Tampere Biennale: Pink Twins – Inwards to Infinity (2011)

2/4/2016 – 17/4/2016

levysoittimet, monikanavaääni, luuppaavat äänilevyt

Sävellys ja miksaus Pink Twins
Tietokoneet, syntetisaattorit, siniaallot Juha ja Vesa Vehviläinen
Sello Markus Hohti
Huilu Hanna Kinnunen
Klarinetti Mikko Raasakka
Harppu Lily-Marlene Puusepp
Masterointi Teemu Korpipää
Vinyylikaiverrus Christoph Grote-Beverborg / Dubplates & Mastering, Berliini

Levysoitininstallaatio Inwards to Infinity luo musiikkia hyödyntämällä ikuisuuteen asti toistuvia luuppaavia äänilevyjä. Teoksessa miksautuvat yhteen defunensemblen muusikoiden tuottamat sellon, huilun, klarinetin ja harpun äänet Pink Twinsin elektronisiin äänikerrostumiin.

Pink Twins on Helsingissä toimiva, kahden kuvataiteilijan ja elektronimuusikon, veljesten Juha ja Vesa Vehviläisen, muodostama duo. Vuonna 1997 perustetun Pink Twinsin teoksia on ollut esillä näyttelyissä ja festivaaleilla kaikilla mantereilla, ja heidän audiovisuaalisia live-esityksiään on nähty niin Euroopassa, molemmissa Amerikoissa, Aasiassa kuin Australiassakin. Pink Twinsin musiikki perustuu konkreettisten ja sähköisesti tuotettujen äänten, hälyn ja musiikillisten elementtien käsittelyyn esitystilanteessa.

Niko Skorpio – Valekuolema

Yläkerta | 12/3/2016 – 29/3/2016

*

”Death to false metal” – Manowar

”Kuolemaa ei ole” – Rauni-Leena Luukanen-Kilde

*

Näyttely koostuu sekatekniikkateoksista. Mukana on videoita, veistoksia, esinekollaaseja ja jotain muuta. Kierrätän teoksissa aiemman elämäni varrella keräämiäni esineitä, kuten äänikasetteja, legoja, videonauhaa, leluja, äänilevyjä, CD:itä, kirjeitä yms.

Työskennellessäni tutkin muistia ja identiteettiä; miten materia ja muisti vaikuttavat toisiinsa sekä yhdessä niiden haltijaan. Muuttuuko jokin meissä, jos luovumme aiemmin tärkeinä pitämistämme esineistä? Tekevätkö muistot esineistä jotain muuta kuin tavaraa? Katoaako muisto, jos esine tuhoutuu? Mitä esineet kertovat meistä, miten ne määrittävät ja sitovat meitä? Ovatko henkilökohtaiset esineet galleriatilassa jotain liian banaalia, paljastavaa tai omahyväistä? Kumpi on tärkeämpää: omistaminen vai luopuminen?

Niko Skorpio (s. 1974) on valmistunut kuvataiteilijaksi Tamkista 2014 ja suorittaa jatko-opintojaan Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa. Hän työskentelee pääasiassa äänen, videon, valokuvan ja sekalaisen tavaran ja toiminnan parissa. Hän on toiminut aiemmin graafisen suunnittelun ja kokeellisen musiikin parissa, ja nykyään taiteellisen työskentelyn ohessa media-alan opettajana.

Juuso Leppälä – Runner´s Hallucinations

Alakerta | 12/3/2016 – 29/3/2016

Esillä olevat teokset kuuluvat Runner´s Hallucinations -sarjaan, pidemmän aikavälin yhä jatkuvaan projektiin. Pääosin musteella ja akryylillä pohjustetulle vanerilevylle toteutetut kuvat kertovat tarinaa oman elämänsä ultrajuoksijasta, joka matkan edetessä ajautuu kokemaan aistiharhoja sekä unenomaisia välähdyksiä. Hallusinaatiot kietovat yhteen hahmon henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja historiallisia mielikuvia sekä ongelmakohtia.
Kokonaisuudesta tulee ilmestymään myöhemmin taidesarjakuvakirja.

Juuso Leppälä (s. 1981 Viljakkala, Ylöjärvi) on opiskellut Satakunnan ammattikorkeakoulussa, Kankaanpään kuvataiteen yksikössä 2001-2005. Leppälän teokset ovat piirroksellisia, melko pienikokoisia ja usein väritykseltään mustavalkoisia. Yhtymäkohtia löytyy niin sarjakuvailmaisuun kuin metalligrafiikkaankin.

Jesse Avdeikov – Lapsivesi, aallot ja myrsky.

Yläkerta | 20/2/2016-8/3/2016

Tykkään käydä suihkussa, ehkä se liittyy äidin kohtuun ja lapsivedessä lillumiseen. Tosin elämän alku on minulle yhdentekevä, en muista sitä.

Lapsena olin pieni ja hintelä. Minulla oli varmasti koulun ja naapuruston rumimmat silmälasit. Opettelin seisomaan käsilläni ja ompelin nukeille vaatteita. Isä oli kolhoosin mies ja tulevaisuus rautaisen hyvä! Sitten tuli liikaa monitoimikoneita, ketsuppia ja minusta tavallaan apina. Minä kaaduin, mutten itkenyt, ainakaan koko ajan.

Nuoruudessa ystävät ovat se mihin pitäisi turvautua, tosin ainakin uskottelen itselleni, että kellun omin voimin. Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen; painovoima, kemia, huumori, vitamiinit, ruokavalio… No, joskus käy huonosti ja mielet järkkyvät, kuoleman ankeriaat meren pohjalla kärkkyvät. Kapteeni etsii laivaa, jossa kelpaisi nukkua, tekomme ovat vain pisara meressä, johon voisi hukkua. Tulin kerran melkein hulluksi, tai niin minä kuvittelin. Sillä hetkellä söin omenan, golden delicious, se on mun suosikkihedelmä. Kuoleman pelkääminen on typerää, sinä et tule ymmärtämään kuolemaa enkä minäkään. Ei meidän tarvitse.

‘Lapsivesi, aallot ja myrsky’ -näyttely koostuu akryyli- ja öljyvärimaalauksista.

Jesse Avdeikov (s. 1986) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Teoksissaan hän käsittelee arkea; sen vaivalloisuutta ja nautinnollisuutta. Sekoittamalla turhat ja tärkeät asiat keskenään Avdeikov pyrkii selvittämään, mikä on elämässä huomionarvoista. Avdeikov on valmistunut Tampereen Ammattikorkeakoulusta vuonna 2014. Avdeikov työskentelee galleria-assistenttina Galleria Huudossa. Lapsivesi, aallot ja myrsky on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä.

jesseavdeikov(at)gmail.com
www.jesseavdeikov.com

Anatominen Ahtaus -taidekollektiivi – Kiima-aika

Alakerta | 20/2/2016-8/3/2016

Munasolu odottaa irtoamistaan pimeässä, salaisessa kellaridiskossa. Siittiöt ovat valmiudessa. Kuka on oikeassa paikassa illan viimeisen hitaan aikaan? Munasoluun heijastuu kuvia menneistä, tulevista ja mahdollisista tapahtumista. Kellaridiskon osanottajat voivat vain arvailla, mitä diskon ulkopuolella tapahtuu.

Anatominen Ahtaus on taidekollektiivi, jonka on perustanut kolme erilaista tekijää. Vappu Tuomisto on elokuvantekijä, omimpina aloinaan käsikirjoitus ja animaatioelokuva. Suvi Maaranen tekee kuvataiteilijan ammattiin valmistavia opintoja. Elisa Honkanen opiskelee Lähi-idän tutkimusta ja sukupuolentutkimusta. Tämän lisäksi Suvi Maaranen ja Elisa Honkanen ovat kätilöitä, ja Vappu Tuomisto opiskelee eläintenhoitajaksi.

Kiima-aika on kollektiivin kolmas yksityisnäyttely, jossa on esillä näyttelytilaan suunniteltu installaatio.

anatominenahtaus(at)gmail.com

Riina Palmqvist – Morbid Squirrel

30/1/2016-16/2/2016

– That squirrel is so fuckin morbid.
– Cool maaan!

Näyttelyn lähtökohtana toimii ihmisen itsekkyys ja itsekeskeisyys, välinpitämättömyys omaa elinympäristöään kohtaan sekä kyvyttömyys muutokseen. Hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien keskellä ihminen kokee ahdistusta, turhautumista ja sisäistä tyhjyyttä. Negatiivisista tuntemuksista pyritään pääsemään eroon hetkellistä mielihyvää tuovan materialismin avulla. Oman edun tavoitteleminen ja elintason kohottaminen motivoi ihmistä eniten, huolimatta siitä, ovatko hänen keinonsa eettisiä ja/tai moraalisia. Ihminen toistaa samaa pakkomielteistä ja epätoivoista toimintaa, joka johtaa vieraantumiseen todellisuudesta sekä ympärillämme olevan maailman tuhoutumiseen.

Morbid Squirrel koostuu tilaan rakennetuista video- , ääni- ja esineinstallaatioista.

Riina Palmqvist (s. 1985) asuu ja työskentelee Turussa. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2013. Palmqvist työskentelee pääasiassa video- ja installaatiotaiteen keinoin. Teoksissaan Palmqvist käsittelee ihmisen psyykettä, käyttäytymistä ja vuorovaikutusta muihin ihmisiin sekä ympäröivään maailmaan.

www.riinapalmqvist.com

Heini Vanhanen – If there is a treasure

Yläkerta | 9/1/2016-26/1/2016

If there is a treasure on Heini Vanhasen Galleria Rajatilassa 9.1.-26.1. esillä oleva yksityisnäyttely.

Aloin pohtimaan rahan olemusta aktiivisesti pari vuotta sitten luettuani Joseph Murphyn teoksen alitajunnan voimasta. Murphy heitti ilmoille hurjalta kuulostavan väitteen, että köyhyys on vain
mielen sairautta. Raha ei viihdy sellaisen henkilön luona, joka suhtautuu siihen välttämättömänä pahana. Raha pitää rahasta ja se nauttii myös liikkeellä olosta. Sitä on käytettävä, jotta se haluaisi palata takaisin suurempana joukkona. Ollakseen rikas tulisi kyetä muuntamaan omia ajatusmallejaan ja ymmärtää, mitä raha haluaa.

Rahasta on muodostunut minulle vaikeasti hahmotettava abstraktio, ja näyttelyssäni se muuntuu entistä symbolisemmaksi. Rahasta tulee aarre, jotain mitä ei koskaan tavoiteta. Se on jotain mihin pyritään, tuntematta välttämättä syitä, saati sitä, mitä tavoitteen saavutettua tulisi tehdä.

Minua kiinnostaa kuinka raha saa ihmisen liikkeelle. Miten se saa ihmisen tavoittelemaan menestystä ja jotain kuviteltua parempaa. Etsintä ja haluaminen näyttäytyvät minulle välillä
epätoivoisena, välillä koomisena, mutta aina välttämättöminä. Mikään ei tule koskaan olemaan tarpeeksi.

Näyttely on galleriatilaan rakentuva teos. Esillä on liikkuvaa kuvaa, valokuvaa sekä esinekooste. Osana teosta jaan näyttelyn kävijöille sata dollaria. Seteleitä tulen piilottamaan galleriatilaan koko näyttelyn esilläoloajan. Löytäjä saa pitää.

Heini Vanhanen (s.1983) on Turun Taideakatemiasta keväällä 2013 valmistunut kuvataiteilija jonka pääasiallinen työväline on kamera. Työskentelyssään hän luottaa havainnointiin ja intuitioon luodakseen jotain kokemuksellista. Hänen töitään on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä.

www.heinivanhanen.com

Hinni Huttunen & Jemina Lindholm – Got buns, hun?

Alakerta | 9/1/2016-26/1/2016

Got Buns, Hun? -teoskokonaisuus on manifesti kehojen esineellistämistä vastaan. Vaahtokarkeilla kuorrutettujen kommandopipojen alle jäävät kasvot eivät paljastu katsojalle. Anonyymit ruumiinosat vääristyvät ja aaltoilevat hidastetussa kuvassa. Fitspiration -hashtagilla löytyy Instagramista 3 294 705 julkaisua ja Googlen kuvahaun tulokset tulvivat geneeristä kauneuskuvastoa: beauty ja sexy -hakusanoilla löytyvästä materiaalista lähes jokainen kuva esittää vähäpukeista naisvartaloa. Projisoinnin alla kytee hiljainen anarkia.

Huttunen ja Lindholm ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Tampereen Ammattikorkeakoulusta keväällä 2014. Got buns, Hun? on heidän kolmas yhteinen yksityisnäyttelynsä.

Näyttelyä on tukenut Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK.

www.hinnihuttunen.com
hinni.huttunen@gmail.com

www.jeminalindholm.com
lindholm.jemina@gmail.com