissa huumorin kautta tai jopa maanisesti, kuitenkin usein ironiaa vältellen.

Kaikkien murheellisien aiheiden vastapainoksi näyttelyistä löytyy myös paljon voimaannuttavaa, värikästä ja tulevaisuuden uskoa pursuavaa taidetta, sekä vahvaa naiseutta käsitteleviä teoksia.

Valmistuvia taiteilijoita ovat ohjanneet taiteilijat:
Paula Ollikainen – Taidemaalaus
Laura Könönen – Kuvanveisto
Pilvi Ojala – Taidegrafiikka ja piirustus
Leena Kela – Performanssitaide

Näyttelyiden yhteinen avajaiskierros vietetään perjantaina 17.5.2019.
Klo 16 Galleria Saskia
Klo 17 Galleria Rajatila
Klo 18-20 Taidekeskus Mältinranta
Avajaiskierroksen lisäksi Galleria Rajatilassa vietetään omat avajaiset 10.5. klo 18:00–20:00.

Annina Kettunen — Aikalisä

ALAKERTA |20.4.–7.5.2019

”Aikalisä.” -näyttely tuo esille kokonaisuuden piirustuksia sekä keraamisia veistoksia, jossa keskeisenä ihmisyys, olemassaolo sekä ajan suhteellisuus. Näyttely on myös eräänlainen symbolinen välipysäkki taiteilijalle – pysähdys kiireestä ja suorituksista.

Annina Kettunen on valmistunut Kuvataiteilijaksi Saimaan ammattikorkeakoulusta keväällä 2017 pääaineenaan kuvanveisto, mutta piirtäminen etenkin suuressa skaalassa on ollut myös iso osa taiteellista työskentelyä. Kettunen on kotoisin Nurmeksesta,
tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Imatralla.

Eira ja Vera Enkvist — Utu

ALAKERTA |20.4.–7.5.2019

Utu on siskojen Vera ja Eira Enkvistin yhteisnäyttely. Utu käsittelee valoa ja sumua, ja kykyämme nähdä asioita selkeästi. Utu kaunistaa maailmaa, mutta rajoittaa myös näkökenttäämme ja hämärtää näkyvyyttä. Ehkä myös hämärtää meidän todellisuuden tajua.

Sarjassa Till the Sun Goes Down (2018) Vera Enkvist käsittelee sumuisen auringonlaskun valoa ja värejä. Kolmen sarjan teoksissa näkyy auringonlaskun eri vaiheet ja vivahteet. Kyse on mieleen painuneista hetkistä. Ihailemme auringonlaskun värejä, mutta kuinka suuri osa väreistä syntyykin ihmiskunnan aiheuttamista saasteista? Sarjaan kuuluu Timidity, Flare Up ja Glowing.

Blurry (Vera Enkvist 2019) on sumuinen metsä. Siinä yhdistyy luonnon kauneus ja katoavuuden tunne. Luonnossa ei ole rajana kuin mielikuvitus. Ei ole seiniä tai rajoitteita. Siellä voimme tuntea olomme pieniksi, mutta teoillamme on kuitenkin sille suuri vaikutus.

In the Morning (2018) on Eira Enkvistin ensimmäinen video teemana vuodenajat. Videon vuodenaika on kesä. Suomalainen luonto on tunnettu siitä että se on erittäin kaunis. Suomen luonnossa vastakohtia ovat pimeät talvet ja valoisat kesät. Mielelle voi olla yhtä raskasta että on koko ajan valoisaa kun että on koko ajan pimeää. Yötön yö tuntuu erilaiselta, melkein luonnottomalta, se herättää ajatuksia ja valvottaa.

Jatkaen teemalla vuodenajat Ground Clouds (2018) käsittelee syksyä. Syksy vaikuttaa monella eri tapaa mielialaamme. Se on sateen, kirkkaiden värien, maatumisen, usvan ja myrskyjen aikaa. Viime vuosina myrskyjen voimakkuus on yltynyt. Sää ylipäänsä on ollut enemmän arvaamatonta. Me tunnemme itsemme pieniksi ja voimattomiksi, mutta yhdessä voisimme tehdä jotakin tulevaisuuden hyväksi. Ihmiskunta on hieman eksyksissä, ja on vaikeaa erottaa mikä on oikein ja mikä on väärin. Helpointa on pysyä omassa kuplassaan. Molemmassa videossa esiintyy Vera Enkvist.

Vera Enkvist (1994) on Kankaanpäästä kuvataiteilijaksi valmistunut taidemaalari. Hänen pääsääntöiset tekniikkansa ovat akvarelli- ja akryylimaalaus. Vera Enkvistin inspiraation lähteet ovat luonto, väri ja valo, sekä esittävässä muodossa että abstraktissa muodossa. Myös ihmisiä hän maalaa ja piirtää mielellään painottaen silloin ilmeitä ja eleitä.

Eira Enkvist (1986) on Belgiassa maisteriksi opiskellut video- ja installaatiotaiteilija. Hänen työnsä ovat maalauksellisia lyhytelokuvia ja Expanded Documentary- tyyppisiä videoita. Dokumenttielokuvat pohjautuvat laadullisiin haastatteluihin ja haastateltujen ihmisten tarinoihin. Maalaukselliset lyhytelokuvat ovat luonto-teemaisia luontoon, ja ne ovat mykkiä, ilman selkeää tarinaa. Tarinaa tärkeämpi on tunne. Teokset esitetään installaatioina, mutta yksinkertaisesti. Nyt työn alla ovat vuodenaikoihin pohjautuvat teokset, joista valmiina on In the Morning ja Ground Clouds.

Topi Juntunen – Kuilu

YLÄKERTA | 30.3.–16.4.2019

Näyttelyn teokset liittyvät kokonaisuuteen, jossa olen pyrkinyt purkamaan ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen liittyviä kysymyksiä maalauksen keinoin. Maalausteni taustalla ovat erilaiset mahdottomuudet joita ihmisen ja luonnon kohtaamisiin liittyy, sekä tietty etäisyys ja välitteisyys jonka päästä olemme pakotettuja tarkastelemaan ympäröivää maailmaa.

Olen kuvannut metsänreunoissa ja polkujen varsilla, jonkinlaisessa välitilassa kasvavia puita ja pensaita yöllä salamavalon avulla. Kasviaiheet rinnastuvat ihmisfiguuria esittäviin maalauksiin, joissa fyysinen läsnäolo yhdistyy kontekstin ja identiteetin puuttumiseen. Kasvit ottavat ihmiskehon paikan maalauksen keskustassa, samalla kun ihmiskeho pakenee kasvottomuuteen ja lähestyy mykkää kasvien maailmaa. Luonto näyttäytyy paikkana jossa yksilöyden paine helpottaa, mutta jossa ihminen samalla menettää jotain itsestään suhteessa muihin.

Viimeisimmissä maalauksissani kuvaamani maisema alkaa hajota. Kuvan pinta aktivoituu ja alkuperäisyyden illuusio murenee maalauksen paljastaessa todellisuuden tuottamiseen osallistuvat lähtökohtansa.

Topi Juntunen (s. 1986 Suomussalmi) on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2011. Tämän jälkeen hän on työskennellyt sekä itsenäisenä taiteilijana että osana taiteilijaryhmä Hydraa. Tällä hetkellä hän suorittaa maisteriopintojaan Kuvataideakatemiassa Helsingissä.

Mirja Kurri – Exhibitionist

ALAKERTA | 30.3.–16.4.2019

Elävä keho on alati muuttuva, mutta pysyvä. Jokainen sana ja kosketus voi jättää siihen jälkensä. Paha saa kehon kasvattamaan panssarin, hyvä kuorii sen pois. Näyttelyssä avaan kehoni muiden nähtäville.

Näyttely koostuu metalliteoksista sekä yhdestä videoteoksesta. Metalliteokset olen valmistanut kehittämälläni tekniikalla, jossa maalaan tulella teräslevylle. Hitsaamalla piirrän ääriviivaa, hiomalla luon valoa ja liekillä kuumentamalla nostan esiin raudan omat sävyt, joilla maalaan teoksiin lopulliset muodot ja varjot.

Videoteoksessa Dermograph kirjoitan ihooni tylpällä metallitikulla raapien. Raapiminen ei riko ihoa, mutta aiheuttaa kehossa kivuttoman, dermografisen reaktion, kun keho vapauttaa poikkeuksellisen paljon histamiinia. Dermografismia eli piirtoärtymystä esiintyy noin 5-10 % väestöstä.

Kehollisuudestaan huolimatta Exhibitionist on pohjimmiltaan tutkielma valosta ja varjosta, ja leikittelyä kovan ja pehmeän välillä.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan rahasto.

Mirja Kurri (s.1983) on tamperelainen kuvataiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2014. Aikaisemmalta koulutukseltaan Kurri on muotoilija. Kurri työskentelee hitaasti mietiskellen, tarkkaan suunnitellen ja lopulta hektisesti toteuttaen viime hetken hallitussa kaaoksessa. Kurrin teoksia on nähty aikaisemmin Galleria Rajatilassa Metallinaisia-työryhmän näyttelyssä vuonna 2016.

Salla Myllylä – On location

YLÄ- & ALAKERTA | 9.3.–26.3.2019

Työskentelen liikkuvan kuvan parissa paikkasidonnaisesti. Havainnoin asuinympäristöäni tai paikkaa, jossa minulla on tilaisuus työskennellä. Aikasarjakuvaus on keskeinen välineeni. Sattumalla on tärkeä osuus työskentelyssäni, aloittaessani kuvausprojektin en tiedä mikä sen aiheeksi tulee muodostumaan.

On location -näyttelyssä esitän kolme panoraamariistakameralla vuosina 2017-2019 kuvaamaani videotyötä. Yksi niistä on kuvattu Tampereella Haiharan kartanon pihapiirissä, toinen Joutsassa Taidelaitos Haihatuksen takapihalla ja kolmas kesämökilläni Sauvossa.

Haihara-videotyö seuraa vuodenaikojen ja säiden vaihtelua Haiharan kartanon terassilta avautuvassa näkymässä. Maisema on aikanaan sommiteltu katseen kohteeksi, nyt se on Kaukajärven ulkoilijoiden ahkerassa käytössä. Satunnaiset kävelijät, hiihtäjät, pyöräilijät, pilkkijät ja päiväkotiryhmät vilahtavat ohi. Videon aihe tai tarina voisi olla ”mitä tapahtuu kun mitään ei tapahdu”.

Yo-cha -videotyössä kuvasin peltomaisemaa Joutsassa vanhasta urheiluselostamosta käsin. Lämmittämättömässä rakennuksessa sääolosuhteet näkyvät myös kameran ja kohteen välissä olevassa ikkunalasissa: sen pintaan tulee jäätä tai siihen tiivistyy kosteutta, joka voi sulaa tai kuivua auringon lämmössä päivän aikana. Tuloksena syntyy arkipäivän spektaakkeli.

Maisemaomakuva -videotyössä istun liikkumattomana riistakameran vieressä eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Kasvoni ovat profiilikuvassa kuva-alan reunassa ja niissä näkyvät samat valaistuksen ja sään vaihtelut kuin maisemassakin. Kamera ottaa kuvia kymmenen sekunnin välein; kahdenkymmenen sekunnin videonpätkää varten istun kaksikymmentä minuuttia paikallani. Järjestely muistuttaa valokuvan alkuaikojen pitkiä valotusaikoja.

Riistakamera on robusti kuvauslaite, joka on suunniteltu toimimaan monenlaisissa olosuhteissa. Huipputerävien 3D-elokuvien aikakaudella sen kotikutoinen kuvanlaatu viehättää. Kamerassa ei ole säätöjä eikä edes etsinkuvaa, vaan sen joutuu asemoimaan sokkona ja tarkistamaan kuvaustuloksen. Olen parin viime vuoden ajan tutkinut laitteen taiteellisia mahdollisuuksia, tämä näyttely vetää yhteen näiden kokeilujen tuloksia.

Trailer näyttelyn videotöistä löytyy osoitteesta: https://vimeo.com/sallamyllyla/rajatila2019

Taiteen edistämiskeskus on tukenut työskentelyäni.

Salla Myllylä on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2014. Hänen teoksiaan on esitetty näyttelyissä mm. Galleria Huudossa (2015, 2013), Kunsthal Charlottenborgissa (2017, 2012) ja Frankfurter Kunstvereinissä (2014) sekä festivaaleilla kuten Tampereen elokuvajuhlilla (2016) ja Japan Media Arts –festivaalilla (2016).

Johanna Juvonen & Biagio Rosa – I N C U B O

YLÄKERTA | 16.2.–5.3.2019

Aloitimme näyttelymme työstämisen sen nimestä käsin: in cubo – kuutiossa tai incubo – painajainen. Jollain tapaa nämä sanat ja niiden merkitys olivat itsestään selvä lähtökohta näyttelyllemme. Kuution kuvittelimme turvapaikkana, suojana jonka rauhan painajainen rikkoo.

Näyttelyn teoksia tehdessä mielessä pyöri tasapaino, särkyminen, turva, tuki, painajaiset ja kahtia jakautuneisuus – maanjäristykset ja maailman levottomuudet.

Tutkimme teoksissa tasapainon vääristymistä, halusimme kuvata painajaisten tunteita värin tärinällä ja sortumisen tunteella.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet maanjäristyksen aiheuttamista tunnetiloista ja tasapainottelevat vastakohtien välillä.
Monissa teoksissa onkin käytetty rakennusmateriaalia betonista raudoitukseen, koottu tukirakenteita sekä käytetty värimaailmana italialaisten rakennusten ulkorappauksen ja katutaiteen värejä sekä raunioita.

***

Juvonen & Rosa on suomalais-italialainen taiteilijapari. Taiteilijoiden yhteistyö alkoi opiskeluvuosina Italiassa, Urbinon Kuvataideakatemiassa vuonna 2005. He asuvat ja työskentelevät Jyväskylässä.

Juvosen ja Rosan teosten lähtökohtana ovat usein ajankohtaiset, mieltä askarruttavat ja vaikeasti lähestyttävät asiat. He tutkivat teoksissaan kodittomuuden ja juurettomuuden suuria tunteita. Viime vuosina Rosan kotiseudulla Italian Abruzzossa sattuneet maanjäristykset ovat vaikuttaneet suuresti taiteilijoiden teoksiin; luonnonmullistukset ja niiden aiheuttavat ilmiöt toimivat usein inspiraationa taiteelle.

Särkyminen ja säröjen estetiikka kiehtoo kovasti. Näistä lähtökohdista syntyvät taiteilijaparin maalaukset, veistokset ja installaatiot. Ihmisen hylkäämä kiehtoo heitä niin taiteessa, kuin materiaalivalinnoissakin. Taiteen materiaaleiksi valikoituukin usein luonnon- tai rakennusmateriaalit.

Jaana Pietilä – 2018 – Memory

ALAKERTA | 16.2.–5.3.2019

Tämä näyttely on ensimmäinen osa trilogiaa, joka kertoo erään henkilön eräästä ajanjaksosta, jolloin elämä löi lekalla päähän, ampui polvet tohjoksi ja iski avokämmenellä päin näköä. Hätä, huoli, avuttomuus, syyllisyyden tunne, häpeä ja suru olivat niin kohtuuttomia, että melkein veivät saunan taakse.

Näyttely esittelee kokoelman hauraita, osin jo surkastuneitakin, muistoja ja muistikuvia tuolta ajalta.

Jaana Pietilä asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Saimaan ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi 2014.

Dana Neilson – Portraits of a Fjord Town

YLÄ- & ALAKERTA | 16.2.–5.3.2019

Portraits of a Fjord Town is a art-science collaboration about material, process and the things collected along the way. It is inspired by the natural landscape, the origins of ceramic glazes and a personal attraction to rock collections. Dana Neilson’s exhibition introduces an exploration of ceramic material from inception to finale, from picking up stones to ceramic sculptures, including photographs, sound, material tests and found objects. This exhibition questions the common idea that the final art piece is the most important or valuable part of an art practise, and highlights the process as just as interesting, provoking and relevant. This series of work was created while Artist in Residence at Skaftfell Center for Visual Art in Iceland.

In her video work Closer to (My) Nature Dana Neilson explores natural shapes and environments molding her body to them as opposed to the ubiquitous human drive to give shape to the land. Intersecting physical environment and interior self this video piece provokes dialogue between landscape and the human body. It encomapsses a meeting point, in this case of land and body, of earth and soul, a rediscovery of nature. Weird are all the angles, all the straight lines; all the divisions between humans and the natural world.

Emilia Mäkelä – Selviytymismoodi/Survival Mode

YLÄKERTA | 5.1.–12.2.2019

Tapasi nähdä ja tulkita on yksilöllinen, toisin sanoen subjektiivinen. Mind blown. Maisema tai muu näkymä on jo aikansa elänyttä, mutta edelleen kytkettynä letkuihin jossain kansallisarkistoiden uumenissa. Selviytymismoodissa haet pakopaikan sieltä missä kukaan ei mittaa saavutuksiasi tai laske sanamääriä. Tämä näyttely on syntynyt harmaasta, valosaasteesta ja saastuneista mielistä auki revittyjen katujen keskellä.

Teoksissaan Emilia Mäkelä havainnoi ympäristöään keskittyen yksityiskohtiin, ilmeiden ja eleiden kautta, unohtaakseen ongelmansa. Kyse on oman merkityksen löytämisestä. Öljyvärimaalaukset hohkaavat hetken mystiikkaa, taustalla välkkyy liidulla piirretty viiva. Taiteilijaa inspiroi arki, mainoskuvastoiden teeskennelty autenttisuus ja YouTube-videoiden autenttinen teennäisyys.

Mia Seppälä – Identiteettipaja

ALAKERTA | 5.1.–12.2.2019

Kohdistin huomioni lompakon etukorttien alta pilkottavaan klassikkoon: Kela-korttiin, jota voidaan pitää eräänlaisena suomalaisen identiteetin, ja siihen kytkeytyvän sosiaaliturvan muovisena symbolina. Kulttuurimme monipuolistuminen antaa aiheen osallistua keskusteluun, joka koskettelee muualta saapuneiden kansalaisoikeuksia ja velvollisuuksia yhteiskuntaamme kohtaan. Kun maahanmuuttajan tilanne on ratkaistu, ja hänet on todettu kuuluvaksi suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, kaiken kruunaa henkilökohtainen Kela-kortti. Kortti heijastaa laminoidun kuvan järjestelmämme tasa-arvoisuuteen pyrkivästä tavasta kohdella kansalaisiaan. Teokseni käsittelee kansallisen identiteetin monipuolistumista absurdin näkökulmasta.

Tämän toteuttamiseksi käytännössä skannasin oman Kela-korttini ja tyhjensin sen henkilökohtaiset tiedot. Omien tietojeni tilalle siirsin henkilötietoja tietokannasta, jota koodausohjelma alkoi arpoa sattumanvaraisesti. Kyseisiä nimien ja sosiaaliturvatunnusten yhdistelmiä ei siis ”oikeasti” ollut olemassa. Tavoitteenani oli saada aikaan kortti, jossa tekstit ja numerot vaihtuisivat kiihtyvään tahtiin. Tulostin näin saaduista Kela-korteista sattumanvaraisen otannan, ja toteutin stop-motion animaationi: ”If your card disappears”. Animaatio on osana videoinstallaatiotani Galleria Rajatilan alakerrassa.

Suljetun tilan käsitteitä ovat keskittäminen, ajan ja tilan järjesteleminen sekä tuottavan voiman luominen näissä puitteissa. Nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskuntasysteemissä, ja sen perinteisissä suljetuissa tiloissa – kuten sairaala, vankila, koulu, työpaikka – vallitsee kaikkialle ulottuva kontrolli ja valvonta. Tässä säätelyssä keskeistä on tietynlaisen ilmapiirin ylläpitäminen, pumppaamalla siihen elinvoimaa haasteilla, kilpailukyvyllä ja ryhmätyöllä. Nyt myytävänä on palveluja, ei pelkkiä tavaroita. Galleria Rajatilan alakertaan perustamani ”Identiteettipaja” kutsuu kansalaisia käyttämään palvelua, jonka avulla on mahdollista saada omakseen nykyhetken ponnistuksiin räätälöity Hela-kortti.

Mia Seppälä on Helsinkiläinen kuvataiteilija, joka käyttää työskentelynsä lähtökohtana olemassa olevia rakenteita ja vakiintuneita toimintamalleja. Toisinaan ne ovat tunnistettavia ja arkisia, toisinaan vaikeammin erottuvia ja kätkettyjä. Keskeistä Seppälän taiteessa on se, miten olosuhteet vaikuttavat teoksen merkityksen muodostumiseen. Hänen teoksiaan on nähty yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa ja kansainvälisesti. Seppälä valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017.

Fanni Maliniemi & Sanni Saarenpää – Kaalimaa syväpää

YLÄKERTA | 1.12.–18.12.2018

Kaalimaan syväpää on kahden nuoren taiteilijan rakkaudentunnustus rikkauksille, jotka itsepäisesti ja taianomaisesti versovat esiin köyhyydenkin keskellä. Galleria Rajatilan näyttelyssä toisensa kohtaavat Fanni Maliniemen ja Sanni Saarenpään teokset käyvät keskustelua runsaudesta, jota inhimillinen elämämme kaikissa ilmenemismuodoissaan osoittaa. On kysymys näkökulmista jotka muuttavat kaiken uudeksi. Kaalimaan perukoilla maasta nousee aarteita ja syvää viisautta.

Fanni Maliniemen teokset käsittevät köyhyyttä lämmöllä. Cauliflower Jewellery on sarja koruveistoksia, joiden jalokivinä komeilee ylpeästi kaalien runsas sukukunta. Videoteoksessa One Gem Over All laaja yleisö saa tutustua ensimmäistä kertaa kuningatar Elisabeth II:n kruununjalokivikokoelmaan kuuluviin kuninkaallisiin kaalikäätyihin ja perintökaaleihin.

”Köyhän paratiisi sijaitsee mikrokosmoksen oven takana. On katsottava tarpeeksi läheltä jotta saa löytää äärettömyyteen yltävän rikkauden”, Maliniemi kertoo.

Sanni Saarenpään tekstiä maalaukseen ja piirustukseen yhdistävissä töissä erilaiset kartat ja kaavakuvat esittävät maailman monin eri tavoin. Ne ovat tulkinta ihmiskunnan ikiaikaisesta tarpeesta löytää elämästä lainalaisuuksia, reittejä ja kaavoja – edes jonkinlainen tuotelupaus.

”Kaaoksen saadessa rakennetta on mahdollista kokea turvallista tuttuutta ja nähdä edessään kulkukelpoisia polkuja. Teokseni ovat todellisuusprojektioita tilanteisiin, joissa hätä ei lue lakia tai naapurin ruoho alkaa olla kiistatta vihreämpää”, Saarenpää tulkitsee.

Fanni Maliniemi (s.1989, Helsinki) valmistui kuvataiteilijaksi (AMK) Tampereelta 2014 ja viimeistelee tällä hetkellä animaatio-ohjaajan opintojaan Turun ammattikorkeakoulussa. Sanni Saarenpää (s.1990, Helsinki) valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016. Hän elää ja työskentelee Tampereella.