Stipendiaattinäyttely: Anna Pekkala — Kehrääjä

Alakerta | 12/11/2016–29/11/2016

Ole läs­nä, pysäh­dy. Kehrääjä kut­suu vie­reen­sä.

Anna Pekkala (s. 1989 Mänttä, asuu ja työs­ken­te­lee Tampereella) tekee suu­reh­ko­ja veis­tos-ins­tal­laa­tioi­ta, jois­sa pyr­kii käyt­tä­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja.

Eläin ja ihmi­nen ja nii­den fik­tii­vi­set muo­dot esiin­ty­vät Pekkalan teok­sis­sa. Hän on alka­nut liit­tää teok­siin­sa myös ään­tä. Edellisissä teok­sis­sa Pekkala on käsi­tel­lyt muun muas­sa luon­non tuhou­tu­mis­ta ja kuo­le­maa, hän on men­nyt ahdis­ta­vaa asi­aa koh­ti. Uusin teos on syn­ty­nyt tar­pees­ta pääs­tä tätä kaik­kea kar­kuun ja koet­taa asvat­taa jotain posi­tii­vi­sem­paa tus­kan sijaan.

Oon aikai­sem­min käsi­tel­lyt pahuut­ta, tus­kaa ja surua. Viime mar­ras­kuus­sa ahdis­ti maa­il­man meno ja ajat­te­lin, että nyt teen jotain ihan muu­ta, että en kes­tä tätä. Maailmassa vel­loo niin pal­jon pahaa ja ihmi­sen ahneus kyl­läs­tyt­tää. Tuli vah­va tar­ve pääs­tä johon­kin tur­vaan tai ret­kel­le. Tunteet ja tun­nel­mat sekä nii­den tuot­ta­ma seka­vuus on siis läh­tö­koh­ta­na teok­sel­le. Rakastan luon­toa, mut­ta rakas­tan myös type­rää huu­mo­ria ja yleis­tä kik­kai­lua. Niinpä kek­ka­sin Kehrääjän. Sitä saa silit­tää!”

Kiitos näyt­te­lys­ti­pen­dis­tä Rajataide ry, Tampereen kult­tuu­ri­toi­mi ja Tamk. Kiitos myös Rauman Jättirätti ja Vormu, rak­kaat ihmi­set, eten­kin Äiti ja Iskä tiet­ty ja rak­kaat ääni­näyt­te­li­jä­kis­sat!